Avoin ductus eli PDA

Mukava kuulla, että voit hyvin ja on osattu hoitaa jo tuolloin.
Minulla ductus sulkeutui viime tipassa lääkehoidolla ja leikkaus peruttiin. Sen vuoksi olenkin kiinnostunut tuosta löytämästäni Karolinska-linkistä, koska se siis koskee nimenomaan lääkkellä tehtyjä sulkuja.

Hyvää vointia sinulle!

alkup. kirjoitti:

Mukava kuulla, että voit hyvin ja on osattu hoitaa jo tuolloin.
Minulla ductus sulkeutui viime tipassa lääkehoidolla ja leikkaus peruttiin. Sen vuoksi olenkin kiinnostunut tuosta löytämästäni Karolinska-linkistä, koska se siis koskee nimenomaan lääkkellä tehtyjä sulkuja.

Hyvää vointia sinulle!

Lue lisää

Siis minkä ikäisenä sulkeutui? Oliko sulla oireita ennen? Oletko pienikasvuinen?

sama taas kirjoitti:

Siis minkä ikäisenä sulkeutui? Oliko sulla oireita ennen? Oletko pienikasvuinen?

olen syntynyt keskosena (ihan hyvän kokoinen olin kuitenkin, 1800g) ja keskosilla ductus jää helpommin auki kuin täysiaikaisilla vauvoilla. Minulle kävi näin, ja sulku onnistui onneksi viime tipassa indextrit-lääkehoidolla. Keskosten kohdalla lääkehoito yleensä sulkee ductuksen ja leikkaus oli siihen aikaan iso riski niin pienelle ja huonokuntoiselle. Leikkaus oli suunniteltu minullekin kun voin huonosti, mutta samana aamuna ei sivuääntä enää kuulunutkaan. Onneksi!

Ennen sulkua oli kaikennäköistä ongelmaa, osa johtui varmaan myös pelkästä ennenaikaisuudesta jota avoin valtimotiehyt pahensi.
Olin sininen muutamaan otteeseen ja verenpaine matala, hengitysvaikeuksia (RDS-tauti) jne.
Muuta tuosta ei ole jäänyt kuin jossain määrin edelleen jatkuva "keuhkotauti" kun olin sen verran pitkään ja moneen otteeseen hengityskoneessa että keuhkot tykkäsivät huonoa. Terveen veroiset ne eivät todellakaan ole. Ilmarintaa ja sellaista oli hoidon seurauksena myös samaan aikaan ductuksen kanssa.
Sain ikätoverit kasvussa kiinni parin ensimmäisen vuoden aikana ja olen nyt ihan normaalikokoinen.

Melkoinen uroteko ollut tuo sinun leikkauksesi, varmaan muistat siitä itsekin jotain? Oletko löytänyt toisia samanmoisia ja selvinnyt asian kanssa hyvällä tavalla?

Minulle koko sydänvika tuli yllätyksenä tänä syksynä kun tapasin sattumalta minua silloin 27 vuotta sitten hoitaneen lääkärin ja hän otti sen puheeksi. Vanhemmat olivat niin sekaisin kaikesta syntymäni jälkeen kun ongelmia oli niin monenlaisia, että he eivät olleet ymmärtäneet mitä oikein piti leikata kun luvan olivat antaneet. Siihen aikaan ei taidettu kertoa hoidosta kuten nykyään, ja olin nämä vuodet luullut vanhempieni tavoin, että suunniteltu leikkaus oli ilmarinnan vuoksi.

Pikkuhiljaa asiasta on tullut osa minua, vaikka aluksi tuli jonkinlainen post-traumaattinen stressireaktio... olin aina tiennyt, että elämä oli kovin hiuskarvan varassa mutta koko totuus oli vielä ihmeellisempi.
Olet ensimmäinen, jonka kanssa puhun asiasta ja sinulla on ollut sama vaiva vaikka meillä onkin kovin erilainen tausta. Liityin myös sydännuorten ja -aikuisten yhdistykseen, mielenkiintoista kuulla muiden elämäntarinoita.

Toivon kaikkea hyvää sinulle, jos haluat kertoa kokemuksistasi niin kuulisin mielelläni!

alkup. kirjoitti:

olen syntynyt keskosena (ihan hyvän kokoinen olin kuitenkin, 1800g) ja keskosilla ductus jää helpommin auki kuin täysiaikaisilla vauvoilla. Minulle kävi näin, ja sulku onnistui onneksi viime tipassa indextrit-lääkehoidolla. Keskosten kohdalla lääkehoito yleensä sulkee ductuksen ja leikkaus oli siihen aikaan iso riski niin pienelle ja huonokuntoiselle. Leikkaus oli suunniteltu minullekin kun voin huonosti, mutta samana aamuna ei sivuääntä enää kuulunutkaan. Onneksi!

Ennen sulkua oli kaikennäköistä ongelmaa, osa johtui varmaan myös pelkästä ennenaikaisuudesta jota avoin valtimotiehyt pahensi.
Olin sininen muutamaan otteeseen ja verenpaine matala, hengitysvaikeuksia (RDS-tauti) jne.
Muuta tuosta ei ole jäänyt kuin jossain määrin edelleen jatkuva "keuhkotauti" kun olin sen verran pitkään ja moneen otteeseen hengityskoneessa että keuhkot tykkäsivät huonoa. Terveen veroiset ne eivät todellakaan ole. Ilmarintaa ja sellaista oli hoidon seurauksena myös samaan aikaan ductuksen kanssa.
Sain ikätoverit kasvussa kiinni parin ensimmäisen vuoden aikana ja olen nyt ihan normaalikokoinen.

Melkoinen uroteko ollut tuo sinun leikkauksesi, varmaan muistat siitä itsekin jotain? Oletko löytänyt toisia samanmoisia ja selvinnyt asian kanssa hyvällä tavalla?

Minulle koko sydänvika tuli yllätyksenä tänä syksynä kun tapasin sattumalta minua silloin 27 vuotta sitten hoitaneen lääkärin ja hän otti sen puheeksi. Vanhemmat olivat niin sekaisin kaikesta syntymäni jälkeen kun ongelmia oli niin monenlaisia, että he eivät olleet ymmärtäneet mitä oikein piti leikata kun luvan olivat antaneet. Siihen aikaan ei taidettu kertoa hoidosta kuten nykyään, ja olin nämä vuodet luullut vanhempieni tavoin, että suunniteltu leikkaus oli ilmarinnan vuoksi.

Pikkuhiljaa asiasta on tullut osa minua, vaikka aluksi tuli jonkinlainen post-traumaattinen stressireaktio... olin aina tiennyt, että elämä oli kovin hiuskarvan varassa mutta koko totuus oli vielä ihmeellisempi.
Olet ensimmäinen, jonka kanssa puhun asiasta ja sinulla on ollut sama vaiva vaikka meillä onkin kovin erilainen tausta. Liityin myös sydännuorten ja -aikuisten yhdistykseen, mielenkiintoista kuulla muiden elämäntarinoita.

Toivon kaikkea hyvää sinulle, jos haluat kertoa kokemuksistasi niin kuulisin mielelläni!

Lue lisää

Pitkä juttu ja mulla on huomenna työpaikkahaastattelu, joten en voi valvoa koko yötä.

Minä olin siis kuusi ja kärsin siitä viasta monta vuotta, kun ei tiedetty silloin niistä mitään, kun ei ollut ultraa. Pituuteen se on vaikuttanut hieman, kun ole 150cm. Vika löytyi sitten viimein ja en muista mitään koko lapsuudesta ennen kouluikää. En todellakaan muista koko sairaalastakaan mitään. Muisti pois jotenkin koko lapsuudesta.

Voisin joskus kertoa enemmän, jos olisi aikaa, kun kyllä se on ollut yhtä stressi ahdistusta koko mun elämä. Tulee niitä pekotiloja ja turvattomuuden tunteita. Joskus tuntuu, että en koskaan ole kelvannut itselleni, enkä kellekkään, kun olen kerta ollut viallinen.

Oikeasti olen kuitenkin mieleltäni terve, enkä käytä mitään mielenterv. palveluja tai mielalalääkkeitä. Ei edes paniikkihäiriötä tule koskaan, kärsin vain salaa, kun en uskalla edes ahdistusta näyttää kenellekkään kun en uskalla näyttää heikkouttani. Ja pelkään kaikkia sairauksia ja lääkäreitä.

Olen kuitenkin siis normaali ja työelämässä ja on ns. perhekin. Kausijuopoksikin voisi mainita.

Paras ystävättärelleni on tehty neljä syd. leikkausta ja me tuemme toisiamme henkisesti vaikeina aikoina. Ketään muuta syd. leikattua en tunne henk. kohtaisesti.

Kiva vaihtaa ajatusta sellaisen kanssa, joka ymmärtää mistä puhuu, kun on samantapaisia kokemuksia. mutta nyt nukkumaan, että olen sitten nättinä huomenna.

juttu se kirjoitti:

Pitkä juttu ja mulla on huomenna työpaikkahaastattelu, joten en voi valvoa koko yötä.

Minä olin siis kuusi ja kärsin siitä viasta monta vuotta, kun ei tiedetty silloin niistä mitään, kun ei ollut ultraa. Pituuteen se on vaikuttanut hieman, kun ole 150cm. Vika löytyi sitten viimein ja en muista mitään koko lapsuudesta ennen kouluikää. En todellakaan muista koko sairaalastakaan mitään. Muisti pois jotenkin koko lapsuudesta.

Voisin joskus kertoa enemmän, jos olisi aikaa, kun kyllä se on ollut yhtä stressi ahdistusta koko mun elämä. Tulee niitä pekotiloja ja turvattomuuden tunteita. Joskus tuntuu, että en koskaan ole kelvannut itselleni, enkä kellekkään, kun olen kerta ollut viallinen.

Oikeasti olen kuitenkin mieleltäni terve, enkä käytä mitään mielenterv. palveluja tai mielalalääkkeitä. Ei edes paniikkihäiriötä tule koskaan, kärsin vain salaa, kun en uskalla edes ahdistusta näyttää kenellekkään kun en uskalla näyttää heikkouttani. Ja pelkään kaikkia sairauksia ja lääkäreitä.

Olen kuitenkin siis normaali ja työelämässä ja on ns. perhekin. Kausijuopoksikin voisi mainita.

Paras ystävättärelleni on tehty neljä syd. leikkausta ja me tuemme toisiamme henkisesti vaikeina aikoina. Ketään muuta syd. leikattua en tunne henk. kohtaisesti.

Kiva vaihtaa ajatusta sellaisen kanssa, joka ymmärtää mistä puhuu, kun on samantapaisia kokemuksia. mutta nyt nukkumaan, että olen sitten nättinä huomenna.

Lue lisää

ja haastatteluun! Se aina jännittävää mutta pidän sinulle peukut pystyssä.

Pitkään jouduitkin odottamaan oikeaa diagnoosia...

Voihan olla, että muistosi ovat hyvin haaleita, että muistaisit asiat uudelleen jos jokin samantapainen juttu palauttaisi ne mieleen? Tulin vaan ajatelleeksi kun minulla on tällaisia muistoja... Se on vaan vähän kuin palapeliä kokoaisi. Luulin pitkään kaikesta huolimatta kuvitelleeni tietyt asiat, mutta kun tapasin tämän lääkärin hän itse otti sen puheeksi.
Hän kysyi olenko vihainen saamastani hoidosta tai oikeastaan sen aiheuttamasta kärsimyksestä, miten hyvä kysymys! Jotta voisi olla vihainen, pitää tietää siitä jotakin! Elämähän on ollut yhtä tilinpäätöstä sen välillä olenko vain kuvitellut asioita vai onko se sittenkin totta... melkoisen vapauttavaa että hän päästi minut omista ajatuksistani. Moni selvinnyt on nykyään riippuvainen huumausaineista, silloin ei ollut antaa muuta kuin morfiinia. Ymmärsin, miten hyvin olen kuitenkin pärjännyt. Muistotkin jäsentyvät omaan lokeroonsa kun tietää miksi ne ovat ahdistavia.

Tuo mitä kerroit tuntemuksistasi tuntui jossain mielessä kovin tutulta, itselläni tietyt ahdistavat fyysiset tuntemukset ovat hiipuneet lapsuuden jälkeen. Joskus sairaalloinen hyväksynnän saamisen tarve on edelleen olemassa, eihän minun pitänyt selvitä ja liittyy siihen muutakin. Pelkään kuollakseni sairastumista ja nimen omaan siihen liittyvää kontrollin menettämistä omaan itseen minäkin. Ikävä että kärsit siitä myös, mutta kiva kuulla, että se varmaankin selittyy siis jollain tavalla.

Välillä tuntuu, että toisten on kovin vaikea ymmärtää sitä surua, mitä tunnen kaikkien osapuolten kohdalta tähän liittyen. Ehkä vyyhti tässä pikkuhiljaa aukeaa, kun on mahdollisuus käydä asioita yhdessä läpi.

Hienoa, että sinulla on saman kokenut ystävä. Se on varmaan parasta, mitä voi saada.

Olikohan tässä tutuntuntuisia ajatuksia...?
Mukavaa perjantaipäivää sinulle!

alkup. kirjoitti:

ja haastatteluun! Se aina jännittävää mutta pidän sinulle peukut pystyssä.

Pitkään jouduitkin odottamaan oikeaa diagnoosia...

Voihan olla, että muistosi ovat hyvin haaleita, että muistaisit asiat uudelleen jos jokin samantapainen juttu palauttaisi ne mieleen? Tulin vaan ajatelleeksi kun minulla on tällaisia muistoja... Se on vaan vähän kuin palapeliä kokoaisi. Luulin pitkään kaikesta huolimatta kuvitelleeni tietyt asiat, mutta kun tapasin tämän lääkärin hän itse otti sen puheeksi.
Hän kysyi olenko vihainen saamastani hoidosta tai oikeastaan sen aiheuttamasta kärsimyksestä, miten hyvä kysymys! Jotta voisi olla vihainen, pitää tietää siitä jotakin! Elämähän on ollut yhtä tilinpäätöstä sen välillä olenko vain kuvitellut asioita vai onko se sittenkin totta... melkoisen vapauttavaa että hän päästi minut omista ajatuksistani. Moni selvinnyt on nykyään riippuvainen huumausaineista, silloin ei ollut antaa muuta kuin morfiinia. Ymmärsin, miten hyvin olen kuitenkin pärjännyt. Muistotkin jäsentyvät omaan lokeroonsa kun tietää miksi ne ovat ahdistavia.

Tuo mitä kerroit tuntemuksistasi tuntui jossain mielessä kovin tutulta, itselläni tietyt ahdistavat fyysiset tuntemukset ovat hiipuneet lapsuuden jälkeen. Joskus sairaalloinen hyväksynnän saamisen tarve on edelleen olemassa, eihän minun pitänyt selvitä ja liittyy siihen muutakin. Pelkään kuollakseni sairastumista ja nimen omaan siihen liittyvää kontrollin menettämistä omaan itseen minäkin. Ikävä että kärsit siitä myös, mutta kiva kuulla, että se varmaankin selittyy siis jollain tavalla.

Välillä tuntuu, että toisten on kovin vaikea ymmärtää sitä surua, mitä tunnen kaikkien osapuolten kohdalta tähän liittyen. Ehkä vyyhti tässä pikkuhiljaa aukeaa, kun on mahdollisuus käydä asioita yhdessä läpi.

Hienoa, että sinulla on saman kokenut ystävä. Se on varmaan parasta, mitä voi saada.

Olikohan tässä tutuntuntuisia ajatuksia...?
Mukavaa perjantaipäivää sinulle!

Lue lisää

Lasten kivun lievitystä alettiin hoitaa oikein vasta 70 luvulla. jokainen joka haluaa voi yrittää kuvitella mitä se mahtaa tarkoittaa minun ja monen muun kivunlievitystä tarvitsevan kohdalla.

Minä saan usen voimakkaita kipuja ja joskus hengenahdistusta. kerran yksi lääkäri sanoi, että ne kivut ovat sellaisia aavekipuja, että ne ovat minun aivoissani. Jos ihminen kokee voimakkaita kipuja ne jättää jäljen aivojen muistikeskukseen.

Minä olin kärsinyt jotenkin kuusi vuotta. Äitini on kertonut, miten minut aina löydettin nukkumasta jostain piilopaikoista. Minä olin usein hukassa ja olin hakeutunut johonkin erikoisiin piiloihin nukkumaan. Itse en muista mitään.

Nytkin heti jos minulla on kipuja tai surua tai paha olla, suren ja kärsin yksin piilossa.

Elän suht. koht. kun muutkin, mutta minulla on ollut 3-5 vuoden ajan lähes täysin ihmisistä eristäytymistä ja erakoitumista kolme kertaa. Ja alkoholin liikakäyttöä tuolloin.

Elän aina vain tätä yhtä päivää, ja siksi läheiseni kärsivät. Tällähetkellä on mies ollut neljä vuotta ja tuntuu ymmärtävän ja antaa minulle vapautta.

En halua sitoutua mihinkään, enkä keneenkään. Minulla on todettu ahdistus joka häiritsee oman toiminnan suunnittelua ja vuorovaikutusta. No. ei ole koskaan tarjottu mitään henkistä hoitoa, enkä sellaista halua kun en sitoudu ja en hyväksy auktoritteetteja vaikea totella mittään käskymuotojakin.

Kuulostaa muuten kuin olisin aivan mielenvikainen, mutta olen aina ollut tällainen ja huonoja aikoja on kausiluontoisesti. Käyn pätkä töissä ja olen kausijuoppo.

...palasin lukemaan viestejä vasta nyt kun muutama kuukausi on jo mennyt. Mukava kuulla, että meitä on muitakin :)

Käsittääkseni leikkauksessa suljettu tiehyt ei voi aueta vaan nimenomaan se mahdollisuus on lääkkeellisessä sulussa (enkä siis tiedä onko sekin mahdollisuus vain lapsuudessa, artikkelissa ei sitä kerrottu).

Ymmärrän moninaiset tunteesi, sellaistahan tämä välillä on. Minusta tuntuu, että paljon riippuu voinnista: välillä asiaa ajattelee paljonkin ja toisinaan ei ollenkaan.

Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle, jos haluat kirjoitella niin laita viestiä tänne :)

Ns terveenä minäkin olen ollut enkä oikeastaan missään perusteellisimmissa tutkimuksissa ole ollut käynyt. Minulle tehtiin samanlainen syd.leikkaus kuusivuotiaana. Siis avoin ducktus suljettiin. Tossa on ketju kun kirjoitin ennen joulua kun löytyi haarakatkos.

Se haarakatkos voi tulla sud. leikkauksen jälkeen ja mä en tiedä kuin kauan minulla se oli ollut. nyt menen taas uudelleen sudänlääkärille ja ultraan ja muihin testeihin. Minulla siis todettiin vasemman puoleinen haarakatkos ja vasemman puoleinen kammio oli paksuuntunut jostain seinämästä. Nyt olen syönyt Micardis plus lääkettä ja olen menossa uudelleen tutkittavaksi. Ultrassa ei voitu tehdä tutkimuksia ja muita mittauksia ja virtauksia, koska verenpaine pomppasi niin huippulukemmin. Pelkään kovasti niitä sydämen tutkimuksia kun pelkään että jos taas joutuu johonkin toimenpiteisiin.

Suosittelen että pyydät tarkempaa tutkmusta jos sua vähänkin huolettaa. Itse harmittelen kun yritin vaan kuntoilla ja sinnitellä tän haarakatkoksen vuoksi niin että se kammiokin paksuuntui.

Jokatapauksessa lääkäri meinasi, että haarakatkos saadaan oireettomaksi. Vointi on nyt hyvä ja jaksan mennä mäetkin pysähtymättä ylös.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8640504

haarahyppely kirjoitti:

Ns terveenä minäkin olen ollut enkä oikeastaan missään perusteellisimmissa tutkimuksissa ole ollut käynyt. Minulle tehtiin samanlainen syd.leikkaus kuusivuotiaana. Siis avoin ducktus suljettiin. Tossa on ketju kun kirjoitin ennen joulua kun löytyi haarakatkos.

Se haarakatkos voi tulla sud. leikkauksen jälkeen ja mä en tiedä kuin kauan minulla se oli ollut. nyt menen taas uudelleen sudänlääkärille ja ultraan ja muihin testeihin. Minulla siis todettiin vasemman puoleinen haarakatkos ja vasemman puoleinen kammio oli paksuuntunut jostain seinämästä. Nyt olen syönyt Micardis plus lääkettä ja olen menossa uudelleen tutkittavaksi. Ultrassa ei voitu tehdä tutkimuksia ja muita mittauksia ja virtauksia, koska verenpaine pomppasi niin huippulukemmin. Pelkään kovasti niitä sydämen tutkimuksia kun pelkään että jos taas joutuu johonkin toimenpiteisiin.

Suosittelen että pyydät tarkempaa tutkmusta jos sua vähänkin huolettaa. Itse harmittelen kun yritin vaan kuntoilla ja sinnitellä tän haarakatkoksen vuoksi niin että se kammiokin paksuuntui.

Jokatapauksessa lääkäri meinasi, että haarakatkos saadaan oireettomaksi. Vointi on nyt hyvä ja jaksan mennä mäetkin pysähtymättä ylös.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8640504

Lue lisää

Hei! Missä sinut leikattiin? Minut leikattiin Oulussa ja siellä oli samaan aikaan 6 vuotiss tyttö leikattavana.