Klassisen määritelmän mukaan tieto on 1)perusteltu 2)tosi 3)uskomus. Määritelmä on saanut itseni pohtimaan, voiko sen perusteella koskaan tietää tietääkö mitään. Voin lukea tai kuulla perustelut jollekin uskomukselle ja päättää hyväksynkö ne vai en mutta miten voin tietää, onko uskomus tosi?
Paras vastaus jonka itse keksin on uskomuksen soveltuvuus käytännössä mutta en voi tietää, onko uskomukseni tosi.
Paras vastaus jonka itse keksin on uskomuksen soveltuvuus käytännössä mutta en voi tietää, onko uskomukseni tosi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
määritelmä sellaisenaan, eli syvempää ymmärrystä haettaessa olisi hyvä tietää miten siihen on päädytty. Ja se onnistuu lukemalla Platonin dialogi Theaitetos.
Vasta vuonna 1963 Platonin esittämä määritelmä asetettiin kyseenalaiseksi Edmund Gettierin toimesta. Tämä aloittikin tietoteorian kehityksen, joka jatkuu vielä nykypäivänäkin.
"Määritelmä on saanut itseni pohtimaan, voiko sen perusteella koskaan tietää tietääkö mitään. Voin lukea tai kuulla perustelut jollekin uskomukselle ja päättää hyväksynkö ne vai en mutta miten voin tietää, onko uskomus tosi?"
Mihin tarvitset tietoa? Tieto muodostuu aina jonkun subjektin näkökulmasta. Maailma on rajaton, kun subjekti taas on rajallinen olento. Siksi subjektin hahmottama tieto todellisuudesta on parasta mahdollista tietoa hänen omasta näkökulmastansa. Eli tosi tieto on subjektin tarpeiden muokkaama totuus. Totuus jostain näkökulmasta.
Jos taas olettaisimme, että tuolle subjektista riippumatta on jokin todellisuus, niin kuinka subjektista riippumatta jokin tieto voisi olla tositietoa, jos sitä ei mikään subjekti olisi käsitellyt ja luonut? On toki olemassa tietoa, jota me intersubjektiivisesti jaamme ja jonka totuudesta olemme yhtä mieltä. Mutta se ei tarkoita sitä, että tieto voisi olla subjektista riippumatonta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat, joita emme ajattele tai näe, katoaisivat heti kun niitä ei havaita, kuten Piispa Berkley ajatteli...
Nopealla lukaisulla sanoisin, että ajattelemme tiedosta pitkälti samalla tavalla. Mielenkiintoni kohdistuikin hetkittäisesti tiedon tarkasteluun juuri tuon klassisen määritelmän, jolla on nykyisinkin filosofian opetuksessa jonkin verran arvovaltaa, kautta.
äKiitos loistavasta vastauksesta! Koitan pitää mainitsemasi dialogin mielessä siltä varalta, että joskus löytyy riittävästi kiinnostusta sen lukemiseen.
Hegel ei tunuu piitaavan siitä, että oikean transsendentaalisen idealismin, joka jättää empiirisen todellisuuden koskemattomaksi, lähtökohtana on subjektiivinen, oma tajunta, kun kaikki muu on vasta sen edellyttämää ja välittämää, niin muodoin siitä riippuvaista. Tämä todistaa että Koko aineellisella maailmalla paikallisine kappaleineen jotka ovat ulottuvaisia ja ajallisesti syysuhteessa toisiinsa, että tällä kaikella ei ole aivoistamme riippumatonta olemassaoloa, vaan että sen perusedellytykwet ovat aivotoiminnoissamme. Aika, paikka ja syysuhde, joihin nuo kaikki todelliset ilmiöt perustuvat eivät ole mitän muuta kuin aivojemme toimintoja saaden yksin niiltä valtakirjansa. Jos aistimuksin luettaisiin kokonaan ulkoisiakin olioita niiden syinä, niin eihän toki aistuimuksen ja sen aiheuttaman syyn objektiivisen luonteen välillä voi olla mitään yhtäläisyyttä. Vaikka tiettyjen aistimiini saapuvien aistimusten vauikutuksesta syntyy havainto paikallisesti ulottuvaisista alpuräisesti vaikutavista kappaleista, se ei kuitenkaan oikeuta minua olettamaan että myös sinänsä, s.o. aivoistani riippumatta ja niiden ulkopuolella on sellaisuia olioita kauttaltaan niille kuuluvin ominaisuuksin, kirjoittaa Schopenhaer. Edellytys että aistimuksella ylimalkaan täytyy olla joki nsyy perustuu erääsen tiedoitsemisemme muodoista aivojemme toiminnoista juontuvaanlakiin, jonka alkuperä on yhtä subjektiivinen kuin tuo aistimus itse. Tämän lain nojalla annetulle aistimukselle edellytetty syy esittäytyy kohta havainnossa objektina, jonka mieltämisen muotoina on aika ja paikka jotka niinikään ovat subjektiivista alkuperää, havaintokykymme tapa. Siirtyinen aistimuksresta sensyyhyn riittää tosin tyydyttämään käytännöllistä elämää, mutta sei anna tietoa siten esittäytyvien ilmiöiden intelligibilisen perustan ja olemassaolon olemuksesta sisänsä.