Kun populaatio supistuu pieneksi, niin mutaatioiden määrä siinä kasvaa. Tämä on havaittu käytännössä sekä koirien rodunjalostuksessa että sukulaisavioliitoissa.
Ymmärrän täysin, miksi näin käy, sillä mutaatioilla pyritään saamaan hupeneva populaatio sellaiseksi, että se olisi paremmin sopeutunut vallitseviin oloihin ja olisi kasvussa. Mutta mikä tai millainen on se mekanismi, joka tällaisessa tilanteessa toimii?
Ymmärrän täysin, miksi näin käy, sillä mutaatioilla pyritään saamaan hupeneva populaatio sellaiseksi, että se olisi paremmin sopeutunut vallitseviin oloihin ja olisi kasvussa. Mutta mikä tai millainen on se mekanismi, joka tällaisessa tilanteessa toimii?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutaatiotodennäköisyys on aina suunnilleen sama lajin sisällä - se ei populaation pienetessä kasva. Koska mutaatiotodennäköisyys pysyy samana ja yksilömäärä vähenee, mutaatioiden kokonaismäärä siis laskee. Pienessä populaatiossa geneettinen monimuotoisuus vähenee -> sukusiitosdegeneraatio.
Sen sijaan pienessä populaatiossa sattuman vaikutus lisääntyy ja peittyviä ominaisuuksia alkaa putkahdella esiin, nämä kuitenkin ovat jo olleet perimässä, eivät syntyneet sinne. Pienessä populaatiossa yksittäinen mutaatio, haitallinenkin, voi myös sattuman takia yleistyä nopeasti.
Koirien jalostus ja sukulaisavioliittojen aiheuttamat taudit yms. ovat esimerkki peittyvien ominaisuuksien ilmenemisestä, eivät mutaatioista.
Evokien aivot ovat kutistuneet koska he uskovat evoluutioon josta ei ole todisteita ja siksi he uskovat satuihin.
Hihhuleiden aivot ovat kutistuneet, koska he uskovat hihulismiin, josta ei ole todisteita ja siksi he uskovat Jumalaan.