Nauraa itselleen ja tulla syödyksi - nihilistin saavuttamaton unelma.
Pseudonihilistihän on sellainen, joka tuntee itseään sen verran, että tietää olevansa kykenemätön mihinkään sellaiseen, joka ulkopuolisten silmissä näyttäisi edes jollain tapaa järkevältä. Ulkopuolisilla tarkoitan niitä ihmisiä, jotka ovat huomanneet olevansa hyviä aloilla, joihin liittyvien toimintojen aiheuttama ajan rajallisuus ei ole mahdollistanut perehtymistä kaiken järjettömäksi tekeviin ajatusrakennelmiin.
Pseudonihilistin on siis turha kirjoittaa minkään merkityksettömyydestä jo sen itsensä tähden, mutta erityisesti siitä syystä, että nämä ainoat pseudonihilistin kaipaamaan muutokseen kykenevät ulkopuoliset ihmiset eivät yksinkertaisesti ole kykeneviä rajoittuneen ajankäyttönsä,hektisten tuotannollis-kaupallisten työasioiden aiheuttamien stressioireiden ja muodollista menestystä ylläpitävien kulissien rakentamisen yleisen rasittavuuden vuoksi perehtymään niihin puhumattakaan siitä, että näitä kapitalismin turvottamia talipalleroita edes jollain lailla kaikkeuden järjettömyydessä räpisköivän hyödyllisen idiootin suuret, mutta hyvin henkilökohtaiseksi muodostuneet pseudo-ongelmat sattuisivat kiinnostamaan.
On enemmän kuin itsestään selvää ja nimenomaan siitä syystä erityisesti pseudonihilistisissä yhteyksissä sangen mainitsemisen arvoista, että toiselle pseudonihilistille kirjoittaminen näistä täysin merkityksettömistä jaaritteluista, joiden olemassaolon kyseenalaistamiseen liittyvä ydintieto on kerta kerran jälkeen erinäisin kehäpäätelmin ja muilla tavalla virheellisin argumentaatioin kaikkein eniten todellisuutta totena kuvaavilla tavoilla todistettu, on järjetöntä.
Senpä vuoksi, kun ei tässä tekstissä, tämän tekstin kirjoittajan,eikä ilmeisesti myöskään edellisen ketjun aloittajan kirjoittajan päässä ole mitään järkeä, ei voi tehdä mitään muuta kuin luoda pari säkeistöä runoutta.
--
-Humma-
Muuan polle kun potkaisi päähän, oli kohteenaan komia renki. Oli voimaa iskussa kovasti, meni mieheltä melkein henki.
Isännyydestä avuksi ollut ei, meni kupilla eilinen ilta. Ja naisenkin aikoinaan kaupunki vei, kas kun paloi se kuuluisa silta.
Mutta pollesta tarinoita kertoiltiin, oli järkeä elukan päässä.Reporankana maanneen renkimme, jolta oli nyt järki jäässä.Tuo kantoi housuista raahaten isolle talolle asti, haki aitan seinältä avaimet, hirnui laukassaan ankarasti.
Ukko naapurin paikalle ennätti,lensi hurmetta korkeelle nousuun. Henkitoreissaan renkimme korisi,taisi ukolta karata housuun. Polleparka paikalla kestänyt ei vaan parkaisi kuuluvasti, pian kavioita mahanalus pullollaan kiitolaukkasi rannalle asti.
Tuolla järkeä oli vaan sisua ei sekä kiltteyttä liiaksi asti, potku varoitus oli vain rengille,kun oli kaatua kärry ja lasti.Ei vettä pelännyt poloinen, kun kaviot tapas vain pohjaa,tiesi avustakaan avuksi ollut ei, kuka tonnista kaakkia ohjaa.
Selvennökseksi todettakoon, että tarinassa esiintyneessä tavoiltaan "hieman erikoisessa" isossa talossa syötiin seuraavana jouluna järvestä pyydettyä, itsensä kalaverkkoon hirttänyttä meetvurstia.
Miksi niin? Siinäpä miettimistä.
Pseudonihilistihän on sellainen, joka tuntee itseään sen verran, että tietää olevansa kykenemätön mihinkään sellaiseen, joka ulkopuolisten silmissä näyttäisi edes jollain tapaa järkevältä. Ulkopuolisilla tarkoitan niitä ihmisiä, jotka ovat huomanneet olevansa hyviä aloilla, joihin liittyvien toimintojen aiheuttama ajan rajallisuus ei ole mahdollistanut perehtymistä kaiken järjettömäksi tekeviin ajatusrakennelmiin.
Pseudonihilistin on siis turha kirjoittaa minkään merkityksettömyydestä jo sen itsensä tähden, mutta erityisesti siitä syystä, että nämä ainoat pseudonihilistin kaipaamaan muutokseen kykenevät ulkopuoliset ihmiset eivät yksinkertaisesti ole kykeneviä rajoittuneen ajankäyttönsä,hektisten tuotannollis-kaupallisten työasioiden aiheuttamien stressioireiden ja muodollista menestystä ylläpitävien kulissien rakentamisen yleisen rasittavuuden vuoksi perehtymään niihin puhumattakaan siitä, että näitä kapitalismin turvottamia talipalleroita edes jollain lailla kaikkeuden järjettömyydessä räpisköivän hyödyllisen idiootin suuret, mutta hyvin henkilökohtaiseksi muodostuneet pseudo-ongelmat sattuisivat kiinnostamaan.
On enemmän kuin itsestään selvää ja nimenomaan siitä syystä erityisesti pseudonihilistisissä yhteyksissä sangen mainitsemisen arvoista, että toiselle pseudonihilistille kirjoittaminen näistä täysin merkityksettömistä jaaritteluista, joiden olemassaolon kyseenalaistamiseen liittyvä ydintieto on kerta kerran jälkeen erinäisin kehäpäätelmin ja muilla tavalla virheellisin argumentaatioin kaikkein eniten todellisuutta totena kuvaavilla tavoilla todistettu, on järjetöntä.
Senpä vuoksi, kun ei tässä tekstissä, tämän tekstin kirjoittajan,eikä ilmeisesti myöskään edellisen ketjun aloittajan kirjoittajan päässä ole mitään järkeä, ei voi tehdä mitään muuta kuin luoda pari säkeistöä runoutta.
--
-Humma-
Muuan polle kun potkaisi päähän, oli kohteenaan komia renki. Oli voimaa iskussa kovasti, meni mieheltä melkein henki.
Isännyydestä avuksi ollut ei, meni kupilla eilinen ilta. Ja naisenkin aikoinaan kaupunki vei, kas kun paloi se kuuluisa silta.
Mutta pollesta tarinoita kertoiltiin, oli järkeä elukan päässä.Reporankana maanneen renkimme, jolta oli nyt järki jäässä.Tuo kantoi housuista raahaten isolle talolle asti, haki aitan seinältä avaimet, hirnui laukassaan ankarasti.
Ukko naapurin paikalle ennätti,lensi hurmetta korkeelle nousuun. Henkitoreissaan renkimme korisi,taisi ukolta karata housuun. Polleparka paikalla kestänyt ei vaan parkaisi kuuluvasti, pian kavioita mahanalus pullollaan kiitolaukkasi rannalle asti.
Tuolla järkeä oli vaan sisua ei sekä kiltteyttä liiaksi asti, potku varoitus oli vain rengille,kun oli kaatua kärry ja lasti.Ei vettä pelännyt poloinen, kun kaviot tapas vain pohjaa,tiesi avustakaan avuksi ollut ei, kuka tonnista kaakkia ohjaa.
Selvennökseksi todettakoon, että tarinassa esiintyneessä tavoiltaan "hieman erikoisessa" isossa talossa syötiin seuraavana jouluna järvestä pyydettyä, itsensä kalaverkkoon hirttänyttä meetvurstia.
Miksi niin? Siinäpä miettimistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin, että ISOSSA talossako syötiin sitä makkaraa?
Jaa,,jo vain.
Enpä nyt sanoisi ihan noinkaan jyrkästi, koska ainakin makkaraa on syöty kautta aikain kaikissa taloissa, mutta sitähän ei voi kukaan mennä sanomaan, että mitä makkaraa se on ollut ja Miten paljon sitä on todellisuudessa syöty ja sitä on todella vaikea nähdäkseni todistaa, onko metvursti Hirttäytynyt siihen verkkoon, vai onko se jäänyt siihen jonkun katalan saalistajan avustuksella????