Kavereiden saamisen vaikeudesta lääkiksessä

Hei! Itse opiskelen Oulussa. Olen kokenut saman kuin sinä, eli en saanut pienryhmästäni solmittua yhtään ystävyyssuhdetta. Tilannetta vaikeutti tosin se, että kaikki muut pienryhmässäni olivat tyttöjä. On minulla kuitenkin pari sellaista ihmistä lääkiksessä, joihin olen tutustunut paremmin, mutta kuitenkin on havaittavissa se hekään eivät aina puolusta minua vaikeilla hetkillä. Olen myös kokenut sen, että skottavuuteni on kärsinyt johtuen yksinäisyyden aiheuttamista mielenterveysongelmista. Ongelma on minun kohdalla nimen omaan se, että ihmiset eivät halua tutustua minuun paremmin, vaikka kuinka sit yritän, vaan viettävät aikaa oman kuppikuntansa jäsenten seurassa. On todella turhauttavaa seurata sivusta, kun kuppikunnat vähitellen laajenevat ja kohta on itse aivan yksin.

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

Hei! Itse opiskelen Oulussa. Olen kokenut saman kuin sinä, eli en saanut pienryhmästäni solmittua yhtään ystävyyssuhdetta. Tilannetta vaikeutti tosin se, että kaikki muut pienryhmässäni olivat tyttöjä. On minulla kuitenkin pari sellaista ihmistä lääkiksessä, joihin olen tutustunut paremmin, mutta kuitenkin on havaittavissa se hekään eivät aina puolusta minua vaikeilla hetkillä. Olen myös kokenut sen, että skottavuuteni on kärsinyt johtuen yksinäisyyden aiheuttamista mielenterveysongelmista. Ongelma on minun kohdalla nimen omaan se, että ihmiset eivät halua tutustua minuun paremmin, vaikka kuinka sit yritän, vaan viettävät aikaa oman kuppikuntansa jäsenten seurassa. On todella turhauttavaa seurata sivusta, kun kuppikunnat vähitellen laajenevat ja kohta on itse aivan yksin.

Lue lisää

Samassa kaupungissa ainakin opiskellaan. Tavallaan ymmärrän sen, että porukka ryhmittyy, mutta se on melko ikävää. Ei toisaalta viitsi väkisinkään tunkea mihinkään porukkaan. Alussa olin iloinen, kun pienryhmässäni oli hyvä yhteishenki, mutta nyt pienryhmä on kuppiutunut kolmen kopliin. Olisi edes mukava joskus viikonloppuisin tavata jotain koulukavereita, kun itselläni ei ole minkäänlaista verkostoa täällä Oulussa.

Jotkut jankuttavat, että se on oma vika, jos ei tutustu muihin, mutta he eivät myöskään tajua sitä, että on ahdistavaa yrittää tunkea johonkin porukkaan, jos kukaan ei sitä halua siinä ryhmässä.

Ja se vertaistuki... Jokaisella on joku vanhempi tuttu, jolta voi kysyä apua tilanteen tullen. Minulla ei ole edes sellaista, valitettavasti.

lonely, I'm so lonely kirjoitti:

Samassa kaupungissa ainakin opiskellaan. Tavallaan ymmärrän sen, että porukka ryhmittyy, mutta se on melko ikävää. Ei toisaalta viitsi väkisinkään tunkea mihinkään porukkaan. Alussa olin iloinen, kun pienryhmässäni oli hyvä yhteishenki, mutta nyt pienryhmä on kuppiutunut kolmen kopliin. Olisi edes mukava joskus viikonloppuisin tavata jotain koulukavereita, kun itselläni ei ole minkäänlaista verkostoa täällä Oulussa.

Jotkut jankuttavat, että se on oma vika, jos ei tutustu muihin, mutta he eivät myöskään tajua sitä, että on ahdistavaa yrittää tunkea johonkin porukkaan, jos kukaan ei sitä halua siinä ryhmässä.

Ja se vertaistuki... Jokaisella on joku vanhempi tuttu, jolta voi kysyä apua tilanteen tullen. Minulla ei ole edes sellaista, valitettavasti.

Lue lisää

...itse todella aktiivisesti tutustua ihmisiin? Itse olen tehnyt niin koko opiskeluaikani ja ihmiset alkavatkin ehkä juttelemaan kanssani ja joku saattaa jopa tervehtiäkin oma-aloitteisesti, mutta homma ei siitä etene. Eli toisin sanoen lähemmän tuttavuuden solmiminen ei lähde etenemään. Toisin sanoen sellaisen vastavuoroista kiinnostuksenosoitusta en muiden opiskelijoiden kohdalta ole havainnut.

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

...itse todella aktiivisesti tutustua ihmisiin? Itse olen tehnyt niin koko opiskeluaikani ja ihmiset alkavatkin ehkä juttelemaan kanssani ja joku saattaa jopa tervehtiäkin oma-aloitteisesti, mutta homma ei siitä etene. Eli toisin sanoen lähemmän tuttavuuden solmiminen ei lähde etenemään. Toisin sanoen sellaisen vastavuoroista kiinnostuksenosoitusta en muiden opiskelijoiden kohdalta ole havainnut.

Lue lisää

Ja vielä todellakin aion löytää ne oikeat ihmiset. Olen aina yrittänyt hakeutua seuraan, mutta siitä huolimatta minulla on aina jotenkin ulkopuolinen olo. Sen tiedän kokemuksesta, että minuun tutustuminen vie oman aikansa. Minä kyllä juttelen ihmiseten kanssa ryhmätöissä, tunnenkin ja tervehdin lähes kaikkia. Mutta siihen se sitten jääkin. Se ihmisten tunteminen on jotenkin hyvin pintapuolista.

lonely... kirjoitti:

Ja vielä todellakin aion löytää ne oikeat ihmiset. Olen aina yrittänyt hakeutua seuraan, mutta siitä huolimatta minulla on aina jotenkin ulkopuolinen olo. Sen tiedän kokemuksesta, että minuun tutustuminen vie oman aikansa. Minä kyllä juttelen ihmiseten kanssa ryhmätöissä, tunnenkin ja tervehdin lähes kaikkia. Mutta siihen se sitten jääkin. Se ihmisten tunteminen on jotenkin hyvin pintapuolista.

Lue lisää

Samanlaisia ongelmamme näyttäisivät olevan. Tunnen itsenikin aina, vaikka olisinkin ryhmässä, samalla tavalla ulkopuoliseksi kuten sinä. Olisi kiva tietää, mitä tilanteen parantamiseksi voisi tehdä.

Ehkä se on vain näin, että me olemme sitten kasautuneet tälle palstalle potemaan syrjäytyneisyyden mukanaan tuomia ongelmia.

Olen jopa ajatellut, että jos joku tuttu sattuu vuotta alemmalle kurssille, niin pidän välivuoden vain ja ainoastaan sen vuoksi, että saisin edes jonkun, jonka kanssa voisin viettää aikaa edes joskus.

Ymmärrän myös tuon raittiuden vaikutuksen. Itse olen huomannut sen, että vaikka sitten osallistuisikin tuohon kosteampaan opiskelijaelämään, niin yksin siellä on melko ikävä kyyhöttää. Ja jälleen kerran on vaikeaa mennä johonkin 'rinkiin' seisomaan, kun kaikki vain katsovat, että mitä tuokin tuossa tekee.

lonely, I'm so lonely kirjoitti:

Ehkä se on vain näin, että me olemme sitten kasautuneet tälle palstalle potemaan syrjäytyneisyyden mukanaan tuomia ongelmia.

Olen jopa ajatellut, että jos joku tuttu sattuu vuotta alemmalle kurssille, niin pidän välivuoden vain ja ainoastaan sen vuoksi, että saisin edes jonkun, jonka kanssa voisin viettää aikaa edes joskus.

Ymmärrän myös tuon raittiuden vaikutuksen. Itse olen huomannut sen, että vaikka sitten osallistuisikin tuohon kosteampaan opiskelijaelämään, niin yksin siellä on melko ikävä kyyhöttää. Ja jälleen kerran on vaikeaa mennä johonkin 'rinkiin' seisomaan, kun kaikki vain katsovat, että mitä tuokin tuossa tekee.

Lue lisää

Näyttää siltä, että vain kandilla on teistä terve itsetunto, joka näkyy terveessä lauseessa "pitää hommata kaverit muualta".

Lonelylle sanoisin, että ilmaisu "mitä tuokin tuossa tekee" kertoo aika huonosta itsetunnosta. Oletko käynyt keskustelemassa lääkärin tai psykologin kanssa asiasta?? Suosittelen!

Yksinäisen medisiinarin ongelmat näyttävät johtuvan samasta asiasta kuin lonelynkin. Ja ei muuta kun lonelyn kanssa yhdessä sinne lääkäriin!!

Lopettakaa ruikutus ja miehistykää!!!

ei auta!! kirjoitti:

Näyttää siltä, että vain kandilla on teistä terve itsetunto, joka näkyy terveessä lauseessa "pitää hommata kaverit muualta".

Lonelylle sanoisin, että ilmaisu "mitä tuokin tuossa tekee" kertoo aika huonosta itsetunnosta. Oletko käynyt keskustelemassa lääkärin tai psykologin kanssa asiasta?? Suosittelen!

Yksinäisen medisiinarin ongelmat näyttävät johtuvan samasta asiasta kuin lonelynkin. Ja ei muuta kun lonelyn kanssa yhdessä sinne lääkäriin!!

Lopettakaa ruikutus ja miehistykää!!!

Lue lisää

Onko joku väittänyt, että minulla ei olisi ystäviä muualla? Olen ilmaissut asian niin, että minulla ei ole paljonkaan ystäviä lääkiksessä.

Olisi niin mukava sanoa jotain vähän rankempaa, mutta en viitsi kovinkaan paljon alkaa eritellä kommenttia, josta tulee mieleen, että täällä vallitsee samanlainen meininki kuin jossain ala-asteella.

"Lopettakaa ruikutus ja miehistykää!!!"
Yläasteelaisten koulukiusattujen tukihenkilönä toimineena voin sanoa, että tuollainen lähestymistapa ainakin pelottaa monia. Jo se, että 'omanhenkistä' ryhmittymää ei löydy, voi olla ongelma.

Kuten asian ilmaisin, haluan ystäviä myös lääkiksestä. Ryhmittymien syntyminen kertoo juuri siitä, että tavallaan nuo henkilöt ovat löytäneet ne 'samanhenkiset'. Minä vieläpä käyn usein kaikissa tilaisuuksissa. Niitä samalla allonpituudella olevia ei vain ole löytynyt.

Varmaan sekin on totta, että miehet syrjäytyvät usein naisia helpommin, ja ammattiapu olisi joskus tarpeen. Lähestymistapasi vaikuttaa vain lähinnä siltä, että "sulla ei oo kavereita, se on täysin sun vika, joten mee hoitoon".

lonely... kirjoitti:

Onko joku väittänyt, että minulla ei olisi ystäviä muualla? Olen ilmaissut asian niin, että minulla ei ole paljonkaan ystäviä lääkiksessä.

Olisi niin mukava sanoa jotain vähän rankempaa, mutta en viitsi kovinkaan paljon alkaa eritellä kommenttia, josta tulee mieleen, että täällä vallitsee samanlainen meininki kuin jossain ala-asteella.

"Lopettakaa ruikutus ja miehistykää!!!"
Yläasteelaisten koulukiusattujen tukihenkilönä toimineena voin sanoa, että tuollainen lähestymistapa ainakin pelottaa monia. Jo se, että 'omanhenkistä' ryhmittymää ei löydy, voi olla ongelma.

Kuten asian ilmaisin, haluan ystäviä myös lääkiksestä. Ryhmittymien syntyminen kertoo juuri siitä, että tavallaan nuo henkilöt ovat löytäneet ne 'samanhenkiset'. Minä vieläpä käyn usein kaikissa tilaisuuksissa. Niitä samalla allonpituudella olevia ei vain ole löytynyt.

Varmaan sekin on totta, että miehet syrjäytyvät usein naisia helpommin, ja ammattiapu olisi joskus tarpeen. Lähestymistapasi vaikuttaa vain lähinnä siltä, että "sulla ei oo kavereita, se on täysin sun vika, joten mee hoitoon".

Lue lisää

Syy siihen, miksi yksikään opiskelija ei halua olla kanssasi tekemisissä, löytyy sinusta. Jos olisit normaali, sinun ei tarvitsisi etsiä ystäviä, vaan ystävät etsisivät sinut. Normaalin ei tarvitse surra yksinäisyyttä, koska yksinäisyys ei ole edes mikään olemassa oleva vaihtoehto normaalille.
Normaaleista koostuvaa yhteisöä ja ryhmää on turha syyttää. Vastaavaa syrjimistä tapahtuu eläinkunnassakin. Siinä missä eläinkunnassa epänormaalit eli huonot yksilöt tapetaan pois häiritsemästä, ihmisyhteisöissä epänormaalit eli huonot yksilöt suljetaan vain ulos ryhmästä, aikuisiällä väkivallattomasti.
Syrjitty ei voi koskaan olla normaali, koska normaaliuden määritelmään ei kuulu syrjittynä oleminen.
Minäkin olen yksin eli epänormaali, mutta olen oppinut hyväksymään sen. Ihmisluontoa kun ei voi muuttaa. Jos et voi nauttia opiskelusta sosiaalisesti, voit silti nauttia siitä älyllisesti.

Realisti 5 kirjoitti:

Syy siihen, miksi yksikään opiskelija ei halua olla kanssasi tekemisissä, löytyy sinusta. Jos olisit normaali, sinun ei tarvitsisi etsiä ystäviä, vaan ystävät etsisivät sinut. Normaalin ei tarvitse surra yksinäisyyttä, koska yksinäisyys ei ole edes mikään olemassa oleva vaihtoehto normaalille.
Normaaleista koostuvaa yhteisöä ja ryhmää on turha syyttää. Vastaavaa syrjimistä tapahtuu eläinkunnassakin. Siinä missä eläinkunnassa epänormaalit eli huonot yksilöt tapetaan pois häiritsemästä, ihmisyhteisöissä epänormaalit eli huonot yksilöt suljetaan vain ulos ryhmästä, aikuisiällä väkivallattomasti.
Syrjitty ei voi koskaan olla normaali, koska normaaliuden määritelmään ei kuulu syrjittynä oleminen.
Minäkin olen yksin eli epänormaali, mutta olen oppinut hyväksymään sen. Ihmisluontoa kun ei voi muuttaa. Jos et voi nauttia opiskelusta sosiaalisesti, voit silti nauttia siitä älyllisesti.

Lue lisää

Olet todella ilkeä ihminen kommenteistasi päätellen. Sen voin ainakin sanoa, ettet ole lääkisläinen. Lääkisläisten tulee olla sen verran fiksua porukkaa, että ymmärtävät erilaisuuden ja haluavat olla myös heidän kanssaan tekemisissä samaan tapaan kuin muiden. Tottakai edellytyksenä on ystävällinen suhtautuminen molemminpuolisesti.

Realisti 5 kirjoitti:

Syy siihen, miksi yksikään opiskelija ei halua olla kanssasi tekemisissä, löytyy sinusta. Jos olisit normaali, sinun ei tarvitsisi etsiä ystäviä, vaan ystävät etsisivät sinut. Normaalin ei tarvitse surra yksinäisyyttä, koska yksinäisyys ei ole edes mikään olemassa oleva vaihtoehto normaalille.
Normaaleista koostuvaa yhteisöä ja ryhmää on turha syyttää. Vastaavaa syrjimistä tapahtuu eläinkunnassakin. Siinä missä eläinkunnassa epänormaalit eli huonot yksilöt tapetaan pois häiritsemästä, ihmisyhteisöissä epänormaalit eli huonot yksilöt suljetaan vain ulos ryhmästä, aikuisiällä väkivallattomasti.
Syrjitty ei voi koskaan olla normaali, koska normaaliuden määritelmään ei kuulu syrjittynä oleminen.
Minäkin olen yksin eli epänormaali, mutta olen oppinut hyväksymään sen. Ihmisluontoa kun ei voi muuttaa. Jos et voi nauttia opiskelusta sosiaalisesti, voit silti nauttia siitä älyllisesti.

Lue lisää

Siinähän se ongelma juuri onkin, kun en ole koskaan ollut mikään epäsosiaalinen luonne, vaan olen tottunut siihen, että minulla on aina paljon ystäviä. Siinä olet varmaan tietyllä tavalla oikeassa, että kukaan ei etsi minua. En kuitenkaan usko, että olen ainut 'omanhenkinen' ihminen näinkin suuressa tiedekunnassa.

Olen nytkin tutustunut ihmisiin, ja keskustelen heidän kanssaan päivittäin. He ovat vain suurelta osin, niin kuin joku tässä ketjussa jo aiemmin mainitsikin, hyvänpäiväntuttuja. Eikä heidän kanssaan sitten olla sen enempää tekemisissä. Tämä ongelma ei todellakaan kaada minun maailmaani, koska olen selvinnut aljon rankemmistakin asioista. Samalla kurssillakin vain näyttää olevan sellaisia tapauksia, jotka varmasti haluaisivat tutustua, mutta jotka eivät yksinkertaisesti uskalla. En sääli heitä, koska minun mielestäni ketään ei saa sääliä. Ihmettelen vain, kuinka he jaksavat, kun he ovat niin surkean näköisiä. Olen monta kertaa yrittänyt lähestyä yhtäkin, mutta siitä ei tullut mitään.

Ei ole kauaa, kun joku kertoi tällä pastalla pitävänsä itseään kurssimme hylkiönä. Ei sellaisessa tilanteessa ainakaan auta se, että joku tulee päin naamaa sanomaan, että vika on sinussa. Tässä on kysymys vain siitä, että pitää löytää ne oikeat ihmiset. Minä aikakin haluan löytää ne ihmiset. En todellakaan aio antaa periksi.

ei auta!! kirjoitti:

Näyttää siltä, että vain kandilla on teistä terve itsetunto, joka näkyy terveessä lauseessa "pitää hommata kaverit muualta".

Lonelylle sanoisin, että ilmaisu "mitä tuokin tuossa tekee" kertoo aika huonosta itsetunnosta. Oletko käynyt keskustelemassa lääkärin tai psykologin kanssa asiasta?? Suosittelen!

Yksinäisen medisiinarin ongelmat näyttävät johtuvan samasta asiasta kuin lonelynkin. Ja ei muuta kun lonelyn kanssa yhdessä sinne lääkäriin!!

Lopettakaa ruikutus ja miehistykää!!!

Lue lisää

Et tunnu tajuavan tilannettani täysin. Sinulla varmaankin on itsellä laaja sosiaalisten suhteiden verkosto, josta aina löytyy kavereita kun niitä tarvitaan. Lääkärin ammatissa toisten kollegoiden tunteminen on erityisen tärkeää ja muutenkin suuri kavereiden määrä on tärkeä mielialan korkeana pysymisen kannalta.

lonely... kirjoitti:

Siinähän se ongelma juuri onkin, kun en ole koskaan ollut mikään epäsosiaalinen luonne, vaan olen tottunut siihen, että minulla on aina paljon ystäviä. Siinä olet varmaan tietyllä tavalla oikeassa, että kukaan ei etsi minua. En kuitenkaan usko, että olen ainut 'omanhenkinen' ihminen näinkin suuressa tiedekunnassa.

Olen nytkin tutustunut ihmisiin, ja keskustelen heidän kanssaan päivittäin. He ovat vain suurelta osin, niin kuin joku tässä ketjussa jo aiemmin mainitsikin, hyvänpäiväntuttuja. Eikä heidän kanssaan sitten olla sen enempää tekemisissä. Tämä ongelma ei todellakaan kaada minun maailmaani, koska olen selvinnut aljon rankemmistakin asioista. Samalla kurssillakin vain näyttää olevan sellaisia tapauksia, jotka varmasti haluaisivat tutustua, mutta jotka eivät yksinkertaisesti uskalla. En sääli heitä, koska minun mielestäni ketään ei saa sääliä. Ihmettelen vain, kuinka he jaksavat, kun he ovat niin surkean näköisiä. Olen monta kertaa yrittänyt lähestyä yhtäkin, mutta siitä ei tullut mitään.

Ei ole kauaa, kun joku kertoi tällä pastalla pitävänsä itseään kurssimme hylkiönä. Ei sellaisessa tilanteessa ainakaan auta se, että joku tulee päin naamaa sanomaan, että vika on sinussa. Tässä on kysymys vain siitä, että pitää löytää ne oikeat ihmiset. Minä aikakin haluan löytää ne ihmiset. En todellakaan aio antaa periksi.

Lue lisää

Realistilla on kyllä pointtia noin se menee. Ei ehkä ihan noin rankasti..

Mutta yksinäiselle medisiinarille sanottakoon, että ei lääkisläiset ole pyhimyksiä. Ei todellakaan. Minun mielestäni he jakautuvat aivan samalla Gaussille kuin muutkin ihmiset. Aika naiivia olettaa tuollaista...

Ja minäkin olen muuten lääkiksessä, ylemmällä vuosikurssilla vaan...

...vihaat minua suunnattomasti ja haluat savustaa minut ulos koko lääkiksestä muiden kurssilaistemme tapaan. Voit nyt sanoa aivan suoraan sen, että vihaat minua, sitä ei enää tarvitse peitellä. Olen aivan varma, että olet meidän kurssilla, joten vihasiminua kohtaan ei ole mikään yllätys.

yksinäine medisiinari kirjoitti:

...vihaat minua suunnattomasti ja haluat savustaa minut ulos koko lääkiksestä muiden kurssilaistemme tapaan. Voit nyt sanoa aivan suoraan sen, että vihaat minua, sitä ei enää tarvitse peitellä. Olen aivan varma, että olet meidän kurssilla, joten vihasiminua kohtaan ei ole mikään yllätys.

Lue lisää

En vihaa. Tuskinpa sua kukaan lääkiksessä vihaa. Mutta yleensäkin syyt siihen, että ei ole kavereita ovat omassa toiminnassa. Kannattaako kuitenkin miettiä omia tapojaan seurustella kurssikavereiden kanssa.

yksinäine medisiinari kirjoitti:

...vihaat minua suunnattomasti ja haluat savustaa minut ulos koko lääkiksestä muiden kurssilaistemme tapaan. Voit nyt sanoa aivan suoraan sen, että vihaat minua, sitä ei enää tarvitse peitellä. Olen aivan varma, että olet meidän kurssilla, joten vihasiminua kohtaan ei ole mikään yllätys.

Lue lisää

Jos olet se, kenen luulen sinun olevan, niin voin sanoa, että sinua pidetään erikoisena, mutta tosi sympaattisena tyyppinä. Mitä pahaa siinä on, että joku on erilainen?

C3, hei kirjoitti:

Jos olet se, kenen luulen sinun olevan, niin voin sanoa, että sinua pidetään erikoisena, mutta tosi sympaattisena tyyppinä. Mitä pahaa siinä on, että joku on erilainen?

Vaikuttaa siltä, että olet siinä äärimmäisen harvalukuisessa joukossa, joka ymmärtää minua. Minunkin mielestä on väärin, että suurin osa ihmisistä, myös meidän kurssilaisista, vieroksuu erilaisia ihmisiä. Tässäkin viestiketjussa on ollut muutama sellainen viesti, jossa minut itse leimataan armotta syylliseksi siihen, että minun on vaikea tutustua ihmisiin. Lisäksi minua vielä jopa haukutaan. Mielestäni lääkisläisten on oltava sen verran fiksua porukkaa, että erilaisuutta hyväksytään. Olen mielestäni yrittänyt olla kaikille ystävällinen ja yrittänyt tuttavuutta rakentaa, mutta tulosta ei ole tullut odotetulla tavalla. Kiva kuitenkin, että ainakin sinä näyttäisit ymmärtävän minua.

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että olet siinä äärimmäisen harvalukuisessa joukossa, joka ymmärtää minua. Minunkin mielestä on väärin, että suurin osa ihmisistä, myös meidän kurssilaisista, vieroksuu erilaisia ihmisiä. Tässäkin viestiketjussa on ollut muutama sellainen viesti, jossa minut itse leimataan armotta syylliseksi siihen, että minun on vaikea tutustua ihmisiin. Lisäksi minua vielä jopa haukutaan. Mielestäni lääkisläisten on oltava sen verran fiksua porukkaa, että erilaisuutta hyväksytään. Olen mielestäni yrittänyt olla kaikille ystävällinen ja yrittänyt tuttavuutta rakentaa, mutta tulosta ei ole tullut odotetulla tavalla. Kiva kuitenkin, että ainakin sinä näyttäisit ymmärtävän minua.

Lue lisää

Kyllä meistä varmaan suurin osa erilaisuuden hyväksyy. Mutta ei se tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla kaikkien kavereita. Ja kyllä siihen omaankin käyttäytymiseen kannattaa kiinnittää joskus huomiota. Esimerkiksi jos käyttää suuresti alkoholia killan juhlissa, niin saattaa tulla tehneeksi tyhmiä asioita...Tällöin kannattaa miettiä sopiiko tämä kyseinen päihdyttävä tuote itselle.

Moikataan kun tavataan, ihan oikeasti.

medisinaren kirjoitti:

Kyllä meistä varmaan suurin osa erilaisuuden hyväksyy. Mutta ei se tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla kaikkien kavereita. Ja kyllä siihen omaankin käyttäytymiseen kannattaa kiinnittää joskus huomiota. Esimerkiksi jos käyttää suuresti alkoholia killan juhlissa, niin saattaa tulla tehneeksi tyhmiä asioita...Tällöin kannattaa miettiä sopiiko tämä kyseinen päihdyttävä tuote itselle.

Moikataan kun tavataan, ihan oikeasti.

Lue lisää

...kuuluvan siihen kastiin, joka ei ymmärrä sitä, mistä kaikki ongelmani ovat peräisin. Oikeastaan kaikki ongelmat käytöksessä ovat ilmaantuneet vasta pääsääntöisesti tänä syksynä, kun mielenterveyteni on kärsinyt yksinäisyydestäni johtuen.

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

...kuuluvan siihen kastiin, joka ei ymmärrä sitä, mistä kaikki ongelmani ovat peräisin. Oikeastaan kaikki ongelmat käytöksessä ovat ilmaantuneet vasta pääsääntöisesti tänä syksynä, kun mielenterveyteni on kärsinyt yksinäisyydestäni johtuen.

Lue lisää

Saanko kysyä erästä juttua? Kun mainitsit, että tuossa on taustalla jokin mielenterveydellinen ongelma, niin oletko pohtinut, mikä oireyhtymä taustalla on?

Huolimatta siitä, että tämä on lääketieteellinen tiedekunta, ihmisiltä puuttuu yksinkertaisesti tietoa. Itse kuulun myös tuohon samaan luokkaan. En kuitenkaan lähde tuomitsemaan ketään sen perusteella, että hänellä on jotain mielenterveydellisiä ongelmia. Se lienee yliopistomaailmassa melko normaalia. Toiset kykenevät vain salaamaan ongelmat, toiset eivät.

Minulle on ainakin syntynyt sellainen käsitys, että olet ennemminkin melko fiksu ihminen. Ainakin kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan. Ihmisillä on liikaa ennakkoluuloja - jopa lääkiksessä.

C3, hei kirjoitti:

Saanko kysyä erästä juttua? Kun mainitsit, että tuossa on taustalla jokin mielenterveydellinen ongelma, niin oletko pohtinut, mikä oireyhtymä taustalla on?

Huolimatta siitä, että tämä on lääketieteellinen tiedekunta, ihmisiltä puuttuu yksinkertaisesti tietoa. Itse kuulun myös tuohon samaan luokkaan. En kuitenkaan lähde tuomitsemaan ketään sen perusteella, että hänellä on jotain mielenterveydellisiä ongelmia. Se lienee yliopistomaailmassa melko normaalia. Toiset kykenevät vain salaamaan ongelmat, toiset eivät.

Minulle on ainakin syntynyt sellainen käsitys, että olet ennemminkin melko fiksu ihminen. Ainakin kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan. Ihmisillä on liikaa ennakkoluuloja - jopa lääkiksessä.

Lue lisää

En uskalla alkaa kaikkea taustoistani kertomaan tällaisella julkisella palstalla, mutta ilmenneisiin mielenterveysongelmiini on pääosin syynä se, että yrityksistäni huolimatta tutustuminen muihin kurssilaisiimme ei ole onnistunut. Ongelmani ovat ilmenneet voimakkaina reaktioina eri tilanteisiin (esim. fysiologian lopputentin 5:s kysymys). Tilanne on syksyn aikana mennyt siihen, että en ole yksinkertaisesti voinut enää pitää mieltäni vaivaavia asioita sisälläni. Ongelmieni taustalla on toki muutakin ja olen miettinyt, pitäisikö siitä kertoa kurssimme sähköpostilistalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät. Se voi kohta olla järkevin ratkaisu tilanteeni parantamiseksi. Tällaisella julkisella palstalla ei oikein kehtaa kertoa, jottei itse tule leimatuksi. Huomaan selvästi viesteistäni, että ymmärrät minua. Jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, en epäröisi välittömästi kertoa enemmänkin taustatietoa itsestäni kaikille kurssilaisille.

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

En uskalla alkaa kaikkea taustoistani kertomaan tällaisella julkisella palstalla, mutta ilmenneisiin mielenterveysongelmiini on pääosin syynä se, että yrityksistäni huolimatta tutustuminen muihin kurssilaisiimme ei ole onnistunut. Ongelmani ovat ilmenneet voimakkaina reaktioina eri tilanteisiin (esim. fysiologian lopputentin 5:s kysymys). Tilanne on syksyn aikana mennyt siihen, että en ole yksinkertaisesti voinut enää pitää mieltäni vaivaavia asioita sisälläni. Ongelmieni taustalla on toki muutakin ja olen miettinyt, pitäisikö siitä kertoa kurssimme sähköpostilistalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät. Se voi kohta olla järkevin ratkaisu tilanteeni parantamiseksi. Tällaisella julkisella palstalla ei oikein kehtaa kertoa, jottei itse tule leimatuksi. Huomaan selvästi viesteistäni, että ymmärrät minua. Jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, en epäröisi välittömästi kertoa enemmänkin taustatietoa itsestäni kaikille kurssilaisille.

Lue lisää

Jos haluat vain purkaa sydäntäsi tai jotain, mailaa
[email protected].

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

En uskalla alkaa kaikkea taustoistani kertomaan tällaisella julkisella palstalla, mutta ilmenneisiin mielenterveysongelmiini on pääosin syynä se, että yrityksistäni huolimatta tutustuminen muihin kurssilaisiimme ei ole onnistunut. Ongelmani ovat ilmenneet voimakkaina reaktioina eri tilanteisiin (esim. fysiologian lopputentin 5:s kysymys). Tilanne on syksyn aikana mennyt siihen, että en ole yksinkertaisesti voinut enää pitää mieltäni vaivaavia asioita sisälläni. Ongelmieni taustalla on toki muutakin ja olen miettinyt, pitäisikö siitä kertoa kurssimme sähköpostilistalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät. Se voi kohta olla järkevin ratkaisu tilanteeni parantamiseksi. Tällaisella julkisella palstalla ei oikein kehtaa kertoa, jottei itse tule leimatuksi. Huomaan selvästi viesteistäni, että ymmärrät minua. Jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, en epäröisi välittömästi kertoa enemmänkin taustatietoa itsestäni kaikille kurssilaisille.

Lue lisää

Kuulin kyllä reagoinnistasi esimerkiksi juuri tähän kysymykseen. Oletko miettinyt, että ei ole aivan normaalia reagoida niin voimakkaasti loppujen lopuksi niin pieniin asioihin. Noin voimakas reagointi aivan varmasti pelottaa kurssitovereitasi.
Tuohon on pystyttävä itse vaikuttamaan. Keinoja kyllä on.

Jaksamista sinulle. Mutta syitä kannattaa hakea myös itsestäkin ei vain muista.

yksinäine medisiinari kirjoitti:

...vihaat minua suunnattomasti ja haluat savustaa minut ulos koko lääkiksestä muiden kurssilaistemme tapaan. Voit nyt sanoa aivan suoraan sen, että vihaat minua, sitä ei enää tarvitse peitellä. Olen aivan varma, että olet meidän kurssilla, joten vihasiminua kohtaan ei ole mikään yllätys.

Lue lisää

Hei! Luulen tietäväni kuka olet ja usko pois, ei sinua kukaan vihaa. Ei todellakaan. Monet voivat ennemminkin (usko tai älä) olla huolissaan tilanteestasi. Jos joku välillä sanoo tympeästi jotain, ei se tarkoita, että hän vihaisi sinua. Kaikkea ei tarvitse ottaa henk.koht. loukkauksina, siihen me kaikki joudumme jossain vaiheessa elämää tottumaan. Jaksamista sinulle loppusyksyyn :)

lääkisläinen kirjoitti:

Hei! Luulen tietäväni kuka olet ja usko pois, ei sinua kukaan vihaa. Ei todellakaan. Monet voivat ennemminkin (usko tai älä) olla huolissaan tilanteestasi. Jos joku välillä sanoo tympeästi jotain, ei se tarkoita, että hän vihaisi sinua. Kaikkea ei tarvitse ottaa henk.koht. loukkauksina, siihen me kaikki joudumme jossain vaiheessa elämää tottumaan. Jaksamista sinulle loppusyksyyn :)

Lue lisää

...monikaan ei vihaa minua yksilötasolla, mutta oman ryhmän jäsenten yhdessä aiheuttama paine saa aikaan hyljeksymistä ja penseää suhtautumista. Onhan tämä ymmärrettävissä, jos on valittava hyväksyntä joko minun tai oman ryhmän toimesta.

lääkisläinen kirjoitti:

Hei! Luulen tietäväni kuka olet ja usko pois, ei sinua kukaan vihaa. Ei todellakaan. Monet voivat ennemminkin (usko tai älä) olla huolissaan tilanteestasi. Jos joku välillä sanoo tympeästi jotain, ei se tarkoita, että hän vihaisi sinua. Kaikkea ei tarvitse ottaa henk.koht. loukkauksina, siihen me kaikki joudumme jossain vaiheessa elämää tottumaan. Jaksamista sinulle loppusyksyyn :)

Lue lisää

...monikaan ei vihaa minua yksilötasolla, mutta oman ryhmän jäsenten yhdessä aiheuttama paine saa aikaan hyljeksymistä ja penseää suhtautumista. Onhan tämä ymmärrettävissä, jos on valittava hyväksyntä joko minun tai oman ryhmän toimesta.

lääkisläinen kirjoitti:

Hei! Luulen tietäväni kuka olet ja usko pois, ei sinua kukaan vihaa. Ei todellakaan. Monet voivat ennemminkin (usko tai älä) olla huolissaan tilanteestasi. Jos joku välillä sanoo tympeästi jotain, ei se tarkoita, että hän vihaisi sinua. Kaikkea ei tarvitse ottaa henk.koht. loukkauksina, siihen me kaikki joudumme jossain vaiheessa elämää tottumaan. Jaksamista sinulle loppusyksyyn :)

Lue lisää

...kaikesta huolimatta on mukavaa kuulla tuollaisia kommentteja sinulta. Alan vähitellen epäillä yhä enemmän, että syy hyljeksimiseeni on enemmän ryhmä- kuin yksilötasolla, eli toisin sanoen ryhmässä aina löytyy sellaisia, jotka eivät erilaísuuttani hyväksy ja jos yksikin ryhmän jäsen hyljeksii minua, koko muu ryhmä seuraa perässä mukana.

lääkisläinen kirjoitti:

Hei! Luulen tietäväni kuka olet ja usko pois, ei sinua kukaan vihaa. Ei todellakaan. Monet voivat ennemminkin (usko tai älä) olla huolissaan tilanteestasi. Jos joku välillä sanoo tympeästi jotain, ei se tarkoita, että hän vihaisi sinua. Kaikkea ei tarvitse ottaa henk.koht. loukkauksina, siihen me kaikki joudumme jossain vaiheessa elämää tottumaan. Jaksamista sinulle loppusyksyyn :)

Lue lisää

...ole näyttöä siitä, että kovinkaan monella olisi mitään (ainakaan kovin positiivisia) tunteita minua kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat niinkuin minua ei olisikaan tai suhtautuvat minuun kuten tunteettomaan esineeseen. En usko, että he auttaisivat minua esimerkiksi hädän hetkellä.

Niin, hyvä pointti! Jos ei niitä kavereita siunaannu niin sitten ei. Itkeminen sen asian suhteen vain pahentaa tilannetta.

Ja pahimmillaan elämä jää elämättä siinä itkeskellessä.

Kyllä niitä sitten siunaantuu kun psyykekin on paremmalla tolalla. Ja yleensä ottaenhan meillä on vain muutama, pari - kolme, hyvää kaveria...

.. oon ollu alusta lähtien; keksitty juttu.

...sitä joukkoa, jotka vieroksuvat erilaisia ihmisiä. Samaan joukkoon kanssasi kuuluukin reilusti yli 90% ihmisistä

..olevasi viisas. Tuollaiset kommentit eivät ole ollenkaan hyväksyttäviä. Miltäs itsestä tuntuisi, jos olisit itse lähettänyt samanlaisen viestin kuin minä ja sitten sinua haukuttaisiin skitsofreenikoksi. Voi sen fiksumminkin sanoa, ettei ymmärrä erilaisuutta.

Ajattelen aivan samalla tavalla kuin sinäkin, eli erilaisuus on rikkaus, eikä ihmistä saa sen vuoksi syrjiä. Olen erilaisuudestani huolimatta perusluonteeltani hyväntahtoinen ihminen, vaikka viime aikoina onkin ollut hieman ongelmia. Tarkoitukseni on ollut antaa ihmisille itsestäni juuri tuollainen kuva, kuin sinulla minusta on. On myös erittäin miellyttävää kuulla, ettet ole suinkaan ainoa, joka on saanut minusta tuollaisen kuvan. Mitä kavereihin tulee, minulla ei sen suhteen ole niin tiukkaa vaatimusta, kaikki, jotka haluavat olla minun kavereita, kelpaavat. Tietenkin poikien kanssa olisi ehkä hieman enemmän yhteisiä harrastuksia. Valitettavasti tässäkin viestiketjussa on ollut paljon ilkeitä ihmisiä, mikä on todella sääli. Ainakin voi sanoa, että heistä tuskin kovin moni on lääkiksessä.

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

Ajattelen aivan samalla tavalla kuin sinäkin, eli erilaisuus on rikkaus, eikä ihmistä saa sen vuoksi syrjiä. Olen erilaisuudestani huolimatta perusluonteeltani hyväntahtoinen ihminen, vaikka viime aikoina onkin ollut hieman ongelmia. Tarkoitukseni on ollut antaa ihmisille itsestäni juuri tuollainen kuva, kuin sinulla minusta on. On myös erittäin miellyttävää kuulla, ettet ole suinkaan ainoa, joka on saanut minusta tuollaisen kuvan. Mitä kavereihin tulee, minulla ei sen suhteen ole niin tiukkaa vaatimusta, kaikki, jotka haluavat olla minun kavereita, kelpaavat. Tietenkin poikien kanssa olisi ehkä hieman enemmän yhteisiä harrastuksia. Valitettavasti tässäkin viestiketjussa on ollut paljon ilkeitä ihmisiä, mikä on todella sääli. Ainakin voi sanoa, että heistä tuskin kovin moni on lääkiksessä.

Lue lisää

Eli ainejärjestötoimintaan mukaan ja vähän äkkiä!

Ihan ohi aiheen vain, kysäisisin, et ooks Mansen lääkiksessä? :P

Olen kanssasi täysin samaa mieltä sen suhteen, että kavereiden puute aiheuttaa mielenterveydelle helposti ongelmia, itselläni ne ovat tämän syksyn aikana ilmenneet todella voimakkaina reaktioina ja pelkään tällä hetkellä sitä, ettei kukaan meidän kurssilaisista enää koskaan halua tehdä kanssani lähempää tuttavuutta. Huolia lisää se, että olen jo aika iäkäs, enkä ole saanut luotua ympärilleni sellaista sosiaalista verkostopa, joka mahdollistaisi etenemisen elämänurallani. Odottaa ei siis enää yksinkertaisesti voi, olen jo tarpeeksi odottanut tuloksetta. Jos tilanne jatkuu vielä samanlaisena kovinkaan pitkää, voi sillä olla kohtalokkaat seuraukset tulevaisuuteni kannalta. On erittäin valitettavaa, että vaikka kuinka yrittäisi olla ystävällinen, muut kurssilaiset torjuvat yritykseni tehdä lähempää tuttavuutta ja lisäksi useimmat heistä ovat minua kohtaan kylmiä ja tunteettomia. EN yksinkertaisesti voi enää tehdä enempää ystävyyssuhteiden solmimiseksi. Hienoa, että löytyy kaltaisiasi ihmisiä, joilla on kyky tuntea myötätuntoa minua kohtaan. Tällaisia ihmisiä lääkäreiden pitäisi olla. Miten toimit itse? Yrititkö aktiivisesti solmia ystävyyssuhteita moihin opiskelutovereihisi?

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

Olen kanssasi täysin samaa mieltä sen suhteen, että kavereiden puute aiheuttaa mielenterveydelle helposti ongelmia, itselläni ne ovat tämän syksyn aikana ilmenneet todella voimakkaina reaktioina ja pelkään tällä hetkellä sitä, ettei kukaan meidän kurssilaisista enää koskaan halua tehdä kanssani lähempää tuttavuutta. Huolia lisää se, että olen jo aika iäkäs, enkä ole saanut luotua ympärilleni sellaista sosiaalista verkostopa, joka mahdollistaisi etenemisen elämänurallani. Odottaa ei siis enää yksinkertaisesti voi, olen jo tarpeeksi odottanut tuloksetta. Jos tilanne jatkuu vielä samanlaisena kovinkaan pitkää, voi sillä olla kohtalokkaat seuraukset tulevaisuuteni kannalta. On erittäin valitettavaa, että vaikka kuinka yrittäisi olla ystävällinen, muut kurssilaiset torjuvat yritykseni tehdä lähempää tuttavuutta ja lisäksi useimmat heistä ovat minua kohtaan kylmiä ja tunteettomia. EN yksinkertaisesti voi enää tehdä enempää ystävyyssuhteiden solmimiseksi. Hienoa, että löytyy kaltaisiasi ihmisiä, joilla on kyky tuntea myötätuntoa minua kohtaan. Tällaisia ihmisiä lääkäreiden pitäisi olla. Miten toimit itse? Yrititkö aktiivisesti solmia ystävyyssuhteita moihin opiskelutovereihisi?

Lue lisää

Taas palaan asiaan...Yritätkö tutustua ihmisiin liian innokkaasti? Se voi olla aika tehokas karkotin. Tilanteesi kuulostaa hankalalta, ja jos kerran olet havainnut sen jopa toivottomaksi, niin...olisiko luovuttaminen vaihtoehto? Antaisit kurssikavereiden olla omissa mehuissaan ja etsisit kontakteja muualta. Niin minäkin olen jossain määrin tehnyt, sillä eihän ketään voi pakottaa ystävystymään. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kavereita täytyy olla että jaksaa. Olen löytänyt vapaa-ajan kavereita esim. netistä. :-o

Kandi. kirjoitti:

Taas palaan asiaan...Yritätkö tutustua ihmisiin liian innokkaasti? Se voi olla aika tehokas karkotin. Tilanteesi kuulostaa hankalalta, ja jos kerran olet havainnut sen jopa toivottomaksi, niin...olisiko luovuttaminen vaihtoehto? Antaisit kurssikavereiden olla omissa mehuissaan ja etsisit kontakteja muualta. Niin minäkin olen jossain määrin tehnyt, sillä eihän ketään voi pakottaa ystävystymään. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kavereita täytyy olla että jaksaa. Olen löytänyt vapaa-ajan kavereita esim. netistä. :-o

Lue lisää

aktiivinen yrittäessäni tutustua toisiin kurssilaisiin. Voi olla, että joskus olen yrittänyt ehkä liiankin innokkaasti. Tilanne on se, että vaikka ottaisinkin vähän rauhallisemman linjan, tulokset eivät olisi sen parempia. On minulla toki muutama kaveri lääkiksen ulkopuolella, mutta opinnoissa menestymisessä muiden opiskelukaverien muodostama tukiverkko ympärillä on mielestäni erittäin tärkeä. Olen kuullut klinikoissa monien opettajien hiillostavan opiskelijoita ja haukkuvan jopa heitä, jos jokin menee pieleen. Tällaisella hetkellä muiden opiskelijoiden tuki on enemmän kuin tarpeen. Olen itse vieläpä luonteeltani sellainen, jolla tulee helposti paha mieli siitä, jos joku sanoo hieman rumasti. Pelkään, että mikäli tällaista tapahtuu, ilman tukiverkostoa ympärillä opintoni eteenpäin vieminen voi käydä vaikeaksi. Tukiverkoston luominen ympärille tulisi tehdä kahden ensimmäisen vuoden aikana ja vielä on yksi lukukausi aikaa sen luomiseksi. Hätä kasvaa koko ajan ja pelkään, että ensi syksynä voi käydä huonosti, jos tilanne ei tästä parane. Jotain tilanteelle on tehtävä, en haluaisi luopua unelma-ammatistani oman opiskelijayhteisön jäsenistä koostuvan sosiaalisten suhteiden verkoston puuttumisen vuoksi.

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

aktiivinen yrittäessäni tutustua toisiin kurssilaisiin. Voi olla, että joskus olen yrittänyt ehkä liiankin innokkaasti. Tilanne on se, että vaikka ottaisinkin vähän rauhallisemman linjan, tulokset eivät olisi sen parempia. On minulla toki muutama kaveri lääkiksen ulkopuolella, mutta opinnoissa menestymisessä muiden opiskelukaverien muodostama tukiverkko ympärillä on mielestäni erittäin tärkeä. Olen kuullut klinikoissa monien opettajien hiillostavan opiskelijoita ja haukkuvan jopa heitä, jos jokin menee pieleen. Tällaisella hetkellä muiden opiskelijoiden tuki on enemmän kuin tarpeen. Olen itse vieläpä luonteeltani sellainen, jolla tulee helposti paha mieli siitä, jos joku sanoo hieman rumasti. Pelkään, että mikäli tällaista tapahtuu, ilman tukiverkostoa ympärillä opintoni eteenpäin vieminen voi käydä vaikeaksi. Tukiverkoston luominen ympärille tulisi tehdä kahden ensimmäisen vuoden aikana ja vielä on yksi lukukausi aikaa sen luomiseksi. Hätä kasvaa koko ajan ja pelkään, että ensi syksynä voi käydä huonosti, jos tilanne ei tästä parane. Jotain tilanteelle on tehtävä, en haluaisi luopua unelma-ammatistani oman opiskelijayhteisön jäsenistä koostuvan sosiaalisten suhteiden verkoston puuttumisen vuoksi.

Lue lisää

Ei minullakaan ole mitään tukiverkkoa, enkä kyllä varsinaiseen hiillostamiseenkaan ole (onneksi törmännyt). Olen todella arka kritiikille, pahoitan mieltäni ja häpeän ihan tyhmiäkin asioita ja tekoja, mistä varmasti tulee ongelmia ja ylimääräistä rasitusta nyt ja tulevaisuudessa. Mutta onneksi on ystäviä ja kotiväkeä, joille sitten purkaa pahaa mieltä ja pettymyksiä. Toisaalta tiukan paikan tullen myös niistä kurssikavereista löytyy yllättävänkin empaattisia ihmisiä ja tukea voi saada yllättävältäkin taholta, vaikkei mistään ystävyydestä voikaan puhua.

Ja muistahan, että opiskelu on vain työtä. Elämässä on muitakin asioita, ja juuri niistä muista asioista pitäisi ammentaa voimaa jaksaa niitä ikävämpiä asioita. Jos päivällä on paskaa, niin illalla voi sitten nollata kaiken. En tiedä, onko se tukiverkko niin tärkeä siellä kouluympäristössä, koska eiväthän ihmiset työpaikoillakaan välttämättä ole kovin läheisiä. Älä missään nimessä luovu unelmastasi sellaisen vuoksi.

Kandi. kirjoitti:

Ei minullakaan ole mitään tukiverkkoa, enkä kyllä varsinaiseen hiillostamiseenkaan ole (onneksi törmännyt). Olen todella arka kritiikille, pahoitan mieltäni ja häpeän ihan tyhmiäkin asioita ja tekoja, mistä varmasti tulee ongelmia ja ylimääräistä rasitusta nyt ja tulevaisuudessa. Mutta onneksi on ystäviä ja kotiväkeä, joille sitten purkaa pahaa mieltä ja pettymyksiä. Toisaalta tiukan paikan tullen myös niistä kurssikavereista löytyy yllättävänkin empaattisia ihmisiä ja tukea voi saada yllättävältäkin taholta, vaikkei mistään ystävyydestä voikaan puhua.

Ja muistahan, että opiskelu on vain työtä. Elämässä on muitakin asioita, ja juuri niistä muista asioista pitäisi ammentaa voimaa jaksaa niitä ikävämpiä asioita. Jos päivällä on paskaa, niin illalla voi sitten nollata kaiken. En tiedä, onko se tukiverkko niin tärkeä siellä kouluympäristössä, koska eiväthän ihmiset työpaikoillakaan välttämättä ole kovin läheisiä. Älä missään nimessä luovu unelmastasi sellaisen vuoksi.

Lue lisää

...kulje paljon opiskelijariennoissa mukana. Miten paljon itse olet yrittänyt tutustua muihin kurssitovereihisi? Itseä ainakin ihmetyttää se, että kuljen melko useastikin mukana opiskelijabileissä, mutta kavereiden saanti ei siitä huolimatta ole onnistunut.

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

...kulje paljon opiskelijariennoissa mukana. Miten paljon itse olet yrittänyt tutustua muihin kurssitovereihisi? Itseä ainakin ihmetyttää se, että kuljen melko useastikin mukana opiskelijabileissä, mutta kavereiden saanti ei siitä huolimatta ole onnistunut.

Lue lisää

Olen käynyt katsastamassa korkeintaan viidet bileet koko opiskeluaikana. Niinpä tutustuminen on rajoittunut lähinnä tutorryhmiin tai muuten vaan seuraan lyöttäytymiseen. Ehkä lähimmät ihmiskontaktit olen saanut juuri tutorryhmän sisältä, kun jutellaan paljon pienellä porukalla, kuljetaan samalla kyydillä opintokäynneille jne. Luentojen välillä saatan liittyä mukaan keskusteluun jos on tuttuja ihmisiä. Koskaan en ole tullut (tai ainakaan huomannut tulleeni) täysin torjutuksi. Ihmiset ovat pääasiassa etäisen ystävällisiä. Ja kuten jo aiemmin sanoin, ryhmän sisäinen yhteishenki säilyy tasan niin kauan kuin ryhmäkin, eli mitään pitempää ystävyyttä en ole saanut aikaiseksi. Aiemmin kärsin siitä kovastikin ja ryvin varmaan itsesäälissä, mutta sittemmin olen muuttanut asennettani. Se lähti oikeastaan siitä, kun eräs sosiaalisempi ja "suositumpi" ihminen sattui joskus mainitsemaan ihan muusta aiheesta puhuttaessa, että hänelle tämä opiskelu tai tuleva työ ei todellakaan ole kaikki kaikessa, vaan perhe ja ystävät ja harrastukset ovat paaaljon tärkeämpiä. Niinhän se on: opiskelu/työ on vain yksi osa elämää. Sehän vie vain noin kolmanneksen vuorokaudesta.
Näiden vuosien aikana on tullut selväksi, ettei kurssikavereiden joukosta taida löytyäkään samanhenkisiä ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Arvot, aatteet ja harrastukset ovat vain niin kovin erilaisia. Siispä olen ihan ilomielin tutustunut ihmisiin lääkiksen ulkopuolelta ja kohdannut kaltaisiani. :-)

yksinäinen medisiinari kirjoitti:

Olen kanssasi täysin samaa mieltä sen suhteen, että kavereiden puute aiheuttaa mielenterveydelle helposti ongelmia, itselläni ne ovat tämän syksyn aikana ilmenneet todella voimakkaina reaktioina ja pelkään tällä hetkellä sitä, ettei kukaan meidän kurssilaisista enää koskaan halua tehdä kanssani lähempää tuttavuutta. Huolia lisää se, että olen jo aika iäkäs, enkä ole saanut luotua ympärilleni sellaista sosiaalista verkostopa, joka mahdollistaisi etenemisen elämänurallani. Odottaa ei siis enää yksinkertaisesti voi, olen jo tarpeeksi odottanut tuloksetta. Jos tilanne jatkuu vielä samanlaisena kovinkaan pitkää, voi sillä olla kohtalokkaat seuraukset tulevaisuuteni kannalta. On erittäin valitettavaa, että vaikka kuinka yrittäisi olla ystävällinen, muut kurssilaiset torjuvat yritykseni tehdä lähempää tuttavuutta ja lisäksi useimmat heistä ovat minua kohtaan kylmiä ja tunteettomia. EN yksinkertaisesti voi enää tehdä enempää ystävyyssuhteiden solmimiseksi. Hienoa, että löytyy kaltaisiasi ihmisiä, joilla on kyky tuntea myötätuntoa minua kohtaan. Tällaisia ihmisiä lääkäreiden pitäisi olla. Miten toimit itse? Yrititkö aktiivisesti solmia ystävyyssuhteita moihin opiskelutovereihisi?

Lue lisää

Joo, yritin kyllä aktiivisesti saada kavereita ekan syksyn aikana, mutta minusta ei tosiaan oltu kiinnostuneita. Jotkut opiskelijoista, joita lähestyin, juttelivat tosin välillä paljonkin kanssani, mutta aina omista asioistaan. Minulle valkeni, että heille oli yhdentekevää, miten minulla menee, ei minua kyllä vihattukaan mutta olin vain "ylimääräinen". Suurin osa kurssilaisista oli kotoisin kyseisestä kaupungista, monet asuivat vielä vanhempiensa luona tai poikaystävän kanssa, ei heillä ollut ongelmia tai seurantarvetta kun verkostot olivat jo kunnossa.Lopetin yritykset ja aloin olla vain omissa oloissani. Enää en saanut muuta osakseni, kuin äänettömiä katseita ja joskus harvoin kylmiä ja tunteettomia kommentteja. Olin täysin vieraantunut. Päiväkausien puhumattomuus sai minut soittamaan auttavalle linjalle ja sukulaisille kotipaikkakunnalla. Paljon apua etäavusta ei ollut niin kauan kuin itse pääasia oli korjaamatta.Lukuvuoden lopulla lopetin tuon koulun ja palasin kotipaikkakunnalle enimmäkseen sen takia, etten halunnut kyseiselle alalle. Seuraavana syksynä menin toiseen kouluun. Sielläkään en saanut kavereita, mutta en muista kärsineeni niin paljon kuin ekassa koulussa, koska pidin alasta, kaupungista ja tein töitäkin välillä. Pidin itseni kiireisenä.Myöhemmin minut pelasti yksinäisyydeltä poikaystävä ja rakkaus. Naimisiinmenon jälkeen en ole kärsinyt yksinäisyydestä ja minua ajoittain vaivanneet mielenterv. ongelmat (ei vakavat) ovat historiaa. Opiskelen edelleen, mutta nyt muut opiskelijat ovat minulle "yhdentekeviä"- ei niin että olisin tunteeton heitä kohtaan mutta en tarvitse enää heidän ystävyyttään. Perheeni on minulle kaikkein tärkein asia, muut opiskelijat vain "kollegoja", jotka käyvät samalla "työpaikalla" kuin minäkin. Nykyään olen kiinnostunut itse opetettavasta asiasta, en opiskelijoista.Oletko itse miettinyt, että antaisit piutpaut muille opiskelijoille ja etsisit itsellesi tyttöystävän? En ole koskaan opiskellut lääkiksessä mutta olen siinä käsityksessä että kyllä ne kurssit pystyy suorittamaan ilman kavereitakin (kunhan kestää yksinäisyyden häpeän ja henkiset paineet) ja siten valmistuu ja pääsee jo töihinkin.Ei kai lääkärin töihin pääsemiseksi tarvita sosiaalista verkostoa, tutkinto riittää.

Nekku kirjoitti:

Joo, yritin kyllä aktiivisesti saada kavereita ekan syksyn aikana, mutta minusta ei tosiaan oltu kiinnostuneita. Jotkut opiskelijoista, joita lähestyin, juttelivat tosin välillä paljonkin kanssani, mutta aina omista asioistaan. Minulle valkeni, että heille oli yhdentekevää, miten minulla menee, ei minua kyllä vihattukaan mutta olin vain "ylimääräinen". Suurin osa kurssilaisista oli kotoisin kyseisestä kaupungista, monet asuivat vielä vanhempiensa luona tai poikaystävän kanssa, ei heillä ollut ongelmia tai seurantarvetta kun verkostot olivat jo kunnossa.Lopetin yritykset ja aloin olla vain omissa oloissani. Enää en saanut muuta osakseni, kuin äänettömiä katseita ja joskus harvoin kylmiä ja tunteettomia kommentteja. Olin täysin vieraantunut. Päiväkausien puhumattomuus sai minut soittamaan auttavalle linjalle ja sukulaisille kotipaikkakunnalla. Paljon apua etäavusta ei ollut niin kauan kuin itse pääasia oli korjaamatta.Lukuvuoden lopulla lopetin tuon koulun ja palasin kotipaikkakunnalle enimmäkseen sen takia, etten halunnut kyseiselle alalle. Seuraavana syksynä menin toiseen kouluun. Sielläkään en saanut kavereita, mutta en muista kärsineeni niin paljon kuin ekassa koulussa, koska pidin alasta, kaupungista ja tein töitäkin välillä. Pidin itseni kiireisenä.Myöhemmin minut pelasti yksinäisyydeltä poikaystävä ja rakkaus. Naimisiinmenon jälkeen en ole kärsinyt yksinäisyydestä ja minua ajoittain vaivanneet mielenterv. ongelmat (ei vakavat) ovat historiaa. Opiskelen edelleen, mutta nyt muut opiskelijat ovat minulle "yhdentekeviä"- ei niin että olisin tunteeton heitä kohtaan mutta en tarvitse enää heidän ystävyyttään. Perheeni on minulle kaikkein tärkein asia, muut opiskelijat vain "kollegoja", jotka käyvät samalla "työpaikalla" kuin minäkin. Nykyään olen kiinnostunut itse opetettavasta asiasta, en opiskelijoista.Oletko itse miettinyt, että antaisit piutpaut muille opiskelijoille ja etsisit itsellesi tyttöystävän? En ole koskaan opiskellut lääkiksessä mutta olen siinä käsityksessä että kyllä ne kurssit pystyy suorittamaan ilman kavereitakin (kunhan kestää yksinäisyyden häpeän ja henkiset paineet) ja siten valmistuu ja pääsee jo töihinkin.Ei kai lääkärin töihin pääsemiseksi tarvita sosiaalista verkostoa, tutkinto riittää.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lääkärin olisi hyvä pystyä tuntemaan empatiaa kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Mielestäni se on tärkeää potilastyössä. Nykyinen lääkärini on minua kohtaan empaattinen ja vastaanotolla on todella paljon mukavampi käydä kuin edellisen ei-niin-kivan lääkärin vastaanotolla. Asun muuten minäkin Oulussa ja opiskelen Oulun yliopistossa, vaan eri tiedekunnassa. Mulle saa heittää breiviä, tosin mulla ei ole vielä anonyymiä sähköpostiosoitetta.