Täytin juuri yhden vuoden kun minut adoptoitiin. Pääsin ihanaan uuteen kotiin, vaikken siitä ajasta mitään muistakaan. Opin kävelemään uusien vanhempieni silmien alla. Sain pikkuveljen parin vuoden päästä, hänetkin haettiin lastenkodista, oli kuulemma ollut märissä vaatteissa ja täysissä vaipoissa kun sielä ei ehditty vaihtelemaan niin usein. Ihanaa että oli mahdollisuus päästä lämpimään turvalliseen, rakkauden täyttämään kotiin.
Olin aika pieni kun minulle kerrottiin ettei äiti ja isi olekaan biologiset.. itkin ihan kamalasti muistan, vaikken ihan kokonaan vielä asiaa ymmärtänytkään. Miten kauheaa olikaan kuulla että äiti ei olekaan ihan oikea äiti. Sain valokuvan biologisista vanhemmistani ja vuotta nuoremmasta pikkuveljestäni. Niitä katselin aina välillä ja itkin ja mietin missä he ovat ja miksi minut annettiin pois..
Onneksi minulla oli kuitenkin nämä rakastavat ja kannustavat vanhemmat, joiden kanssa olen saanut kokea kaikenlaiset elämykset mitkä varmaan olisi jäänyt kokematta biologisen äidin ja isän kanssa. Teini-iässä yritin kaikin mahdollisin keinoin löytää biol. pikkuveljeni ja äitini, varsinkin kun tuli jotain snaharkkaa äidin kanssa niin huusin: "et oo mun äitini,etkä voi mua kieltää.." No todellisuudessahan asia ei ihan niin ollut.
Kun olin 18vuotta, sain joulukortin biologiselta isältäni. Kortissa oli pieni tervehdys ja sitten muutama nimi.. minulla oli kuusi sisarusta joista en tinnyt mitään,huh-huh. Sitten oli puhelin numero.. Tässä se nyt oli, niin kauan olin halunnut heidät löytää ja nyt minulla oli puhelin numero nenän edessä. Jännitti ihan vietävästi soittaa, sanoja ei meinannut löytyä, kummatkin itkivät ja nauroivat.. Kerroin isälleni jonka kanssa puhuin elämäni ensimmäistä kertaa, että hänestä oli tulossa pappa.
Kävin tapaamassa isääni ja hän kertoi ettei äitini pystynyt huolehtimaan minusta ja siihen aikaan lasta ei annettu pelkästään isälle joten vastoin isän tahtoa, jouduin lastenkotiin. Isä oli miettinyt joka päivä miten minä voin, mutta mitään yhteyksiähän ei saanut pitää ennen kuin täysi ikäisyyden raja oli ylitetty.. Se oli varmasti pitkä aika pohdiskella.
Tässä sitä nyt ollaan. Minulla on vanhemmat ja veli täälä lähellä ja biologinen isäni ja sisarukseni asuvat vähän kauempana mutta yhteyttä pidetään ja on aivan ihanaa että on saanut kuulla sukujuuristaan toisaallakin. Biologista äitiäni en ole koskaan vielä tavannut, mutta haluaisin hänet joskus tavata, haluaisin vain nähdä millainen hän on..
Minulla on nyt itselläni kaksi lasta ja mies ja elämme onnellista ja rakkauden täyteistä elämää.
Oli ihan pakko kirjoittaa oma kokemukseni adoptio lapsena tänne palstalle, vaikken oikeastaan tiedä kuuluuko tämä tänne mutta kuitenkin, joillakin on varmasti saman kaltaisia kokemuksia elämässään..:)
minun tarina
15
2781
Vastaukset
- Odottavat*
Olipa ihana tarina.Oikealle palstalle kirjoitettu.Täällä on niin paljon kaikenlaista negatiivis-henkistä ja vääristävää kirjoitusta olemassa.
- adoptoitu
on aina mukavaa saada positiivista palautetta:)
- kirjoituksesta!
Minun pieni tyttäreni nukkuu viereisessä huoneessa juuri päiväuniaan. Hän oli juuri vuoden täyttänyt, kun adoptoimme hänet. Kohta hän täyttää 3 vuotta. Ihan oikealla palstalla on tarinasi. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin!
T. adoptioäiti- adoptoitu
Kaikkea hyvää myös teille, nauttikaa täysin rinnoin elämästä lapsenne kanssa. Lapsuus aika vierähtää niin äkkiä ettei sitä uskoisikaan. Meillä isompi poika menee jo syksyllä kouluun ja pienempi kohta perässä.. juurihan he syntyivät..
- Toinen samanmoinen
Kiitos kerrankin positiivisesta kokemuksesta!
Minut adoptoitiin (myös ihan kotimaasta) yli 30 vuotta sitten alle puolivuotiaana. Olen myös hyvin pienestä tiennyt olevani adoptoitu, mutta itse reagoin asiaan äärimmäisen leppoisasti. En järkyttynyt. Jossain vähän toisella kymmenellä ollessani oli pienoinen kriisinpoikanen, itkeskelin ittekseni että "mik se mut hylkäsi", mutta se meni todella nopeasti ohi. Minä en ole ottanut yhteyttä biologiseen äitiini (isästä ei mitään tietoa olekaan). Olen alusta asti ymmärtänyt, että hän teki minun ja itsensä kannalta kaikkein parhaan ratkaisun. Sain ihanat vanhemmat, jotka ovat aina olleet minulle ne oikeat isä ja äiti. Ainoa harmi vain, etten vielä ole itse ehtinyt saamaan lapsia ja heille siis lapsenlapsia, mutta kyllähän tässä vielä ehtii!
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi! Minä olen kanssa aina ado taustastani tiennyt, enkä kylläkään ole sitä koskaan surrut. Minulla on ihanat vanhemmat enkä ole toisia kaivannut. Tosin sinun kirjoituksesi antoi hieman potkua sille että saattaisin heihin joskus yhteyttä ottaa.
Tänne useasti kirjoittaa adoptiolapset joita elämä ei ole kohdellut niinkään hyvin, joten ihanaa lukea välillä kirjoitus, josta huokuu onnellisuus.- no name now
Tuttuni on adoptiolapsi, jonka isän hän tapasi. Tuttuni otti yhteyttä tähän isään ja hän kertoi katuvansa sitä tekoa, koska isä ei halunnut yhteydenottoa mutta suostui siihen sitten viimein. Isä oli pahoin alkoholisoitunut, joten se oli tutulleni järkytys. Onneksi tuttavani on vahva ja hänen adoptiovanhempansa tukevat häntä kaikessa, joten tästäkin traumaattisesta jutusta selvittiin. Tosin adoptiovanhemmat varoittivat, että olisi parempi, ettet ota yhteyttä, mutta saat toki tehdä niin kuin itse haluat. Vanhemmat tiesivät alkoholiongelmasta ja varoittivat, että tapaaminen ei välttämättä ole miellyttävä, eikä se ollutkaan sitten vaan ihan kamala. Joskus voi käydä näinkin. Mutta jokainen tapaus on niin erilainen että toisille se biovanhempien tapaaminen on positiivinen kokemus ja toisille ei, että mitään yleistämistähän tässä ei voida tehdä.
- aloittajalle...
Olemme puolisoni kanssa harkinneet adoptoida lapsen, joten kertomuksesi on arvokasta tietoa. Siinä tuli esille samoja piirteitä kun olen tuttavapiirissäni kuullut "et oo mun äiti" -huutoja ym. Ehkä se on jokaisen adoptiolapsen käytävä läpi nuo vaiheet. Kirjoituksesi oli hyvä ja kiitos siitä.
- kokemus tämäkin
toisenlainen:minut adoptoi ollessani 6 kk:n ikäinen nainen jonka avioliitto oli hajoamassa ja jonka mies vastusti adptiota.Vuosi oli -46 joten suurin piirtein jokainen joka anoi sai lapsen. Jäin heti adoptioisän ja äidin riitojen väliin, 5 vuotta myöhemmin tapahtuneen avioeronkin kaatoi adoptioäiti niskaani.Jouduin soittelemaan häipyneelle isälle "tule takaisin minulla on ikävä" soittoja äidin vaatimuksesta vaikka minkäänlaista tunnesuhdetta isään joka oli aina ollut pois ei ollut edes muodostunut. Äidilleni oli ura ja ammatti kaikki kaikessa (kampaaja)ja sain pienestä pitäen olla yksin ja pärjätä miten osasin kun äiti riensi kilpailuissa ja kurseilla sen kun kerkisi. Ymmärrän ammatillisen kunnianhimon mutta pitikö siihen adoptoida lapsi?
Koulun aloitin ilman äidin ohjausta -ei kerinnyt- en ollut koulukypsä eikä apua löytynyt kotoa. Sain ekaluokalla opettajankin jonka alkoi kiusata(pantiin eläkkeelle seuravaan vuonna kun kiusasi toistakin oppilasta jonka vanhemmat puuttuivat asiaan) oppilaat perässä. Peloissani änkytin ja opettaja ja luokka änkyttivä aina perässä. Todistus tuli kevällä:kaikki nelosia ja jäin luokalleni.
Äitini raivostui kun näki todistuksen:"olet tyhmä koska omat vanhempasi ovat tyhmiä, tiesin että adoptoisin tyhmän lapsen koska olin nähnyt unen jossa ruukku putosi lapsen päähän" huusi äiti. Että tällaistä.
Jos pienenä olin tyytymätön tai kiukuttelin kuten jokainen lapsi tekee, sain kuulla että kyllä minut voidaan palauttaa lastenkotiin. Koti ei ollut meidän vaan äiti selitti että tämä on minun kotini ja täällä ollaan kuten minä määrään.Ja niin tehtiin.
Tämä kaikki on nyt ahdistavan möykkynä mielessä koska adoptioäiti kuoli jokunen kuukausi sitten ja vasta nyt sain tietää että asuntonsa jota olin ollut rahoittamassa hän oli lahjoittanut 10v aiemmin sisarensa tyttärelle ilman että kumpikaan olisi kertonut minulle mitään. Kun kysyin perijätäreltä enkö saa edes lakiosaa sain vastaukseksi että adoptoitu saa olla tyytyväinen että hänet on yleensä ruokittu ja syötetty. Lainaakin olisi pitänyt pyytää takaisin aiemmin, ei sitä nyt enää makseta. Tämä on suora lainaus isotooppikemian grand old ladyltä. Vielä nykyään on ihmisiä jotka eivät pidä adoptoitua muiden ihmisten veroisena.Ei sellaista tarvitse kohdella edes inhimillisesti tai rehellisesti. Eihän se ole oma syy jos joutuu adoptoitavaksi enkä minä ollut tähän tai muuhun perheeseen ikinä pyrkinyt, viranomaiset antoivat.
Sinulla on ollut onnea. Jos muilla on vastaavia kokemuksia kuin minulla vertaistuki olisi tarpeen. Kirjoitakaa!- minä vain joku jostain
Olipa kamala tarina. Kaikki tuntemani adoptiolapset on annettu hyvään perheeseen ja rakastaville vanhemmille. Yhden sukulaisen adoptioon tuli surullinen loppu, kun hänen adoptioäitinsä joutui onnettomuuteen ja kuoli. Oli ihan kamalaa, kun lapsi joutui uudelleen orvoksi, mutta eihän niille onnettomuuksille mitään voi, niitä sattuu ja tapahtuu. Onneksi kuitenkin isä jäi ja pitää hyvää huolta.
- adoptoitu
Voimia sinulle.. Tuollaista ei voi koskaan hyväksyä, kamalaa että joissain perheissä lapset joutuu koemaan niin paljon vääryyttä ja joutuvat aikuistumaan liian aikaisin.. Sinun tapauksessakin olen joutunut kokemaan vääryyttä äitisi takia, lapsi tarvitse läheisyyttä, hellyyttä, kehuja ja myös rajoja. Ilmeisesti et näitä liiemmin saanut ja siitä syytettiin sinua.. Jos lapsen haluaa, lasta pitää jaksaa myös hoivata ja rakastaa. Toivottavasti elämäsi on jatkossa onnellisempi. Kaikkea hyvää sinulle:)
- mutta kiireellinen sellainen
Lainaus:
"adoptioäiti kuoli jokunen kuukausi sitten ja vasta nyt sain tietää että asuntonsa jota olin ollut rahoittamassa hän oli lahjoittanut 10v aiemmin sisarensa tyttärelle ilman että kumpikaan olisi kertonut minulle mitään. Kun kysyin perijätäreltä enkö saa edes lakiosaa sain vastaukseksi että adoptoitu saa olla tyytyväinen että hänet on yleensä ruokittu ja syötetty. Lainaakin olisi pitänyt pyytää takaisin aiemmin, ei sitä nyt enää makseta. Tämä on suora lainaus isotooppikemian grand old ladyltä. "
Ajattelin, että kysäisen vielä, että miten hän oli lahjoituksen tehnyt. Ihan lahjoituksena, vaiko testamentillä. Sinä olet äitisi rintaperillinen ja sinulla on oikeus moittia testamenttiä, joka loukkaa lakiosaa. Moitteella on joku määräaika, joten ota pian selvää asiasta lakiteitse, vieläkö voit moittia testamenttiä
"Perijätär" ei sitä kuitenkaan määrää. Jos kyse lahjoituksesta, niin ota myös selvää saisitko lakiteitse jotain takaisin, mitkä ovat oikeutesi.
Mutta kuten sanottu, neuvoisin toimimaan tosi ripeästi.
- minä vain...
itse olen antanut lapseni adoptioon ja oli kiva kuulla tarinasi. olen kuullut aina kuinka kauheata adoptiolapsilla on ollut. en kyllä tiedä ovatko ne kaikki tarinat totta... mutta hyvää ja onnelista elämää sinuule ja lapsillesi!
- adoptoitu
Kiitos:)
- jookomoi
Kiitti mie käytän tätä nyt koulunesitykseen haha
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän361486Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61311Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11245- 71243
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411218Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,21208Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01204Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11180Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21160Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11136