Kirjoittelen semmoisesta asiasta, että tunsin taannoin erään henkilön, jonka kanssa ystävyyssuhteemme ei kestänyt kovinkaan pitkään. Ihmettelin, kun hän alkoi kehittää syytä sille, että suhteemme ei voi enää jatkua ja lopulta katkaisi välit todella kummallisesti.
Tuo henkilö oli muutenkin perin erikoinen ja vaativa toisia ihmisiä kohtaan.
Minulle kävi ilmi, että hänen yksikään suhteensa ei ole kestänyt paria vuotta pidempään. Hän itse aina keksii jonkin syyn katkaista suhde ja etsii tuon syyn toisesta henkilöstä.
Sitten tekee itsestään petetyn...
Ihmettelen, että mitä tämä ihminen tuollaisesta saa, tai miksi sitä tekee.
Todisteleeko hän itselleen jotain sillä, että etsii toisesta syyn suhteen katkaisemiselle?
Hän on lapsesta asti toiminut samalla kaavalla ja toimii yhä.
On manipuloiva ja hyväksikäyttää ihmisiä rajattomasti.
Nyt varmaan joku vastaa, että tuttavani on psykopaatti, tai jotain vastaavaa, mutta kyse ei ole psykopatiasta, tai sellaisesta.
Tuo henkilö oli muutenkin perin erikoinen ja vaativa toisia ihmisiä kohtaan.
Minulle kävi ilmi, että hänen yksikään suhteensa ei ole kestänyt paria vuotta pidempään. Hän itse aina keksii jonkin syyn katkaista suhde ja etsii tuon syyn toisesta henkilöstä.
Sitten tekee itsestään petetyn...
Ihmettelen, että mitä tämä ihminen tuollaisesta saa, tai miksi sitä tekee.
Todisteleeko hän itselleen jotain sillä, että etsii toisesta syyn suhteen katkaisemiselle?
Hän on lapsesta asti toiminut samalla kaavalla ja toimii yhä.
On manipuloiva ja hyväksikäyttää ihmisiä rajattomasti.
Nyt varmaan joku vastaa, että tuttavani on psykopaatti, tai jotain vastaavaa, mutta kyse ei ole psykopatiasta, tai sellaisesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hän pakenee omaa itseä. Häneltä puuttuu minuus. Ei voi kohdata asioita jos on syy itsessä. On helpompi paeta kuin että käsitellä ja vieläpä puhua niistä. Jossain elämän vaiheessa kyllä ne pulpahtaa esille.... Hyvä jos olet päässyt erilleen, voit varmasti paremmin. Ei hän viihdy samassa työpaikassakaan kauan....... jaksamista
Aika hyvin osasit vastata, suuri kiitos sinulle. Mielestäni suhteellammekin oli loppuaikoina sellainen piirre, että ystäväni ei pystynyt avoimuuteen, eikä kyennyt keskustelemaan asioista. Minusta tämä oli kummallista.
Minulla itselläkin on ilmeisesti heikko minuus, mutta pystyn kuitenkin avoimuuteen ja osaan arvioida itseäni.
Ystäväni aina painotti jostain syystä sitä, kuinka hyvin hän tuntee itsensä ja kuinka itsetietoinen hän on. Hän yleensä haukkui kaikki muut huonosti itseään tiedostaviksi.
Silti hän tuntui olevan jotenkin hukassa. Vaikka minäkin olen hukassa välillä, mutta hän oli jotenkin syvemmin.
Silloin tällöin hän paljasti todella omituisia piirteitä käytöksessään. Kerran kun keskustelimme asioista, hän vaikutti kovin varautuneelta ja epäluuloiselta koko keskustelumme ajan. Puhui lyhyesti.
Sitten hän ilmaisi "tuntemuksiaan" yhtäkkiä kovin abstraktisti ja käsittämättömällä tavalla.
Koitin pähkäillä, mitä hän tarkoitti, mutta hän vaihtoi puheenaihetta.
Myöhemmin lukiessani katkelmaa Nietzschen Zarathustrasta, meinasin laskea housuini; tajusin, että siinä keskustelussa hän ei ollutkaan kertonut tunteistaan abstraktisti, vaan hän oli höpissyt minulle suoran lainauksen Nietzschen Zarathustrasta! :D
Hän tuskin oli ymmärtänyt edes, mitä sanoi, mutta koitti sanomisellaan saada minut jotenkin ehkä pitämään häntä fiksumpana? ...
Tuollaista käyttäytymistä on ainakin ADHDssa, mutta mielestäni hän ei ns. addi ollut.
Hän on vielä opiskelija, eikä ole työpaikkoja kerinnyt vaihtamaan, mutta koulua kylläkin. Hän ei viihdy kovin pitkään samassa koulussa.
Sen suhteen ei ole pelkoa, etteikö hänestä pääsisi erilleen, sillä hän on tosiaan itse aina katkaissut suhteen kahden vuoden sisällä.
En antanut hänen juurikaan haitata omaa elämääni, mutta jotenkin se kyllä helpotti oloani, että suhde katkesi.
En juurikaan jäänyt kaipaamaan. : )
ehkä hänellä olikin hyvä itsetietoisuus ja hän näki ne asiat itsessään mitä ei kestä. Jos ei tuntisi itseään niin hyvin, voisi vain jatkaa eteenpäin ilman huolia.
Entäs jos se katkelma siitä kirjasta kuvasikin täysin hänen tunnelmiaan, joku vain sanoo sen niin hyvin kohdalleen, ettei itse paremmin voisi niin käytti sitten sitä.
Niin, voihan tosiaan olla, että hänen ongelmansa johtuvat siitä, että hän tiedostaa ne niin hyvin. Jos olet sama ihminen, joka kirjoitti edellisenkin viestin, niin aika hyvin näyttää järki leikkaavan.
Tosiaan, sillä eihän ongelmia ole, ellei voi ajatella joidenkin asioiden olevan ongelmia. Hän siis toimi tiedostaen.
Ja hän oikeastaan tuntui varsin viihtyvän ongelmissaan, pitäen niitä vain hyvinä asioina itsessään.
Eli käytännössä koki ilmeisesti näiden asioiden tulevan ongelmiksi toisten ihmisten takia...
Mietin, että luulisi henkilön pystyvän korjaamaan ongelmansa, jos tiedostaa ne ja pystyisi siten käsittelemään asiat mielessään, mutta ehkä hän ei pysty käsittelemään niitä, vaan näkee ongelmien johtuvan toisista ihmisistä.
Voihan tosiaan olla, että tuo katkelma kirjasta kuvasi hänen tuntojaan jollain lailla, mutta jos näin oli, niin ilmeisesti kyse oli siitä, että hän arveli kirjan kohdan kuvaavan hän tuntojaan ja siitä, että hän tulkitsi kohdan kuvaavan juuri hänen tilaansa.
Yleisesti ottaen tuo katkelma on tutkijoiden silmissä täysin järjetöntä tekstiä, eikä sitä ole pystytty käsittämään.
Kirjan kirjoittajalla, Nietzschellä oli tiettävästi mielenterveysongelmia ja sitä kohtaa on pidetty eräänä kuvauksena näistä ongelmista.
Tämä ystäväni on kova ja täysin empatiakyvytön ihminen. Silti hän puhui jatkuvasti empatian tärkeydestä.
Hän ei osoittanut mitään katumusta teoistaan, eikä koskaan selvästikkään käsittänyt toisten loukkaantuvan hänen käytöksestään. Hän on itse erittäin helposti loukkaantuva...
Hän kertoi minulle, kuin ihmiset olivat hänen mielestään päästään sekaisin, kun koittivat kysellä syytä siihen, kun hän laittoi välit poikki. Kertoi pitävänsä näitä häirikköinä.
En viitsinyt sitten juurikaan perään haikailla, kun ilmoitti suhteen päättyvän.
Toisaalta oli harmi, että mitään yhteyttä ei voida pitää. Emme kuitenkaan olleet juurikaan riidoissa.
Yleensä lähden etsimään syytä tällaisiin asioihin itsestäni ja uskonkin, että jos olisin toiminut paremmin, olisin ehkä saanut pidettyä jonkinlaiset välit.
Mutta ehkä oli minun kannaltani parempi, että yhteydenpito loppui.
Kysyn vielä tästä minuuden puuttumisesta, että onko heittää mitään hyvää linkkiä aiheesta, jos netissä on joku asiaa käsittelevä sivu?
Ja johtuuko minuuden puuttuminen siitä, että henkilö ei ole normaalisti irtautunut äidistään lapsena ja että äidistä erillistä minuutta ei ole päässyt kehittymään?
Kuulostaa kyllä aika hullulta, jos hänellä on sitten joku mielenterveysongelma, niin toimita hoitoon. Tai etsit muita ihmisiä, ei tarvitse sinunkaan pilata elämää tuollaisen kanssa, jos on niin omituinen ihminen. Mielisairas ja empatiakyvytön ja ongelmainen..
Sorry vaan, ei ollut tarkoitukseni ruveta tätä ystävääni haukkumaan. Yhtä arvokas ihminen hänkin on, kuin muutkin ja varmaan kärsii itse eniten.
Jos vain voisin, niin koittaisin häntä auttaa.
Kun hylätään pahasti joskus, niin voi tehdä sen uudestaan aina siksi, ettei niin käy toista kertaa. ´Jossakin vaiheessa suhdetta kun se menee johonkin asti, hän ehkä ajattelee, vaikkei huomaisikaan, että taas käy huonosti ja lähtee itse ovet paukkuen, ennenkuin joutuu pettymään taas.
Jos pelkää sitä, ja tulee joku syy mikä voi vahvistaa sitä, niin ehkä siksi lähtee. Ja jos kukaan ei edes kysy mitään, niin vielä enemmän on varma, että arvasi oikein.