Walesinspringerspanieli

Asian mukaisinta tietoa näistä roduista löydät varmasti täältä:
http://www.springerspanielit.com/

Se on sitten hyvä koira teille :) jompikumpi. Iloinen, riehakas, leikkisä... aktiivinen. Mutta kannattaa ruokkia luonnonmukaisesti ettei tule korvatulehduksia tai turkki hilseile tai tule allergioita. Näiden koirien kanssa (wales) olen saanut sen niin monesti nähdä että nappulat ei sovi.

Walesin tulisi rotumääritelmänsä mukaisesti olla vahva, iloinen, ystävällinen ja hyvin toimelias. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus ylösajavana lintukoirana (= metsästyskoira) edellyttäisi siltä metsästyskoiralle sopivaa hyvää hermorakennetta ja toimintakykyä, jolloin sen tassu ei menisi suuhun jokaisen uuden asian edessä eikä häntä koipien väliin pienimmänkin ”pakotteen” edessä. Vaikka korostankin tässä metsästysominaisuuksia, niin helppo kotikoira/aktiivinen harrastuskoira (esim. TOKO, Agi) tarvitsee näitä samoja ominaisuuksia, jotta sen kanssa voisi viettää nimenomaan helpon wauhdikkaan elämän ja pärjätä harrastusten parissa alokasluokkia pidemmälle ilman suurempia ponnistuksia koulutuksessa.

Mitä walesi tänä päivänä on. Surukseni on sanottava, että sille kuuluvat hienot luonteenpiirteet ovat jääneet jalostuksessa kauneusarvojen jalkoihin. Rodussa esiintyy näitä keskittymiskyvyttömiä tai jopa arkoja ja toimintakyvyttömiä yksilöitä ja näitä luonteenpiirteitä sitteen selitellään niin omistajien kuin kasvattajien taholta esim. huonoilla kokemuksilla tms. kun tosiasia on loppujen lopukse se, että koiralla on heikko hermorakenne. Surullisinta on, että näillä ”heikkoluonteisilla” ehkä hienon ulkonäön omaavilla yksilöillä ”jalostetaan” tätä rotua eteenpäin. Toivotut luonteenpiirteen ovat häviävä luonnonvara, ja jos samalla mallilla rodun ”jalostusta” jatketaan, ne eivät kauan ole edes uusiutuva luonnonvara.

Mikäli haet itsellesi walesia vaikka vain aktiiviseksi kotikoiraksi, niin vanhempien saavutukset muuallakin kuin näyttelykehissä antavat osviittaa siihen, että sinulla on mahdollisuus saada rotumääritelmän mukainen reipas, rohkea, tasapainoinen ja ystävällinen walesi. Iho-ongelmat voivat olla seurausta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka on lueteltu waleseilla esiintyväksi perinnölliseksi sairaudeksi. Myös epilepsia on walesien ”rotusairaus”. Kummankaan autoimmuunin sairauden perimää ei tarkasti tiedetä, mutta ”syylliset” on lähes kaikkien sairastuneiden koirien sukutauluista löysettävissä.

Vaikka teksti on hieman walesia ”mollaava”, niin itse olen kahden walesin onnellinen omistaja ja olen näihin ollut todella tyytyväinen. Pentua etsiessä tosin edellytin, että vanhemmilla on ollut muitakin tehtäviä elämänsä aikana kuin juosta näyttelyissä, lämmitellä omistajansa varpaita sohvalla/sängyllä ja käydä max. 30 minuutin hihnalenkki ulkona pari kertaa päivässä ; ).

Onnea pennun etsintään : )

Itselläni on englannin springerspanieli ja on TODELLA aktiivinen kaveri. Monet koirat hieman rauhoittuu 3-vuotiaana, mutta ainakin meidän kaveri rauhoittui vasta reilu 6-vuotiaana=) Vielä jaksaa lenkkeillä ja leikkiä, mutta semmonen turha hössötys on jäänyt vähemmälle, ei suinkaan kokonaan pois. Lenkkeilyä rakastaa ja on lapsirakas. Nyt olen hieman harkinnut toisen ottamista=)...juuri kun tämä on rauhoittunut=)...olen vissiin hieman pimahtanut=)) Kannatan rotua jos olet innokas ja aktiivinen liikkuja. Tsemppiä valintaan!

Itse welshin omistajana sanoisin, että rotu on erittäin vaativa. On hyvä harkita todella tarkkaan, ennen welshin valintaa, sillä nykyään kasvattajat eivät osaa kertoa tarpeeksi siitä, mitä kaikkea welshin kanssa asustelevalta oikein vaaditaan.

Tämä koira saattaa olla avoin, iloinen, leikkisä ja miellyttämishaluinen, toisessa päässä ovat kuitenkin itsepäisyys (omapäisyys, kovapäisyys, miten sitä nyt haluaa kutsua), ääniherkkyys, tottelemattomuus (saattaa tehdä asiat omalla tavallaan tai ei ollenkaan, jos ei huvita). Welshit ovat myös kovia koheltamaan ja vaaratilanteiltakaan ei välttämättä pysty välttymään; tiedän monta koiraa, jotka ovat esim. hypänneet parvekkeelta alas tai kalliolta alas tms. paikkaan, aivan ilman katsomista, että mihin sitä oikein on menossa.

Welshi myös mielellään ottaa johtajan paikan perheessä, jos sitä ei kunnolla kouluta ja näytä itse olevansa johtaja. Eli kunnollinen kasvatus ja johtajuuden vahvistaminen ovat tarpeellisia welshin omistajalle.

En kuitenkaan mistään hinnasta vaihtaisi omaa rakasta pojuani kehenkään muuhun :) Tuossa oli kuitenkin ajattelemisen aihetta welshin hankintaa ajattelevalle.

Suosittelen Walesinspringerspanielia lämpimästi. Omastani tuli joulukuussa enkeli, ikää ehti kertyä paria kuukautta vaille 15 vuotta. Kaikin puolin ihana rotu ja teille varmasti sopiva!

Itse suunnittelen myös walesia noutajani seuraksi. Olen myös huomannut tämän hetkisen jalostusmateriaalin olevan lähinnä näyttelyissä seissyttä sorttia, joten metsästyskokeista tuloksia saaneen yhdistelmän löytäminen on suorastaan kiven takana!!! Kaunis koira on kaunis koira, mutta omaltani vaadin kyllä hieman enemmän... Kumpa hyviä, terveitä JA kauniita metsästyswalesejakin olisi enemmän...

Itselläni on juuri tällainen aransorttinen, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja addisonin tautia sairastava welshi. Kun lääkitys löydettiin, elämä on ollut täysipainoista ja eliniänodote normaali. Arkuuden myötä näyttelytoiminta loppui mutta kotikoirana yksi upeimmista yksilöistä, mitä olen koskaan tavannut. Mutta myönnettävä on, että aikaisempi samanrotuinen koirani oli huomattavasti terveempi kuin nykyinen. Tuohon aikaan 1980-luvulla näyttelylinja ei ollut vielä ilmeisesti saanut niin paljon sijaa kuin nykypäivänä.

En tunnista ihan rotua noista kaikista kuvauksista, siksipä kirjoitan omasta koirastani. Meillä siis welshiuros, nyt puolitoistavuotias. Ihan uskomattoman helppo koira on ollut ohjata ja kouluttaa, kotona huomaamaton, vaikkakin hiukan huomiota hakeva herkästi. Erittäin palvelualtis. Ja riistaviettinen, tosin helposti on koulutettavissa se riistailu pois, meillä se valitettavasti tapahtui vahingossa osaamattomalla ohjauksella, mutta palautui kyllä, kun asiaan tartuttiin, ja rohkaistiin koiraa.

Tarvitsee säännöt, mutta mukautuu helposti, ei tarvitse kovia metodeita, mutta positiivinen palkitseminen tepsii hienosti. Ja kun koira oppii rauhoittumaan, kaikki muuttuu helpoksi. Kokeilee kyllä rajoja aika-ajoin, mutta ei kovinkaan pitkään viitsi.

Tarvitsee paljon aktiviteettia ja nauttii toiminnasta. On varsinainen jäljestyskone, meillä ei ole varsinaisesti opetettu siihen mitenkään, vaan on ihan luontainen lahjakkuus. Jäljestys aloitettiin ihan pentuna, jo silloin koira tajusi samantien, mitä pitäisi tehdä. Ja mitä haastavampi jälki, sen paremmin koira toimii. Se on valjaat vaan päälle, ja liinaan, niin se riittää valmisteluksi. Koira muuttuu silloin kuin toiseksi koiraksi, kaikki hösellys jää siihen paikkaan. Tokokoiraksi meidän ukosta ei ole, tai olisi varmaan, mutta emme ole sitä harrastaneet, kun emme jaksa pilkkua viilata :)

Lasten kanssa ihan uskomattoman hyvä koira. Ja tosiaan erinomaisen helppo koira perhekoiraksi, se sopeutuu mihin vaan, ja on ollut alusta asti helppo ottaa mukaan mihin vaan. Ei minkäänlaista arkuutta mihinkään, koiraa ei haittaa viereiset louhintatyöt, eikä se pelkää isoja koneita. On vaan aika tarkka aistimaan ohjaajan mielentilat, joten sen kanssa on oltava tarkkana. Varsinaisesti en tunnista ääniherkkyyttä, mutta ehkä se sitten sellainen on, ainakin ohjaukseen riittää tavallinen puheääni. Jos säikähtääkin, niin palautuu nopeasti.

Näyttelyissä ja muualla kun olen nähnyt welshejä, ovat arat yksilöt olleet hyvin harvassa. Enkuissa niitä piisaa paljon enemmän, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä siihen, että päädyimme welshiin. Se on sopiva sekoitus työkoiraa sekä seurakoiraa. Ja kun tälle koiralle tarjoaa tekemistä, se on todella helppo. Ja kun se pääsee mieluisiin hommiin, niin sillä on todella kova "työmoraali". Tehtävää se ei kesken jätä. Jos se on sille mieluisaa. Enkut ovat kaikki huomattavasti sellaisia pidättyväisempiä, mutta ei missään tapauksessa nekään ihmisiä pelkääviä- ehkä sillain vähemmän tuppaavia. Mutta myöskin valitettavan arkoja tapauksia liikaa.

Sisäsiisteys saavutettiin kahdessa viikossa (kesällä, ja oli mahdollisuus olla kotona alussa paljon), ei minkäänlaista tuhoamista, vaan jos jotakin tekee, niin kanniskelee vaan tavaroita. Pentuna se vaan tuli ja asettui taloksi. Suhtautuu avoimen uteliaasti lähes kaikkeen, ei rähjää, ei minkäänlaista yliseksuaalisuus ongelmaa (itseasiassa ei juuri vaikuta naapuruston juoksut lainkaan), mutta aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo. On erittäin maastovarma, ja ketterä, ja halukas työskenetelemään missä vaan olosuhteissa. Lukee toisia koiria erittäin hyvin, tosin on ihan pennusta asti ollut paljon erilaisten koirien kanssa.

Mitä tulee terveyteen, niin alussa meilläkin on yksi hiiva (korvassa) ja yksi hotspotin alku ollut. Mutta se hoitui ihan ruoanvaihdolla, eli lähinnä meillä se vehnän poisjättäminen. Ei muita terveysongelmia, rakennevikoja ei (on kuvattu koko luusto reilun vuoden iässä), ei silmäsairauksia (myöskin virallisesti tutkittu). Rotunakin huomattavasti terveempi ja vähempiongelmainen kuin esimerkiksi joku suosittu kultainen noutajaMutta vehnätön ruoka on kai ihan ehdoton edellytys.

Me käytämme koiraa trimmaajalla, mutta muuten turkki on älyttömän helppo. Tosin talvella suojasäällä koirallamme käytetään pukua, koska lumi paakkuuntuu pahasti muuten kaulasta alaspäin. Eli pitkillä vaelluksilla on talvisin puku sen vuoksi. Ei palele, ei haittaa sade eikä muu. Pesu on helppo, ja koira myöskin pitää suihkussa käymisestä. Ui kuin kala, on todellinen vesipeto, ja ui ihan uimisen ilosta pitkiä lenkkejä. Kesällä siis ollaan kasvateltu lihaskuntoa sillä lailla.

Kasvattaja harmitteli, että niin vähän ihmiset enää käyttävät metsästyskäytössä welshejä, mutta kyllä welshistäkin hyvän kaverin saa sinne. Meillä on toinen kausi metsällä nyt alkamassa, saa nähdä, miten se riistanetsintä nyt sujuu. Mutta ammuttu saalis tuli kyllä jo puolivuotiaanakin käteen tuotuna. Vaikka silloin meno oli vielä todella leikinomaista. Ja tuon riistan etsinnän tosiaan itse osaamattomuuttani menin pilaamaan. Ja sitten osaavaa apua kun saimme, niin sekin palautui. Kuulemma hyvin tavallinen tapahtumakulku, sanoi tämä työkseen meitä tyhmiä opastava:)

"Enkuissa niitä piisaa paljon enemmän, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä siihen, että päädyimme welshiin. Se on sopiva sekoitus työkoiraa sekä seurakoiraa. Ja kun tälle koiralle tarjoaa tekemistä, se on todella helppo. Ja kun se pääsee mieluisiin hommiin, niin sillä on todella kova "työmoraali". Tehtävää se ei kesken jätä. Jos se on sille mieluisaa. Enkut ovat kaikki huomattavasti sellaisia pidättyväisempiä, mutta ei missään tapauksessa nekään ihmisiä pelkääviä- ehkä sillain vähemmän tuppaavia. Mutta myöskin valitettavan arkoja tapauksia liikaa."

Hahah! Tiedän että et yleistä (kai?) mutta tervetuloa vaan katsomaan tätä mun enkku urosta joka tunkisi jokaisen vastaantulijan syliin jos vaan saisi luvan, arkuudesta ei ole tietoakaan ;D

Itse ainakin kun luen tekstiäsi niin tunnistan siitä koirani vaikka onkin englanninspringeri eikä welshi :) Taidan olla siis onnekas myös.

Hei
Oma koira, narttu on pennusta asti saanut ulkoilla vapaana metsässä. Alussa homma toimi hienosti, seurasi aina mukana. Reilun vuoden ikäisenä taas tuli vaihe, että piti karata joka suuntaa hajujen perässä. Vainu ainakin tällä vahva. Nyt kun alkaa 2 vuotta olla kohta korvilla on tyttö taas rauhoittunut. Ei revi hihnassa eikä karkaile.. Viisastunut. Mukava lenkki kaveri mutta aika laiska nykyään leikkimään, taitaa pitkät metsälenkit väsyttää :-)
Lapsista tykkää, ei räksytä. Yksi korvatulehdus ollut ei muita vaivoja. Syö pääsääntöisesti kotiruokaa.
Meinataan teettää tälle myös pennut, jos komeita uroksia vapaana niin ilmoitelkaa :-)
[email protected]

Nurmijärven Basso voisi jättää uroksen kalastelun sikseen, kun oman nartun taso ei todellakaan ole jalostukseen kelpaavaa...

Millainen walesin karva on? Tai enkun? Arvon näiden kahden rodun välillä... Tuossa ylempänä kävi ilmi, että walesin karva on helppo. Mutta siis haluaisin vähän konkreettisempaa infoa. Jos koira trimmataan säännöllisesti, niin lähteekö siitä karvaa muuten? Onko karvanlähtöjä? Millainen karvanlaatu on, kantaako koko metsän mukanaan sisälle? Ilmeisesti kantaa loskalumen mukanaan, mutta tarviiko kovilla pakkasilla vaatetta?

Entä miten nämä rodut tulee toimeen muiden koirien kanssa? Itsellä ennestään uroksia (lapinkoiria) ja urospentu olisi jatkossakin tarkoitus ottaa. Mua ei varsinaisesti kiinnosta, tuleeko toimeen vieraiden urosten kanssa, mutta omassa laumassa on ehdottomasti pakko tulla toimeen. Tiedän kyllä, että koulutus ja koirien luonteet ja ikäerot vaikuttaa asiaan, mutta onko lähtökohtaisesti edes mahdollisuutta saada toimivaa arkea uroslaumassa?

Ja viimeinen kysymys, johon ehkä olenkin jo saanut vastauksen, mutta siis ilmeisesti springerin voi ottaa, vaikkei harrastaisi metsästystä? Harrastuskoiraksi olen sitä ottamassa, mutta se varsinainen metsästys ei kiinnosta yhtään.

Jos joku täällä vielä katselee täältä tietoa, nin kannattaa ottaa selvää vanhempien hermorakenteesta, sekä lonkkien kunto niin vanhemmilla, että niiden mahd. jälkeläisillä.
Meille sattui todella stressaantuva yksilö, pentuna (8-10vko) puri hännästä karvat, ja aikuisena jatkui tassujen nuolemisena, joskus verille asti. Eroahdistui kolmevuotiaana, oli paukkuarka ilman mitään traumaattista tapahtumaa.
Muuten oli todella mukava koira, jos hihnan tiputti maahan niin vain tuijotti että mitähän nyt tapahtuu, ei ollut aggressiivisuuden vivahdustakaan (paitsi juuri ennen syöpään kuolemista, jolloin käytös yhtäkkiä muuttui täysin, varmaan kivun takia).

Karva on haituvaista, eikä mene takkuun helposti. Paitsi KORVAT niiden karva on enemmänkin villamaista, ja takkuja voi syntyä. Turkin ylläpito on suht helppoa, harjaus ja korvakarvojen leikkaus, myös korvan sisältä tulee irrottaa karvat, jos ei halua korvatulehdusta koiralleen. Karvaa irtoaa keväällä ja syksyllä (nartuilla juoksujen mukaan).

Tarvitsee aktivaatiota, ja mahdollisesti suutuntumalta lintumaista lelua, voivat hamuta paperia tms. sen toivossa. Jälki ja nouto on näille hyvää luonteenomaista puuhaa, samoin uinti.

Ärhäkkä 6 kk metsästyskoira täällä ainakin. Jokaisesta piikkipuskasta löytää piileskelijät. Rasvaista ruokaa vatsa ei siedä, Britt junioriruoka auttoi löysiin sellaisiin. Turhan vahva 8 vuotiaalle likalle (20/25 kg), mutta pärjäävät silti. Yllättävän älykäs koira, mitä edellisiin (pystykorva, pointteri, saksanseisoja ja monirotuiset) nähden hämmästellyt. Ei kyllä arastele mitään, touhua antaa ja tarvitsee. Osaa olla myös yksin.