Miten parisuhde muuttuu

lasten myötä???

Olen 24 ja minä ja mieheni olemme olleet 2,5 vuotta naimisissa! Olen sillon tällön ottanut lastenhankinnan puheeksi ja vaikka emme ihan vielä voi ruveta "yrittämään" niin keskustelemme siitä nyt tosi paljon!

Se mikä molempia huolestuttaa ehkä eniten on se, että miten käy parisuhteen?
Olemme aina olleet tosi läheisiä ja riippuvaisia toisesta! Nautimme yhdessä olosta ja usein tuntuu ettemme tarvitsisi ketään muuta ympärille!
Välillä aina pelkää, että lapsi muuttaisi suhteemme huonompaan suuntaan koska paljon paremmaksi ei ainakaan voi mennä!

Haluaisin lasta jo kovast, mutta samalla en ole varman pystynkö luopumaan tästä ihanasta kaksinelosta ja samalla pistää suhteemme uuteen tilanteeseen!

Onko vastaavanlaista ollut kellään? Mikä avuksi?

33

5113

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jiniz

      Älkää tehkö lapsia vielä, jos ei siltä tunnu. Niitä kun ei voi palauttaa, jos se ei olekkaan kivaa. Mikäs kiire teillä on, nauttikaa kun vielä voitte.

      Lapsen syntymän jälkeen kaksin kuhertelu jää selvästi vähemmälle. Sitten kun olisi kahden keskistä aikaa, molemmat ovat niin väsyneitä, että nukkumatti kutsuu. Pinna on kireällä ja toisen naama ärsyttää. Toisaalta hyvät hetket nousevat arvoonsa, koska ne ovat harvassa. Ei se mikään maailman loppu ole ja lapsen syntymä tuo monia muita uskomattomia asioita elämään.

    • Isukki-06

      on vielä ERITTÄIN tärkeä osa parisuhdetta, sanoisin, että kannattaa vielä odottaa. Lapsi tuo yleensä muutoksia seksiin, sekä henkisiä että fyysisiä. Seksillä on yleensä tidostamattoman korostunut merkitys suhteessa ja seksin muuttuminen voi merkitä todellista kriisiä parisuhteessa. Miettikää vielä, miksi hankkisitte lapsen juuri nyt ja lisäksi sitä, miksi hankitte lapsen ylipäänsä.

      • alkup.

        vähän eri asiaa kuin seksiä, mutta onhan sekin oleellinen osa suhdetta! Se ei ole kuitenkaan se mitä jäisin kaipaamaan jos ei olisi sille niin paljon aikaa/mahdollisuutta!

        Henkinen läheisyys on kuitenkin ollut meille aina vielä tärkeempää... ja enemmänkin pelkään sitä että muutumme jotenkin yksilöinä niin että emme enää tule niin hyvin "toimeen"... tämä on varmaan tosi epäselvää..

        Haluamme kuitenkin molemmat lapsia ja ehkä suht pian vois olla semmonen aika että se saisi tulla. Voihan siinä kuitenkin mennä aikaa ennen kuin tärppää... sehän ei ole mikään itsestäänselvyys että edes saa lapsia!


      • Isukki-06
        alkup. kirjoitti:

        vähän eri asiaa kuin seksiä, mutta onhan sekin oleellinen osa suhdetta! Se ei ole kuitenkaan se mitä jäisin kaipaamaan jos ei olisi sille niin paljon aikaa/mahdollisuutta!

        Henkinen läheisyys on kuitenkin ollut meille aina vielä tärkeempää... ja enemmänkin pelkään sitä että muutumme jotenkin yksilöinä niin että emme enää tule niin hyvin "toimeen"... tämä on varmaan tosi epäselvää..

        Haluamme kuitenkin molemmat lapsia ja ehkä suht pian vois olla semmonen aika että se saisi tulla. Voihan siinä kuitenkin mennä aikaa ennen kuin tärppää... sehän ei ole mikään itsestäänselvyys että edes saa lapsia!

        "vähän eri asiaa kuin seksiä, mutta onhan sekin oleellinen osa suhdetta! Se ei ole kuitenkaan se mitä jäisin kaipaamaan jos ei olisi sille niin paljon aikaa/mahdollisuutta!"

        Seksin tärkeyden tajuaa vasta sitten, kun on ongelmia. Minäkin luulin, ettei se ole kovin tärkeää. Sitähän sanotaan, ett kun seksi toimii, se on 20 % suhteesta, mutta kun se ei toimi, se on 80 % . Tämä on erittäin hyvin sanottu!!!


      • alkup.
        Isukki-06 kirjoitti:

        "vähän eri asiaa kuin seksiä, mutta onhan sekin oleellinen osa suhdetta! Se ei ole kuitenkaan se mitä jäisin kaipaamaan jos ei olisi sille niin paljon aikaa/mahdollisuutta!"

        Seksin tärkeyden tajuaa vasta sitten, kun on ongelmia. Minäkin luulin, ettei se ole kovin tärkeää. Sitähän sanotaan, ett kun seksi toimii, se on 20 % suhteesta, mutta kun se ei toimi, se on 80 % . Tämä on erittäin hyvin sanottu!!!

        ole seksi sen ollessa "huonoimmillaan" vienyt 80% suhteesta!!!
        Meille on aina ollut muut asiat paljon tärkeempiä ja vaikka seksi ei aina ole onnistunut/kiinnostanut niin ei se koskaan ole vaikuttanut negatiivisesti meidän suhteeseemme! Joskus paremmin joskus huonommin!

        Kyllä kaikki muu läheisyys, keskustelu, ja toisen rakkaus muulla tavoin on aina ollut paljon tärkeämpää! Hyvä seksi on vaan bonus :)


    • on aitoa

      jos rakkautenne on sitä aitoa ja ehtaa mallia,se vaan syvenee kun rakkauden hedelmänne syntyy.voi sitä ihmettä,kun voi antaa toiselle sen kauneimman todisteen ikuisesta rakkaudesta.

      nykyään vaan rakkaus sekoitetaan liian helposti rakastumiseen ja niihin hullaantumisen tunteisiin.ne eivät ole muutakun kemiallisia reaktioita kehoissamme,aito rakkaus on sitä mikä kypsyy vuosien myötä,eikä sammu vaikka toinen lihoisi sen sata kiloa.

      hienoa että jotkut jaksavat noinkin tarkkaan miettiä lapsen saantia,seuraava kysymys onkin varmasti onko teistä vanhemmiksi,oletteko valmiit luopumaan alkoholista,tupakasta,yö juoksuista ja melkein kaikesta vastaavasta.vauva ja pikkulapsi vaihe on lapsella niin lyhyt että hyvä parisuhde kestää sen leikiten.

      jos siihen tulokseen tulette että vanhemmiksi olette sopivia,niin onnea yritykseen.ja se yrityshän se hauskin osa onkin...;)

      • tuleva äiti

        Me vasta odotetaan ensimmäistä. Mutta tämän perusteella kokisin meidän suhteemme muuttuneen juuri syvempään suuntaan. Rakastan miestäni (yhdessä reilu 4 v) nyt ihan uudella tasolla, syvemmin kuin edes ihastumisvaiheessa. Viihdymme entistä paremmin yhdessä. Uskon, että meistä tulee hyviä vanhempia ja se liittää meidät ihan uudella tavalla yhteen.

        Seksi varmaan tulee muuttumaan. Meillä onneksi hellyyttä on aina ollut muutenkin, joten toivon ja uskon, ettei se tähän lopu.

        Kiirettä ei ap parilla todellakaan vielä ole. Yhdessä voi olla vuosia edes yrittämättä raskautta. Mutta jos lapsia todella haluaa ja kokee siihen olevansa kypsä, ei vastuuta kannata pelätäkään.


      • alkup.

        voin ihan varmaksi sanoa että rakkautemme on erittäin aitoa! Jopa harvinaiseksi sanottua :)

        Kyllä ehkä alussa kun tutustuimme niin ole hullaantumista, mutta se pian vaihtui aitoon rakkauteen ja on syventynyt vaan siitä eteenpäin! Varsinkin sen jälkeen kun menimme naimisiin ja sitouduimme toisiimme loppu elämäksi!

        Mielestäni ihmiset lähtevät usein liian hepposesti lapsentekoon ja siksi olemme halunneet miettiä sitä tarkasti! Se tulee olemaan yksi suurimmista asiosta meidän elämässämme ja haluamme että olemme siihen niin valmiita kuin mahdollista! Takaahan se jo lapselle paremmat lähtökohdat!

        Emme ole koskaan olleet kiinnostuneita tupakasta, alkoholista eikä biletyksestä eli emme voisi kaivata jotain mitä emme ole ikinä edes halunneet!

        Eniten ehkä pelkään sitä, että se on niin lopullista! Tämä aika mikä on nyt ei enää ikinä palaa ja sitten kun tulee lapsia niin se muuttaa tilanteen pysyvästi! Haluan vaan olla siihen täysin valmis ennen kuin uskallan hypätä uuteen seikkailuun :)


      • Isukki-06
        alkup. kirjoitti:

        voin ihan varmaksi sanoa että rakkautemme on erittäin aitoa! Jopa harvinaiseksi sanottua :)

        Kyllä ehkä alussa kun tutustuimme niin ole hullaantumista, mutta se pian vaihtui aitoon rakkauteen ja on syventynyt vaan siitä eteenpäin! Varsinkin sen jälkeen kun menimme naimisiin ja sitouduimme toisiimme loppu elämäksi!

        Mielestäni ihmiset lähtevät usein liian hepposesti lapsentekoon ja siksi olemme halunneet miettiä sitä tarkasti! Se tulee olemaan yksi suurimmista asiosta meidän elämässämme ja haluamme että olemme siihen niin valmiita kuin mahdollista! Takaahan se jo lapselle paremmat lähtökohdat!

        Emme ole koskaan olleet kiinnostuneita tupakasta, alkoholista eikä biletyksestä eli emme voisi kaivata jotain mitä emme ole ikinä edes halunneet!

        Eniten ehkä pelkään sitä, että se on niin lopullista! Tämä aika mikä on nyt ei enää ikinä palaa ja sitten kun tulee lapsia niin se muuttaa tilanteen pysyvästi! Haluan vaan olla siihen täysin valmis ennen kuin uskallan hypätä uuteen seikkailuun :)

        tosiaan harvinaislaatuiselta teidän suhde. Taidatte olla toistenne parhaita kavereita? Onko teillä muita kavereita lainkaan? Kun teillä on niin ihana suhde, niin ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, mitä teidän arkeenne ja läheisyyteenne käytännössä kuuluu? Yhteisiä harrastuksia? Istumista teeveen ääressä vieri vieressä tuntikausia päivässä? Onko teillä varsinaista himoa ikinä ollut suhteessanne? Onko teillä kummallakin ollut aikaisemmin suhteita?


      • alkup.
        Isukki-06 kirjoitti:

        tosiaan harvinaislaatuiselta teidän suhde. Taidatte olla toistenne parhaita kavereita? Onko teillä muita kavereita lainkaan? Kun teillä on niin ihana suhde, niin ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, mitä teidän arkeenne ja läheisyyteenne käytännössä kuuluu? Yhteisiä harrastuksia? Istumista teeveen ääressä vieri vieressä tuntikausia päivässä? Onko teillä varsinaista himoa ikinä ollut suhteessanne? Onko teillä kummallakin ollut aikaisemmin suhteita?

        tämä harvinaiselta vaikuttaa, mutta meillä ei ole kummallakaan ollut valittamista! Päinvastoin :)

        Ja kun kysyit, niin voin sinulle vastailla...

        Olemme avioparin lisäksi myös toisillemme parhaat ystävät! En voisi kuvitellakkan parempaa ystävää kun mieheni on...... ennen hänen tapaamistaan en varmaan edes tiennyt millainen tosi-ystävä voi olla!
        Meillä on sekä omia kavereita että yhteisiä sellaisia... joskus ollaan porukalla, joskus olen kavereiden kanssa yksin niin kuin mieskin omiensa!

        Arkemme on aikalailla samanlaista kuin muillakin. Itse käyn koulua, välillä olen päivät, välillä illat. Mies on päivät töissä! Yhteiset hetket ovat arvokkaita ja teemme kaikenlaista.... koiran kanssa ulkoilua, käymme syömässä, rannalla (asumme tällä hetkellä ulkomailla), leffassa tai sitten löhötään kotona!

        Läheisyyteen kuuluu jokapäiväiset halit ja pusut ja yhtäkään puhelua ei olla yhdessäolomme aikana lopetettu sanomatta "rakastan sua" :D
        Mistään sänkyhommista en sen tarkemmin halua täälä kertoa, mutta se on oleellinen osa suhdettamme ja usein menemme jo heti syömisen jälkeen sänkyyn ja vietämme illan siellä...
        Erittäin oleellisena osana arkeemme kuuluu myös keskustelu!!! Se on ehkä asia mitä henkilökohtaisesti pidän tärkeimpänä suhteessa!!

        Himoa on suhteessamme ollut alusta asti... arjen pyörityksessä joskus vähemmän, toisinaan enemmän... mutta en koskaan ole ketään kohtaan tuntenut mitään vastaavaa.
        Kummallakaan ei ole ollut mitään merkittäviä aikaisempia suhteita! Kukaan ei ole koskaan meissä saanut aikaan sitä mitä nyt toisillemme saamme... joka tavalla :D

        En todellakaan tiedä mitä kaikella tällä tiedolla teet, mutta tässä tämä...
        Miten tämä nyt siihen lapsi juttuun liittyy niin siitä en ole varma... ???


      • Isukki-06
        alkup. kirjoitti:

        tämä harvinaiselta vaikuttaa, mutta meillä ei ole kummallakaan ollut valittamista! Päinvastoin :)

        Ja kun kysyit, niin voin sinulle vastailla...

        Olemme avioparin lisäksi myös toisillemme parhaat ystävät! En voisi kuvitellakkan parempaa ystävää kun mieheni on...... ennen hänen tapaamistaan en varmaan edes tiennyt millainen tosi-ystävä voi olla!
        Meillä on sekä omia kavereita että yhteisiä sellaisia... joskus ollaan porukalla, joskus olen kavereiden kanssa yksin niin kuin mieskin omiensa!

        Arkemme on aikalailla samanlaista kuin muillakin. Itse käyn koulua, välillä olen päivät, välillä illat. Mies on päivät töissä! Yhteiset hetket ovat arvokkaita ja teemme kaikenlaista.... koiran kanssa ulkoilua, käymme syömässä, rannalla (asumme tällä hetkellä ulkomailla), leffassa tai sitten löhötään kotona!

        Läheisyyteen kuuluu jokapäiväiset halit ja pusut ja yhtäkään puhelua ei olla yhdessäolomme aikana lopetettu sanomatta "rakastan sua" :D
        Mistään sänkyhommista en sen tarkemmin halua täälä kertoa, mutta se on oleellinen osa suhdettamme ja usein menemme jo heti syömisen jälkeen sänkyyn ja vietämme illan siellä...
        Erittäin oleellisena osana arkeemme kuuluu myös keskustelu!!! Se on ehkä asia mitä henkilökohtaisesti pidän tärkeimpänä suhteessa!!

        Himoa on suhteessamme ollut alusta asti... arjen pyörityksessä joskus vähemmän, toisinaan enemmän... mutta en koskaan ole ketään kohtaan tuntenut mitään vastaavaa.
        Kummallakaan ei ole ollut mitään merkittäviä aikaisempia suhteita! Kukaan ei ole koskaan meissä saanut aikaan sitä mitä nyt toisillemme saamme... joka tavalla :D

        En todellakaan tiedä mitä kaikella tällä tiedolla teet, mutta tässä tämä...
        Miten tämä nyt siihen lapsi juttuun liittyy niin siitä en ole varma... ???

        kuulla että teillä menee noin hyvin. Ihan vaan mielenkiinnosta kyselin. Ei meiläkään hassummin mene, vauva tosiaan on muuttanut kahdenkeskistä ajankäyttöämme huomattavasti. No elämä muuttuu ja iloja löytyy yhä uusista asioista.


      • Äiti06
        alkup. kirjoitti:

        tämä harvinaiselta vaikuttaa, mutta meillä ei ole kummallakaan ollut valittamista! Päinvastoin :)

        Ja kun kysyit, niin voin sinulle vastailla...

        Olemme avioparin lisäksi myös toisillemme parhaat ystävät! En voisi kuvitellakkan parempaa ystävää kun mieheni on...... ennen hänen tapaamistaan en varmaan edes tiennyt millainen tosi-ystävä voi olla!
        Meillä on sekä omia kavereita että yhteisiä sellaisia... joskus ollaan porukalla, joskus olen kavereiden kanssa yksin niin kuin mieskin omiensa!

        Arkemme on aikalailla samanlaista kuin muillakin. Itse käyn koulua, välillä olen päivät, välillä illat. Mies on päivät töissä! Yhteiset hetket ovat arvokkaita ja teemme kaikenlaista.... koiran kanssa ulkoilua, käymme syömässä, rannalla (asumme tällä hetkellä ulkomailla), leffassa tai sitten löhötään kotona!

        Läheisyyteen kuuluu jokapäiväiset halit ja pusut ja yhtäkään puhelua ei olla yhdessäolomme aikana lopetettu sanomatta "rakastan sua" :D
        Mistään sänkyhommista en sen tarkemmin halua täälä kertoa, mutta se on oleellinen osa suhdettamme ja usein menemme jo heti syömisen jälkeen sänkyyn ja vietämme illan siellä...
        Erittäin oleellisena osana arkeemme kuuluu myös keskustelu!!! Se on ehkä asia mitä henkilökohtaisesti pidän tärkeimpänä suhteessa!!

        Himoa on suhteessamme ollut alusta asti... arjen pyörityksessä joskus vähemmän, toisinaan enemmän... mutta en koskaan ole ketään kohtaan tuntenut mitään vastaavaa.
        Kummallakaan ei ole ollut mitään merkittäviä aikaisempia suhteita! Kukaan ei ole koskaan meissä saanut aikaan sitä mitä nyt toisillemme saamme... joka tavalla :D

        En todellakaan tiedä mitä kaikella tällä tiedolla teet, mutta tässä tämä...
        Miten tämä nyt siihen lapsi juttuun liittyy niin siitä en ole varma... ???

        MOI!

        Tosi hyvä että teillä on yhteisiä ystäviä, joiden kanssa vietätte aikaa. Se on tosi iso plussa suhteelle ja sen jatkumiselle. Pitäkää niistä ystävistä kiinni!!

        En nyt tarkoita että suhde on ystävistä kiinni, mutta se on todellä tärkeä yhteinen tekiä. Muistakin yhteisitä tärkistä asioista kannattaa pitää kiinni.

        Kun / jos saatte lapsen voitte unohtaa tämän (lainaus tektistäsi):
        "...usein menemme jo heti syömisen jälkeen sänkyyn ja vietämme illan siellä.... ". Aikaa ei yksin kertaisesti jää tähän. Aikaa sänkypuuhiin jää vasta, kun lapsi nukkuu, jos/kun jaksatte. On myös hyvä joskuin tällöin järjestää aikaa toisillenne.

        Jos/ kun hankitte lapsia, niin muistakaa huolehtia parisuhteestanne, sillä se takaa myös hyvän pohjan lapsenne kasvuympäristölle ja -ilmapiirlle. Ja on näin tärkeä osa lapsenne hyvinvointia.


      • Äiti05
        alkup. kirjoitti:

        tämä harvinaiselta vaikuttaa, mutta meillä ei ole kummallakaan ollut valittamista! Päinvastoin :)

        Ja kun kysyit, niin voin sinulle vastailla...

        Olemme avioparin lisäksi myös toisillemme parhaat ystävät! En voisi kuvitellakkan parempaa ystävää kun mieheni on...... ennen hänen tapaamistaan en varmaan edes tiennyt millainen tosi-ystävä voi olla!
        Meillä on sekä omia kavereita että yhteisiä sellaisia... joskus ollaan porukalla, joskus olen kavereiden kanssa yksin niin kuin mieskin omiensa!

        Arkemme on aikalailla samanlaista kuin muillakin. Itse käyn koulua, välillä olen päivät, välillä illat. Mies on päivät töissä! Yhteiset hetket ovat arvokkaita ja teemme kaikenlaista.... koiran kanssa ulkoilua, käymme syömässä, rannalla (asumme tällä hetkellä ulkomailla), leffassa tai sitten löhötään kotona!

        Läheisyyteen kuuluu jokapäiväiset halit ja pusut ja yhtäkään puhelua ei olla yhdessäolomme aikana lopetettu sanomatta "rakastan sua" :D
        Mistään sänkyhommista en sen tarkemmin halua täälä kertoa, mutta se on oleellinen osa suhdettamme ja usein menemme jo heti syömisen jälkeen sänkyyn ja vietämme illan siellä...
        Erittäin oleellisena osana arkeemme kuuluu myös keskustelu!!! Se on ehkä asia mitä henkilökohtaisesti pidän tärkeimpänä suhteessa!!

        Himoa on suhteessamme ollut alusta asti... arjen pyörityksessä joskus vähemmän, toisinaan enemmän... mutta en koskaan ole ketään kohtaan tuntenut mitään vastaavaa.
        Kummallakaan ei ole ollut mitään merkittäviä aikaisempia suhteita! Kukaan ei ole koskaan meissä saanut aikaan sitä mitä nyt toisillemme saamme... joka tavalla :D

        En todellakaan tiedä mitä kaikella tällä tiedolla teet, mutta tässä tämä...
        Miten tämä nyt siihen lapsi juttuun liittyy niin siitä en ole varma... ???

        MOI!

        Tosi hyvä että teillä on yhteisiä ystäviä, joiden kanssa vietätte aikaa. Se on tosi iso plussa suhteelle ja sen jatkumiselle. Pitäkää niistä ystävistä kiinni!!

        En nyt tarkoita että suhde on ystävistä kiinni, mutta se on todellä tärkeä yhteinen tekiä. Muistakin yhteisistä tärkistä asioista kannattaa pitää kiinni.

        Kun / jos saatte lapsen voitte unohtaa tämän (lainaus tektistäsi):
        "...usein menemme jo heti syömisen jälkeen sänkyyn ja vietämme illan siellä.... ". Aikaa ei yksin kertaisesti jää tähän. Aikaa sänkypuuhiin jää vasta, kun lapsi nukkuu, jos/kun jaksatte. On myös hyvä joskuin tällöin järjestää aikaa toisillenne.

        Jos/ kun hankitte lapsia, niin muistakaa huolehtia parisuhteestanne, sillä se takaa myös hyvän pohjan lapsenne kasvuympäristölle ja -ilmapiirlle. Ja on näin tärkeä osa lapsenne hyvinvointia.


    • frywalker

      Lapsi muuttaa paljon. Vauva-aika on hyvin erilaista aikaa kuin kahdekesken eletty aika. Erilaisen lisäksi se voi myös olla hyvin raskas henkisesti ja fyysisesti. Uusi tilanne pakottaa vanhempia muuttumaan ja samalla muuttuu myös parisuhde. Välillä voidaan mennä huonoon suuntaan, jolloin voi tuntua että vaikeina hetkinä parisuhde on enemmän taakka kuin tuki. Mutta välillä mennään myös parempaan suuntaan. Kun molemmat tekevät töitä parisuhteen ja perheen eteen voi parisuhde saada ihan uusia ulottuvuuksia. Sitä oppii itse uusia asioita itsestään ja samalla parisuhde syvenee.

      Luulen että on hyvin harvinaista että lapsen saaminen ei toisi mukanaan myös ongelmia. Mutta kun ongelmia ratkoo tulee viisautta ja hyvä mieli.

      Kannattaako tulevia ongelmia sitten pelätä? Minusta niitä ei tarvitse pelätä jos molemmat olette valmiita muuttumaan ja kehittymään, hyvän parisuhteen ylläpitämiseksi. Ja kyllä niitä ongelmia tulee aikanaan muutenkin ilman lapsiakin. Lapset vaan pakottaa ne nopeammin esiin kai...

    • se ole

      niin että lapsentekoon ei voi koskaan valmiastautua kunnolla ja jos rupee odottamaan "oikeaa hetkeä", sitä ei koskaan tule.En ole kuullut parista kenen parisuhde ei olisi muuttunut lapsen tulon myötä. Meille syntyi esikoinen reilu 2kk:tta sitten (eli ihan tuoreita vanhempia ollaan vasta) ja olen jo nyt huomannut suhteen muuttumisen..tai ei niinkään muuttumisen mutta sen että kinaamme enemmän ja välillä menee monta päivää niin että vain sätimme toisiamme kunnes räjähtää..räjähtämisen jälkeen huomaamme taas että kylläpä tuli tyhmästä tapeltua...sitä vaan on niin väsynyt ja tuntuu että itse saa tehdä kaiken...minä stressaan kun "joudun yksin tekemään kaikki kotityöt ja hoitamaan vauvaa" ja mies stressaa kun "on koko ajan töissä ja ainoa kuka tuo perheeseen rahaa"...meillä vauva oli vahinkovauva (tosin erittäin tervetullut sellainen)ja mies ei ole oikein vieläkään sisäistänyt että nyt pitäisi asettua aloilleen, että joka viikonloppu ei lähdetääkkään ryyppäämään ja tosta noin vaan extempore...monet tappelut on em asioista ollut... minuakin pelotti parisuhteemme kestäminen kaikista eniten. Molemmat olemme lapsirakkaita ja tiedän/tiesin että tulemme pärjäämään lapsen kanssa, mutta parisuhteen kestävyys pelotti/pelottaa edelleen...mutta jos ei kestä, sille ei voi mitään...lapsi on tosiaan peruuttamaton...ja tuosta läheisyydestä...mekin vietimme yhdessä paljon aikaa, menimme aina samaan aikaan nukkumaan saman peiton alle, nukahdimme yhdessä sohvalle, kävimme usein leffassa ja syömässä jne jne. nyt olen niin väsynyt että menen nukkumaan muutama tunti ennen miestäni ja vaikka en olisikaan väsynyt, minun pitää mennä nukkumaan jotta saisin nukkua edes vähän ennen kuin taas herätään syöttämään yms., sohvalle en uskalla nukahtaa mieheni kanssa koska silloin en kuule jos vauva herää ja itkee....yhteinen aika on kortilla ja se rassaa myös,lähinnä minua.....mies haluaisi lähteä kavereiden kanssa ulos, minä haluaisin viettää sen vähänkin hetken yhdessä hänen kanssaa...lapsen teolle ei koskaan ole oikeaa aikaa jos rupeaa miettimään mitä kaikkea menettää...mutta kuten tuossa joku jo totesikin, vauva ja pikkulapsi vaihe on niin lyhyt että hyvä parisuhde kestää...sitten kun lapsi on isompi, teillä(ja meillä) jää paljon enemmän aikaa olla yhdessä...

    • lapsen myötä..

      ja useimmat miehet valitettavasti ei. Eli äiti on se sitten joka hoitaa kodin ja arjen, isäntä liihottaa omat harrastukset ym. jutut. Meillä kaksi lasta, ja nuorin on nyt 3-v. Nyt kun äiti on alkanutkin huolehtimaan enemmän itsestään ja omista menoistaan, on mies kasvanut ja vaatii yhteistä aikaa perheenä.. Hiukkasen liian myöhään.

      Ja seksiä ja erotiikkaa suhteessa ei pidä millään muotoa väheksyä ja ohittaa olankohautuksella. Miehen ja naisen välinen suhde rakentuu sille. Sen toimivuus tuo upean perspektiivin perhe-elämään. Ja kun vanhemmilla on hienoa keskenään, myös lapset voivat hyvin.
      Seksin puute tai vähyys mielestäni aiheuttaa monet erot nykyään..ja pettämistä ja tuskaa. Puhukaa ja rakastelkaa hyvät ihmiset, silloin niitä pieniä arjen ongelmiakin on helpompi käsitellä..

      • frywalker

        Nainen kasvaa helposti äitiyteen jo raskauden aikana. Miehelle asia on konkreettinen aikaisintaan lapsen synnyttyä. Silloinkin miehen on helppo jättäytyä ulkopuolelle.

        Itselleäni kesti ainakin 7-8 vuotta ennen kuin olin löytänyt oman roolini isänä. Aika kauan piti hakata päätä seinään. Halusta se ei ollut kiinni mutta viisautta oli liian vähän ja energia kohdistui väärin.


    • siltä että elätte

      vahvassa symbioosissa. Kun se kolmas siihen tulee,muuttuu suhde väistämättä. Ei kyllä välttämättä huonompaan suuntaan. Töitähän suhteen eteen on aina tehtävä.

    • olla erittäin

      onnellinen siitä että on itselleen löytänyt niin hyvän kumppanin jonka kanssa on täydellistä olla. Se on jokseenkin harvinaista nykypäivänä!

      Luin nämä aikaisemmat viestit ja kateus paistaa aika monesta läpi, toivottavasti osaat olla noteeraamatta. Toisten on vaan vaikea uskoa että todellista onnea ja rakkautta löytyy!

      Ehdotukseni on että nautitte toistenne seurasta vielä hetken. Tämä on kuitenkin niin ainutlaatuista aikaa mikä ei koskaan palaa. Sitten kun seuraavan kerran olette jo ihan kahdestaan niin olette jo aika paljon vanhempia!

      Ottakaa toisistanne kaikki irti ja muistakaa että ihmisten kummastelu ja kyseenalaistus on usein vain silkkaa kateutta, ei muuta :)

      Onnea elämälle :)

      ps. ehkä sinun pitäisi täälä neuvoa meitä muita siinä kuinka noin hyvän suhteen saa ;)

      • alkup.

        kiitos kauniista viestistäsi... tuntuikin jo näitä muutamia lukiessa että taasko kävi näin että sai ihmiset närkästyyn! Onnellisuus ja aito rakkaus tuntuu olevan asioita mistä toiset aina suuttuu, ja vaikkei suutu niin eivät ainakaan usko! Mutta minulle kyllä on pääasia että itse tiedämme minkälainen suhteemme on, jos sitä ei joku usko niin eipä se ole meiltä pois :)

        Olemme kyllä taas asiasta lisää puhuneet ja päätimme että ainakin käyn koulun ensin loppuun ja sitten ehkä palaamme takaisin Suomeen ja katsotaan sitten... ehkä noin reilun vuoden päästä!

        En osaa kyllä valitettavasti mitään parisuhdeneuvoja antaa... uskon että jokainen on tarkotettu jollekkin tietylle ihmiselle ja kun sen ihmisen löytää on tehtävä kovasti töitä että sen suhteen saa toimimaan. Ja edelleen painotan sitä että se keskustelu on kaiken a ja o !!!!!

        Onnea vaan sinunkin elämääsi ja oikein mukavaa Joulun odotusta :D


      • Isukki-06
        alkup. kirjoitti:

        kiitos kauniista viestistäsi... tuntuikin jo näitä muutamia lukiessa että taasko kävi näin että sai ihmiset närkästyyn! Onnellisuus ja aito rakkaus tuntuu olevan asioita mistä toiset aina suuttuu, ja vaikkei suutu niin eivät ainakaan usko! Mutta minulle kyllä on pääasia että itse tiedämme minkälainen suhteemme on, jos sitä ei joku usko niin eipä se ole meiltä pois :)

        Olemme kyllä taas asiasta lisää puhuneet ja päätimme että ainakin käyn koulun ensin loppuun ja sitten ehkä palaamme takaisin Suomeen ja katsotaan sitten... ehkä noin reilun vuoden päästä!

        En osaa kyllä valitettavasti mitään parisuhdeneuvoja antaa... uskon että jokainen on tarkotettu jollekkin tietylle ihmiselle ja kun sen ihmisen löytää on tehtävä kovasti töitä että sen suhteen saa toimimaan. Ja edelleen painotan sitä että se keskustelu on kaiken a ja o !!!!!

        Onnea vaan sinunkin elämääsi ja oikein mukavaa Joulun odotusta :D

        "tuntuikin jo näitä muutamia lukiessa että taasko kävi näin että sai ihmiset närkästyyn! Onnellisuus ja aito rakkaus tuntuu olevan asioita mistä toiset aina suuttuu"

        Toivottavasti et ajatellut näin minun viesteistäni. Se ei ollut tarkoitukseni. Täällä on kuitenkin ihmisiä, jotka kirjoittelevat omasta suhteestaan sellaista, mitä toivoisivat sen olevan. Siksi halusin vähän tarkempaa tietoa elämästänne. Teidän eikä kenenkään muunkaan onni ole minulta pois.
        Nyt kun isänä ajattelen vanhemmuutta, ikinä ei ole täydellistä hetkeä lapsen hankintaan. Tai oikeastaan on. Tarpeeksi nuorena, jotta lapsi syntyy todennäköisemmin terveenä. Tästäkin syystä sanoin vuosia sitten vaimolleni, että haluan lapsen ennenkuin hän on 25. Melkein näin kävikin.
        Eikä ole kaduttanut.


      • alkup.
        Isukki-06 kirjoitti:

        "tuntuikin jo näitä muutamia lukiessa että taasko kävi näin että sai ihmiset närkästyyn! Onnellisuus ja aito rakkaus tuntuu olevan asioita mistä toiset aina suuttuu"

        Toivottavasti et ajatellut näin minun viesteistäni. Se ei ollut tarkoitukseni. Täällä on kuitenkin ihmisiä, jotka kirjoittelevat omasta suhteestaan sellaista, mitä toivoisivat sen olevan. Siksi halusin vähän tarkempaa tietoa elämästänne. Teidän eikä kenenkään muunkaan onni ole minulta pois.
        Nyt kun isänä ajattelen vanhemmuutta, ikinä ei ole täydellistä hetkeä lapsen hankintaan. Tai oikeastaan on. Tarpeeksi nuorena, jotta lapsi syntyy todennäköisemmin terveenä. Tästäkin syystä sanoin vuosia sitten vaimolleni, että haluan lapsen ennenkuin hän on 25. Melkein näin kävikin.
        Eikä ole kaduttanut.

        varsinaisesti sinua tarkoittanut aikasemmassa viestissäni vaikka hiukan ihmeelliseen sävyyn ehkä asiasi esititkin... ja ehkä vähän sitäkin ihmettelin miksi niin tarkasti kaikkea kyselit, mutta vastasin ihan mielelläni eikä siinä mitään!

        Olen siitä samaa mieltä kanssasi, että täydellistä hetkeä lapsen hankintaan ei tule koskaan, mutta on tietyt asiat mitkä mielestäni pitää olla kunnossa ennen kuin on lapsen aika, kuten parisuhde, koulut hoidettu ja toivon mukaan talous edes jokseenkin kunnossa!
        Siinä olen ehdottoman erimieltä kanssasi että tarvii olla nuori kun hankkii lapset. Sairaana syntymisen riski alkaa kasvaa vasta naisen ollessa 30 ja vasta silloinkin pienin prosentein. Kyllä on väärä asenne hankkia lapset nuorena vaan sen takia että on nuori.

        Tiedän monia "vanhempia" äitejä ja näen heissä paljon sellaista hyvää mitä useimmiten nuorilla äideillä ei vielä ole!
        Olen myös sitä mieltä että jos ei 25 vuotiaana ole valmis äitiyteen (tai isiyteen) ei kannata vaan sen iän takia hankkia, se kostautuu varmasti! On asioita mitkä on paljon tärkeempiä kuin ikä kun lapsen hankintaa miettii!!!


      • tiinami
        alkup. kirjoitti:

        varsinaisesti sinua tarkoittanut aikasemmassa viestissäni vaikka hiukan ihmeelliseen sävyyn ehkä asiasi esititkin... ja ehkä vähän sitäkin ihmettelin miksi niin tarkasti kaikkea kyselit, mutta vastasin ihan mielelläni eikä siinä mitään!

        Olen siitä samaa mieltä kanssasi, että täydellistä hetkeä lapsen hankintaan ei tule koskaan, mutta on tietyt asiat mitkä mielestäni pitää olla kunnossa ennen kuin on lapsen aika, kuten parisuhde, koulut hoidettu ja toivon mukaan talous edes jokseenkin kunnossa!
        Siinä olen ehdottoman erimieltä kanssasi että tarvii olla nuori kun hankkii lapset. Sairaana syntymisen riski alkaa kasvaa vasta naisen ollessa 30 ja vasta silloinkin pienin prosentein. Kyllä on väärä asenne hankkia lapset nuorena vaan sen takia että on nuori.

        Tiedän monia "vanhempia" äitejä ja näen heissä paljon sellaista hyvää mitä useimmiten nuorilla äideillä ei vielä ole!
        Olen myös sitä mieltä että jos ei 25 vuotiaana ole valmis äitiyteen (tai isiyteen) ei kannata vaan sen iän takia hankkia, se kostautuu varmasti! On asioita mitkä on paljon tärkeempiä kuin ikä kun lapsen hankintaa miettii!!!

        Mullaki ikää 38v ja ensimmäistä oon tekemässä tammikuun lopulla... Aikasemmin ei oo ollu mitään mahdollisuuksia lapsentekoon, milloin minkäkin syyn takia, mutta nyt on niin ihana mies, ja oma nuoruus varmasti eletty, niin on ihana keskittyä oman pienokaisen tuloon täysillä. Työpaikka odottaa, sitte joskus kun oon sinne valmis palaamaan. Perjantaina ois häät,omat! Elämä on ihanaa!!!Onnea teillekin, mihinkä ratkaisuun sitte päädyttekään, lapsenhankinnan suhteen!


      • frywalker
        alkup. kirjoitti:

        varsinaisesti sinua tarkoittanut aikasemmassa viestissäni vaikka hiukan ihmeelliseen sävyyn ehkä asiasi esititkin... ja ehkä vähän sitäkin ihmettelin miksi niin tarkasti kaikkea kyselit, mutta vastasin ihan mielelläni eikä siinä mitään!

        Olen siitä samaa mieltä kanssasi, että täydellistä hetkeä lapsen hankintaan ei tule koskaan, mutta on tietyt asiat mitkä mielestäni pitää olla kunnossa ennen kuin on lapsen aika, kuten parisuhde, koulut hoidettu ja toivon mukaan talous edes jokseenkin kunnossa!
        Siinä olen ehdottoman erimieltä kanssasi että tarvii olla nuori kun hankkii lapset. Sairaana syntymisen riski alkaa kasvaa vasta naisen ollessa 30 ja vasta silloinkin pienin prosentein. Kyllä on väärä asenne hankkia lapset nuorena vaan sen takia että on nuori.

        Tiedän monia "vanhempia" äitejä ja näen heissä paljon sellaista hyvää mitä useimmiten nuorilla äideillä ei vielä ole!
        Olen myös sitä mieltä että jos ei 25 vuotiaana ole valmis äitiyteen (tai isiyteen) ei kannata vaan sen iän takia hankkia, se kostautuu varmasti! On asioita mitkä on paljon tärkeempiä kuin ikä kun lapsen hankintaa miettii!!!

        Sekin on makuasia että onko parempi nuorena. Ihmiset elää elämänsä niin eri tavalla ja lapset tuo iloa iästä riippumatta.

        Itse olen ollut hyvin iloinen siitä että saatiin lapsia aika nuorena. Vaimo on nyt yli 40 ja jotenkin surettaa ettei enää saada lisää lapsia. Vaikka onko siinäkään mitään järkeä kun meillä on jo neljä? Ei ole järkeä mutta haikealta silti tuntuu.

        Voiko tästä sitten mitään päätellä? Oikeastaan ei muuta kuin että ihmiset on niin erilaisia ja elää erilaista elämää, jolloin mitään yleispätevää totuutta siitä milloin kannattaa hankkia lapsia ei ole. Asioilla on aina hyviä ja huonoja puolia ja sitten on hyvin tärkeitä tunnepuolia, joita voi olla mahdoton selittää.


      • Isukki-06
        alkup. kirjoitti:

        varsinaisesti sinua tarkoittanut aikasemmassa viestissäni vaikka hiukan ihmeelliseen sävyyn ehkä asiasi esititkin... ja ehkä vähän sitäkin ihmettelin miksi niin tarkasti kaikkea kyselit, mutta vastasin ihan mielelläni eikä siinä mitään!

        Olen siitä samaa mieltä kanssasi, että täydellistä hetkeä lapsen hankintaan ei tule koskaan, mutta on tietyt asiat mitkä mielestäni pitää olla kunnossa ennen kuin on lapsen aika, kuten parisuhde, koulut hoidettu ja toivon mukaan talous edes jokseenkin kunnossa!
        Siinä olen ehdottoman erimieltä kanssasi että tarvii olla nuori kun hankkii lapset. Sairaana syntymisen riski alkaa kasvaa vasta naisen ollessa 30 ja vasta silloinkin pienin prosentein. Kyllä on väärä asenne hankkia lapset nuorena vaan sen takia että on nuori.

        Tiedän monia "vanhempia" äitejä ja näen heissä paljon sellaista hyvää mitä useimmiten nuorilla äideillä ei vielä ole!
        Olen myös sitä mieltä että jos ei 25 vuotiaana ole valmis äitiyteen (tai isiyteen) ei kannata vaan sen iän takia hankkia, se kostautuu varmasti! On asioita mitkä on paljon tärkeempiä kuin ikä kun lapsen hankintaa miettii!!!

        "Kyllä on väärä asenne hankkia lapset nuorena vaan sen takia että on nuori."

        Meidän molempien tulevaisuuteen on aina kuulunut perhe. Lapsi oli siis tulossa kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Olemme olleet kimpassa jo 8 vuotta ja meillä on nyt puolivuotias tytär. Tietysti tutkinnot ja hyvät työpaikat antoivat vain "lisää löylyä" meidän suunnitelmille.
        Edelleen olen silti sitä mieltä, että lapsia ei kannata hankkia mummo-iässä, ainakaan ainoastaan sen takia, että "ehtii elämään nuoruutensa". Tietoisen riskin ottaminen vaikkapa 4-kymppisenä on mielestäni hieman epäeettistä ja itsekästä.
        En silti väitä, että mielipiteeni olisi ainut oikea. Se on minulle oikea.


      • tiinami
        Isukki-06 kirjoitti:

        "Kyllä on väärä asenne hankkia lapset nuorena vaan sen takia että on nuori."

        Meidän molempien tulevaisuuteen on aina kuulunut perhe. Lapsi oli siis tulossa kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Olemme olleet kimpassa jo 8 vuotta ja meillä on nyt puolivuotias tytär. Tietysti tutkinnot ja hyvät työpaikat antoivat vain "lisää löylyä" meidän suunnitelmille.
        Edelleen olen silti sitä mieltä, että lapsia ei kannata hankkia mummo-iässä, ainakaan ainoastaan sen takia, että "ehtii elämään nuoruutensa". Tietoisen riskin ottaminen vaikkapa 4-kymppisenä on mielestäni hieman epäeettistä ja itsekästä.
        En silti väitä, että mielipiteeni olisi ainut oikea. Se on minulle oikea.

        ...olin pitkässä avoliitossa, jossa mies ei halunnut lapsia ollenkaan. Ne kuulemma ihan "poltti" kun tulivat lähellekään. Että semmonen mies sillon...


      • alkup.
        tiinami kirjoitti:

        ...olin pitkässä avoliitossa, jossa mies ei halunnut lapsia ollenkaan. Ne kuulemma ihan "poltti" kun tulivat lähellekään. Että semmonen mies sillon...

        edelleen pysyn siinä kannassa, että ennemmin hiukan vanhempi kuin ihan lapsi!

        En nyt tarkoita että välttämättä on paras idea vielä 40 hankkia lapsia, mutta tunnen monia vähän yli 20 pareja joiden oli vaan PAKKO hankkia lapset nuorena ja sitten on asiat menneet todella pahasti pieleen!

        Niin kuin aiemmin sanoin, on valmius isäksi ja äidiksi muusta kuin iästä kiinni ja toiset ei välttämättä ole valmiita kuin vasta 35-vuotiaina! Minusta se on vaan hyvä merkki ihmisessä jos osaa katsoa onko todella johonkin valmis vai ei!

        Ei lasta kiinnosta se onko äiti ja isä nuoria vaan onko asiat niin hyvin että hänen on siinä hyvä olla! Ja kokemuksesta voin sanoa että useasti vähän vanhemmat voivat olla jopa parempia vanhempia!!!


      • aika/hetki
        alkup. kirjoitti:

        edelleen pysyn siinä kannassa, että ennemmin hiukan vanhempi kuin ihan lapsi!

        En nyt tarkoita että välttämättä on paras idea vielä 40 hankkia lapsia, mutta tunnen monia vähän yli 20 pareja joiden oli vaan PAKKO hankkia lapset nuorena ja sitten on asiat menneet todella pahasti pieleen!

        Niin kuin aiemmin sanoin, on valmius isäksi ja äidiksi muusta kuin iästä kiinni ja toiset ei välttämättä ole valmiita kuin vasta 35-vuotiaina! Minusta se on vaan hyvä merkki ihmisessä jos osaa katsoa onko todella johonkin valmis vai ei!

        Ei lasta kiinnosta se onko äiti ja isä nuoria vaan onko asiat niin hyvin että hänen on siinä hyvä olla! Ja kokemuksesta voin sanoa että useasti vähän vanhemmat voivat olla jopa parempia vanhempia!!!

        on harkita lapsia elämäänsä sitten,kun löytää oikeanlaisen kumppanin,ja kun tuntee että on "menonsa mennyt".Jonkin verran kun lapset kuitenkin sitoo..

        Itse tein ensimmäisen lapsen lähemmäs 26vuotiaana,kun luulin löytäneeni oikean ihmisen puolisoksi.Seuraavat 10 vuotta menikin sitten raskautettuna,tuloksena 5 lasta!
        Sittemmin tuli ero,kun mies löysi vanhemman naisen kumppaniksi.

        Nyt olen hyvilläni siitä että aikoinaan tuli lapset tehtyä...enää en siihen hommaan kyllä ryhtyisi,ikääkin jo yli 40v.Mutta eipä sitä haluaisi elää ilman lapsia..etenkin kun on nähnyt kuinka paljon iloa ja seuraa heistä on.


    • lähentää

      entisestään .Keskustelkaa kaikesta mahdollisesta etukäteen .Tärkeää on että molemmat osallistuvat lapsen ja kodinhoitoon ettei äiti väsy liikaa .

    • vahvasti

      Vaikuttaa vahvasti siltä, että keskustelette ja analysoitte muutenkin elämää ja lapsi on yksi niistä.

      Lapsen tuloon voi valmistautua, mutta kun se uusi ihminen on siinä, kaikki se ennakoitu elämä menee yleensä uusiksi. Lapsi on oma persoona ja hän voi olla ja toimia ja herätä ja syödä toisin kuin kirjoissa kerrotaan.

      Sanoisin, että hyvään ihmissuhteeseen lapsen on hyvä tulla ja teillä näyttäisi näin olevan.

      Jos annatte lapsen tulla ja lapsen saatte, antakaa elämän viedä, se yleensä kantaa. Ja vanhempina pärjäätte aivan varmasti.

      Lapsi ei vain synny, vaan myös tekee teistä vanhempia.

    • se väkisinkin

      muuttuu, mutta jos parisuhde on hyvällä pohjalla , ja teillä se nyt tuntuu olevan, niin tuskin se lapsi teitä erilleen ajaa... tietenkin jos on tottunut hirveesti siihen kaksinkeskiseen aikaan niin se vähenee, mutta se tuntuu sitäkin arvokkaammalta kun joskus saa vauvan mummun hoitoon ja saa viettää yhden illan kaksin :)

      olkaa myös iloisia siitä että teillä on niin hieno parisuhde, se on kanssa aika katoava luonnonvara - samoin kuin avioliitto! Ihanaa nähdä että ihmiset vielä menevät naimisiin sen romanttisuuden ja vanhanaikaisuuden takia (ja tietenkin rakkauden ja sitoumuksen)! Se on ainakin jo ihan raiskattu piloille koko avioliitto käsite - ainakin Suomessa!

      • olga

        kertokaas kokemuksia uusperheen äidit ja isät..kun on sun ja mun lapset ja taloon saadaan vielä meidän lapsi...miten se vaikuttaa lapsiin ja aikuisiin..


    • Riksu

      Meillä lapsi syntyi kun itse olin 19 ja mies 22. Alku oli minusta tosi hankalaa, mies oli töissä ja harrasti, minusta tuntui että olin kokoajan yksin. Kun lapsi alkoi olla viiden vanha asiat alkoivat sujumaan paremmin, mies otti lasta mukaan omiin juttuihin ja osallistui kotona muutenkin että minäkin sain harrastettua sun muuta. Nyt on yhtesitä eloa kohta 16 vuotta takana ja lapsi 13 vuotias ja elämä ei voisi mennä enää paremmin! Parisuhde kukoistaa ja lapsesta on tullut ihan tasapainoinen yksilö. Meillä on mennyt ainavaan paremmin mitä pitempään ollaan oltu yhdessä. Lapsia ei meille tule enempää. Kyllä lapsen tulo muuttaa suhdetta ja koetteleekin, mutta meillä ratkaistiin asiat niin että minä teen osa-aika työtä jolloin aikaa ja voimia jää myös lapsen hoitoon ja kodin ylläpitäsiseen ja mies tekee kokoaika työtä ja varmistaa että leipää riittää pöydässä.Meillä tämmöinen toimii.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9112
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7816
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5454
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2305
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2071
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1705
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1651
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1388
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      435
      1318
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1190
    Aihe