Tiede on eksaktia.
Mikään muu kuin tiede ei etsi totuutta johdonmukaisemmin uudelleen toistettavuuden kautta.
Juuri toistettavuuden vuoksi se on luotettavimpia tapoja selvittää totuutta.
Olosuhteet vaihtelevat ympäristössämme suuresti ja tapausten toistettavuus vaatii samanlaisia olosuhteita toimiakseen. Tieteessä ei ole vielä selvitetty kaikkia parametrejä, jotka vaikuttavat toiston onnistumiseen täydellisesti.
Tulevaisuudessa tiede onkin ainoa keino selvittää totuus kaikesta ympäristössämme olevasta informaatiosta.
Taiteen ja uskonnon merkitys totuuden etsimisessä vähenevät tiedon lisääntyessä.
Kaukana tulevaisuudessa ihminen alkaa hiljaa ymmärtämään, että tiede lähestyy totuuden raja-arvoa enemmän kuin taide tai uskonto yhteensä, joten tieteestä tuleekin ihmisten uusi uskonto, ja kun aikaa kuluu tarpeeksi paljon, kaikki
ihmisten keksimät nimitykset menettävät merkityksensä ja ymmärryksen lisääntyessä sulautuvat yhteen.
Kun universumi syntyi, niin ei sillä ollut mielessä tiede, taide tai uskonto.
Nämä ovat heikosti hahmottavan ihmisen mielen tuotosta.
Taiteessa hehkutetaan totuuden lähteille pääsemistä, mutta suuri osa taiteesta nykyään syntyy miellyttämisen halusta ja totuuden sohimisesta yhteiskunnallisissa asioissa.
Sanassa on edelleen voimaa, mutta harvat taiteessa tai uskonnossa kykenevät
tai uskaltavat sanoa totuutta.
Yhteiskuntamme perustuu yhteistyöhön, joten miellyttämisen pakko koskee kaikkia aloja yhtälailla - tieteessä ehkä kaikkein vähiten.
Tieteen alalla on keksittävä aina uutta ja _se on perusteltava_. Lisäksi tieteessä ei olla niin yhteiskuntariippuvaisia, koska tulokset koskevat vain jotain pientä osaa yhteiskuntarakenteesta vielä tällä hetkellä.
Taiteesssa tai uskonnossa ei tarvitse selitellä, MIKSI se on niin.
Tuo MIKSI -sana määrittelee paljon totuuteen pyrkimisessä.
Jollei kykene esittämään MIKSI-kysymyksiä tai edes vastaamaan niihin rehellisesti, ei ole mahdollisuuksia päästä totuuden lähteille.
MIKSI-sana määrittelee monesti ihmisten välisiä suhteita, ja sen vuoksi sen käyttö yhteiskunnallisissa kysymyksissä on niin tulenarkaa, että totuus mieluummin unohdetaan kuin joudutaan kohtaamaan se iänikuinen kysymys MIKSI minä olen etuoikeutetumpi kuin muut ihmiset. Tällöin totuus kärsii haaksirikon jokaisella yhteiskunta-alalla.
Jos elät riippumatonta elämää ja olet vastuussa tekemisistäsi pääosin itsellesi, niin MIKSI-kysymysten esittäminen ja perusteleminen on paljon helpompaa, edellyttäen, että kykenee itse kohtaamaan totuuden. Ja jos kykenee
elämään mahdollisimman totuudenmukaisesti, niin ympäristön salaisuudet aukeavat helpommin, koska ne noudattavat yhtenäistä kaavaa.
Mikään muu kuin tiede ei etsi totuutta johdonmukaisemmin uudelleen toistettavuuden kautta.
Juuri toistettavuuden vuoksi se on luotettavimpia tapoja selvittää totuutta.
Olosuhteet vaihtelevat ympäristössämme suuresti ja tapausten toistettavuus vaatii samanlaisia olosuhteita toimiakseen. Tieteessä ei ole vielä selvitetty kaikkia parametrejä, jotka vaikuttavat toiston onnistumiseen täydellisesti.
Tulevaisuudessa tiede onkin ainoa keino selvittää totuus kaikesta ympäristössämme olevasta informaatiosta.
Taiteen ja uskonnon merkitys totuuden etsimisessä vähenevät tiedon lisääntyessä.
Kaukana tulevaisuudessa ihminen alkaa hiljaa ymmärtämään, että tiede lähestyy totuuden raja-arvoa enemmän kuin taide tai uskonto yhteensä, joten tieteestä tuleekin ihmisten uusi uskonto, ja kun aikaa kuluu tarpeeksi paljon, kaikki
ihmisten keksimät nimitykset menettävät merkityksensä ja ymmärryksen lisääntyessä sulautuvat yhteen.
Kun universumi syntyi, niin ei sillä ollut mielessä tiede, taide tai uskonto.
Nämä ovat heikosti hahmottavan ihmisen mielen tuotosta.
Taiteessa hehkutetaan totuuden lähteille pääsemistä, mutta suuri osa taiteesta nykyään syntyy miellyttämisen halusta ja totuuden sohimisesta yhteiskunnallisissa asioissa.
Sanassa on edelleen voimaa, mutta harvat taiteessa tai uskonnossa kykenevät
tai uskaltavat sanoa totuutta.
Yhteiskuntamme perustuu yhteistyöhön, joten miellyttämisen pakko koskee kaikkia aloja yhtälailla - tieteessä ehkä kaikkein vähiten.
Tieteen alalla on keksittävä aina uutta ja _se on perusteltava_. Lisäksi tieteessä ei olla niin yhteiskuntariippuvaisia, koska tulokset koskevat vain jotain pientä osaa yhteiskuntarakenteesta vielä tällä hetkellä.
Taiteesssa tai uskonnossa ei tarvitse selitellä, MIKSI se on niin.
Tuo MIKSI -sana määrittelee paljon totuuteen pyrkimisessä.
Jollei kykene esittämään MIKSI-kysymyksiä tai edes vastaamaan niihin rehellisesti, ei ole mahdollisuuksia päästä totuuden lähteille.
MIKSI-sana määrittelee monesti ihmisten välisiä suhteita, ja sen vuoksi sen käyttö yhteiskunnallisissa kysymyksissä on niin tulenarkaa, että totuus mieluummin unohdetaan kuin joudutaan kohtaamaan se iänikuinen kysymys MIKSI minä olen etuoikeutetumpi kuin muut ihmiset. Tällöin totuus kärsii haaksirikon jokaisella yhteiskunta-alalla.
Jos elät riippumatonta elämää ja olet vastuussa tekemisistäsi pääosin itsellesi, niin MIKSI-kysymysten esittäminen ja perusteleminen on paljon helpompaa, edellyttäen, että kykenee itse kohtaamaan totuuden. Ja jos kykenee
elämään mahdollisimman totuudenmukaisesti, niin ympäristön salaisuudet aukeavat helpommin, koska ne noudattavat yhtenäistä kaavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vakavampi Buddhalaisuus kertoo totuudellisesti mitä elämän todellisuus on.Tieteen ainoa todellinen haastaja on juuri Buddhalaisuus.Tulevaisuuden tieteelinen ongelma on ,sopiiko meditaatio tieteelisyyteen vai tiede Buddhalaisuuteen.http://www.unessa.net/ville/elamankatsomus/
r1964:[Tiede lähimpänä raja-arvoa totuus]
Miten tuon väitteen voisi testata? Onko sillä esim. falsifikaatiokriteeriä?
Oletetaan, että tilanne, jossa tämän hetken tiede esittää väitteen A ja jokin tieteen ulkopuolinen taho(kansaviisaus?) väitteen ei-A. Ja sitten tulevaisuuden tiede myöntää, että ei-A pitää paikansa paremmin kuin A. Voiko nyt väittää, että tämän hetken tiede on A-kysymyksessä lähimpänä totuutta? Ja jos ei ole, niin onko otsikon väite kumoutunut?
(Ei nyt liittynyt/vastannut muuhun tekstiisi, mutta tuohon otsikkoosi. Sorry)
Jotta esittämäsi voisi täysin hyväksyä, pitäisi löytää kaiken alkupiste. Ts. alkuperäinen liikuttaja pitäisi tieteellisesti todistaa. Tässä vaan on se ikävä dilemma, että pitää myös todistaa tieteellisesti, että jotain on syntynyt tyhjästä. Mielestäni tässä mennään niin vaikeastiymmärrettävään asiaan, ettei ihmisen aivojen kapasiteetti riitä sen ymmärtämiseen. Kun asiaa ajattelee tieteellisesti, ei mitään voi syntyä tyhjästä. Jos mitään ei voi syntyä tyhjästä, voidaan päätyä vain kausaaliketjuun. Tämä tarkoittaa sitä, että oli aika ennen alkuräjähdystä, oli aika ennen sitä, jne. Alkuperäistä ja niin muodoin sanottuna jonkinlaista universaalia Jumalaa ei voi löytyä, sillä kun olemme yhden löytäneet, piilee tämän takana hänen luojansa, joka taas pitää löytää ja tieteellisesti todistaa, jne, jne. Nykytilanteessa siis "jumalana" voitaisiin pitää alkuräjähdystä, joka nykyisen tietämyksemme mukaan aloitti ajan ja avaruuden. Mutta: mistäs se tämä alkuräjähdys sai alkunsa? Entä sitä edeltävät tapahtumat?
Veikkaan, että vielä joskus ihminen joutuu myöntämään, ettei hän kykene ymmärtämään ilmiöitä, joita havaitsee. Jo nyt siitä näkee esimerkkejä, sillä pimeä energia ja aine, joka mitä ilmeisimmin koostuu neutriinoista on antimateriaa, jota ei voi havaita millään laitteilla. Toki pimeän aineen avaruutta kaareuttava näkyvän massan vaikutuksen kaltainen ilmiö taannoin havaittiin, mikä todistaa, että jotain ylimääräistä näkymätöntä tavaraa avaruudessa on, mutta voi olla, että joskus tulevaisuudessa törmäämme sellaiseen ilmiöön, josta on täysin mahdotonta tehdä minkäänlaisia havaintoja. Se on silloin tieteen loppu ja kreationismin uusi tuleminen. Tosin silloin ei enää ruveta väittämään, että esimerkiksi Maa on litteä, mutta jos lopullista tieteellistä vastausta ei saada, on pakko vetää Jumala taas esiin.
Taide luotaa ihmismielen syvimpiä ja kätketyimpiä saloja, kummuten vain sisimmästämme, älyn vapautuessa tahdon palveluksesta, neron älyn ollessa kuin aurinko, sekä ilmoittaen korkeimpia totuuksia, oloiden ja maailman syvimmän olemuksen
Ei ole lainkaan tarpeen "löytää" tai "tieteellisesti todistaa" kaiken alkupiste. Olet ymmärtänyt väärin tieteen menetelmän. Tiede tekee havaintoja maailmasta ja muodostaa näiden perusteella kuvauksia ja teorioita. Näitä sitten kehitetään eteenpäin testaamalla uusien havaintojen ja kokeiden avulla. Alkuräjähdyksellä ja jumalalla ei ole mitään yhteyttä. Alkuräjähdyksen teoria kehittyy kun saadaan lisää tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta. Maailman lukemattomien uskontojen erilaiset jumalat taas ovat ihmisten mielikuvituksen tuottamia aivan kuten Hamlet.