Walesinspringerspanieli

*******

Olemme hankkimassa toista koiraa ja olisi mukava kuulla millainen koira esimerkiksi walesinspringerspanieli tai englanninspringerspanieli on. Etsimme ennenkaikkea hyvin aktiivista ja leikkisää koiraa, joka jaksaa touhuta ja riehua ja pitää pitkistä lenkeistä. Eli innolla odottelemme jos kirjoittelisitte omia kokemuksianne kyseisistä roduista ja muutenkin jos tulee joitain muita rotuja mieleen niin kertokaa vain.

23 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • Se on sitten hyvä koira teille :) jompikumpi. Iloinen, riehakas, leikkisä... aktiivinen. Mutta kannattaa ruokkia luonnonmukaisesti ettei tule korvatulehduksia tai turkki hilseile tai tule allergioita. Näiden koirien kanssa (wales) olen saanut sen niin monesti nähdä että nappulat ei sovi.

    • Yksi walesin pomppiva turboraketti makaa juuri tuolla sänkyni jalkopäässä, odottamassa kylmiä varpaitani lämmitettäväksi.

      Koirani on äärettömän mukava ja huumorintajuinen tapaus. Tykkää leikkimisestä ja tempuista. Koulutettava hymyssä suin ja pehmeästi, leikin varjolla. Ei siedä huutoa. Tai sietää, mutta pissaa peloissaan alleen ja alkaa hämmentyessään rapsuttamaan itseään ja menee lukkoon. Tokossa ei ole tassujensa asennosta yhtä tarkka kuin pk-rodut, mutta agiityyn riittäisi ponnua ja vauhtia! Ihmettelen kovasti, miksei welshejä näy enemmän agiradoilla. Rotu on myös silmiähivelevän kaunis ihan vaan näytellä kylänraitilla. ;) Jaksaa myös maata sohvaperunana, mutta kaipaa ihmisen huomiota, silittelyä ja yhteisiä leikkejä. Esim makkaran etsiminen on mukavaa puuhaa. ;) Ulko/tarhakoira ei tod. ole.

      Rotu tarvitsee ajoittain siistimistä tassukarvoissa ja korvissa. Täällä käydään trimmaajalla. Korvatulehdukset ovat yleisiä ja iho on usein herkkä. Hotspottia on monilla uimamaistereilla ja allergioita esiintyy. Kannattaa siis olla tarkkana ruokinnan kanssa.


    • OlkinainenTanssii kirjoitti:

      Yksi walesin pomppiva turboraketti makaa juuri tuolla sänkyni jalkopäässä, odottamassa kylmiä varpaitani lämmitettäväksi.

      Koirani on äärettömän mukava ja huumorintajuinen tapaus. Tykkää leikkimisestä ja tempuista. Koulutettava hymyssä suin ja pehmeästi, leikin varjolla. Ei siedä huutoa. Tai sietää, mutta pissaa peloissaan alleen ja alkaa hämmentyessään rapsuttamaan itseään ja menee lukkoon. Tokossa ei ole tassujensa asennosta yhtä tarkka kuin pk-rodut, mutta agiityyn riittäisi ponnua ja vauhtia! Ihmettelen kovasti, miksei welshejä näy enemmän agiradoilla. Rotu on myös silmiähivelevän kaunis ihan vaan näytellä kylänraitilla. ;) Jaksaa myös maata sohvaperunana, mutta kaipaa ihmisen huomiota, silittelyä ja yhteisiä leikkejä. Esim makkaran etsiminen on mukavaa puuhaa. ;) Ulko/tarhakoira ei tod. ole.

      Rotu tarvitsee ajoittain siistimistä tassukarvoissa ja korvissa. Täällä käydään trimmaajalla. Korvatulehdukset ovat yleisiä ja iho on usein herkkä. Hotspottia on monilla uimamaistereilla ja allergioita esiintyy. Kannattaa siis olla tarkkana ruokinnan kanssa.

      Welshi on pienempi, sirompi ja mielestäni nätimpi kuin enkkusprinkku. Jälkimmäinen on kunnostautunut Euroopassa huumekoirana ja on enemmän riistaviettinen, kuulemma.


    • OlkinainenTanssii kirjoitti:

      Welshi on pienempi, sirompi ja mielestäni nätimpi kuin enkkusprinkku. Jälkimmäinen on kunnostautunut Euroopassa huumekoirana ja on enemmän riistaviettinen, kuulemma.

      Joka ikinen wales tai enkku jonka tiedän, on kärsinyt jonkun sortin ongelmista (allergia, korvatulehdus, kohtutulehdus, kutinat) jos on syötetty nappularuokaa. Ja kun ruokinta on muutettu teollisesta luonnonmukaiseen ja annettu mm. lihat vähitellen kaikki raakana (Alt-neu:ta saa valmiina, siinä lihat raakana, on "kotitekoinen" pakasteruoka)koirat ovat silmissä muuttuneet parempaan suuntaan.
      http://www.reikon.net/neufrau/yhteystiedot.html

      Ottaisi mielummin nartun jos saisin nyt valita, uroksilla kun on yliseksuaalisuusongelmia.


  • Walesin tulisi rotumääritelmänsä mukaisesti olla vahva, iloinen, ystävällinen ja hyvin toimelias. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus ylösajavana lintukoirana (= metsästyskoira) edellyttäisi siltä metsästyskoiralle sopivaa hyvää hermorakennetta ja toimintakykyä, jolloin sen tassu ei menisi suuhun jokaisen uuden asian edessä eikä häntä koipien väliin pienimmänkin ”pakotteen” edessä. Vaikka korostankin tässä metsästysominaisuuksia, niin helppo kotikoira/aktiivinen harrastuskoira (esim. TOKO, Agi) tarvitsee näitä samoja ominaisuuksia, jotta sen kanssa voisi viettää nimenomaan helpon wauhdikkaan elämän ja pärjätä harrastusten parissa alokasluokkia pidemmälle ilman suurempia ponnistuksia koulutuksessa.

    Mitä walesi tänä päivänä on. Surukseni on sanottava, että sille kuuluvat hienot luonteenpiirteet ovat jääneet jalostuksessa kauneusarvojen jalkoihin. Rodussa esiintyy näitä keskittymiskyvyttömiä tai jopa arkoja ja toimintakyvyttömiä yksilöitä ja näitä luonteenpiirteitä sitteen selitellään niin omistajien kuin kasvattajien taholta esim. huonoilla kokemuksilla tms. kun tosiasia on loppujen lopukse se, että koiralla on heikko hermorakenne. Surullisinta on, että näillä ”heikkoluonteisilla” ehkä hienon ulkonäön omaavilla yksilöillä ”jalostetaan” tätä rotua eteenpäin. Toivotut luonteenpiirteen ovat häviävä luonnonvara, ja jos samalla mallilla rodun ”jalostusta” jatketaan, ne eivät kauan ole edes uusiutuva luonnonvara.

    Mikäli haet itsellesi walesia vaikka vain aktiiviseksi kotikoiraksi, niin vanhempien saavutukset muuallakin kuin näyttelykehissä antavat osviittaa siihen, että sinulla on mahdollisuus saada rotumääritelmän mukainen reipas, rohkea, tasapainoinen ja ystävällinen walesi. Iho-ongelmat voivat olla seurausta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka on lueteltu waleseilla esiintyväksi perinnölliseksi sairaudeksi. Myös epilepsia on walesien ”rotusairaus”. Kummankaan autoimmuunin sairauden perimää ei tarkasti tiedetä, mutta ”syylliset” on lähes kaikkien sairastuneiden koirien sukutauluista löysettävissä.

    Vaikka teksti on hieman walesia ”mollaava”, niin itse olen kahden walesin onnellinen omistaja ja olen näihin ollut todella tyytyväinen. Pentua etsiessä tosin edellytin, että vanhemmilla on ollut muitakin tehtäviä elämänsä aikana kuin juosta näyttelyissä, lämmitellä omistajansa varpaita sohvalla/sängyllä ja käydä max. 30 minuutin hihnalenkki ulkona pari kertaa päivässä ; ).

    Onnea pennun etsintään : )

    • aluksi aloittajalle.... todella hyvää rotuvalintaa olette tekemässä. itselläni ollut sama welshi jo kohta 17v. ja olen ollut todella tyytyväinen.
      en tiedä ovatko tämänpäivän welshit todella niin huonoja kuin edellinen kirjoittaja on mieltä. joo welshien kuuluu olla avoimia ja iloisia. nykyään voi muutama arka ponnahtaa esiin, mutta hei ei se sano että kaikki ovat huonoja. omanikin on välillä hieman pidättyväinen, ei arka, ei vihanen vaan ei välitä vieraista.
      terveysongelmia on niinkuin kaikissa roduissa. meillä on korvatulehduksia, hotspotteja ja kilpirauhasen vajaatoiminta mutta ne ei ole elämää haitannut eikä hidastanut.

      oma koirani on ostettu vanhemmista jolla toisella näyttely ja koe saavutuksia. oman kanssa on harrastettu kaikkea mahdollista ja vieläkin sillä on intoa leikkimään. tosin ikä jo alkaa painamaan.
      no onnea aloittajalle pennunhankintaan.toivottavasti kodissasi pian tuhisee pieni punavalkoinen pullero:)


  • Itselläni on englannin springerspanieli ja on TODELLA aktiivinen kaveri. Monet koirat hieman rauhoittuu 3-vuotiaana, mutta ainakin meidän kaveri rauhoittui vasta reilu 6-vuotiaana=) Vielä jaksaa lenkkeillä ja leikkiä, mutta semmonen turha hössötys on jäänyt vähemmälle, ei suinkaan kokonaan pois. Lenkkeilyä rakastaa ja on lapsirakas. Nyt olen hieman harkinnut toisen ottamista=)...juuri kun tämä on rauhoittunut=)...olen vissiin hieman pimahtanut=)) Kannatan rotua jos olet innokas ja aktiivinen liikkuja. Tsemppiä valintaan!

  • Itse welshin omistajana sanoisin, että rotu on erittäin vaativa. On hyvä harkita todella tarkkaan, ennen welshin valintaa, sillä nykyään kasvattajat eivät osaa kertoa tarpeeksi siitä, mitä kaikkea welshin kanssa asustelevalta oikein vaaditaan.

    Tämä koira saattaa olla avoin, iloinen, leikkisä ja miellyttämishaluinen, toisessa päässä ovat kuitenkin itsepäisyys (omapäisyys, kovapäisyys, miten sitä nyt haluaa kutsua), ääniherkkyys, tottelemattomuus (saattaa tehdä asiat omalla tavallaan tai ei ollenkaan, jos ei huvita). Welshit ovat myös kovia koheltamaan ja vaaratilanteiltakaan ei välttämättä pysty välttymään; tiedän monta koiraa, jotka ovat esim. hypänneet parvekkeelta alas tai kalliolta alas tms. paikkaan, aivan ilman katsomista, että mihin sitä oikein on menossa.

    Welshi myös mielellään ottaa johtajan paikan perheessä, jos sitä ei kunnolla kouluta ja näytä itse olevansa johtaja. Eli kunnollinen kasvatus ja johtajuuden vahvistaminen ovat tarpeellisia welshin omistajalle.

    En kuitenkaan mistään hinnasta vaihtaisi omaa rakasta pojuani kehenkään muuhun :) Tuossa oli kuitenkin ajattelemisen aihetta welshin hankintaa ajattelevalle.

    • Niin ja pitää muistaa että jokaiselle Walesin omistajalle on taivaspaikka varattuna hyvityksenä maanpäällisistä kärsimyksistä ;)
      Omani olen jo lunastanut. Nyt käyttölinjainen Enkku. Sopii ainkin minulle paljon Walesia paremmin.


  • Suosittelen Walesinspringerspanielia lämpimästi. Omastani tuli joulukuussa enkeli, ikää ehti kertyä paria kuukautta vaille 15 vuotta. Kaikin puolin ihana rotu ja teille varmasti sopiva!

    • Welshit ja enkut ovat mahtavia! Otitko aloittaja springerin?


  • Itse suunnittelen myös walesia noutajani seuraksi. Olen myös huomannut tämän hetkisen jalostusmateriaalin olevan lähinnä näyttelyissä seissyttä sorttia, joten metsästyskokeista tuloksia saaneen yhdistelmän löytäminen on suorastaan kiven takana!!! Kaunis koira on kaunis koira, mutta omaltani vaadin kyllä hieman enemmän... Kumpa hyviä, terveitä JA kauniita metsästyswalesejakin olisi enemmän...

  • Itselläni on juuri tällainen aransorttinen, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja addisonin tautia sairastava welshi. Kun lääkitys löydettiin, elämä on ollut täysipainoista ja eliniänodote normaali. Arkuuden myötä näyttelytoiminta loppui mutta kotikoirana yksi upeimmista yksilöistä, mitä olen koskaan tavannut. Mutta myönnettävä on, että aikaisempi samanrotuinen koirani oli huomattavasti terveempi kuin nykyinen. Tuohon aikaan 1980-luvulla näyttelylinja ei ollut vielä ilmeisesti saanut niin paljon sijaa kuin nykypäivänä.

  • En tunnista ihan rotua noista kaikista kuvauksista, siksipä kirjoitan omasta koirastani. Meillä siis welshiuros, nyt puolitoistavuotias. Ihan uskomattoman helppo koira on ollut ohjata ja kouluttaa, kotona huomaamaton, vaikkakin hiukan huomiota hakeva herkästi. Erittäin palvelualtis. Ja riistaviettinen, tosin helposti on koulutettavissa se riistailu pois, meillä se valitettavasti tapahtui vahingossa osaamattomalla ohjauksella, mutta palautui kyllä, kun asiaan tartuttiin, ja rohkaistiin koiraa.

    Tarvitsee säännöt, mutta mukautuu helposti, ei tarvitse kovia metodeita, mutta positiivinen palkitseminen tepsii hienosti. Ja kun koira oppii rauhoittumaan, kaikki muuttuu helpoksi. Kokeilee kyllä rajoja aika-ajoin, mutta ei kovinkaan pitkään viitsi.

    Tarvitsee paljon aktiviteettia ja nauttii toiminnasta. On varsinainen jäljestyskone, meillä ei ole varsinaisesti opetettu siihen mitenkään, vaan on ihan luontainen lahjakkuus. Jäljestys aloitettiin ihan pentuna, jo silloin koira tajusi samantien, mitä pitäisi tehdä. Ja mitä haastavampi jälki, sen paremmin koira toimii. Se on valjaat vaan päälle, ja liinaan, niin se riittää valmisteluksi. Koira muuttuu silloin kuin toiseksi koiraksi, kaikki hösellys jää siihen paikkaan. Tokokoiraksi meidän ukosta ei ole, tai olisi varmaan, mutta emme ole sitä harrastaneet, kun emme jaksa pilkkua viilata :)

    Lasten kanssa ihan uskomattoman hyvä koira. Ja tosiaan erinomaisen helppo koira perhekoiraksi, se sopeutuu mihin vaan, ja on ollut alusta asti helppo ottaa mukaan mihin vaan. Ei minkäänlaista arkuutta mihinkään, koiraa ei haittaa viereiset louhintatyöt, eikä se pelkää isoja koneita. On vaan aika tarkka aistimaan ohjaajan mielentilat, joten sen kanssa on oltava tarkkana. Varsinaisesti en tunnista ääniherkkyyttä, mutta ehkä se sitten sellainen on, ainakin ohjaukseen riittää tavallinen puheääni. Jos säikähtääkin, niin palautuu nopeasti.

    Näyttelyissä ja muualla kun olen nähnyt welshejä, ovat arat yksilöt olleet hyvin harvassa. Enkuissa niitä piisaa paljon enemmän, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä siihen, että päädyimme welshiin. Se on sopiva sekoitus työkoiraa sekä seurakoiraa. Ja kun tälle koiralle tarjoaa tekemistä, se on todella helppo. Ja kun se pääsee mieluisiin hommiin, niin sillä on todella kova "työmoraali". Tehtävää se ei kesken jätä. Jos se on sille mieluisaa. Enkut ovat kaikki huomattavasti sellaisia pidättyväisempiä, mutta ei missään tapauksessa nekään ihmisiä pelkääviä- ehkä sillain vähemmän tuppaavia. Mutta myöskin valitettavan arkoja tapauksia liikaa.

    Sisäsiisteys saavutettiin kahdessa viikossa (kesällä, ja oli mahdollisuus olla kotona alussa paljon), ei minkäänlaista tuhoamista, vaan jos jotakin tekee, niin kanniskelee vaan tavaroita. Pentuna se vaan tuli ja asettui taloksi. Suhtautuu avoimen uteliaasti lähes kaikkeen, ei rähjää, ei minkäänlaista yliseksuaalisuus ongelmaa (itseasiassa ei juuri vaikuta naapuruston juoksut lainkaan), mutta aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo. On erittäin maastovarma, ja ketterä, ja halukas työskenetelemään missä vaan olosuhteissa. Lukee toisia koiria erittäin hyvin, tosin on ihan pennusta asti ollut paljon erilaisten koirien kanssa.

    Mitä tulee terveyteen, niin alussa meilläkin on yksi hiiva (korvassa) ja yksi hotspotin alku ollut. Mutta se hoitui ihan ruoanvaihdolla, eli lähinnä meillä se vehnän poisjättäminen. Ei muita terveysongelmia, rakennevikoja ei (on kuvattu koko luusto reilun vuoden iässä), ei silmäsairauksia (myöskin virallisesti tutkittu). Rotunakin huomattavasti terveempi ja vähempiongelmainen kuin esimerkiksi joku suosittu kultainen noutajaMutta vehnätön ruoka on kai ihan ehdoton edellytys.

    Me käytämme koiraa trimmaajalla, mutta muuten turkki on älyttömän helppo. Tosin talvella suojasäällä koirallamme käytetään pukua, koska lumi paakkuuntuu pahasti muuten kaulasta alaspäin. Eli pitkillä vaelluksilla on talvisin puku sen vuoksi. Ei palele, ei haittaa sade eikä muu. Pesu on helppo, ja koira myöskin pitää suihkussa käymisestä. Ui kuin kala, on todellinen vesipeto, ja ui ihan uimisen ilosta pitkiä lenkkejä. Kesällä siis ollaan kasvateltu lihaskuntoa sillä lailla.

    Kasvattaja harmitteli, että niin vähän ihmiset enää käyttävät metsästyskäytössä welshejä, mutta kyllä welshistäkin hyvän kaverin saa sinne. Meillä on toinen kausi metsällä nyt alkamassa, saa nähdä, miten se riistanetsintä nyt sujuu. Mutta ammuttu saalis tuli kyllä jo puolivuotiaanakin käteen tuotuna. Vaikka silloin meno oli vielä todella leikinomaista. Ja tuon riistan etsinnän tosiaan itse osaamattomuuttani menin pilaamaan. Ja sitten osaavaa apua kun saimme, niin sekin palautui. Kuulemma hyvin tavallinen tapahtumakulku, sanoi tämä työkseen meitä tyhmiä opastava:)

  • "Enkuissa niitä piisaa paljon enemmän, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä siihen, että päädyimme welshiin. Se on sopiva sekoitus työkoiraa sekä seurakoiraa. Ja kun tälle koiralle tarjoaa tekemistä, se on todella helppo. Ja kun se pääsee mieluisiin hommiin, niin sillä on todella kova "työmoraali". Tehtävää se ei kesken jätä. Jos se on sille mieluisaa. Enkut ovat kaikki huomattavasti sellaisia pidättyväisempiä, mutta ei missään tapauksessa nekään ihmisiä pelkääviä- ehkä sillain vähemmän tuppaavia. Mutta myöskin valitettavan arkoja tapauksia liikaa."

    Hahah! Tiedän että et yleistä (kai?) mutta tervetuloa vaan katsomaan tätä mun enkku urosta joka tunkisi jokaisen vastaantulijan syliin jos vaan saisi luvan, arkuudesta ei ole tietoakaan ;D

    Itse ainakin kun luen tekstiäsi niin tunnistan siitä koirani vaikka onkin englanninspringeri eikä welshi :) Taidan olla siis onnekas myös.

  • Hei
    Oma koira, narttu on pennusta asti saanut ulkoilla vapaana metsässä. Alussa homma toimi hienosti, seurasi aina mukana. Reilun vuoden ikäisenä taas tuli vaihe, että piti karata joka suuntaa hajujen perässä. Vainu ainakin tällä vahva. Nyt kun alkaa 2 vuotta olla kohta korvilla on tyttö taas rauhoittunut. Ei revi hihnassa eikä karkaile.. Viisastunut. Mukava lenkki kaveri mutta aika laiska nykyään leikkimään, taitaa pitkät metsälenkit väsyttää :-)
    Lapsista tykkää, ei räksytä. Yksi korvatulehdus ollut ei muita vaivoja. Syö pääsääntöisesti kotiruokaa.
    Meinataan teettää tälle myös pennut, jos komeita uroksia vapaana niin ilmoitelkaa :-)
    basso.67@luukku.com

  • Nurmijärven Basso voisi jättää uroksen kalastelun sikseen, kun oman nartun taso ei todellakaan ole jalostukseen kelpaavaa...

  • Millainen walesin karva on? Tai enkun? Arvon näiden kahden rodun välillä... Tuossa ylempänä kävi ilmi, että walesin karva on helppo. Mutta siis haluaisin vähän konkreettisempaa infoa. Jos koira trimmataan säännöllisesti, niin lähteekö siitä karvaa muuten? Onko karvanlähtöjä? Millainen karvanlaatu on, kantaako koko metsän mukanaan sisälle? Ilmeisesti kantaa loskalumen mukanaan, mutta tarviiko kovilla pakkasilla vaatetta?

    Entä miten nämä rodut tulee toimeen muiden koirien kanssa? Itsellä ennestään uroksia (lapinkoiria) ja urospentu olisi jatkossakin tarkoitus ottaa. Mua ei varsinaisesti kiinnosta, tuleeko toimeen vieraiden urosten kanssa, mutta omassa laumassa on ehdottomasti pakko tulla toimeen. Tiedän kyllä, että koulutus ja koirien luonteet ja ikäerot vaikuttaa asiaan, mutta onko lähtökohtaisesti edes mahdollisuutta saada toimivaa arkea uroslaumassa?

    Ja viimeinen kysymys, johon ehkä olenkin jo saanut vastauksen, mutta siis ilmeisesti springerin voi ottaa, vaikkei harrastaisi metsästystä? Harrastuskoiraksi olen sitä ottamassa, mutta se varsinainen metsästys ei kiinnosta yhtään.

    • Walesilla ja enkulla on aika samantyyppinen karva, tai ainakin siis pitäisi olla. Toki on niitä "huonoturkkisia" joilla on esimerkiksi pehmeä pumpulimainen karva, ja se on kyllä tosi hankala. Mutta ihanteellisesti se on siis sileä, likaa hylkivä, kaksikerroksinen ja siinä on koristehapsut rinnassa, mahassa, jalkojen takaosissa sekä hännässä. Urokset on molemmissa roduissa narttuja karvaisempia, walesit enkkuja karvattomampia. Jos helppoa versiota haluaa, kannattaa katsoa millainen turkki pentueen isällä on. Muhkea showturkki on arjessa tosi perseestä, tuo kaiken hiekan, kuran ja lumen sisälle ja menee takkuun. Vähän harvempi hapsutus sen sijaan on hyvin helppo.

      Karvanlähtö on jatkuvaa. Osa ihmisistä ei ymmärrä sitä etukäteen, kun on trimmattava rotu, mutta näiltä lähtee karvaa koko ajan. Vaatteita ei tarvitse, jos ei ole sairas tai pentu/vanhus. Osa tykkää pitää kurapukuja tai toppaloimia, mutta ei niitä oikeasti kyllä tarvitse käyttää. Mulla on vähäkarvainen welshi narttu joka -20 asteessa menee vielä pitkiä lenkkejä ilman pukuja, eikä tule kylmä. Se on se vauhti mikä pitää lämpimänä.

      Welshi uroksista enemmän kokemusta, eikä niillä yleensä ole mitään ongelmaa oman lauman urosten kanssa. Toki on joitain huonosti yhteensopivia uroslaumoja, ja huonoja omistajia, mutta pääsääntöisesti ovat kyllä todella helposti toimeentulevia, osa jopa vieraiden urosten kanssa.

      Voi ottaa vaikkei metsästäisi, kunhan ymmärtää mitä riistavietti ja saalisvietti tarkoittaa käytännössä. Ja muistaa, että springeri on TODELLA aktiivinen koira, eli tekemistä pitää olla tai se keksii itselleen tekemistä.


    • Welshin turkki on tosiaan silkkimäinen, helposti takkuuntuva, joten sitä pitää harjata, jos haluaa turkin pysyvän hyvänä. Varsinkin kainaloihin tulee isoja, rastamaisia takkuja. Niin kuin edellinen kirjoittaja mainitsi, welshi tuo sisälle turkissaan kaiken roskan, lisäksi ne ovat todella taitavia sotkemaan itsensä. Jos vain jostakin löytyy mutaoja, löydät welshisi sieltä. Kuivallakin kelillä, kun muiden koirat ovat puhtaita sisälle tullessa, mennään welshin kanssa suihkun kautta.

      Welshi tulee siistiä parin kuukauden välein, koska karva kasvaa todella nopeasti. Koristekarvat voi kyllä ajella pois, jos haluaa helpotusta turkin siistinä pitämiseen kura/loska-aikaan. Selkäpuolelta ei pidä turkkia leikattavan, se menee siitä pilalle, mutta koristekarvat kasvavat samanlaisena takaisin myöhemmin. Ainakin korvat ja tassut tulee pitää lyhyinä.

      Sellainen huomio vielä turkista, että useimmilla koirilla, jotka on jouduttu sterkkaamaan, turkki on mennyt piloille. Juurikin sellaiseksi pumpulimaiseksi hötöksi, mikä on erittäin vaikea hoitaa.

      Karvaa tosiaan irtoaa koko ajan ja paljon. Harjaaminen säännöllisesti auttaa tähän.

      Meidän welshi tulee hyvin toimeen urosten kanssa, myös vieraiden. Mutta tiedän myös kodinvaihtajia, jotka eivät ole tulleet laumassa toimeen edes pallien poiston jälkeen. Mutta yleisesti ottaen, ei pitäisi olla ongelmaa.

      Mitä olet ajatellut harrastaa welshin kanssa? Welshi on monipuolinen harrastuskoiranakin ja aktiivisuutensa puolesta se jaksaa, mutta koulutettavuus ei ole niin helppo kuin esim paimenilla tai palveluskoirilla. Tiedän koiria, jotka eivät ole toimineet esim. agilityssä. Hajut ym. kiinnostavat esteitä enemmän. Mutta kyllä welshin kanssa voi harrastaa muutakin kuin jäljestystä, metsästystä ja noseworkiä, mutta ohjaajan kannattaa varustautua pitkällä pinnalla ;). Niin kuin joku ylempänä mainitsi welshi voi vain pelkästä jukuripäisyydestä tehdä asiat omalla tavallaan, vaikka ymmärtäisi käskyn.

      Et kysynyt, mutta laitan silti vielä, että welshin ravintoon kannattaa satsata ja syöttää sille raakaruokaa. Hyvin monet eivät siedä nappulaa ja jos minulta kysytään, niin ei niitä pitäisi millekkään koiralle syöttää ;).

      Yksinoloharjoitukset ovat myös todella tärkeitä, koska spanielit yleensäkin, ovat hyvin läheisriippuvaisia ja eroahdistusongelmia on paljon. Tämä on kuitenkin oikeanlaisella koulutuksella selvitettävä asia ja kaksin aina kaunihimpi :)


    • Hei,todella yllättävää että koiraltasi irtoaa paljon karvaa koko ajan,johtuisikohan ruuasta jota mainostat.Oma welhsini 9 v vanha ja karvaa irtoaa mainittavasti ainoastaan syksyllä ja keväällä,muuna aikana minimaalisen vähän,koirani syö nappuloita ja kotiruokaa,ei yhtään käyntiä sairauden takia eläinlääkäriin koska ei ole ollut tarvetta.


  • Jos joku täällä vielä katselee täältä tietoa, nin kannattaa ottaa selvää vanhempien hermorakenteesta, sekä lonkkien kunto niin vanhemmilla, että niiden mahd. jälkeläisillä.
    Meille sattui todella stressaantuva yksilö, pentuna (8-10vko) puri hännästä karvat, ja aikuisena jatkui tassujen nuolemisena, joskus verille asti. Eroahdistui kolmevuotiaana, oli paukkuarka ilman mitään traumaattista tapahtumaa.
    Muuten oli todella mukava koira, jos hihnan tiputti maahan niin vain tuijotti että mitähän nyt tapahtuu, ei ollut aggressiivisuuden vivahdustakaan (paitsi juuri ennen syöpään kuolemista, jolloin käytös yhtäkkiä muuttui täysin, varmaan kivun takia).

    Karva on haituvaista, eikä mene takkuun helposti. Paitsi KORVAT niiden karva on enemmänkin villamaista, ja takkuja voi syntyä. Turkin ylläpito on suht helppoa, harjaus ja korvakarvojen leikkaus, myös korvan sisältä tulee irrottaa karvat, jos ei halua korvatulehdusta koiralleen. Karvaa irtoaa keväällä ja syksyllä (nartuilla juoksujen mukaan).

    Tarvitsee aktivaatiota, ja mahdollisesti suutuntumalta lintumaista lelua, voivat hamuta paperia tms. sen toivossa. Jälki ja nouto on näille hyvää luonteenomaista puuhaa, samoin uinti.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.