Koirien vapaan risteytymän tulos?

Se riippuu tietenkin elinolosuhteista. Siitä, miten ne hankkivat ravintonsa, mitä ne syövät, millaisia vihollisia niillä on, millaiset ovat sääolosuhteet....

Koska eri puolilla maapalloa nuo seikat ovat erilaisia, olisi tuloksena alueellisesti erilaisia koirarotuja. Sekin vielä vaikuttaisi, millainen olisi lähtötilanne koirarotujen suhteen eri alueilla. Ehkä jossain tuloksena olisi sutta muistuttava koira - ei kuitenkaan susi tai ns. koirasusi.

Ja tuossa ajassa tuskin katoaisi niiden uusien rotujen väliltä mahdollisuus risteytyä keskenään. Eri alueiden rajaseuduilla siis todennäköisesti tapahtuisi kaiken aikaa geenien vaihtoa.

joilla nykyään koirat liikkuvat puolivilleinä (lämpimät maapallon alueet) lopputulos näyttää aina dingolta. Intiassa kutsuin niitä Anubis-koiriksi, koska ne muistuttivat egyptiläisetn kuvien koiria. Luin kerran The Scientific -lehdestä, että tällainen "peruskoira" on jopa rekisteröity roduksi Yhdysvaltojen etelävaltioissa, mutta valitettavasti lehtileike on kadonnut.

Pohjoisessa lopputuloksella pitäisi olla ainakin turkki ja lyhyemmät jalat ja roteva rakenne (lämmönhukan vähentämiseksi). Eli susi.

Tämä ajatus on ollut mielessäni jo vuosia, niin pistänpä sen nyt paperille, kun se sentään vähän aihetta sivuaa.

Jos jollekin saarelle laitettaisiin kaksi eri koiralajitelmaa, toisaalta mahdollisimman suuria koiria sekaisin, kuten irlanninsusikoiria ja tanskandoggeja ja toisaalta näitä kaikenmaailman kääpiörottakoiria yms., niin mitä siitä seuraisi? Syntyisikö kaksi lajia vai fuusioituisivatko koirat yhdeksi laumaksi?

Perusidea olisi siis se, että lisääntymistodennäköisyydet olisivat mahdollisimman pieniä noiden kahden lajitelman välillä ja suuret niiden sisällä. (Kääpiökoirauroksella on vaikeuksia astua suurta naarasta, luulisin.) Sen lisäksi tietenkin pitäisi olla pienille ja suurille koirille omat ekolokerot, ettei välitön "sukupuutto" uhkaisi kumpaakaan osaa. Ja jotain elämisen mahdollisuuksia myös sille mahdolliselle fuusio"risteymälle".

Se fuusion tulos (jos se syntyisi) olisi ehkä joku sellainen sekalainen rakkilauma?

Kaikki maailman koirarodut juontuvat sudesta. Susi on rohkea ja ainakin osa susipopulaatiosta on aina ollut sellaisia, jotka viihtyvät ja jopa kokevat elämän turvalliseksi ihmisten läheisyydessä. Ihminen on heitellyt miljoonien vuosien ajan jätteensä metsikköihin joista sudet ovat käyneet valitsemassa suuhun kelpaavat palaset.

Nykyiset koirarodut ovat elintärkeiltä ominaisuuksiltaan typistettyjä versioita villistä sudesta ja veikkaan että susi pitäisi kevyesti puolensa omassa ravintoresurssinsa hyödyntämisessä, olkoon kysymyksessä minkälainen koiraroduista villiintynyt yhdistelmä tahansa. Susi on ylivoimainen koiriin verrattuna, sekä aivokapasiteetiltaan, että fyysisiltä ominaisuuksiltaan.

Kävin kerran Aunuksen Karjalassa ja näin sellaisia koiria, joita ei Suomessa taida olla. Ne eivät muistuttaneet mitään minulle tuttua rotua, mutta koiriksi ne tietysti tunnisti. Suomen sekarotuiset koirat ovat usein kahden rotukoiran jälkeläisiä ja niistä voi monesti erottaa, mitä rotua vanhemmat ovat. Useimmat Karjalassa näkemäni koirat olivat melko isoja, luppakorvaisia ja niiden turkki oli vaaleaa, pitkää ja tuuheaa karvaa.

Koska koirat olivat pitkälti samannäköisiä, on tietysti mahdollista, että kyseessä oli minulle tuntematon koirarotu. Uskon kuitenkin, että siinä pienessä kylässä koirat olivat lisääntyneet täysin vapaasti keskenään ja sen vuoksi rodut olivat sekoittuneet niin, että niiden erityispiirteitä ei voinut havaita koirista. Koirat olivat ikään kuin "rotuneutraaleja", aivan kuten valkoista väriä saadaan sekoittamalla päävärejä keskenään.

pohjoisella palonpuoliskolla lopputulos olsi todella lähellä sutta. Koirien älykkyyttä seuratessa on susi verratuna koiriin ylivoimainen. Lähelle tai aivan rinnalle pääsee suden näköinen Alaskan malamuutti joita Suomessa ja maailmallakin on suht. vähän. Kuitenkin älykkyys ratkaisee, joten lopputulos saattaisi olla malamuutin tai huskyn näköinen koira.