Löytyykö ketään TGA-kohtauksen kokenutta?

Minulla oli muutama vuosi sitten äkillinen toispuoleinen näön menetys, en tiedä onko TGA-kohtaus aivojen verenkierto häiriö niinkuin TIA- kohtaus on. Pelästyin hirveästi kun olin vielä pyörällä kaukana kotoa, tosin kohtaus kesti vain noin 10-minuuttia, sitä ennen minulla koski päähän ja oli kauhean kuuma. Mutta TIA-kohtaukset eivät tietääkseni ole harvinaisia. Pelottavalta tuo muistinmenetys kyllä kuulostaa.

Aluksi tilanne pelottaa, mutta kun minutkin tutkittiin täydellisesti ja vielä eeg otetaan aivoista niin alan ymmärtää itse, että tilanne ei ole vaarallinen. Itsellä se kesti n. 40 min ja olin silloin kotona yksin. Tiedän ajan kun katsoin kelloa mennessäni suihkuun ja siellä oloa en enää muistakaan vaikka olin parrankin ajanut tietämättä koko asiaa. Ihmettelen vaan usein että miten se aika meni ja mihin... Mitään ei palaudu tuosta hetkestä mieleen enää koskaan :)

http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2882/7395

Mainitsemasi kohtaus sattui miehelleni ja sitä kesti useita tunteja. Vein hänet lääkäriin, jossa tri sanoi oireiden olevan kuin suoraan oppikirjasta. Valitettavasti ei ole tiedossa mistä moinen "pimento" johtuu, mutta peloittavaa se on, seurata vierestä kun toinen ei muista mitään.
JOs tämä toistuu, on syytä ottaa TT-kuvaus aivoista.

Parem kevättä!
nim.merkki pelästynyt

Minä koin TGA-kohtauksen 11.8.2008. Se tapahtui kuntosalilla ja kesti reilut puoli tuntia. Muisti meni keskellä laiteharjoittelua ja "heräsin" venyttelymatolla. Ei minkäänlaista tietoa, miten olin edes venyttelyyn mennyt. Olin kuulemma kuitenkin toiminut normaalisti koko ajan, tosin sanonut, että heikottaa. Lääkäri diagnisoi tapauksen heti ja sanoi, ettei mitään kokeita tarvitse ottaa. Kiinnostaisi kovasti tietää, missä tilanteissa kyseinen kohtaus on tapahtunut sen kokeneilla, ja voisiko sen puitteissa päätellä jotenkin, mikä sen aiheuttaa, kun sitä ei tiedetä. Olo oli vielä neljä päivää kokemuksen jälkeen hutera, eli jotenkin sumuinen. Se on nyt jättänyt jälkensä niin, että kontrolloin jatkuvasti tekemisiäni, koska pelkään, että se toistuu. Ihmettelen, miksi kuitenkaan ei tehdä tarkempia tutkimuksia, varmuuden vuoksi, jotta voitaisiin sulkea pois mahdolliset vakavat sairaudet.

Minulle tapahtui TGA-kohtaus 14.10.2008 uimahallissa. Muistan ostaneeni kassalta rannekkeen (kuitista tarkistin että klo oli 9.22). Seuraava muistikuva oli altaassa, kun vesijuoksuvyö ei tuntunut hyvältä, vaan ajattelin, että sitä pitäisi kiristää. Seuraava muistivälähdys oli ambulanssista matkalla sairaalaan ja sairaalasta muistin, kun minua vietiin pään viipalekuvaukseen. Jossain vaiheessa muistin vilkaisseeni kelloa, joka oli silloin n. 13.00. Eli noin 4 tuntia on pimennossa lukuunottamatta näitä välähdyksiä, mutta mitään kasvaimeen ym viittaavaa ei löytynyt, eli diagnoosi oli TGA. Lääkäri sanoi, että se voi tulla esim. kylmästä tai rasituksesta. Pakotin itseni jatkamaan uimahallikäyntejä, mutta en mene enää saunaan ennen altaaseen menoa. Mutta oli kyllä pelästyttävä kokemus ja itsensätarkkailu jäi päälle.

Hei!
Koin 2-3 tunnin TGA:n 18.12.2008. Taustalla työstressi, migreenitaipumus ja huonosti nukuttu yö sekä lievä lämmönnousu (mahdollisesti lievä virusinfektio). Nyt viisi päivää myöhemmin vointi on lievää ahdistuksen tunnetta lukuunottamatta hyvä. Neurologi tutki minut yliopistosairaalan päivystyspkl:lla. Poikkevaa ei todettu. Ennuste on hyvä. Tytär (ja vaimokin) suosittelevat vaihtamaan kevyempiin töihin.

Minullakin oli kaksi TGA kokemusta . Väliä niillä oli noin 6 kuukautta. Käytin silloin (vastahakoisesti) Lipitor lääkettä korkean (lääkärin mielestä) kolesterolin takia. Lopetin lääkkeen käytön noiden kokemusten jälkeen, pudotin hieman painoa, liikuin enemmän ja aloitin perinteisen kalanmaksaöljyn käytön talvisaikaan. Nyt rasva-arvot ovat kohdallaan ja muistihäiriöt poissa jo useamman vuoden. Onneksi! Niin ahdistava komemus TGA on.

Koin tällaisen lyhyehkön alle tunnin mittaisen muistinmenetyksen. Edellisenä iltana minulla oli päänsärkyä, jota minulla on erittäin harvoin. Yön nukuin todella huonosti. Menin avantouintiin, jossa vesi oli jo alle viisiasteista.Kun sieltä puettuani lähdin, niin mieheni huomasi, etten muista lähiasioita lainkaan ja vei minut sairaalaan tutkimuksiin. Mitään muuta ei löytynyt kuin hyvin korkea verenpaine. Lääkkeen avulla sitä saatiin laketuksi noin 85/180:een. Kerrottiin, että kyseessä on hhyvänlaatuinen hetkellinen muistinmenetys. Kuitenkin itse koin sen erittäin pelottavana.

Minulla oli jo toinen TGA kokemus,edellinen lähes 3 vuotta sitten.Ensimmäinen kesti lähes puoli vrk,toinen puolta lyhyempi.Molemmilla kerroilla aivot kuvattiin ym.tutkimukset tehtiin ja kaikki oli normaalia,paitsi kohtauksen alussa verenpaine koholla.Olen nainen 71 v.Muutamana päivänä jälkeen päin oli olo hieman omituinen ja väsynyt.

Sain juuri eilen tällaisen TGA diagnoosin. Maanantaina (toissapäivän työpäivästä) ei ole juuri hajua loppu iltapäivästä. Muistan kyllä lähteneeni autolla kotiin tajutessani tekeväni tietokoneella jotain toistaen samaa. Kotimatka ajo oli tosi ahdistava. Ajatukset ei pysyneet kasassa ja koetin pysyä tolkuissani puhumalla itsekseni. Sanat hävisivät muistista saman tien. Niitä ei jotenkin pystynyt ajattelemaan. Vaimo vei ensiapuun, jossa huomasin , etten tiennyt päivämäärää tai illaksi sovituista asioista mitään. Koko homma oli ohi muutamassa tunnissa. Kuljetus Isoon sairaalaan Helsinkiin, jossa laittoivat magneettiin ja kaikenlaisiin muihin testeihin varmuudeksi. Osastolla neurologi sitten kertoi tämän olevan tuo TGA ja ettei tarvitse pelätä sen uusimista.
Kiva oli kun löysin täältä "kohtalotovereita". Täytyy vielä sanoa, että kyllä oli onneton olo kun tajusi olleensa tuossa tilassa. No , nyt on jo rauha.
Töissä kuulun samaan kategoriaan, joka on kaikessa mukana ja vielä vapaa-aikanakin. Nyt on aika varmaan vähän karsia noita vastuita.

Minulle sattui viime lauantaina sama juttu. Olin sahaamassa leikkimökin katolta aika isoa omenapuun oksaa joka ei tahtonut katketa eikä katkennutkaan omin voimin. Olin tullut tikkaita alas ja ihmetellyt kuka oli sahannut omenapuuta jne.. Onnekseni en ollut yksin mökillä ja treni huolehtivat ta:n kautta Meilahden neurologiselle jossa monia tutkimuksia (mm. pään kuvaus, verikokeita, sydänfilmi, neurologisia testejä) ja tämä TGA-diagnoosi ja kotiutus samana iltana.
Oma diagnoosi olisi lähinnä häiriö verenkierrossa johtuen kovasta ponnistelusta ja pohdin miten voisi ennalta ehkäistä vastaavan tilanteen toistumista. Eihän tässä voi alkaa elääkään elämättä. Tsemppiä kaikille!

Miehelläni (60v)vastaava tilanne pari pv sitten. Meillä oli meno hengelliseen tilaisuuteen, jossa esiinnyimme lauluryhmänä. Mies ajoi autolla n 45 km matkan, perillä meille tarjottiin tulokahvit, jonka aikana seurusteltiin ym. Tilaisuuden aikana lauloimme n 20 laulua ym. Pois lähtiessä mies sanoi olonsa olevan outo, ettei oikein tiedä missä on. Koko illan oli toiminut normaalisti, ei mitään , mistä olisi voinut huomata jonkin olevan pielessä. Lähdimme ajamaan kohti S-jokea, itse luonnollisesti ajoin. Tarkoitus ajaa S-joelle keskussairaalaan. Mies alkoi kysellä kaikkea outoa: missä ollaan, onko hän ollut kyseisessä tilaisuudessa, väittäen ettei. Hätäkeskukseen soitto tarkoituksena, että ambulanssi tulisi vastaan. Tuli Virtain ambulanssi, koska oltiin vielä lähempänä, kuin S-jokea. Virroilla lääkäri teki omat tutkim, soitti TAYS neurologille. Lopputulos: tilapäinen muistinmenetys, voisimme mennä vaikka kotiin odottamaan, se menee ohi. Lääkäri teki kuitenkin lähetteen S-joelle ja niin ajelimme omalla autolla sinne. Matka oli kysymysiä täynnä, samat toistuivat jatkuvana nauhana. Vastailu ei auttanut, kaikki oli asiat hukassa. Perillä tehtiin sama diagnoosi, eli ei vaarallinen menee ohi, ei toistu. Mies kyllä oli jossain vaiheessa aivan varma, että mulla, ei hänellä, on nyt jokin pielessä. Jäi tarkkailuun . Aamulla kotia. Ei mitään muista edellisestä illasta, sen jälkeen kun kotoa lähdettiin. n 9 t kadoksissa. Koko ajan toiminut aivan normaalisti, koko ajalta täydellin muistinmenetys. Nyt kaikki muuten normaalisti, ainoastaan pää vieläkin "jumissa". Outo kokemus, jopa käsittämätön ja järkyttävä.

Koin lievän muistinmenetyksen toissapäivänä. Kävin uimassa kylmässä meressä ja lähtiessäni uimakopilta en muistanut minne olin paikoittanut auton. Sen verran muistin, että autolla olin tullut, vaikka olen käynyt usein samassa rannassa uimassa myös bussilla ja kävellen, jolloin tulen eri katua pitkin ja sieltä suunnalta ensin ajattelin tulleeni. Vähän myös huolehdin siitä, oliko minun lähitunteina tehtävä töitä tai mentävä töihin; olin siis totaalisesti unohtanut olleeni vuorotteluvapaalla jo kolmisen kuukautta. Minulla oli kuitenkin hämärä mielikuva siitä, että oli lauantai (niin kuin olikin), jolloin en käy töissä. Samoin minulla oli käsitys siitä että oli myöhäissyksy, sen kummemmin ympäröivää todellisuutta havainnoimatta, mutta ei varmuutta tarkemmasta ajankohdasta, ei edes kuukaudesta. Kuitenkin hyvin pian päättelin oikean suunnan ja auton luo saapuessani muistin, miten olin tullut paikalle ja löytänyt parkkipaikan jne. Unohdin kuitenkin käydä kaupassa niin kuin olin aiemmin samalla reissulla aikonut. Pihassa autosta noustessani tapasin naapureita, joiden kanssa pinnallisten kuulumisten vaihto sujui varmaankin niin, että he eivät pystyneet päättelemään mitään omituista käytöksessäni. Kuitenkin tunsin oloni hyvin epävarmaksi ja minun oli ensin vähän ponnisteltava pystyäkseni keksimään luontevaa sanomista.

Kotona unohdetut asiat alkoivat pikku hiljaa palautua mieleen. En muistanut tarkalleen kaikkia edellisen viikon asioita oikein, mutta mm. kalenterimerkintöjen ja lompakon kuittien avulla ne tarkentuivat uudelleen. Verkosta löysin tietoa asiasta, mm. Perttu J. Lindsbergin erinomaisen artikkelin Duodecim-lehdessä, http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo97165&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero . Oli rauhoittavaa saada vahvistusta tuntemukselleni, että kyse ei ole alkavasta dementiasta, ja että kohtaus ei todennäköisesti toistu. Heti ymmärrettyäni uimarannalla, että olin unohtanut täysin mitä kautta tulin sinne, yhdistin muistinmenetyksen kylmässä meressä uimiseen. Avantouijathan usein toteavat, että ”huolet jäävät avantoon”; tässä tapauksessa sinne jäi muutakin. Myös tähän käsitykseen sain vahvistusta: Lindsberg samoin kuin monet muut mainitsevat kylmässä vedessä uimisen edeltävän usein amnesiakohtausta.

Vaikka en kokenut menettäväni mitään normaaleja ajattelun ja toiminnan kykyjäni ja mm. autolla ajoi sujui normaalin hyvin, niin pelästyin tilannetta. Seuraavana päivänä, siis eilen, vietin useita tunteja hyvän ystävän seurassa, jonka kanssa asian puiminen rauhoitti. Kaiken kaikkiaan kokemani kohtaus oli hyvin lievä ja meni ohi hyvin nopeasti. Ajattelin ensin hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, mutta verkon tietolähteiden perusteella soitin tänään terveydenhoitajalle mennäkseni yleislääkärin ei-akuutille vastaanotolle (jonne pääsystä ei vielä tietoa terveysaseman lääkäripulan takia).

Tänään olen selvinnyt erinomaisesti arjen rutiineista ja kaupungilla asioimisesta, mutta olo on edelleen jonkin verran hutera. On rauhoittavaa tietää, että yleensä olo palautuu normaaliksi muutamassa päivässä. Oletan pystyväni jatkamaan avantouintia ilman pelkoa kohtauksen uusiutumisesta, mutta taidan pitää ainakin parin päivän tauon ennen seuraavaa uimarantareissua.

Huojentavaa lukea toistenkin kokemumsesta 3.1.12 tapahtuneen jälkeen,n.1/2 vrk kestäneen kohtauksen aikana kaadettiin myrskypuita ja hommat sujui niikuin pitääkin mutta kaveri huomasi jotain outoa käytöksessä,vaimon tultua kotiin töistä taksilla tk:hon josta tyksiin magneettikuvaus verikokeet ym. ei mitään poikkeavaa n.4tunnin tarkkailun jälkeen kotiin kun lähimuisti alkoi avautua,kaiken kaikkiaan aika erikoinen kokemus jonka ei soisi toistuvan.

Huojentavaa luettavaa. Lähimuisti meni muutama päivä sitten kuntosalin jälkeen : en muistanut millä kyydillä olin paikalle tullut enkä mitä tapahtunut. Pystyin soittamaan poikani hakemaan minut ja hän toimitti minut
Marian päivystykseen. Muisti palasi muutaman tunnin kuluessa ja se tarkentui kännykän lokin ja ostoskuittien avulla. En saanut kunnollista selvitystä/diagnoosia. Oli aika harhainen olo jonkin aikaa. Nyt alkaa jo taas luottaa itseensä.

Minulle sattui toisen kerran muistinmenetyskohtaus. Ymmärrän sen tulleen stressitilanteessa, mutta en ole selvittänyt miten muut kokivat oman toimintani.
Muistinmenetys on ollut jotakin tunnin verran. Lääkäriin en tällä erää mennyt.

Aikaisemmalla kerralla diagnoosi oli TGA ja pohdin että se saattaa liittyä laskimoverenkierron vajaukseen.

Mutta huoli on jäänyt. Miten tämä mahdollinen TGA vaikuttaa omaan toimintaani ja miten ennenkaikkea sen voisi estää.

Mietin että onko tälle oireelle potilasyhdistystä, verkostoa jossa voisi jakaa kokemusta ja saada tietoa hoidollisista mahdollisuuksista.

Minulla oli väh. 6 tunnin mittainen aika viime sunnuntaina,josta en muista yhtään mitään. Olin jutellut ja toiminut aivan normaalisti. Vähän olin valittanut sekavaa ja huonoa oloa, mutta koko päivän olin ulkona ja haravoinut, leikkinyt lastenlasten kanssa yms... Illalla olo selkeni ja muisti palasi. Olo oli todella pelottava, ahdistava ja kauhea. Pelkäsin aivohalvausta ja yhtäkkistä dementiaa tai muuta kamalaa. Seuraavana päivänä kävin illalla vasta tk:n päivystyksessä, mistä ohjattiin sairaalan puolelle toiselle lääkärille, pään tt-kuvaan ja muihin tutkimuksiin. Molemmat lääkärit tekivät samat neurologiset testit, otattivat sydänfilmit, verenpaineen, verikokeita... Mitään ei löytynyt mistään. Pelko jäi. Parin päivän kuluttua juttelin töissä neurologin kanssa. Hän kertoi, että 40 vuotisen kokemuksensa mukaan suurin osa TGA-kohtauksista selittyy niskajumilla. Hän myös kokeili niskaani, ja ... erittäin, erittäin kireät ja arat Scalenus-lihakset. Olin haravoinut koko kohtauspäivän, mikä ärsytti lisää, ja tod.näk. aiheutti kohtauksen. Kylläpä helpotti. Nyt hierojalle ja niska kuntoon. voi kumpa kaikki lääkärit tutkisivat myös nämä lihakset. Aivojen verenkierto siis loogisesti estynyt vähäksi aikaa, ja aiheuttanut muistiin tallettamisen ongelman. Neurologi myös rauhoitti kertomalla, että tilanne ei todennäk. uusi, ei ennusta aivohalvausta eikä dementiaa. Ohimenevä äkillinen muistinmenetys. ns. hyvänlaatuinen. Potilaalle ikävä ja ahdistusta aiheuttava. Nyt taitavalle hierojalle, joka käsittelee scalenusten triggerit ja rentouttaa muutkin lihakset vars. kaulan puolella.

Pari päivää sitten hakattuani polttopuita aloin valittaa, että pää on ihan sekaisin. Puolentoista tunnin ajan kyselin jatkuvasti, että mitä on tapahtunut, enkä muistanut sen aamun tapahtumista mitään. Osasin kyllä vastata kysymyksiin oikein, vaihtaa vaatteet sairaalaan menoa varten jne. Ennen sairaalaan lähtöä tietoisuus itsestäni ja ympäristöstä palasi, mutta 1,5 tuntia jäi täysin pimeäksi. Sairaalassa otettiin kaikki mahdolliset kokeet, joiden mukaan kaikki oli kunnossa. Lääkärin mukaan tyypillinen TGA-kohtaus, ei vaarallinen eikä kovin todennäköisesti uusiudu. Pelottaa näin alkuun liikkua yksin missään, mutta eiköhän tästä toivu henkisestikin ilman psykoterapiaa, jota amerikkalaiset nettisivut ehdottavat! (Luin nimittäin kaiken mahdollisen löytämäni asiasta.)

itselläni ei ole ollut, mutta satuin sivuille kun etsin tietoa muista jutuista ja kokemuksia. huomasin jutuistanne kuitenkin yhden asian mikä on jokaisessa kertomuksessa aika samaa, eli olette saaneet tuon TGA kohtauksen useimmiten fyysisessä rasituksessa/sen jälkeen. tuli vain mieleeni että onkohan sillä yhteyttä, TGA:lla ja fyysisellä rasituksella. ihan vain torstai-illan omia mietteitä kun luin tätä ketjua ja huomasin yhteneväisyyksiä

Kova fyysinen tai henkinen rasitus saattaa edeltää kohtausta, joten sellaista voi yrittää välttää. Oudointa oli totaalinen minätietoisuuden häviäminen. Toimin kuin robotti ulkopuolisen ohjauksen mukaan: osasin vastata kysymyksiin, vaihtaa vaatteet ym. Toisin sanoen luultavasti tiesin kaiken ja olisin osannut tehdä kaiken, mitä olin elämässäni kohtaukseen mennessä oppinut, mutta en tehnyt mitään oma-aloitteisesti eikä mitään uutta mennyt muistiin. Käsittääkseni kyseessä on lähimuistin, tarkemmin episodimuistin häiriö, ja minätietoisuus muodostuu nimenomaan episodimuistin avulla: olen tietoinen mitä tapahtui hetki sitten, missä olen nyt ja mitä todennäköisesti tapahtuu seuraavassa hetkessä.

Kiitos paljon näistä kirjoituksista. Omalle äidille tapahtui eilen tällainen samanlainen "kohtaus",ainakin siltä minusta tuntuu kun näitä tarinoita luen. Hän on jo vanhempi henkilö mutta todella teräväpäinen ja pystyvä ollut. Tilanne kehittyi ihan yllättäen ja on kyllä oikeasti hyvin hämmentävä. Hän on nyt sairaalassa ja toivon todella että olisi ohimenevää.Sairaalassa puhuivat TIA:sta mutta epäröiden ja sen oireissa ei kyllä muistinmenetyksestä puhuta mitään. Mutta tästä TGA:sta eivät mitään puhuneet. Hänelläkin on ollut paljon stressiä ja huolta taustalla muista elämäntapahtumista johtuen. Hyvää kesää kuitenkin kaikille!

Hei! TGA on nyt lopullinen diagnoosi ja vuorokausi takana ensiavun tarkkailussa. Kotiutus nyt iltapäivällä ja muistihoitajaan otettava varmuuden vuoksi yhteyttä kotoa käsin. Kovin oli dramaattinen tapahtuma mutta potilas itse on virkeä ja muistavainen. Tosin ei muista mitään viime vuorokaudesta ja on hieman tokkurainen mutta kuitenkin muisti pelaa taasen!

Kiitos korjauksesta! Lähimuisti varmaankaan ei toimi TGA-kohtauksessa, koska mitään siltä ajalta ei palaudu mieleen. Tuo käsite "episodimuisti" löytyi sitä kautta, että etsin tietoa minätietoisuudesta, koska pelottavinta TGA:ssa on (ainakin minulle) minätietoisuuden täydellinen puuttuminen. Mieluummin olisin ollut tajuton kuin vastaillut kysymyksiin ja toiminut ohjeiden mukaan tiedostamatta ollenkaan itse niin tekeväni.

Minä olen saanut noin 5 v. aikana kolme kohtausta. Kuulun ilmeisesti siihen 3 %IIn, joilla se uusii melkein vuosittain. Stressi minunkin laukaisevaksi tekijäksi sopisi ainakin yhdellä kerralla. Kahdella kerralla epäilen laukaisevaksi tekijäksi sisäilman epäpuhtautta: hometta, hajusteita, kynttilän palamisjäämiä ja korkeita sisäilman hiilidioksiidipitoisuuksia.

Kahdella kerralla olen tajunnuit itse, että aivoissa on jotain hämminkiä ja hommannut itselleni ambulanssin. Kerran ovat muut ihmiset hälyttäneet apua, jolla kerralla sydänlihakseni vaurioitua myös hiukan, mutta esim. aivot olivat täysin kunnossa. Sydänlihaksen hapenpuute ei johtunut tukkeutuneista verisuonista, vaan ilmeiseti verisuoneni supistelivat jotenkin. Tilat, joissa olin ennne kohtausta tuolloin ollut, olivat homeisia ja toinen niistä on nyt suljettu ja laitettu remonttiin, kun rakennusaineista on irronnut myrkyllisiä kaasuja kosteusvauriopäästöjen lisäksi.

Aikaisempi lievä sydänvaurio sai minut eilen hankkiutumaan lääkäriin, kun kohtaus tuli. Luin aamulla lehteä ja tajusin, että en ymmärrä lehdestä juuri mitään. Sinänsä paradoksaalista, että ei tajua lehden tekstistä mitään, mutta tajuaa kuitenkin sen. Ymmärsin, että kohtaus on ilmeisesti tulossa. Ensimmäiselläkin kerralla minä muistan pätkän alusta, kun tajusin, että päässäni on jotain häikkää, että pitää soittaa ambulanssi. Olin yksin kotona. Tuolloin sitten muistini katosikin, kun olin laskeutumassa portaita ambulanssiin ja palasi vasta kuuden tunnin jälkeen. Ja kuten kaikki muutkin kertojat, niin minutkin vietiin pään kerroskuvauksiin ja mitään ei onneksi löytynyt.

Eilen tunsin käden puutumista, joten en uskaltanut jäädä kotiin odottamaan kohtauksen ohi menemistä. Mutta sydänasiat olivat eilen kunnossa (selvisi poliklinikalla) ja kohtaus ei ollut niin paha kuin aikaikaisemmat. Muistan suurimman osan tapahtumista, mutta en osannut sanoa esim. että missä minun työterveysasema on ja miten sinne voi mennä! Tämä vaikka olen käynyt siellä lukemattomia kertoja. Sitten parin tunnin kuluttua muisin kyllä työterveysasemani sijainnin.

Kaikilta osin kirjoittajien kokemukset ja tutemukset vastaavat omiani. Kiitos asiallisista kertomuksista. Oikein hyvää syksyä, saman kokeneet ihmiset!

hei!!
hyvä oli lukea että meitä on monia jotka on muistin menettänyt vähäksi aikaa ,itse tulin eilen sairaalasta jonne perheeni minut oli toimittanut kun oli muisti mennyt kokonaan ja itselleni muisti palaili ensi avussa ja ihme oli miksi olen täällä??
mutta tapahtuma oli hirveä kun rupesivat kertomaan mikä minulla oli mutta onneksi ei sitten ollukkaan pahempaa:)

Kyllä tuli koettua n.viikk sitten. Muistijälkeä ei jäänyt siitäkään , olin soittanut tyttärelle ja kysellyt hänen lapsestaan onko kotona kun en löydä mummolasta. Kauhea on ollut hätä. Lupasivat tulla käymään. Veivät sairaalllan ja olin siellä useamman tunnin ollut tarkkailussa, kunnes muisti rupesi palailemaan pätkittäin. Kaikkea en muista vieläkään, muistijälkeä ei jäänyt. Se on kyllä aika hämäävää.Toivottavasti ei toistu ja jos toistuu, ei mitään selitystä sillekkään löydy.

Itselleni on sattunut neljä erikoista tapahtumaa, jotka aiheutuvat mielestäni samasta asiasta.

Ensimmäinen ja toinen kerta sattuivat syödessä. Ensimmäisellä kerralla huomasin yht'äkkiä, että vasen käteni oli kurkottunut pöydän ylle, kuin olisin ollut ottamassa jotain, mutta ainoa ajatus joka minulle tuli mieleen oli, miten ihmeessä tuo käsi voi olla tuossa.

Toisella kerralla nousin äkkiä seisomaan, kuin olisin ollut lähdössä jonnekin. Itse tajusin vain, että olin syömässä, ja sitten seisoin tietämättä ollenkaan miksi, ja kuinka olin noussut seisomaan.

Kolmas kerta sattui pysäköidessäni auton kaupungilla kaupan eteen. Avasin oven ja nousin seisomaan. Sitten vain seisoin siinä ja ihmettelin miksi seison auton vieressä, miten olen tullut tänne ja miksi, ja mitä minun pitäisi tehdä.

Neljäs kerta kesti pitempään. Asun maalla ja olin ollut kaupungissa päivällä. Lähdin noin kuuden aikaan ajelemaan 40 kilometrin matkaa kotiin. Seuraava muistikuva on kun ajoin jonkin pienen kylän läpi ja minulle tuli sellainen olo, kuin olisin käynyt siellä joskus kauan sitten. Vasta ajettuani lähes koko kylän läpi, huomasin, että se oli kotikyläni. Kello oli 23-24 välillä, mittariin oli tullut satoja kilometrejä, enkä tänäkään päivänä tiedä missä olin ollut.

Jokaiseen kertaan liittyy jonkinlainen fyysinen huono olo ja korkea verenpaine. Nuo kaikki tapahtuivat vuonna 2008 kun olin lopettanut kofeiinin käytön ja sain siitä vieroitusoireet, jotka eivät ole vieläkään menneet täysin ohi.

Kofeiini katkaisee aivopuoliskojen välisen yhteyden niin, että tietoinen ajattelu ei saa yhteyttä muistialueisiin. Ilmiö aiheutunee aivoihin kertyneistä kofeiinin aineenvaihduntajäämistä, jotka sulavat äkkiä jostain syystä ja häiritsevät muistitoimintoja ohjaavan aivojen osan toimintaa. Eläinkokeissa kofeiinin on todettu kertyvän aivoihin kolminkertaisina pitoisuuksina veren pitoisuuteen nähden.

Blogissani on paljon tietoa kofeiinin aiheuttamista neurologisista ja muista haitoista ja myös ohjeet millä niistä pääsee lopullisesti eroon.

http://qmies.blogspot.fi/

Minä koin nyt marraskuussa tällaisen TGA-kohtauksen avantouinnin jälkeen.En muista uimmin jälkeisestä matkasta mitään ,olin kysellyt matkalla samoja asioita monta kertaa. Kaverin luona ihmettelin missä olen .Pikkuhiljaa muisti alkoi palailla ,mutta matkasta en vieläkään muista mitään. Se kesti n. 10 minuuttia. Se oli pelottava kokemus. Kohtauksen jälkeisinä päivinä alkoi pikkuhiljaa päänsärky , kallonpohjasta ohimoille ja verenpaineet nousi . Aloitettiin verenpainelääkitys. Päässä tuntuu kokoajan sihinää. Pään CT:ssä ja MRI:ssä ei todettu muutoksia. Muisti on pelannut kuin ennenkin.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni TGA-kohtauksen kokeneista käyttää kolesterolilääkitystä?
Äitini sai ensimmäisen kohtauksen 2007. Hänelle kerrottiin, ettei kohtaus yleensä uusi. Seuraava TGA-kohtaus tuli 2010. Kummallakaan kerralla ei löytynyt mitään selittävää syytä kohtaukselle.
Heti viimeisimmän kohtauksen jälkeen äidin ystävätär sai myös TGA-kohtauksen. Häneltäkään ei löytynyt mitään järjellistä syytä kohtaukselle. Ainoa yhteinen nimittäjä oli kolesterolilääke; Simvastatin. Äitini jätti lääkkeen pois lääkärinsä luvalla. Uusia kohtauksia ei ole tullut ja kolesterolikin on pysynyt aisoissa ruokavaliolla ja liikunnalla. Muistikin pelaa loistavasti.
Appiukko on syönyt Simvastatiinia kuusi vuotta. Hän sai ensimmäisen TGA-kohtauksen pari viikkoa sitten. Terve, virkeä ja liikunnallinen mies on alkanut viime aikoina myös unohtelemaan asioita ja hakee sanoja...

USA:n lääkeviranomainen FDA tiedotti viime helmikuussa muuttaneensa statiinien turvalliseen käyttöön liittyviä ohjeita:
” Pakkauksiin lisätään tieto siitä, että lääke voi aiheuttaa muistiongelmia ja sekavuutta ja että sen käyttöön liittyy hieman kohonnut korkean verensokerin ja diabeteksen riski.”
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=11712/type=1
http://www.fda.gov/NewsEvents/Newsroom/PressAnnouncements/ucm293623.htm

Esimerkiksi Simvastatin-lääkkeen tuoteselosteeseen on päivitetty syyskuussa:
Seuraavat haittavaikutukset ovat melko harvinaisia ja esiintyvät harvemmin kuin yhdellä sadasta käyttäjästä:
• Unihäiriöt mukaan lukien painajaiset
• Muistinmenetys
• Seksuaaliset toimintahäiriöt
Arviolta 700000 suomalaista syö tänä päivänä kolesterolilääkkeitä. Edellämainitut haittavaikutukset esiintyvät siis noin 7000 suomalaisella.
Nyt kummastellaan muistisairauksien räjähdysmäistä lisääntymistä. Kuinkahan moni näistä sairastuneista syökään kolesterolilääkkeitä?

Nyt jäitä hattuun, jättäkää nämä itseoppineet nutrionistit omaan arvoonsa.

Sain eilen neurologiltani diagnoosin: ... todennäköisesti TGA-tyyppinen kohtaus...

Tammikuun 14. päivä klo noin 23:00. Olin asuntomme yläkerrassa ja viimeinen muistikuva on, että koin jotain unenomaista sekavuutta. Seuraava muistikuva on, että olen alakerran keittiössä ja kysyn vaimolta, että nukunko minä alakerrassa, olen jo vuosia nukkunut yläkerrassa ja niin myös vaimoni. Sitten palaan todellisuuteen ja kysyn, että mitä hemmettiä mulle on tapahtunut?

Vaimoni kertoo ensisäikähdyksestä päästyäni, että olin tullut alas, hän oli minuun selin ja katseli tv:tä, oli pyytänyt minua menemään kylpuhuoneeseen ja ottamaan pyykit pois kuivauskoneesta. En ollut puhunut mitään, mennyt kyllä kylppäriin ja viipynyt siellä vaimon arvion mukaan n. 5-7 minuuttia, jota hän jo loli alkanut ihmetellä... pyykit olivat sitten pois koneesta...lattialla, ei muuta tehty.

En tiedä kauanko olin yläkerrassa poissaolokohtauksen kourissa, tuskin pitkään. Aiankin tuo 5-7 minsaa täydellistä balckoutia.

Aivojen magneettikuvaus, sydänfilmi, aivofilmi, verikokeet, kaulavaltimoiden UÄ-tutkimus, kilpirauhaskokeet, kaulalta löytyi 3 cm paksu "kasvain", joka röntgataan viikon päästä.

En ole syönyt mitään lääkkeitä, kolesteroli on joidenkin mielestä korkea, Kuopion yliopiston proffien mukaan ei. EI OLE LIIKAA KOFEIINIA MISSÄÄN!
Päänsärkyä oli päälaella edeltävänä viikkona kolmena päivänä. Ei ole stressiä, eläkkeellä kun ollaan. Olen PC:n ja TV:n äärellä huomattavan paljon päivittäin.
Lääkärin suosituksesta hankin verenpainemittarin, kahden viikon seurantajakson jälkeen paineiden keskiarvot:128/82, pulssi 66.

Pelaan säännöllisesti lentopalloa tunnin viikossa, olen käynyt uimahallissa kerran viikossa harrastamassa vesijuoksua tunnin kerrallaan. Joulukuu vietetään Kanarilla, jossa joka päivä noin 7-8 kilometrin kävely ja kaiken lisäksi kesäisin vielä rullaluistelua.

Itse en ole ainakaan vielä, kun ei ole uusinut, mitenkään huolissani TGA:sta. Katsotaan.

Nutritisti varmaan kertoo syyn TGA:lleni.

Tervehdys!
Olen lukenut suurella mielenkiinnolla kertomuksenne TGA-kokemuksista. Koin samanlaisen muutama päivä sitten, Tutkimukset ja kaikki muukin meni niinkuin useimmat ovat kuvanneet.
Nyt haluaisin tietää, mitä sitten tapahtui. Joillakin näytti olleen toinenkin tai jopa kolmas kohtaus, mutta entä sitten. Onko joku muu ikääntymiseen liittyvä tauti ilmennyt, onko muisti palannut entiselleen tai onko jotain muuta sellaista tapahtunut, jonka voisi liittää tähän TGA:han?
Se, että kohtaus liittyi jotenkin lämpötilan muutoksiin (avantouinti) ja muuhunkin liikuntaan näytti monen kohdalla olevat yksi tekijä. Oletteko lopettaneet avantouinnin tai jotenkin muuten muuttaneet elämäntapoja? Tämä olisi mukava tietää. Jään odottamaan kertomuksia kokemuksista.

Minulla oli TGA-kohtaus pääsiäislauantaina 2009. Olin käyttäytynyt aamupäivän ihan normaalisti. Mieheni tuli kaupasta puolen päivän jälkeen, ja olin sekaisin "kuin saunatonttu". Kyselin, mistä hän tulee, mitä koiria on naapurin takapihalla, kun en muistanut että talvella oli seinän taakse muuttanut perhe, joilla oli koiria. En muistanut poikamme eronneen edellisestä liitostaan ja koko uuden liiton olin unohtanut, myös 6kk:den ikäisen pojanpojan..Muistin menetys oli siis melkoisen massiivinen lähimmän vuoden ajalta. Ambulanssilla veivät sairaalaan ja illalla n. klo 21 olkoi muisti pikkuhiljaa palautua. Kohtauspäivästä en muista vieläkään mitään, en edes nousuani vuoteesta.Tiedän sen, mitä mieheni kertoi ja mitä sairaalassa kertoivat. Silloin thtiin kokeita TT-kuvausta myöten.
Melko tarkkaan kuukauden kuluttua kohtaus tuli uudelleen, mutta kesti vain kolmisen tuntia.
Saman vuoden marraskuussa jouduin pään magneettikuvaukseen, jolloin selvisi, ettei päässäni ole mitään näkyvää vikaa..
Minkäänlaista normaalista poikkeavaa tapahtumaa ei ollut ennen kohtauksia ja kohonnut kolesterolikin on vaivannut vasta viime syksystä alkaen. Lääkärit sanoivat, että TAG on vaaraton aivoverenkiertohäiriö ilm. oikeassa otsalohkossa. Koska se on ohimenevä ja uusii vain harvoin, niin sitä ei ole siksi enempää tutkittu.
Sanoivat vielä, että on useinmiten 55-70 vuotiaat naisihmiset, jotka sen saavat ja kaikki eivät edes tiedä sitä sairastaneensa, kun se voi tulla nukkuessakin.
Minulla ei sen jälkeen ole ollut mitään oireita ja olen siitä avoimesti kaikille puhunut, enkä ole muuttanut elämäntapojani mihinkään suuntaan. Kahvia juon, viiniäkin lasillisen silloin tällöin ja ruokavalioni on ihan sekaruokaa.

Työssäni sairaalassa tapaan säännöllisesti TGA-kohtauksen saaneita ihmisiä. Niinpä sitten itselleni tulleen kohtauksen aikana tyypillisesti juutun kyselemään kummallisuuksia, en muista oman äitini muutaman kuukauden takaista kuolemaa, ihmettelen hänen kuvaansa pöydälläni.
Naureskellen omille jutuilleni sanon miesystävälleni kaiken johtuvan viinan puutteesta...pystyn kuitenkin vakuuttavasti hänelle kertomaan, mistä on kysymys, etsin netistä faktoja ja näytän hänelle ne. Jotenkin kaiken sumun keskeltä pätkittäin muistan itsekin hänelle esitelleeni nuo jutut netistä. Sairaalaan ystäväni ei minua vienyt, kun kuitenkin juttelin ilman muita oireita sopertelematta, vaikkakin hassuja. Kohtaus kesti nelisen tuntia, pikku pätkiä muistan välistä ja lopuksi sen hämmennyksen itsessäni, minkä tunsin, kun puhuivat paikalle kutsutun veljeni kanssa ohitseni voinnistani. Että siis myös hoitoalan ammattilaisillekin sattuu näitä!

Minulle kävi toissapäivänä hassusti. Aluksi katosi näkökenttä, en muistanut ihmisten nimiä en miesystävän nimeäkään kuka ajoi autoa . Päätä särki kamalast , rekka ajoi ohi. Ajattelin siinä, että mikä se auto nyt olikin, sana rekka oli hukassa. Siskojen nimet tiesin, tavallaan järki pelasi, muttei silti pelanut. otin taskusta puhelimen...ihan vieraita nimiä. Tunne oli kamala. Mökiltä sitten päivystukseen ja koska ei paikkakuntalainen, jään odottamaan kutsua kotipaikkakunnan lääkärille. Ei lääkettä, ei mitään. Pelottava olla aivoton.

Minulla diagnosoitiin TGA 51 v v. 2011. Äidillä vuotta aiemmin 77 vuotiaana.
Ei ollut kummallakaan rasitusta alla, päinvastoin äiti oli herännyt juuri päiväunilta.
Molemmilla terveet elintavat ja liikutaan suht paljon.
Pelottavaa se todella oli ensin äidin kohdalla ja sitten omallakin.
nimim. äidit ja tyttäret

Papan kokemukset
Olen kokenut kaksi kertaa muistinmenetyksen noin tunnin ajaksi noin 60v ja 67 v iässä. Lähtötilanteeseen ei ole liittynty mitään erityistä ja olen ollut kotona ja molemmila kerroilla TV:tä katsellen sohvatuolilla löhöten. Molemmilla kerroilla olen keskustellut vaimoni kanssa TV-ohjelmista ja niiden sisällöstä normaalisti. Olen soittanut puhelimella tyttärilleni ja jutellut heidän kanssaan. Toisella kerralla ajoin autolla toista tytärtäni noutamaan asemalta ja onneksi vaimoni lähti mukaan, koska aikatauluhuolet ja oike asema ei ollut hallussani. Ensimmäisellä kerralla heräsin ihmettelyyn, että mikä maa ja mikä valuutta, kun en muistanut mitään tunnin ajalta. Toisella kerralla aloin muistaa tapahtumia, kun ambulanssin väki suoritti kotonani kyselyitä ja selvittivät terveydentilaani mittauksin. Verenpaine 180/97 ja syke 71. Sairaalaan menin vaimoni viemänä ja verenpaine 1,5 tuntia myöhemmin oli laskenut jonkun verran ja syke oli 60. Konsultoidun neurologin m ielestä kyse ole TGA:sta ja pääsin saman tien kotiin ilman neurologisia tutkimuksia. Ensimmäisellä kerralla ei välittämästi asiaa tutkittu lainkaan, vaan työpaikkalääkäri antoi arvionsa kertomusteni perusteella. Nehän perustuivat vaimoltani ja tyttäreltäni kuuluviin arvioihin. Olin toiminut tunnin lähes normaalisti, vaikka en itse muista mitään noin tunnin ajalta. Ajattelen, että lyhytkestoisesta muistista oli unohnut painaa tallenna pitkäkestoiseen muistiin "nappulaa". TGA:n osalta on paljon epätietoisuutta ja aivojen viestinvälityksen häiriöt ovat vaikeita todentaa ja antaa niille selvää selitystä. TGA:n potilasohje rauhoitti minut.

joista en muista mitään. Ystävät toivat minut kotiin miun autolla, ottaen samalla aikalisän ja seuraten miun vointia. Päätyivät sitten toimittamaan miut sairaalan päivystykseen soitettuaan ensin sinne.
Siellä oli tehty pään CT ja otettu verikokeita, näistä en muista edelleenkään mitään. Muisti alkoi palata neurologin tutkimisen aikaan.
Päädyin tarkkailuosastolle yöksi. Aamulla vointi oli muuten normaali, mutta flunssa iski yön aikaan. Pääsin kotiin heti aamulla, lääkäri lohdutti, ettei tätä kohtausta tod.näk. tule enää koskaan ja tää on hyvänlaatuinen; ei ennakoi mitään sairautta.
Mietin kohdallani stressin vaikutusta, takana oli stressavaa viikko rempan takia. Flunssakin on stressin seurausta.

Kaksi TGA-kohtausta. Ensimmäisen aikana sairaalaan ja pään kuvauksen jälkeen lääkäri totesi vaarattomaksi. Toinen tuli melko kovan lihaskuntojumpan jälkeen. Siihen osasin suhtautua rauhallisesti. Ajatukset kulkivat kuin filminauhalla, eikä niihin oikein päässyt kiinni. Mielikuvia menneisyydestä tuli mieleen pätkittäin.

Kotiuduin eilen illansuussa sairaalasta oltuani vuorokauden tarkkailussa -diagnoosina TGA. Olen 38-vuotias nainen -kuulemma on hyvin harvinaista, että näin nuorelle tulee tuo.

Minullakin oireet alkoivat kuntosalilta. En itse muista koko kuntosalireissusta mitään, mutta olin kuulemma nostanut reippaan määrän rautaa kyykkäämällä ja sitten alkanut vähän ajan päästä valitella huonoa oloa ja hokea mikä päivä tänään on. Muuten olin ollut normaalia hiljaisempi. En onneksi ollut yksin, ja niin minulle oli soitettu ambulanssi. En muista lanssimatkalta mitään. "Heräsin" sairaalassa sairaalavaatteet päällä ja ihmettelin kun vieressäni oli lappu, jossa kerrottin missä olen ja mikä minulla on. Aikaa oli kulunut noin 4 tuntia, mutta vaikka tästä eteenpäin olin tietoisessa tilassa ja muistan niitä tapahtumia, toistin kirjoittamissani viesteissä yhtämittaa samaa enkä tiennyt oikein mikä kk on ja minkä ikäinen olen, tajusin, että en muista ja olen sekava. Tätä jatkui n. 12 tuntia eteenpäin, kunnes ystävän vierailu sairaalassa alkoi rajusti parantaa tilaani. Aloin muistaa asioita. Vieläkään en vaan muista itse tapahtuma-ajankohdan mitään asioita, mutta viikon muut päivät palailevat pikku hiljaa koko ajan. Olo on todella väsynyt ja on sellainen hutera, vähän epätoivoinen olo, että miten juuri minulle ja miksi ei tutkittu kuvantamalla jne.

Huojentavaa kuulla, että on muitakin saman kokeneita. Aika pysäyttävä kokemus etten sanoisi. Mutta aiempien kertomusten perusteella ei tarvitse nyt pelätä pahempaa, eiköhän lepo ja tuttavien kanssa juttelu auta palauttamaan suurimman osan asioista takas aktiiviseen muistiin.

Sain eilen TGA kohtauksen. Olen 77 vuotias nainen. Olin aa-mulla lenkillä mieheni ja koiran kanssa. Alkumatkan muistan mutta matkalla muisti on katkennut vaikka ei sitä mieheni vielä huomannut. Kotiin tultuamme 5 km. lenkin jälkeen olin palannut kokoamaan koirapolkumme (n 400m) sivuista roskia. Vieressä on koulu jossa oppilaat roskaavat paljon. Olin kerännyt roskia monta tuntia ja vienyt niitä mm. koulun roskiin. Kotiin olin palannut usean roskapussin kanssa. Sitten olin kysellyt mieheltäni samoja asioita moneen kertaan. Mi-kään ei ollut mennyt perille. Sitten minut vietiin terveyskes-kukseen ja sieltä TAYS:iin. Oli ruuhka päivä ja vasta illalla neurologi tutki minut kun oli saanut kaikkien kokeiden tulo-lokset. Diagnoosi: TGA. Hän antoi monisteen ja kertoi, että hyvin harvoin tämä uusii. Arvelen, että kova stressi ja monta tuntia kumarassa olo saattoi tehdä tämän tempun. Tänään on vähän hutera olo mutta koiralenkki on tehty ja elämä jatkuu.

http://kemikaalivanat.wordpress.com/ kertoo asiaa

Mun tapaukseni diagnosoitiin pari päivää sittenTGA-kohtaukseksi..ilm.jo ambulanssissa.. ja tietysti lekuri sairaalassa. Näyttää olevan tapauksessani yhteisiä "syytekijöitä" muihin kirjoittajiin nähden useita: esim. stressiä, fyysistä (rantalentismatsi helteessä!) tai henkistä ponnistusta/paineita ..ja "niskalihaskireyttä"/särkyä (syy vai seuraus) jne.
Ea-polilla "tarkkailussa" n.10tuntia. Jälkeen päin vähän "pelotti" ja oli ns. hutera olo ja niskasärkyä.

Hei
onko kukaan saanut selvyyttä muistinmenetys kohtaukseen, mistä johtuisi, minulla 6 tuntia aivan hukassa, mitä tutkimuksia tehty ja onko mitään löytynyt.Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaisi kirjoittaa.

Hei,
Minulla on ollut useita TGA-kohtauksia. Ensimmäinen ja pahin yli kymmenen vuotta sitten. Viimeisin pari kuukautta sitten. Kestot ovat vaihdelleet. En osaa pelätä niitä enää. Jälkeen päin on hutera olo, mutta siinäpä se. Kohtauksillani on yksi yhteinen nimittäjä. Joka kerta olen ollut sellaisessa tilanteessa, joka on kuormittanut henkisesti. Yleensä olen muistellut jonkun kanssa ikäviä asioita elämässäni tai riidellyt. Neurologit eivät yleensä avaa näiden taustoja, mutta minulla on itselläni traumaattinen kokemus aikuisiällä. Olen jostain lukenut, että tällaista kokenut voi myöhemmin saada muistinmenetyskohtauksia. Kannattaa tutustua traumaperäiseen 'dissosiatiiviseen häiriötilaan' kirjallisuudessa. Itselläni kohtaukset saattava juontua em. traumasta.

Koin ensimmäisen TGA kohtauksen helmikuussa ja se kesti hyvin lyhyen ajan. Ajoin autolla pienehkön kaupungin keskustassa ja yhtäkkiä tuli vaan täysin musta aukko muistamisen. Kesti vain muutaman minuutin enkä ilmeisesti aiheuttanut vaaraa kansa liikkuville. Toinen kohtaus selvästi pidempi oli eilen, samoin taas autolla ajaessa. Tällä kertaa olin kuorma-autoniin ratissa ja olen siis ajanut useita km muistamatta mitään. Havahtuminen nykyhetkeen ja muistin palautuminen oli kyllä erikoinen hetki. Pelottavakin osaltaan. Olen 46v nainen. Työterveyslääkäri patisteli neurologille ja koetan saada ajan ensiviikolle.

Sain eilen maanantaina aamulla ensimmäisen TGA-kohtaukseni kuntosaliharjoittelun aikani.Muistan treenanneeni reiden koukistajia toisella puolen kuntosalia."Heräsin" jalkaprässistä toiselta puolelta salia.Ajallisesti oli kulunut noin puoli tuntia.Olin käyttäytynyt normaalisti.Pelottava kokemus, ymmärsin heti lähteä hieman huteraisen pään kanssa tutkimuksiin.Kohtauksen jälkeen oli verenpaine poikkeuksellisen korkealla ja vaarattomia rytmihäiriöitä normaalia selvästi enemmän.Muuten kokeissa ei todettu poikkeavuuksia. Edellisen viikonlopun olin saunonut useampana päivänä ja uinut keväisen kylmässä vedessä ahkerasti.Olin myös ahertanut kasvimaalla istutuksia tehden.Valsalvan ilmiö aiheutuu juuri ponnisteluista ja kylmäaltistuksista ja se sitten on riskinä hippocampuksen toimintahäiriöön.Enpä halua tuota kokemusta uudelleen.

En tiedä mitä kohtsuksia olen muutamia saanut.kaikki 3-4 kohtausta kaikki aamulla kuntosalitreeneissä alkanut ja kestäneet jonkun tunnin .erittäin sekava olotila ja muisti epätodellinen pelottava.koin sen tänään jälleen parin vuoden tuon jälkeen 22.5-16 tätäkin vuosilukua jouduin kelaan.ekan kerran n.7 v. sitten tänään kun menin ruokpöytään kerroin vaimolleni että tuttuni oli ostanut uuden auton.vaimoni sanoi että olet kettonut sen jo.olin torkkunut hetken sohvlla ja unohtanut asian aivan täydellisesti. On kyllä epävarma olo vieläkin ja pelottava. Olen lukenut näitä juttuja täältä ja hyvin tuntuu samalta varsinkin kuntosalikokemuksien perusteella.tänään olo akoi hataroitua kun poikkesin salin jälk.tuttavani luona kotimatkalla.nyt tuntuu jo aika normaalilta 3 ja puolituntia salin jälk.

Tapahtumahetkellä 56 v mies. Marokossa, lomamatkalla. Iltapäivällä hotellihuoneessa. Olin valitellut niska/ pääkipua. Sitten kysellyt samoja asioita pari tuntia. Illalla käytiin syömässä. Muisti katosi täysin ja illan osaltakin on hiukan hämärää. Muutama päivä oli sumuisia. Kävin sairaalassa ja kaikki tutkimukset tehtiin. Mitään ei löytynyt.

Hei, olen saanut 4 TGA-kohtausta noin 14 vuoden aikana. Syytä kohtauksille ei ole löydetty. Itse olen alkanut epäillä, että laukaisevana tekijänä minulla ovat sisäilman epäpuhtaudet (home, hajut, hajusteet, sisäilman liian korkea hiilidioksiidipitoisuus) ja krooninen poskiontelotulehdus ja sen ärtyneimmät vaiheet. Nimittäin joka kerta, kun olen saanut TGA- kohtauksen, olen saanut myös samat todella pahat poski- ja otsaontelokivut. Nyt olin käynyt runsasta viikkoa aiemmin lääkärissä ja otettujen röntgemkuvien mukaan minulla oli toinen poskiontelo ja otsaontelo täynnä mätää, samoin osin toisessa poskiontelossa. Kun olin syönyt antibiootteja 10 pvän kuurista 5 päivää antibiootteja ja vaivat jatkuivat, menin lääkäriasemalle uudelleen
Siellä sanottiin, että ei ole ihme, että kivut jatkuvat, kun tulehdus on niin lähellä aivokuorta.Aiemmin sain nämä samanlaiset raastavat poski- ja otsaontelokivut ilman muistinmenetystä. Tosin silloinkin tunsin, että tajunnan tasoni laski, mutta näin selkeitä muistinmenetyksiä ei ollut.

Voisiko minun tapauksessani TGA-kohtauksilla ja poski- ja otsaontelotulehduksilla olla yhteys? Onko jollakin samanlaisia kokemuksia/ajatuksia?

Täällä yksi reilu kuusikymppinen nainen,moka sai TGA-kohtauksen hiihtoretken jälkeen. Hiihdin kovaa vauhtia kymmenisen kilometriä nuorempien perässä, oli kivaa. Kotimatkalla ajoin yksin autoa, enkä muistanut, missä olin ollut. Muistiin jäin rakennuksia ja musiikkia, ei tosiasioita, kivaa hiihtolenkkiä. Todella ahdistava kokemus se oli. Seuraavana päivänä menin töihin, mutta muisto toi niin paljon epävarmuutta, että kävin tutkimuksissa, jossa sain diagnoosin.

Hei,
Vuonna 2006 aloitin tämän aiheen ja huomaan surukseni ja myös lohdutuksekseni että samanlaisia TGA-kokemuksia on tapahtunut useille.
Minulla TGA toistui toissa päivänä 11 vuoden jälkeen samanlaisena, noin 6 tunnin täydellisenä muistikatkona. Laitoin peltikattoa kiinni kovalla innolla ja sainkin sen valmiiksi noin 4 tunnin työllä. Paita hiestä märkänä alkoi sitten taas TGA, josta en muista juuri mitään. Kyselin toistuvasti samoja kysymyksiä, olin ahdistunut kun olin ymmärtänyt että taas on TGA päällä. Vaimon järjestämä tunnin automatka Töölöön päivystykseen ja päivystyksessä tapahtuneet keskustelut ovat täydellisesti kadonneet päästäni. Kun oli kyse uusinnasta, niin eivät kuvanneet mitään. Muuten mitattiin mm. ekg, sokeri ja verenpaine, jotka kaikki olivat ihan kunnossa (verenpaineet noin 20-30 yksikkö korkeammat). Noin 6 tunnin jälkeen muisti alkoi toimimaan normaalisti ja seuraavana päivänä verenpainekin laski normaalille tasolle. Koko ajan minulla oli ihan hyvä olo, ei ollut päänsärkyä eikä pahoinvointia. Taas tästä jäi vain huolestunut ja epätodellinen olo, lähimmäisenikin taas pelästytin.

Kutsu viipalekuvaukseen on tulossa, saa sitten nähdä mikä päässä viiraa, jos se saadaan sillä selville. Olen nyt 53-vuotias mies ja mielestäni kaikesta huolimatta erinnomaisessa kunnossa. Olen sitä mieltä että jos nämä TGA-kohtaukset ovat pahinta mitä minulle sattuu, niin helpolla pääsen elämässä. Eihän se black out kestä kuin muutaman tunnin, eikä sinä aikana aiheuta itselle eikä toisille mitään vahinkoa. Nyt noin vuorokausi TGAn jälkeen olo on normaalin hyvä ja olen kiitollinen minusta huolehtineille lähimmäisilleni sekä sairaalahenkilökunnalle.

Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat jakaneet tänne vuosien aikana kokemuksiaan. Uskon että kaikkia lohduttaa vertaiskokemukset ja usko siitä että hyvä elämä jatkuu TGAn jälkeenkin. Onhan se hieman pelottavaa ja outoa mutta sitähän elämä on muutenkin - hallitsemattomia asioita vaan tapahtuu.

Kirjoitathan sitten päivityksen tiedoistasi, kun viipalekuvaus tehty. Kiinnostaa kovasti, mikä tämän TGA:n voisi aiheuttaa. Itselläni on ollut samanlainen kohtaus, ja mitään ei silloin löytynyt paitsi koholla ollut verenpaine, mikä kai jo muutenkin sellaisesta stressitilanteesta kohoaa. Henkisesti TGA:t ovat raskaita, sen voi ymmärtää vain muistinmenetyksen itse kokenut. Tsemppiä jatkoon!

Minä koin n.5 tunnin muistinmenetyksen eilen(22.6-17) Olen 62-vuotias mies,olin punttisalilla niinkuin monta kertaa ennenkin.Viimeinen muistikuva kun kävelen autosta kotiin.Olin soittanut lukuisia kertoja pojalleni joka asuu toisessa päässä suomea,olin kuulemma toistellut samaa asiaa aina vähän väliä uudelleen ja uudelleen.Mikä rauhoittaa mieltä on että olin toiminut aivan johdonmukaisesti.Tämä sattui ennen klo.12 päivällä. Tulin (tajuihini) vähän ennen klo. 18 sta keskussairaalassa 120 kilometrin päästä kotipaikastani minusta oli otettu kokeita ja kuvattu,itselläni ei ole mitään muistikuvaa tapahtumista (uskomatonta) ja vähän pelottavaakin.Lääkäri sanoi että kaikki kokeet näyttää hyvältä niin päässä kuin kaulasuonissa ja että turhaa yritän muistella näitä lähitunteja en tule kuulemma koskaan muistamaan.Kysyin,voinko jatkaa punttien nostoa vastaus:ehdottomasti.Aion uskoa lääkäriin ja suuret Kiitokset Rovaniemen sairaalan henkilökunnalle tosi hyvästä hoidosta ja ystävällisyydestä,arvostan ja kumarran.

Tga:n saattaa aiheuttaa hetkellisesti stressistä huomattavasti kohollaan oleva verenpaine, stressi, fyysinen rasitus tms. Kannattaisiko ottaa verenpaineen seurantaa useammin? Näin minulle sairaalasta kerrottiin, kun tämä tapahtui minulle noin vuosi sitten. Mitään syytä parin tunnin muistin menestykselle minun tapaukseen ei löytynyt, pelko kylläkin tapauksesta jäi.

Lohduttavaa havaita että muillakin ollut usea TGA. Minulla ensimmäinen 5/2018 ja eilen toinen. Molemmissa laukaisevana tekijänä oli tiettävästi seksi. Molemmilla kerroilla miesystäväni kertoi että olin alkanut rakastelun jälkeen käyttäytyä oudosti, kysellyt toistuvasti samoja asioita. Ensimmäisellä kerralla tiedän ”muistin katkenneen” tietystä hetkestä lähtien ja se kesti muutaman tunnin. Nyt muisti katosi ilmeisesti n 3 tunnin ajalta myös takautuvasti. Molemmilla kerroilla pystyin toimimaan ihan normaalisti, ajamaan autoa yli sata km ja hakeutumaan lääkäriin tutkittavaksi. Ensimmäisellä kerralla arvasin itse ennen lääkäriin menoa mistä on kyse, koska veljelläni oli samantyyppinen kohtaus vuotta aiemmin. Silloin kohtaus kesti n 5-6 tuntia, tällä kertaa muistamaton jakso n 10 tuntia. Kummankin kohtauksen jälkeen otettiin kokeita ja tehtiin pään TT-kuvaus, tulokset normaalit. Ensimmäisellä kerralla muistiin tallentui muutama kohta ajamaltani 100 km matkalta. Tältä kerralta en vielä ole muistanut mitään. Aika ihmeellistä miten ihmiskeho toimii. Kumpikin kerta on ollut aika pelottava. Ei oikein voi käsittää sitä että pystyy toimimaan ihan rationaalisesti ja tietää kuka on ja osaa mennä lääkäriin, mutta jälkeenpäin mistään ei muista mitään.

Liitynpä laajaan kirjoittajien ja kaiketi kohtalotovereiden joukkoon. Ensinnäkin kiitos kirjoittajille kokemuksistanne tässä TGA-aiheessa.

Kokemuksistani alkuun se, että muiden kirjoituksista olin ainakin löytävinäni aiheet kylmä vesi, saunominen so. niiden yhdistäminen, liikunta (juokseminen), yrittäjän monisuuntaiset haasteet, monessa mukana, ajoittaiset parisuhdeongelmat.

60-vuotias mies kyseessä ja itse tunnistan neljä tilannetta 4-5 vuoden ajalta. Fyysinen kunto on erinomainen, syke 46-52 lyöntiä, ei verenpainetta, alkoholin käyttöä ei viinin lisäksi oikeastaan lainkaan, mutta on lääkkeillä hoidettava ja hallittava (jos näin voi kuvailla) epilepsia.

Kaksi kohtauksista on sattunut perusjuoksulenkillä, joiden aikana olen kadonnut jonnekin, ja löytänyt sitten muutamien minuuttien jälkeen toisaalta ja paikallistanut itseni maamerkkien avulla. Heinäkuun loppupuolen helteillä kuulin maalissa eräältä tutultani juosseeni kisassa häntä vastaan. Itse kerroin hänen erehtyneen, mutta sykemittari kertoi minun juosseen kympin sijasta 10.3 kilometriä. Ylimäärälenkin näen älypuhelimesta, itsellä ei mitään muistikuvaa.

Saunan jälkeen olen kertaalleen löytänyt itseni istumassa eteisen tuolilta. Esimerkiksi lähiaikoina katsomiani elokuvia en muista, mutta ihmisten työtapaamiset muistan autettuna. Numeromuisti sen sijaan on erinomainen, esimerkiksi tuttujen syntymäaikoja tms. muistan jopa ihan päivälleen.

Hieman ristiriitainen on olo aiheen osalta, jolla tarkoitan sitä, että enhän voi tietää muista kohtauksista, jos ne ovat sattuneet yleisellä paikalla. Kiinnostavalta tuntui lukea joidenkin tilanteista, jossa asiat ovat sujuneet suhteellisen normaalilla tavalla, mutta sen "lähtö- ja maalipaikan" välisestä ajasta ei ole mitään tietoa.

Mikä sitten avuksi, tässä sitä pohdin, myös edellisiin kirjoituksiin nojautuen. Olen toimittaja, kirjoittamisen olen havainnut ylipäätään ottaen olevan itselleni hyödyllistä, ehkäpä päiväkirjan pitäminen voisi olla kannattavaa. Toisena asiana se, että oppisi antamaan itselle omaa aikaa ja tilaa sen sijaan, että tekee itsestään uhrin huolehtimalla muiden ongelmista, omaa aikareviiriä tulee olla. Terveyden arvostaminen pitäisi heijastua elintapoihin.

Ainakin nämä aiheet nyt tulivat mieleen. Syyskesän ja voimien toivotus tätä palstaa lukeville ja itsensä tai läheisensä TGA:sta löytäville.

tiiän että on vanha julkaisu mutta jos joku viel sais tästäkin kommentista jotain irti

itse huomasin tälläisen kohtauksen parhaan ystäväni kanssa tänään kun löysimme hänen snapchat muistoistaan kuvan minusta hänestä ja hänen serkustaan starbucksissa
emme todellakaan tienneet että olisimme siellä käyneet tai edes lähelläkään tuota paikkaa

on kyllä todella pelottavaa

miten tämmösen TGA vanhuksen muistihäiriöt siis pahenee koko ajan, eka kohtaus saavutettu, saa lääkäriin kun ei väkisin voi viedä?

TGA ja seksi. En ole ollut koskaan tutkittavana aivojeni käyttäytymisen osalta.

Aloitin seksin 18-vuotiaana ja jo ekasta kerrasta lähtien huomasin, että muistan vain osin mitä seksin aikana tai saumattomasti siihen liittyen on tapahtunut.

Sama on toistunut tästä lähtien oikeastaan joka ainoa kerta, eli minulle se on ollut ’luonnollista ja tavallista’. Saan sarjaorgasmeja ja menen helposti tietynlaiseen ’eroottiseen transsiin’ muutenkin, joten olen herkkä seksiin liittyen.

Vasta nyt ’aikuisena’ alkaessani olla seksuaalisuudestani yhä avoimempi olen ymmärtänyt että kaikki eivät menetä muistiaan seksiin liittyen ja olen alkanut etsiä itsekseni syytä siihen.

Miten yleistä tämä on teillä joilla on TGA?

Moi.

Täällä kirjoittelee 26-vuotias nuorehko mies. Koin ensimmäisen TGA-kohtauksen heinä/elokuun vaihteessa 2019. Kokemus oli erittäin pelottava ja hämmentävä, koska olin tuolloin vieläpä lähdössä pois kotoa. Psykiatristen sairausteni vuoksi todettiin dissosiatiivinen muistinmenetys. Koska asia jäi vaivaamaan, ja läheiset huolestui, lähdimme sairaalan päivystykseen, jossa lääkäri totesi tämän selkeäksi TGA:ksi. Mutteipä siinä vielä mitään, tänään aamusta sain toisen. Oloni on ollut koko päivän irrallinen, joudun tarkistamaan useasti jonkin mielestäni tärkeän asian, sovittu tulevaisuus ei meinaa iskostua päähäni. Soitinpa taas asiasta, ja nyt mielialahäiriöpoliklinikan työntekijä otti tämän melko vakavissaan. Varsinkin koska kerroin lyöneen todennäköisesti pääni viime lokakuussa pyörryttyäni rappumme eteen. Kukaan ei ollut todistamassa tilannetta, mutta muistan sätkineeni herättyäni. Päivystyksessä käytyäni ei todettu mitään hälyttävää, mutta yhteydenottoja neurologian puolelta jatkotutkimuksista ei koskaan saapunut. Kaikki sujui kuten piti, ennen tätä aamua. Kyllähän tämä kieltämättä askarruttaa.

Vaimollani ,63v, on ollut 3 kertaa tga-kohtaus. Onko tietoa potilasyhdistyksestä tms vertaistuesta. Soittaakin saa,0468567734.

Minulla oli just menneenä iltana ja ambulanssi kävi, en halunnut sairaalaan tarkkailtavaksi...

Minun paras ystäväni sai myös sen pari vuotta sitten ja se kesti aamuvarhaisesta seuraavaan aamuun.
Sanoi että se päivä on kokonaan poissa muistista ihan niinkuin sitä ei olis ollutkaan. Ja ei tule koskaan tietämään millainen se päivä oli.
Hänen miehensä oli vienyt hänet sairaalaan koska hän oli kysellyt samaa asiaa monet kerrat puolentunnin sisällä.
Hän sai jäädä sairaalaan vuorokaudeksi tarkkailuun.
Itse epäili jälkeen päin että saattoi olla stressistä johtuva heillä oli ollut miehensä,kanssa paljon töitä kotona kuten kodin ulkopuolellakin.mutta mitään vaivaa ei siitä jäänyt, ja lääkärit olivat sanoneet että ei tapaa olla mitään jälkiseurauksia . Sanoi ettei aikaisemmin ollut tiennyt että sellaista sairautta edes on.
.joten joskus naureskelee asiaa ja sanoo että mitähän hän on. Puhunut siellä sairaalassa niiden hoitajien kanssa . Sillä hoitajat olivat sanoneet jälkeen päin että oli ollut hyvin puhelias , tavallisesti aika hiljainen luonteeltaan

Minun ystävättäreni sai sen pari vuotta sitten 24 tuntia oi poissa kokonaan , ja kun kysyin mitä ne siellä sairalassa sanoivat niin hän sanoi ettei tiedä koska se päivä on poissa kokonaan.
Hän ei ole saanut sen jälkeen mitään oireita ja on Kutra Aina on ollut.
Luuli että hän oli ollut stressiä täynnä ennen muisinmenetystä että se oli laukaissut TGA oireet hänelle.