Anoppini on ollut aina vaikea ihminen - olisi pitänyt osata miellyttää ja ihastella. Kymmenen vuotta kärvistelin - välillä yritin miellyttää, mutta sitten se vain kolahti - mun mielestä anoppini on ihmisenä täysi nolla - miksi siis edes yritän olla hänen kanssa väleissä. Kun tämän olin sisäistänyt, niin entisestä pelottavasta ihmisestä tuli vähemmän pelottava - enää ei mene vatsa sekaisin enkä järkyty hänen puheistaan. Tein niin kuin minusta tuntui parhaalta ja vielä siten, että sain itsekunnioitukseni takaisin (ei enää nuoleskelua yms.). Anoppini on aivan järkyttynyt, että mitenkä tuollainen maanmatonen voi kohdella häntä näin...
...pääsin yli vaikeasta anopista...itsekunnioitus...
MinaX
44
4088
Vastaukset
- aika auttaa
Loppujen lopuksi nuori ihminen on aika pitkään riippuvainen edellisen polven ihmisten hyväksynnästä. Omien vanhempiensa ja miehensä vanhempien.
Helposti mennään siihen, että sallitaan heidän kysellä ja otta selvää asioista, jotka heille eivät kuulu, ja joihin he eivät voi osallistua missään tapauksessa.
Kuitenkin nuoremmilla on kunnioitus vanhempiaan kohtaan, ja he tuntevat olevansa nenäkkäitä, jos eivät vastaa, vaikka vanhemmat kyselevät. Ikään kuin vanhempien kysely ei olisi nenäkästä silloin, kun kysellään nuoren perheen yksityisiä asioita, rahankäyttöä, velkoja, lasten kasvatusta, työoloja, avioparin keskinäisiä välejä.
Mitä ne kenellekään kuuluvat.
Sitten ihminen ikääntyy. Vastailee, kuten sinä, kymmenisen vuotta, ja sitten huomaa, ettei olekaan velvollinen selvittämään ummet ja lammet.
Silloin vasta se todellinen itsenäisyys tulee. Monesti olen ajatellut, että miniät, jotka tälläkin palstalla valittavat kaikesta mahdollisesta anopin kanssa tapahtuneesta, ovat juuri vielä tuossa kehityspisteessä. Heille anopin mielipide on vielä tärkeä.
Joskus se vapaus koittaa, niin omista vanhemmista kuin puolisonkin vanhemmista.- että kun ajatellaan
että nuoruusvuodet tai nuoriaikuisuus "pitäisi" olla sitä aikaa, kun napanuora kodin suuntaan katkeaa. Mutta tulee sitä myöhemmin muunlaisia syitä olla vanhemmista "riippuvaisia" kuin katto pään päällä ja ruoka, mikä oli lapsuudessa ja nuoruudessa. Esim. lasten syntyessä alkaa katsella oman äidinsä suuntaan neuvoja ja kokemuksia kysellen jne. Että kai se on luonnossa järjestetty niin, että kukaan ei voi elää ns. tyhjiössä ilman kytköksiä seuraavaan ja edelliseen sukupolveen. Tai olisi kummallista, jos ei olisi yhteyttä itseä vanhempiin ihmisiin ollenkaan vaan vain samanikäisiin (ja itseään nuorempiin). Toki mitään kyttäämistä ja liiallista hallitsemista en voi hyväksyä esim. omilta vanhemmilta tai muilta.
- mösö
Vaikea anoppi ei ehkä kasva aikuiseksi koskaan, sitä ei kannata jäädä odottamaan. Millainen on vaikea anoppi? Itsekäs, laiska, turhamainen, ylpeä, itsekeskeinen, riidanhaluinen, juoruileva, epäluotettava, valehtelija, kleptomaani, luulosairas, liikalihava, ahne, oikutteleva, huomionkipeä, lapsellinen, tuhlaavainen, toisia hyväksikäyttävä ja heissä riippuva, huumorintajuton, masentunut, ailahtelevainen, toisia arvosteleva, tyhmä ja taitamaton. Arvaa, kenet kuvasin? Itseni! Olen anoppi ja luullut olevani joku hyvätekijä ja erinomainen ihminen, mutta pienellä itsetutkiskelulla löytyi noin paljon negatiivista! On aika vaikea nähdä itseään toisten silmin!
- Eräs anoppi
vähän liioittelit.
Rupesin oikein miettimään mitä näistä tunnustaisin omiksi vioikseni.
Rehellisesti voin ainakin pudottaa pois kleptomaanin.
Pudottaisin mielelläni pois muutaman muunkin, mutta, kuten sanoit, on vaikea nähdä itseään toisten silmin. - Saara
ominaisuuksista olivat tosiaan epämiellyttäviksi laskettavia :) MUTTA kysyn kuitenkin, miten esim. liikalihavuus tai laiskuus tekevät vaikean anopin? Mielestäni painoni tai aktiivisuuteni eivät ole lainkaan potentiaalisen miniän/vävyn päänsärkyjä. Tai tuhlaavaisuus - omiasihan tuhlaat. Kleptomaniakin vain siinä tapauksessa, että heidän irtaimistoaan kulkeutuu mukanasi, muuten se on vain uhrin ja virkavallan päänsärky.
Itse toivon, etten listaltasi olisi koskaan epäluotettava valehtelija, hyväksikäyttävä tai riippuja. Sen sijaan olen hyvillä mielin itsekäs, laiska, turhamainen, ylpeä, itsekeskeinen, liikalihava, ahne, oikutteleva, lapsellinen, tuhlaavainen ja taitamaton. So what? - onse
Positiivista on tuossa se, että itse todellakin näet nämä virheet itsessäsi pienellä tutkiskelulla. Et varmastikaan ole silloin pahemmasta päästä, kun kykenet tuohon!
Tsemppiä! - löytyy
Kleptomania on ainoa mitä en ole koskaan havainnut, sanoisin kyllä jos olisi.
Mutta, eiköhän jokaisesta löydy samoja piirteitä kun oikein hakee. - mösö
löytyy kirjoitti:
Kleptomania on ainoa mitä en ole koskaan havainnut, sanoisin kyllä jos olisi.
Mutta, eiköhän jokaisesta löydy samoja piirteitä kun oikein hakee.Täällä taas tämä vaikea anoppi. Pari selitystä - ison perintöni tuhlasin parissa vuodessa, jaellen rahaa ovista ja ikkunoista (lapsilleni myös, mutta suurin osa remonttireiskoille hometalon korjauksesta) ja yksi etelänmatka ehdittiin tehdä. Sitten oltiin hometalon laskujen kanssa puilla paljailla. Tässä vaiheessa iski jonkinlainen kleptomania, vein tavarataloista esim. huulipuna- ja voidenäytteitä, ja muuta pientä mikä meni hihaan. Jäin kiinni isosta aurinkohatusta 5 e, joka oli 'unohtunut' ostoskoriin. Vartija uskoi selityksen unohduksesta, mutta siihen loppui näpistely, ei enää pysty siihen, sen verran vakava varoitus oli. Sitten valehtelusta ja epäluotettavuudesta: olen esimerkiksi puhunut lapsille toisistaan jotain ja kun he ovat siitä suuttuneet, koettanut 'tulkita' asioita parhain päin. Miniöilleni olen kuitenkin mielestäni ollut enimmäkseen mukava ja ymmärtäväinen, mutta kaikki voidaan tietenkin nähdä haluttaessa toisinkin ja siihen heillä on oikeus. Toisin sanoen, opettelen vielä elämään kunnolla, olen vasta kuusikymppinen ja vähän alkaa valjeta, etten ole täydellinen.
- oot kyllä
mösö kirjoitti:
Täällä taas tämä vaikea anoppi. Pari selitystä - ison perintöni tuhlasin parissa vuodessa, jaellen rahaa ovista ja ikkunoista (lapsilleni myös, mutta suurin osa remonttireiskoille hometalon korjauksesta) ja yksi etelänmatka ehdittiin tehdä. Sitten oltiin hometalon laskujen kanssa puilla paljailla. Tässä vaiheessa iski jonkinlainen kleptomania, vein tavarataloista esim. huulipuna- ja voidenäytteitä, ja muuta pientä mikä meni hihaan. Jäin kiinni isosta aurinkohatusta 5 e, joka oli 'unohtunut' ostoskoriin. Vartija uskoi selityksen unohduksesta, mutta siihen loppui näpistely, ei enää pysty siihen, sen verran vakava varoitus oli. Sitten valehtelusta ja epäluotettavuudesta: olen esimerkiksi puhunut lapsille toisistaan jotain ja kun he ovat siitä suuttuneet, koettanut 'tulkita' asioita parhain päin. Miniöilleni olen kuitenkin mielestäni ollut enimmäkseen mukava ja ymmärtäväinen, mutta kaikki voidaan tietenkin nähdä haluttaessa toisinkin ja siihen heillä on oikeus. Toisin sanoen, opettelen vielä elämään kunnolla, olen vasta kuusikymppinen ja vähän alkaa valjeta, etten ole täydellinen.
symppis, "vikoinesi".
- ... tällaista lisää
En tiedä, mikä on sinun ja miniäsi suhde, mutta ylipäätään ihmisenä vaikutut äärimmäisen mielenkiintoiselta ja positiiviselta tapaukselta. On parasta kirjoittaa asioista joita tuntee ja aikuisten ihmisten luulisi tuntevan itsensä. Oman kokemukseni paras anoppi-miniä suhde syntyy, jos molemmat aidosti kuuntelevat toisiaan ja toimivat sen mukaan. Sinusta saa yhden kirjoituksen perusteella mielikuvan, että elät ja annat toisenkin elää. Sillä pötkii jo aika pitkälle myös anoppi-miniä suhteessa.
- Anoppi
ONNITTELUT ! Samma här, mut toistepäin...
Pääsin eroon vaikeasta luonnehäiriöisestä, narsistisesta, sekakäyttäjästä, agressiivisesta, valehtelevasta, haukkuvasta, hyväksikäyttävästä, linnakundien kaverista, tuhlurista, baarikärpäsestä jne.. miniästäni (kestin 6 v.), kun "unohdin " vastata hänen puheluihinsa, jotka soitettiin aina kännissä. Viestin poikani kysyessä, miksi te "vihaatte" vaimoanai NIIN paljon, (vaimo puhdas!, manipuloinnin mestari narsku) suorat sanat, kerroin myös toisten miesten matkassa luuhaamisista (nähty on, monikin). Sain vihat myös pojaltani ja haista vittu, oot sairas-viestejä. Miniä haukkui "saatanan lehmä, jne.." En saa puhua enää lapsenlapsellenikaan, kun paljastin , että kyllä tiedetään, missä mennään ja kuinka meitä kaikesta avusta syytetty ja haukuttu palkakasi. Olemme muutenkin pysytelleet taka-alalla poikani pesueen kanssa, kun aina olivat vaatimassa lastenhoitoa, autoa, rakennusapua, rahaa, jne..KOSKAAN ei edes kahvikuppia tarjottu !! Näin maaailma makaa ! Elämä on..........t: 50 v. anoppi, miniä, äiti, sisar, mummo ja työssäkäyvä - täysijärkinen -toistaiseksi !!- oikein on
Tosi kiva, että pääsit eroon sellaisesta miniästä. Olen iloinen puolestasi.
Oletko nyt tekemisissä lapsenpasten kanssa vai ovatko jo niin häiriintyneet ettei ole mahdollista enää pitää niihin yhteyttä? - 2.vaimolta
Miten ihmeessä se miniä kerkiikin joka paikkaan? Hyvä ihme, näitä nykyajan 30-v naisia. Sossukaan ei ole huomannut, ei poliisi, tarhan tädit, eivätkä naapuritkaan välitä, eikä edes oma mies, onneksi sinä välität. Mistä hän sitä energiaa oikein saa, varmana niistä kielletyistä aineista. Minä kun yleensä vain rojahdan sohvalle työpäivän jälkeen.
Ajattele, varmaan vie lapset vaikka tarhaan, eikä edes leivo pullaa heille, jotta voi viettää laatuaikaa linnakundien kanssa, juo ja vetää varmaan kaiken maailman piristeitä näiden kanssa, heiltähän niitä saa, shoppailee päivät pitkät helvetin enkeliliivejä, puhuu puuta heinää eikä välitä kuka kuulee, ja lapset ovat silti edelleen tällä perheellä. On yhteiskunta mennyt oudoksi, kun mikään muu valvova viranomainen ei ole huomannut tätä. Sinun lisäksesi. Onneksi heillä on sinut.
Kuuden vuoden jälkeen. Ja kaikki tämä vielä remonttihommien keskellä, että jopa kehtasivat pyytää teiltä rakennusapua, eivätkä edes kahvikuppia tarjonneet. Mistä sitä tietää, vaikka se miniä oli pantannut sen ostaakseen jotain nuuskattavaa. Kaikenlaista on liikkeellä. Ja autoakin vaativat teiltä, ai jai. Olisi varmaan ajanut sitäkin kännissä, ja huumeissa, hyvä ettet lainannut. Ehtiviä nuo nykyajan nuoret.
uskoo ken tahtoo - Nimetön
2.vaimolta kirjoitti:
Miten ihmeessä se miniä kerkiikin joka paikkaan? Hyvä ihme, näitä nykyajan 30-v naisia. Sossukaan ei ole huomannut, ei poliisi, tarhan tädit, eivätkä naapuritkaan välitä, eikä edes oma mies, onneksi sinä välität. Mistä hän sitä energiaa oikein saa, varmana niistä kielletyistä aineista. Minä kun yleensä vain rojahdan sohvalle työpäivän jälkeen.
Ajattele, varmaan vie lapset vaikka tarhaan, eikä edes leivo pullaa heille, jotta voi viettää laatuaikaa linnakundien kanssa, juo ja vetää varmaan kaiken maailman piristeitä näiden kanssa, heiltähän niitä saa, shoppailee päivät pitkät helvetin enkeliliivejä, puhuu puuta heinää eikä välitä kuka kuulee, ja lapset ovat silti edelleen tällä perheellä. On yhteiskunta mennyt oudoksi, kun mikään muu valvova viranomainen ei ole huomannut tätä. Sinun lisäksesi. Onneksi heillä on sinut.
Kuuden vuoden jälkeen. Ja kaikki tämä vielä remonttihommien keskellä, että jopa kehtasivat pyytää teiltä rakennusapua, eivätkä edes kahvikuppia tarjonneet. Mistä sitä tietää, vaikka se miniä oli pantannut sen ostaakseen jotain nuuskattavaa. Kaikenlaista on liikkeellä. Ja autoakin vaativat teiltä, ai jai. Olisi varmaan ajanut sitäkin kännissä, ja huumeissa, hyvä ettet lainannut. Ehtiviä nuo nykyajan nuoret.
uskoo ken tahtooPuhuit juuri miniästäni ! Ajanutkin kännissä, kyllä ja useasti, nähty on! Mm. tullut kännissä autolla miedän mökille koko pesue kyydissä ! Ajanut kännissä mieheni jalan yli ! Jne...Outo koko stoori, MUTTA TOSI ON !! Paljon olisi kroisoa tarinaa rva miniästä, mutta olkoon. Niin, lastenlapsiani en saa nähdä, saatikka puhua ! Näin se vain on. Mutta eroon pääsin, kun reilusti kerroin, että "tiedetään, tiedetään" ja nyt loppuu se syyttely turhista ! Moni muukin älysi päästä eroon tästä naisesta! Ihmiset ovat ihmiessään, kuinka poiani jaksaa katsoa sitä hurjaa nyrkkisankaria ! Lapsen (12 v.) pahoinpitelyyn löytyy todistajia useita, aikuisia ja rehellislä ihmisä ! Tajusin itsekkin vasta toukokuussa 2006, kun ystäväni suositteli kirjaa: Naamiona terve mieli, mikä miniää vaivaa. Kirja on aivan kuin heidän perheestä. kerroin vain teille hyvät lukijat, mitä elämä saattaakaan sisällään pitää.
- Nimetön
2.vaimolta kirjoitti:
Miten ihmeessä se miniä kerkiikin joka paikkaan? Hyvä ihme, näitä nykyajan 30-v naisia. Sossukaan ei ole huomannut, ei poliisi, tarhan tädit, eivätkä naapuritkaan välitä, eikä edes oma mies, onneksi sinä välität. Mistä hän sitä energiaa oikein saa, varmana niistä kielletyistä aineista. Minä kun yleensä vain rojahdan sohvalle työpäivän jälkeen.
Ajattele, varmaan vie lapset vaikka tarhaan, eikä edes leivo pullaa heille, jotta voi viettää laatuaikaa linnakundien kanssa, juo ja vetää varmaan kaiken maailman piristeitä näiden kanssa, heiltähän niitä saa, shoppailee päivät pitkät helvetin enkeliliivejä, puhuu puuta heinää eikä välitä kuka kuulee, ja lapset ovat silti edelleen tällä perheellä. On yhteiskunta mennyt oudoksi, kun mikään muu valvova viranomainen ei ole huomannut tätä. Sinun lisäksesi. Onneksi heillä on sinut.
Kuuden vuoden jälkeen. Ja kaikki tämä vielä remonttihommien keskellä, että jopa kehtasivat pyytää teiltä rakennusapua, eivätkä edes kahvikuppia tarjonneet. Mistä sitä tietää, vaikka se miniä oli pantannut sen ostaakseen jotain nuuskattavaa. Kaikenlaista on liikkeellä. Ja autoakin vaativat teiltä, ai jai. Olisi varmaan ajanut sitäkin kännissä, ja huumeissa, hyvä ettet lainannut. Ehtiviä nuo nykyajan nuoret.
uskoo ken tahtooTäällä anoppi taas. POIKANI hoitaa kodin, vie lapset tarhaan ja laittaa ruuan, nainen EI TODELLAKAAN OLE MIKÄÄ PULLANTUOKSUINEN ÄITI, vaan juo kaljaa vapaapäivänsä, tupakoi ja puhuu kännyynsä ja esittää lääkäriä ja viisasta, suuruudenhullu lähihoitaja. Kuka uskaltaa vastustaa Narsku-vaimoa ?? Kysyn vaan? Uhkailu, kiristys on väiden venkuloiden puuhaa. Eihän poikani tunnustanut minulle koskaan, että menee päin persettä, vaikka turpaansa on akaltaan saanut ja nähty on !!Niin, lähihoitaja, ja kehuu, kuinka hällä on lääkkeiden jako-oikeus mielenterveyskuntoutujille ja on Subutexit laukussa.Kaksi kertaa jäi kiinni pilsujen vedosta sekä meillä, että mökillä. Poikani kuulin sanovan : Pitääkö niitä pilsuja taas vetää ?!? TÄMÄ EI OLE USKON ASIA, VAAN TIEDON ASIA !
- aivan surullista
Nimetön kirjoitti:
Täällä anoppi taas. POIKANI hoitaa kodin, vie lapset tarhaan ja laittaa ruuan, nainen EI TODELLAKAAN OLE MIKÄÄ PULLANTUOKSUINEN ÄITI, vaan juo kaljaa vapaapäivänsä, tupakoi ja puhuu kännyynsä ja esittää lääkäriä ja viisasta, suuruudenhullu lähihoitaja. Kuka uskaltaa vastustaa Narsku-vaimoa ?? Kysyn vaan? Uhkailu, kiristys on väiden venkuloiden puuhaa. Eihän poikani tunnustanut minulle koskaan, että menee päin persettä, vaikka turpaansa on akaltaan saanut ja nähty on !!Niin, lähihoitaja, ja kehuu, kuinka hällä on lääkkeiden jako-oikeus mielenterveyskuntoutujille ja on Subutexit laukussa.Kaksi kertaa jäi kiinni pilsujen vedosta sekä meillä, että mökillä. Poikani kuulin sanovan : Pitääkö niitä pilsuja taas vetää ?!? TÄMÄ EI OLE USKON ASIA, VAAN TIEDON ASIA !
Kyllä sinulla on raskasta, olen hyvin pahoillani sinun puolestasi. Todella kamalaa niiden pienten lasten kannalta.
Sinulla on niin ahdistavaa, että suosittelisin nyt, että jätät heidät herran huomaan. Tiedän kunka raakasti se on sanottu kun kehoitan sinua hylkäämään poikasi ja lastenlapsesi, mutta muuta ei voi tehdä.
Itsellä tytär jolla pahoja vaikeuksia ja ei huoli apua. Kun on huumeasiat kysymyksessä, on ainoa järkevä keino pysyä täysin erossa. Oma terveys on nyt vaarassa.
Ne psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat ovat niin vaikeita, että niitä ei osaa selvittää edes ammatti-ihmiset. Joten tee valinta, säilytä oma mielenterveytesi ja hankkiudu eroon.
Itse olen valinnut hylkäämisen. Vietän nyt suruaikaa, olen pitänyt "hautajaiset". Tytär ja lapsenlapsi meni yhdellä kertaa. Itken yksin yöllä kun ahdisrus on pahimmillaan, häpeä on suuri mutta on vain jatkettava eteenpäin. Onneksi minulla on miesystävä, anoppi, oma äiti ja koko sukuni tukemassa minua ja he kaikki tukevat minua hylkäämispäätöksessä. Suvun kanssa olen pitänyt hätäkokouksen ja tähän olemme päätyneet, oman terveyden vuoksi pakko hylätä. - jatkoa
aivan surullista kirjoitti:
Kyllä sinulla on raskasta, olen hyvin pahoillani sinun puolestasi. Todella kamalaa niiden pienten lasten kannalta.
Sinulla on niin ahdistavaa, että suosittelisin nyt, että jätät heidät herran huomaan. Tiedän kunka raakasti se on sanottu kun kehoitan sinua hylkäämään poikasi ja lastenlapsesi, mutta muuta ei voi tehdä.
Itsellä tytär jolla pahoja vaikeuksia ja ei huoli apua. Kun on huumeasiat kysymyksessä, on ainoa järkevä keino pysyä täysin erossa. Oma terveys on nyt vaarassa.
Ne psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat ovat niin vaikeita, että niitä ei osaa selvittää edes ammatti-ihmiset. Joten tee valinta, säilytä oma mielenterveytesi ja hankkiudu eroon.
Itse olen valinnut hylkäämisen. Vietän nyt suruaikaa, olen pitänyt "hautajaiset". Tytär ja lapsenlapsi meni yhdellä kertaa. Itken yksin yöllä kun ahdisrus on pahimmillaan, häpeä on suuri mutta on vain jatkettava eteenpäin. Onneksi minulla on miesystävä, anoppi, oma äiti ja koko sukuni tukemassa minua ja he kaikki tukevat minua hylkäämispäätöksessä. Suvun kanssa olen pitänyt hätäkokouksen ja tähän olemme päätyneet, oman terveyden vuoksi pakko hylätä.Yhteiskunnassa vallitsee sellaiset olosuhteet, että sosiaalisia ongelmia suojellaan "normaalien" ihmisten puolesta.
Aina löytyy niitä jotka ns. terveitä ihmisiä jotka alkavat puolustaa sosiialisissa ongelmissa olevia ovat suojelemassa hoidolta.
Se huomaa näilläkin palstoilla, kun yrität pyytää apua että sosiaalisin ongelmiin puututtaisiin, saat itse haukkumiset ns. normaaleilta ja terveiltä täysin ulkopuolisilta ihmisiltä. Kuuluu ilmeisesti ihmisten luonteeseen ja yleiseen kanssakäymiseen, se että ei saa puuttua eikä auttaa.
Ongelmaahan ei edes olisi ja kaikki ihmiset näkisivät sosiaalisten ongelmien olevan sellaisia, että autetaan ja puututaan. Meidän on hyväksyttävi valtaväestön käytös, hylkääminen, koska tukea ei tule toisilta. - lapsies elämään
puutut? Senku elät omaa elämääs vaan. Niin alkaa maistua paremmalta ne hetket, joina saat lapsenlapsesi mummulaan. Ja pysyy se poikaskin paremmassa ruodissa, kun et puutu vaan annat pojan ottaa vastuun omista asioistaan niin se oppii sen vastuunottamaan..vaikka kantapään kautta jos se ei muuten tajua. Kaikki voittaa..ja pysyt järjissäsi.
- huomaan
lapsies elämään kirjoitti:
puutut? Senku elät omaa elämääs vaan. Niin alkaa maistua paremmalta ne hetket, joina saat lapsenlapsesi mummulaan. Ja pysyy se poikaskin paremmassa ruodissa, kun et puutu vaan annat pojan ottaa vastuun omista asioistaan niin se oppii sen vastuunottamaan..vaikka kantapään kautta jos se ei muuten tajua. Kaikki voittaa..ja pysyt järjissäsi.
säälin sinua, sinulta puuttuu empatiakyky, miksi. Et ole koskaan saanut rakkautta.
- Nimetön
jatkoa kirjoitti:
Yhteiskunnassa vallitsee sellaiset olosuhteet, että sosiaalisia ongelmia suojellaan "normaalien" ihmisten puolesta.
Aina löytyy niitä jotka ns. terveitä ihmisiä jotka alkavat puolustaa sosiialisissa ongelmissa olevia ovat suojelemassa hoidolta.
Se huomaa näilläkin palstoilla, kun yrität pyytää apua että sosiaalisin ongelmiin puututtaisiin, saat itse haukkumiset ns. normaaleilta ja terveiltä täysin ulkopuolisilta ihmisiltä. Kuuluu ilmeisesti ihmisten luonteeseen ja yleiseen kanssakäymiseen, se että ei saa puuttua eikä auttaa.
Ongelmaahan ei edes olisi ja kaikki ihmiset näkisivät sosiaalisten ongelmien olevan sellaisia, että autetaan ja puututaan. Meidän on hyväksyttävi valtaväestön käytös, hylkääminen, koska tukea ei tule toisilta.Anoppi täällä. Kova on kohtalo sinullakin. Olen hylännyt koko pesueen. En ole missään tekemisissä heidän kenenkään kanssa. On minulla tytär ja kaksi ihanaa lastenlasta. Heihin on todella läheiset välit ja yhteys pelaa melkein päivittäin. Asumme samassa kaupungissa kaikki. En voi tehdä mitään. Näin sanoi työterveyspsygologi myös. ja antoi saman neuvon kuin sinä. Minulla olleet aina läheiste ja hyvät välit poikaani, kaikki muuttui kun tuo naikkonen astui kuvaan, poikani eka heila !
- Nimetön
lapsies elämään kirjoitti:
puutut? Senku elät omaa elämääs vaan. Niin alkaa maistua paremmalta ne hetket, joina saat lapsenlapsesi mummulaan. Ja pysyy se poikaskin paremmassa ruodissa, kun et puutu vaan annat pojan ottaa vastuun omista asioistaan niin se oppii sen vastuunottamaan..vaikka kantapään kautta jos se ei muuten tajua. Kaikki voittaa..ja pysyt järjissäsi.
Anoppi täällä. Etkö lukenut, ETTÄ EMME OLE PUUTTUNEET LAPSIEMME TAI KENENKÄÄN ELÄMÄÄN, päinvastoin olemme "pakoilleet" poikani pesuetta,KOSKA joka yhteydenotto oli miniän humalainen lipevä puhelu (yök!) ja kohta perään soitti poikani, jotta "Otatteko pojat hoitoon pe-su tai Juhannuksena/Uutena Vuotena/Vappuna/Rockien aikoihin ja monia päiviä sekä ihan muuten vaan, haetko pojat sieltä ja tuotte tänne jne...tai tulettako laittamaan sitä ja sitä, paistatko joulupiirakat 100 kpl." Eli näin röyhkeää. Kaikki tehtiin ja tehtiin pikkupoikien takia, kunnes kerran taas sen jälkeen kun pojat olivat mökillä täysihoidossa, MUTTA mukaan lähti eräs nuori tyttö,(joka oli alunperin Narskun palvelija, niin tämä miniä oli soittanut tytölle ja itkettänyt häntä: "Mitä helvettiä SINÄ siellä mökillä teet, ethän ole edes sukus jne." Samaan hengenvetoon miniä oli haukunut meidätkin !Tyttö kertoi kaiken isälleen (ei ekat haukut) ja isänsä soitti pojalleni, että ellet laita akkaasi ruotuun ja lopu perätön haukkuminen,niin tulee poliisiasia. Loppui sen osoitteen haukkuminen - meille taas tulee häirikkösoittoja. Otin yhteyden poliisiin !!!Jotta näin ! Koko ajan ollut tämmöinen passausmeininki. Tyttären perhe ihan eri maata. Miniähän ei tehnyt mitään, pesetti rintsikkansakin meillä ja ei pedannut petiään, saatikka raivannut ruoka-astioitaan puhumattakaan tiskauksesta- tai muusta avusta, KUN itse oli paikalla palvottava ja passattava. Lapsetkin hoidettiin, VAIKKA itse paikalla, hän joi puhui kännyssä ja esitti ties mitä. Narsku ei passaa/auta (ainoastaan, jos saa itse siitä hyötyä) ketään missään olosuhteissa, häntä on palvottava.Kaikki tämä selvisi (diagnoosi siis) kun luin sen kirjan Naamiona terve mieli. Hyvä, jotta luin. ELÄMME OMAA ELÄMÄÄMME - NYT TODELLA HELPOTTUNEENA MUTTA SURULLISENA KUN VIATTOMAT LAPSET SAAVAT KÄRSIÄ !!!Ai, niin koulupojalla kouluongelmia (adhd) ja äitinsä käyny haukkuu opettajat,KOSKA Narskun lapset ovat täydellisiä kuten kaikki muukin, näin he näkevät maailman.
- Nimetön
lapsies elämään kirjoitti:
puutut? Senku elät omaa elämääs vaan. Niin alkaa maistua paremmalta ne hetket, joina saat lapsenlapsesi mummulaan. Ja pysyy se poikaskin paremmassa ruodissa, kun et puutu vaan annat pojan ottaa vastuun omista asioistaan niin se oppii sen vastuunottamaan..vaikka kantapään kautta jos se ei muuten tajua. Kaikki voittaa..ja pysyt järjissäsi.
Miniäni löi multa silmät mustaksi eräänä kesäpäivänä MEIDÄN mökillä, kun oli tuppi nurin ja adhd-poika alkoi oireilla pahasti. Itse miniän suusta kuulin, kun hälle soitti joku hoitsu ja miniä puhui poikansa adhd-epäilystä. Jos sillee ! Kävi toisenkin kerran kiinni, ja mieheni tuli väliin molemmilla kerroilla ja poikani näki, mitä sattui. KUITENKIN: MINÄ olen miniä hakkaaja !!!
- hyvinkin empaattisesta
huomaan kirjoitti:
säälin sinua, sinulta puuttuu empatiakyky, miksi. Et ole koskaan saanut rakkautta.
kodista. Kodista, jossa lapset saavat lentää pesästä, ja jossa ei kuvitella vanhempien tuntevan ja tietävän, mikä on paras kumppani lapselle, vaan tiedetään, että lapsi "joutuu" kumppaninsa kanssa elämään eli kumppaniks hän valitsee sellaisen, jonka kanssa hänellä on hyvä olla. Ja täytyy myöntää, ettei mitään järkyttäviä tyyppejä ole kotiin tullu koskaan vietyäkään. Että lienee asiat kunnossa, kun lapsi osaa pysyä poissa huonosta seurasta jo valmiiksi...kumma kyllä kaikki esitellyt ovat vanhemmille kelvanneet. Meidään sukuun miniät ja vävyt ovat tervetulleita, toisin kuin eräillä muilla.
- onpa teillä sakkia
Nimetön kirjoitti:
Anoppi täällä. Etkö lukenut, ETTÄ EMME OLE PUUTTUNEET LAPSIEMME TAI KENENKÄÄN ELÄMÄÄN, päinvastoin olemme "pakoilleet" poikani pesuetta,KOSKA joka yhteydenotto oli miniän humalainen lipevä puhelu (yök!) ja kohta perään soitti poikani, jotta "Otatteko pojat hoitoon pe-su tai Juhannuksena/Uutena Vuotena/Vappuna/Rockien aikoihin ja monia päiviä sekä ihan muuten vaan, haetko pojat sieltä ja tuotte tänne jne...tai tulettako laittamaan sitä ja sitä, paistatko joulupiirakat 100 kpl." Eli näin röyhkeää. Kaikki tehtiin ja tehtiin pikkupoikien takia, kunnes kerran taas sen jälkeen kun pojat olivat mökillä täysihoidossa, MUTTA mukaan lähti eräs nuori tyttö,(joka oli alunperin Narskun palvelija, niin tämä miniä oli soittanut tytölle ja itkettänyt häntä: "Mitä helvettiä SINÄ siellä mökillä teet, ethän ole edes sukus jne." Samaan hengenvetoon miniä oli haukunut meidätkin !Tyttö kertoi kaiken isälleen (ei ekat haukut) ja isänsä soitti pojalleni, että ellet laita akkaasi ruotuun ja lopu perätön haukkuminen,niin tulee poliisiasia. Loppui sen osoitteen haukkuminen - meille taas tulee häirikkösoittoja. Otin yhteyden poliisiin !!!Jotta näin ! Koko ajan ollut tämmöinen passausmeininki. Tyttären perhe ihan eri maata. Miniähän ei tehnyt mitään, pesetti rintsikkansakin meillä ja ei pedannut petiään, saatikka raivannut ruoka-astioitaan puhumattakaan tiskauksesta- tai muusta avusta, KUN itse oli paikalla palvottava ja passattava. Lapsetkin hoidettiin, VAIKKA itse paikalla, hän joi puhui kännyssä ja esitti ties mitä. Narsku ei passaa/auta (ainoastaan, jos saa itse siitä hyötyä) ketään missään olosuhteissa, häntä on palvottava.Kaikki tämä selvisi (diagnoosi siis) kun luin sen kirjan Naamiona terve mieli. Hyvä, jotta luin. ELÄMME OMAA ELÄMÄÄMME - NYT TODELLA HELPOTTUNEENA MUTTA SURULLISENA KUN VIATTOMAT LAPSET SAAVAT KÄRSIÄ !!!Ai, niin koulupojalla kouluongelmia (adhd) ja äitinsä käyny haukkuu opettajat,KOSKA Narskun lapset ovat täydellisiä kuten kaikki muukin, näin he näkevät maailman.
teillä on tilanne ees pässy ikinä tolle asteelle? Ootteko pitäny liian kovaa kuria lapsillenne vai ovatko he toisaalta sit saaneet tehdä aina päänsä mukaan, kun ei käyttäydytä osata?
Varmaan olet provoilija...ei kukaan järkevä ihminen sotke poliisia mukaan tollaisiin asioihin. Itse en olisi hetkeäkään kauempaa tekemisissä ihmisten kanssa, jotka poliisiasioilla uhkailevat. Taidatte olla ihan samanlaista sakkia teidän perhe ja miniänne perhe. (Samanlaiset päätyvät usein yhteenkin.) - lopeta jo.
Nimetön kirjoitti:
Miniäni löi multa silmät mustaksi eräänä kesäpäivänä MEIDÄN mökillä, kun oli tuppi nurin ja adhd-poika alkoi oireilla pahasti. Itse miniän suusta kuulin, kun hälle soitti joku hoitsu ja miniä puhui poikansa adhd-epäilystä. Jos sillee ! Kävi toisenkin kerran kiinni, ja mieheni tuli väliin molemmilla kerroilla ja poikani näki, mitä sattui. KUITENKIN: MINÄ olen miniä hakkaaja !!!
Tonhan kato huomasin jo ekasta viestistäsi, ettette taida kovin täyspäistä sakkia olevan. Ja senhän tietää jo pienikin, että todella päästään viiraava ei tajua, että sen päässä viiraa.
- oot joku
Nimetön kirjoitti:
Anoppi täällä. Kova on kohtalo sinullakin. Olen hylännyt koko pesueen. En ole missään tekemisissä heidän kenenkään kanssa. On minulla tytär ja kaksi ihanaa lastenlasta. Heihin on todella läheiset välit ja yhteys pelaa melkein päivittäin. Asumme samassa kaupungissa kaikki. En voi tehdä mitään. Näin sanoi työterveyspsygologi myös. ja antoi saman neuvon kuin sinä. Minulla olleet aina läheiste ja hyvät välit poikaani, kaikki muuttui kun tuo naikkonen astui kuvaan, poikani eka heila !
mielenterveyspotilas.
- 2.vaimolta
aivan surullista kirjoitti:
Kyllä sinulla on raskasta, olen hyvin pahoillani sinun puolestasi. Todella kamalaa niiden pienten lasten kannalta.
Sinulla on niin ahdistavaa, että suosittelisin nyt, että jätät heidät herran huomaan. Tiedän kunka raakasti se on sanottu kun kehoitan sinua hylkäämään poikasi ja lastenlapsesi, mutta muuta ei voi tehdä.
Itsellä tytär jolla pahoja vaikeuksia ja ei huoli apua. Kun on huumeasiat kysymyksessä, on ainoa järkevä keino pysyä täysin erossa. Oma terveys on nyt vaarassa.
Ne psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat ovat niin vaikeita, että niitä ei osaa selvittää edes ammatti-ihmiset. Joten tee valinta, säilytä oma mielenterveytesi ja hankkiudu eroon.
Itse olen valinnut hylkäämisen. Vietän nyt suruaikaa, olen pitänyt "hautajaiset". Tytär ja lapsenlapsi meni yhdellä kertaa. Itken yksin yöllä kun ahdisrus on pahimmillaan, häpeä on suuri mutta on vain jatkettava eteenpäin. Onneksi minulla on miesystävä, anoppi, oma äiti ja koko sukuni tukemassa minua ja he kaikki tukevat minua hylkäämispäätöksessä. Suvun kanssa olen pitänyt hätäkokouksen ja tähän olemme päätyneet, oman terveyden vuoksi pakko hylätä.Tyttärelläsi on huumeongelma, ja päätit siksi hyljätä hänet ja lapsenlapsesi? Perheessäsi on vakava ongelma, joka uhkaa tyttäresi terveyttä, ja mitä sukusi tekee, tukee sinua, tuon lapsen äitiä kaikin mahdollisin keinoin?
Muistan, että yläasteella isä ja äiti tulivat kertomaan heidän pikkuPrinsessastaan, ja kertoivat tämän kuolleen huumeisiin. He kertoivat tukeneensa tytärtään, tiellä kohti vieroitusta, ja koettivat tehdä kaikkensa, jotta tytär selviäisi. Hän ei selvinnyt. He tulivat kertomaan, mitä he tekivät.
Sinä kerrot täällä surullisena samanlaisesta tapauksesta, erona on vain se, että sinä jätät tyttäresi ja tämän lapsen yksin. Millainen äiti oikein olet? Sinä olet oikeastaan se ainoa henkilö, jonka pitäisi tässä tilanteessa tehdä jotain, joka voi tehdä jotain. Et sinä niitä hautajaisia tule vain tämän yhden kerran viettämään. Tulee vielä se toinen ja viimeinen kerta. Mitä teet silloin? Aiot nyyhkiä tyttäresi arkun äärellä? Katua, että olisit voinut tehdä jotain ehkä?
Selän kääntäminen huumeongelmaiselle tyttärelle on aivan tasan tarkkaan tuhat kertaa pahempi juttu kuin selän kääntäminen miniälle, jota eräs anoppi syyttää vaikka mistä. Miniä ei tarvitse anoppia, mutta tytär tarvitsee äitiä.
Olet lapsesi huoltaja tämän jokaisena päivänä, olet itse tyttäresi kasvattanut, ota vastuu elämästäsi ja tyttäresi perheen elämästä ja kanna se vastuu. Älä tule tänne palstalle kertomaan, kuinka rankkaa sinulla on, vaikka koko suku tukee sinua. En sääli huumeongelmaisia, ei sinun tarvitse auttaa häntä rahallisesti, ota yhteys ammattiauttajiin, jos et itse osaa. Tee jotain.
Jos jotain tapahtuu, muista, että sinulla oli mahdollisuus auttaa. - Nimetön
onpa teillä sakkia kirjoitti:
teillä on tilanne ees pässy ikinä tolle asteelle? Ootteko pitäny liian kovaa kuria lapsillenne vai ovatko he toisaalta sit saaneet tehdä aina päänsä mukaan, kun ei käyttäydytä osata?
Varmaan olet provoilija...ei kukaan järkevä ihminen sotke poliisia mukaan tollaisiin asioihin. Itse en olisi hetkeäkään kauempaa tekemisissä ihmisten kanssa, jotka poliisiasioilla uhkailevat. Taidatte olla ihan samanlaista sakkia teidän perhe ja miniänne perhe. (Samanlaiset päätyvät usein yhteenkin.)Miniä uhkasi lähestymiskiellolla jo viime Juhanuksena "kostoksi", itsensä, poikani ja lastensa puolesta minua, koska uskalsin avata suuni ja kertoa pojalleni sen, mitkä tosiasiat tiedän, ja kuinka meitä on loukattu syyttömästi haukkumalla. Kyllä varmasti miniää pelotti oikeasti, jääkö lehdellä soittelemaan, kun totuudet tulivat julki. Naurettavaa oljenkorteen taratumista! Perusteita ei ole eikä hän oikeasti uskalla lähestyä mitään viranomaisia, kun tehnyt niin paljon itse röhnömeitä. Minä taas soitin tutulle poliisille, kun halusin TOIMINTAOHJEITA häirikköpuhelujen johdosta. Haastetta minulle ei ole vielä tullut. Miniä ajatteli kai uhkailulla (venkuloiden tyyli: kiristys ja uhkailu) tukkia suuni, etten vaan paljasta pojalleni enmpää totuutksia. Poikani näätsen oli matkatöissä, jona aikana tämä nainen "hoiteli" naapurin miestä. Kaikki nähty taloyhtiön pihamaaalla ja portaikossa! Niin, tosiaan kukaan järkevä ihminen ei tosiaan uhkaile perättömästi lähestymiskiellolla, varsinkaan kun se ei tule menemään läpi, KOSKA ensinkin se maksaa (miniän rahat finaalissa, tiedän, velkaakin on meille!) ja toiseksi: myös minua kuultaisiin ja kun olisin tuonut todistajat oikeuteen, miniä olisi saanut syytteen esnsinkin pahoinpitelystä ja kännissä ajosta. Elämä ei ole pumpulia, eikä ruusunpunaisia "totuuksia", vaan elämä o n .....Niin, jotta se siitä "provoilustani". En ole päätynyt kenenkään miniän kanssa "yhteen", päin vastoin olen kokeillut pysyä erossa sairaasta ihmisestä. Enkä tosiaan ole päivääkään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka poliisilla uhkaavat. Vieläkin on kännyssäsin ne 10 haukkumaviestiä, esim. "Poliisi nappasi tämänkin veistisi!". Enhän ole miniälle yhtään viestiä edes aiheesta lähettänyt, vaan pojalleni, johon miniä auliisti vastaili, kun loppui jälleen kerran saldot, otettiin alaikäisen lapsen känny, jolla lissää haukuttiin. Omatkin lähettämäni viestit ovat tallessa, odottelenhan edelleen haasteta, Mieheni soittaessa pojalleni, miniä vastaa: "MINÄ vastaan tästä lähin tästä numerosta." Poikaa viedään kuin pässiä liekassa ja eukon ukkovarpaisen väli määrää tahdin ! Sääli miestä. Ikää yli 30 ja ei älliä päässä! Ihan normaali lapsuus ja harrastukset olleet ja valtion hyvässä virassa suojelemassa rajojamme. Ei tarte "päästä"tälle asteelle, kun miniä ollut krimi koko ikänsä, joka ei kestä totuutta. Kaikki eivät jaksa palvoa ja kuunnella valheita. Kuusi vuotta kestettiin LASTEN takia. Tätä hän käyttikin aseenaan. Nyt on ulkona koko suvusta ja ystävät käyneet vähiin, hovi siis pienenee...Narsku mikä Narsku....Onneksi on rehellinen ja mukava vävy. Tervetuloa vaan sukuun tervepäiset vävyt ja minät. Kuinka kiva olisikaan viettää yhteistä aikaa vaikka marjametsässä tai piirakan paistossa, kuteb itse aikoinaan anoppini kanssa. Tämän miniän kanssa ei onnistu, vavyn kanssa taas elämä ihan normaalia ja rehellistä.
- heps vaan
Nimetön kirjoitti:
Miniä uhkasi lähestymiskiellolla jo viime Juhanuksena "kostoksi", itsensä, poikani ja lastensa puolesta minua, koska uskalsin avata suuni ja kertoa pojalleni sen, mitkä tosiasiat tiedän, ja kuinka meitä on loukattu syyttömästi haukkumalla. Kyllä varmasti miniää pelotti oikeasti, jääkö lehdellä soittelemaan, kun totuudet tulivat julki. Naurettavaa oljenkorteen taratumista! Perusteita ei ole eikä hän oikeasti uskalla lähestyä mitään viranomaisia, kun tehnyt niin paljon itse röhnömeitä. Minä taas soitin tutulle poliisille, kun halusin TOIMINTAOHJEITA häirikköpuhelujen johdosta. Haastetta minulle ei ole vielä tullut. Miniä ajatteli kai uhkailulla (venkuloiden tyyli: kiristys ja uhkailu) tukkia suuni, etten vaan paljasta pojalleni enmpää totuutksia. Poikani näätsen oli matkatöissä, jona aikana tämä nainen "hoiteli" naapurin miestä. Kaikki nähty taloyhtiön pihamaaalla ja portaikossa! Niin, tosiaan kukaan järkevä ihminen ei tosiaan uhkaile perättömästi lähestymiskiellolla, varsinkaan kun se ei tule menemään läpi, KOSKA ensinkin se maksaa (miniän rahat finaalissa, tiedän, velkaakin on meille!) ja toiseksi: myös minua kuultaisiin ja kun olisin tuonut todistajat oikeuteen, miniä olisi saanut syytteen esnsinkin pahoinpitelystä ja kännissä ajosta. Elämä ei ole pumpulia, eikä ruusunpunaisia "totuuksia", vaan elämä o n .....Niin, jotta se siitä "provoilustani". En ole päätynyt kenenkään miniän kanssa "yhteen", päin vastoin olen kokeillut pysyä erossa sairaasta ihmisestä. Enkä tosiaan ole päivääkään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka poliisilla uhkaavat. Vieläkin on kännyssäsin ne 10 haukkumaviestiä, esim. "Poliisi nappasi tämänkin veistisi!". Enhän ole miniälle yhtään viestiä edes aiheesta lähettänyt, vaan pojalleni, johon miniä auliisti vastaili, kun loppui jälleen kerran saldot, otettiin alaikäisen lapsen känny, jolla lissää haukuttiin. Omatkin lähettämäni viestit ovat tallessa, odottelenhan edelleen haasteta, Mieheni soittaessa pojalleni, miniä vastaa: "MINÄ vastaan tästä lähin tästä numerosta." Poikaa viedään kuin pässiä liekassa ja eukon ukkovarpaisen väli määrää tahdin ! Sääli miestä. Ikää yli 30 ja ei älliä päässä! Ihan normaali lapsuus ja harrastukset olleet ja valtion hyvässä virassa suojelemassa rajojamme. Ei tarte "päästä"tälle asteelle, kun miniä ollut krimi koko ikänsä, joka ei kestä totuutta. Kaikki eivät jaksa palvoa ja kuunnella valheita. Kuusi vuotta kestettiin LASTEN takia. Tätä hän käyttikin aseenaan. Nyt on ulkona koko suvusta ja ystävät käyneet vähiin, hovi siis pienenee...Narsku mikä Narsku....Onneksi on rehellinen ja mukava vävy. Tervetuloa vaan sukuun tervepäiset vävyt ja minät. Kuinka kiva olisikaan viettää yhteistä aikaa vaikka marjametsässä tai piirakan paistossa, kuteb itse aikoinaan anoppini kanssa. Tämän miniän kanssa ei onnistu, vavyn kanssa taas elämä ihan normaalia ja rehellistä.
Tee näin. Soita miniälle. Pyydä kylään, kerro että sulla on se joululahja, jonka olet unohtanut maksaa. Kun se lumppu soittaa ovikelloa, vedä se äkkiä sisäälle. Sido kiinni se lumppu lasten turvavaljailla, ja kytke komeroon.
Jos uikuttaa, vetele sitä koiranremmillä.
Kiduta sitä tökkimällä sukkapuikolla. Ja kun poikasi itkee oventakana, sano sille, että se lumppu meni vieraan miehen mukaan.
Pidä parikuukautta miniää komerossa ja poikasi on sinä aikana löytänyt kivan lohduttajan. - heps vaan
2.vaimolta kirjoitti:
Tyttärelläsi on huumeongelma, ja päätit siksi hyljätä hänet ja lapsenlapsesi? Perheessäsi on vakava ongelma, joka uhkaa tyttäresi terveyttä, ja mitä sukusi tekee, tukee sinua, tuon lapsen äitiä kaikin mahdollisin keinoin?
Muistan, että yläasteella isä ja äiti tulivat kertomaan heidän pikkuPrinsessastaan, ja kertoivat tämän kuolleen huumeisiin. He kertoivat tukeneensa tytärtään, tiellä kohti vieroitusta, ja koettivat tehdä kaikkensa, jotta tytär selviäisi. Hän ei selvinnyt. He tulivat kertomaan, mitä he tekivät.
Sinä kerrot täällä surullisena samanlaisesta tapauksesta, erona on vain se, että sinä jätät tyttäresi ja tämän lapsen yksin. Millainen äiti oikein olet? Sinä olet oikeastaan se ainoa henkilö, jonka pitäisi tässä tilanteessa tehdä jotain, joka voi tehdä jotain. Et sinä niitä hautajaisia tule vain tämän yhden kerran viettämään. Tulee vielä se toinen ja viimeinen kerta. Mitä teet silloin? Aiot nyyhkiä tyttäresi arkun äärellä? Katua, että olisit voinut tehdä jotain ehkä?
Selän kääntäminen huumeongelmaiselle tyttärelle on aivan tasan tarkkaan tuhat kertaa pahempi juttu kuin selän kääntäminen miniälle, jota eräs anoppi syyttää vaikka mistä. Miniä ei tarvitse anoppia, mutta tytär tarvitsee äitiä.
Olet lapsesi huoltaja tämän jokaisena päivänä, olet itse tyttäresi kasvattanut, ota vastuu elämästäsi ja tyttäresi perheen elämästä ja kanna se vastuu. Älä tule tänne palstalle kertomaan, kuinka rankkaa sinulla on, vaikka koko suku tukee sinua. En sääli huumeongelmaisia, ei sinun tarvitse auttaa häntä rahallisesti, ota yhteys ammattiauttajiin, jos et itse osaa. Tee jotain.
Jos jotain tapahtuu, muista, että sinulla oli mahdollisuus auttaa.Sain tyttären viimmein kiinni. Sidoin sen heti kantoliinalla itseeni kiinni. Kädet sidoin vartaloani myöten alaspäin itseeni kiinni kasvot ulospäin, että kaikki näkee, että se penikka tykkää minusta. Roikutan sitä siinä nyt ainakin kaksi vuotta ja kerron sitten kuulumiset. Lapsenlapset laitoin koiran aitaukseen, ja heitän niille sitä samaa ruokaa kuin rekullekin. Oppivat sitten viimmeinkin ihmisten tavoille.
Vävy lupasi parantaa tapansa, ja kun se on ain kuitenkin ollut niin sulonen niillä ruskeilla silmillään katsoen, joten vaihdoin sen siihen impotenttiin vanhaan äijänkutaleeseen, jota te olette jo viisi vuotta kuolanneet.
Pitäkää hyvänänne, mutta tiedoksi vaan se luottokortti ei toimi enää. - Nimetön
heps vaan kirjoitti:
Tee näin. Soita miniälle. Pyydä kylään, kerro että sulla on se joululahja, jonka olet unohtanut maksaa. Kun se lumppu soittaa ovikelloa, vedä se äkkiä sisäälle. Sido kiinni se lumppu lasten turvavaljailla, ja kytke komeroon.
Jos uikuttaa, vetele sitä koiranremmillä.
Kiduta sitä tökkimällä sukkapuikolla. Ja kun poikasi itkee oventakana, sano sille, että se lumppu meni vieraan miehen mukaan.
Pidä parikuukautta miniää komerossa ja poikasi on sinä aikana löytänyt kivan lohduttajan.Anoppi taas. En vastaa väkivaltaan väkivallalla, sillä väkivalta kasvattaa väkivaltaa, enkä aio alentua sairaiden Narskujen tasolle. Odotellaan, missä pullahtaa. Ei minulla ole mitään muuta hätää, kun alaikäinen lapsenlapsi, jolle syötetään kaikkea paskaa ! Poikani on aikuinen, ottakoon vastuun itse omista asioistaan, ja nauttikoon narskunsa kanssa, tuntuu, jotta poika on myös narsku (isänsä oli väkivaltainen ihminen ja lääkärin mukaan tunnevammaienn, avioeroa puitiin 5 vuotta sillä seuraamuksella, jotta toinen lapseni joutui psykiatriselle osastolle masnnuksen takia.) Isänsä on suvussa "mielenvikaisia" pahoinpitelijöitä. Kaipa se Narskujen perheissä (ainakin kirjassa Naamiona terve mieli kerrotaan), on normaali elämäntapa; väkivalta, henkinen ja fyysinen.
- Nimetön
lopeta jo. kirjoitti:
Tonhan kato huomasin jo ekasta viestistäsi, ettette taida kovin täyspäistä sakkia olevan. Ja senhän tietää jo pienikin, että todella päästään viiraava ei tajua, että sen päässä viiraa.
Niin, ihan itse omasta päästäsi aloin keksiä tämmösiä, hei haloo,! Huh, huh,..........
- ****
lopeta jo. kirjoitti:
Tonhan kato huomasin jo ekasta viestistäsi, ettette taida kovin täyspäistä sakkia olevan. Ja senhän tietää jo pienikin, että todella päästään viiraava ei tajua, että sen päässä viiraa.
sä ett tunnistais provoa vaikka se astuis sun päälle sitäpaitsi kaikki tajuaa jo että olet....itse se josta tämä "proivoilija" kirjoitti.
- 2.vaimolta
Nimetön kirjoitti:
Anoppi taas. En vastaa väkivaltaan väkivallalla, sillä väkivalta kasvattaa väkivaltaa, enkä aio alentua sairaiden Narskujen tasolle. Odotellaan, missä pullahtaa. Ei minulla ole mitään muuta hätää, kun alaikäinen lapsenlapsi, jolle syötetään kaikkea paskaa ! Poikani on aikuinen, ottakoon vastuun itse omista asioistaan, ja nauttikoon narskunsa kanssa, tuntuu, jotta poika on myös narsku (isänsä oli väkivaltainen ihminen ja lääkärin mukaan tunnevammaienn, avioeroa puitiin 5 vuotta sillä seuraamuksella, jotta toinen lapseni joutui psykiatriselle osastolle masnnuksen takia.) Isänsä on suvussa "mielenvikaisia" pahoinpitelijöitä. Kaipa se Narskujen perheissä (ainakin kirjassa Naamiona terve mieli kerrotaan), on normaali elämäntapa; väkivalta, henkinen ja fyysinen.
Vihdoinkin alkoi se huolehtiva ja rakastava, ja lähimmäisistään välittävä äiti syyllistää poikaansakin, kun tämä ei suostu millään käsittämään, että vaimonsa on vaikka mitä, sinun mukaasi. Olet eronnut, ahaa, eli turha enää miettiä, miksi vihaat miniääsi niin paljon: olet yksin, poikasi pysyy vaimonsa rinnalla eikä millään usko mitä tämän vaimosta sanot. Eli yrität ja yrität ja yrität vain myrkyttää poikasi mielen vaimoaan vastaan, koska haluat hänet ja lapsenlapsesi vierellesi, koska olet eronnut ja olet yksin. Klassinen mustasukkaisuustapaus.
Pilasit oman avioliittosi, niin nyt haluat pilata poikasi avioliiton. Käyttäydyt aivan samalla tavalla kuin se ex-miehesi, jota syytät tunnevammaisuudesta ja väkivaltaisuudesta.
En yhtään ihmettele, että jos puhut puhelimessa pojallesi samanlaisia juttuja kuin netissä, niin miniäsi tulee väliin, ja koettaa suojella perhettään.
Juuri aiemmin muistaakseni sanoit, että pojallasi oli normaali lapsuus, harrastuksia, ja ylpeänä kerroit tämän puolustavan maamme rajoja. Nyt sanot, että poikasikin on ehkä narsku, ja että eiköhän se narskujen perheessä ole tapana väkivalta: henkinen ja fyysinen. Niin, sinähän sen poikasi olet synnyttänyt, ja puolet tämän geeneistä on peräisin sinun sukusi puolelta?
Pojan kuuluu puolustaa perhettään pahoilta vaikutteilta, sinä et kuulu tämän pojan perheeseen enää, koska ette asu samassa osoitteessa.
Lääkäri todennut miehesi tunnevammaiseksi, ja väkivaltaiseksi, ja eroa puitiin 5 vuotta? Eiköhän tuo ole yhtä hölynpölyä kuin aiemmat juttusikin?
Eli miksi et jätä miniääsi ja poikaasi rauhaan? Minä en väkisin olisi tekemisissä ihmisten kanssa, joista en välitä. Mutta sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, sinulla on pakkomielle omasta pojastasi. - Nimetön
2.vaimolta kirjoitti:
Vihdoinkin alkoi se huolehtiva ja rakastava, ja lähimmäisistään välittävä äiti syyllistää poikaansakin, kun tämä ei suostu millään käsittämään, että vaimonsa on vaikka mitä, sinun mukaasi. Olet eronnut, ahaa, eli turha enää miettiä, miksi vihaat miniääsi niin paljon: olet yksin, poikasi pysyy vaimonsa rinnalla eikä millään usko mitä tämän vaimosta sanot. Eli yrität ja yrität ja yrität vain myrkyttää poikasi mielen vaimoaan vastaan, koska haluat hänet ja lapsenlapsesi vierellesi, koska olet eronnut ja olet yksin. Klassinen mustasukkaisuustapaus.
Pilasit oman avioliittosi, niin nyt haluat pilata poikasi avioliiton. Käyttäydyt aivan samalla tavalla kuin se ex-miehesi, jota syytät tunnevammaisuudesta ja väkivaltaisuudesta.
En yhtään ihmettele, että jos puhut puhelimessa pojallesi samanlaisia juttuja kuin netissä, niin miniäsi tulee väliin, ja koettaa suojella perhettään.
Juuri aiemmin muistaakseni sanoit, että pojallasi oli normaali lapsuus, harrastuksia, ja ylpeänä kerroit tämän puolustavan maamme rajoja. Nyt sanot, että poikasikin on ehkä narsku, ja että eiköhän se narskujen perheessä ole tapana väkivalta: henkinen ja fyysinen. Niin, sinähän sen poikasi olet synnyttänyt, ja puolet tämän geeneistä on peräisin sinun sukusi puolelta?
Pojan kuuluu puolustaa perhettään pahoilta vaikutteilta, sinä et kuulu tämän pojan perheeseen enää, koska ette asu samassa osoitteessa.
Lääkäri todennut miehesi tunnevammaiseksi, ja väkivaltaiseksi, ja eroa puitiin 5 vuotta? Eiköhän tuo ole yhtä hölynpölyä kuin aiemmat juttusikin?
Eli miksi et jätä miniääsi ja poikaasi rauhaan? Minä en väkisin olisi tekemisissä ihmisten kanssa, joista en välitä. Mutta sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, sinulla on pakkomielle omasta pojastasi.En ole sanaakaan puhunut puhelimessa pojalleni eukostaan, VAAN VIESTIN KÄNNYYN JA VIESTIT TALLESSA! ET näköjään sisäistä lukemaasi tekstiä, jos edes luit ?!
Turha ärsyttää, itse tiedämme oikean totuuden sekä PKKS:n (tiedätkös missä päin tämmöinen on) erikoislääkärit ja osaston henkilökunta ja lopullinen oikeuden päätös kertoo karua kieltään. KAIKKI PAERIT TALLESSA. En MINÄ syytä tunnevaimmaisuudesta yhtään ketään, sen sanoi lääkärit ! Eikö ole aivan ilmiselvää, jos ihminen, kuka tahansa, haukkuu toista selän takana ja viestii vittumaisia viestejä SYYTTÖMÄSTI, normaali ihminen haluaa päästä hänestä eroon, eikä olla missää yhteydessä, oli ihmienn kuka tahansa. Itsesuojeluvaistoni pelaa vielä. Vai, oletko sinä kuten muut suomalaiset, että kun "saa turpiinsa" henkisesti ja fyysisesti (kuten mie), niin kumarrat ja pyydät lisää! Minun avioliitostani et tiedä yhtikäs mitään, turhaa lapsellista provoilua. Menehän niitä runojasi laatimaan "lasten sivustolle", siellä olet omiesi joukossa. Nyt lomapäivänä menenkin mieheni ja kahden muun lapsenlapseni, koirani ja vanhempieni (79 v. ja 75 v. )KALAAN !
Hyvää loppuelämää Sinulle ! Mie jatkan hyvillä mielin. "Asioilla on taipumus järjestyä" ja "KYllä routa porsaan kotiin ajaa". Ain, niin, en ole POIKAANI IKINÄ SYYLLISTÄNYT, VAAN KERTONUT ANTAVANI ANTEEKSI HÄNEN HAUKKUNSA JA KÄYMÄÄN OMAN PERHEENSÄ LUONA (koskee enojaan ja hänen isovanhempiaan, siis minun vanhempiani), joihin poikani pesue pani ITSE välit poikki kaikkinnn -kukahan siellä takapiruna häärää, ettei vain olisi itse N.......Eikä ole tarvetta olla mustasukkainen kellekkään. Olin iloinen kun sukuun tuli miniä, mutta sain karsaasti kokea, ettei kaikki ole kultaa mikä kiiltää ! Koska olemme tehneet pojan perheelle vain hyviä palvluksi aja antaneet apua (ET SIIS LUKENUTKAAN TKSTIÄNI ?), MIKSI poikani pitää puolustaa perhettään minulta. HALOO ?! Ajattel, jos osaat ?! MINIÄ JA POIKA KÖLLIVÄT MINUN PUOLESTANI ELÄMÄNSÄ LOPPUUN ASTI RAUHASSA. Kaikki kuolemani jälkeiset asiat olen tuomarin kanssa jo sopinut j atestamentit laatinut. Jää arvattavaksi, miten jako mahtanee mennä ?!OMA MOKA ! Ihmistä ei voi muuttaa, eikä omistaa, ei ole nääs mitään tarvetta. Miksi olisi ?! Kyllä minull aktiviteettia riittää koirani, mieheni, vanhempieni, ja tyttäreni perheén kanssa riittämiin ja mökkeily ja kalastus ja luontoreteket vievät myös aikaa. Lisäksi käyn valtion virassa työssä 8. - 16.15 hela dagen ! - Nimetön
**** kirjoitti:
sä ett tunnistais provoa vaikka se astuis sun päälle sitäpaitsi kaikki tajuaa jo että olet....itse se josta tämä "proivoilija" kirjoitti.
Olet väärällä palstalla ! Lasten sivut ovat ihan muualla. AIKUISET (mieleltäänkin) kirjoittavat tänne !
- 2.vaimolta
Nimetön kirjoitti:
En ole sanaakaan puhunut puhelimessa pojalleni eukostaan, VAAN VIESTIN KÄNNYYN JA VIESTIT TALLESSA! ET näköjään sisäistä lukemaasi tekstiä, jos edes luit ?!
Turha ärsyttää, itse tiedämme oikean totuuden sekä PKKS:n (tiedätkös missä päin tämmöinen on) erikoislääkärit ja osaston henkilökunta ja lopullinen oikeuden päätös kertoo karua kieltään. KAIKKI PAERIT TALLESSA. En MINÄ syytä tunnevaimmaisuudesta yhtään ketään, sen sanoi lääkärit ! Eikö ole aivan ilmiselvää, jos ihminen, kuka tahansa, haukkuu toista selän takana ja viestii vittumaisia viestejä SYYTTÖMÄSTI, normaali ihminen haluaa päästä hänestä eroon, eikä olla missää yhteydessä, oli ihmienn kuka tahansa. Itsesuojeluvaistoni pelaa vielä. Vai, oletko sinä kuten muut suomalaiset, että kun "saa turpiinsa" henkisesti ja fyysisesti (kuten mie), niin kumarrat ja pyydät lisää! Minun avioliitostani et tiedä yhtikäs mitään, turhaa lapsellista provoilua. Menehän niitä runojasi laatimaan "lasten sivustolle", siellä olet omiesi joukossa. Nyt lomapäivänä menenkin mieheni ja kahden muun lapsenlapseni, koirani ja vanhempieni (79 v. ja 75 v. )KALAAN !
Hyvää loppuelämää Sinulle ! Mie jatkan hyvillä mielin. "Asioilla on taipumus järjestyä" ja "KYllä routa porsaan kotiin ajaa". Ain, niin, en ole POIKAANI IKINÄ SYYLLISTÄNYT, VAAN KERTONUT ANTAVANI ANTEEKSI HÄNEN HAUKKUNSA JA KÄYMÄÄN OMAN PERHEENSÄ LUONA (koskee enojaan ja hänen isovanhempiaan, siis minun vanhempiani), joihin poikani pesue pani ITSE välit poikki kaikkinnn -kukahan siellä takapiruna häärää, ettei vain olisi itse N.......Eikä ole tarvetta olla mustasukkainen kellekkään. Olin iloinen kun sukuun tuli miniä, mutta sain karsaasti kokea, ettei kaikki ole kultaa mikä kiiltää ! Koska olemme tehneet pojan perheelle vain hyviä palvluksi aja antaneet apua (ET SIIS LUKENUTKAAN TKSTIÄNI ?), MIKSI poikani pitää puolustaa perhettään minulta. HALOO ?! Ajattel, jos osaat ?! MINIÄ JA POIKA KÖLLIVÄT MINUN PUOLESTANI ELÄMÄNSÄ LOPPUUN ASTI RAUHASSA. Kaikki kuolemani jälkeiset asiat olen tuomarin kanssa jo sopinut j atestamentit laatinut. Jää arvattavaksi, miten jako mahtanee mennä ?!OMA MOKA ! Ihmistä ei voi muuttaa, eikä omistaa, ei ole nääs mitään tarvetta. Miksi olisi ?! Kyllä minull aktiviteettia riittää koirani, mieheni, vanhempieni, ja tyttäreni perheén kanssa riittämiin ja mökkeily ja kalastus ja luontoreteket vievät myös aikaa. Lisäksi käyn valtion virassa työssä 8. - 16.15 hela dagen !Kyllä se viestien lähettäminenkin on mielestäni jonkin sortin puhumista, ja miksi ihmeessä sinun pitää lähettää viestejä pojallesi, jos sinulla on työpaikka, siellä kavereita, mies, lapsenlapsia, omat vanhempasi? Haluatko haalia pojastasikin lisää hovia ympärillesi?
Koska et siedä miniääsi, ei sinun pidä olla yhteyksissä poikaasikaan. Hyväksyt joko vaimon, tai sanot suhteesi irti molempiin. Parhaiten tämä onnistuu, kun lakkaat lähettämästä niin viestejäsi.
Juuri ed. viestissä sanoit, että poikasi taitaa olla itsekin narsku. Nyt sanot, ettet ole koskaan poikaasi syyllistänyt. Et taida itsekään tietää, muistaa mitä aina välillä kirjoitat. Kyselepä siltä toiselta minältäsi välillä, missä tämä on luurannut.
Annat pojalle anteeksi tämän haukut? Ei poikasi tarvitse sinulta anteeksi pyytää, vaan sinun täytyy pyytää anteeksi häneltä ja tämän vaimolta.
Ja olet tehnyt testamentin? Kumma, että tämä on se viimeinen niitti, jonka anopit aina esille viskaavat. Eivät he tarvitse sinun rahojasi, ja sitä paitsi, hän saa joka tapauksessa lakiosan, sitä sinä et voi millään tavalla estää.
No, miniäsi hakenut lähestymiskieltoa, kerroit aiemmin, vai kiellättkö tämänkin? Eli miniän pitää puolustaa perhettään sinulta. - 2.vaimolta
Nimetön kirjoitti:
Olet väärällä palstalla ! Lasten sivut ovat ihan muualla. AIKUISET (mieleltäänkin) kirjoittavat tänne !
Mieleltään aikuiset ihmiset eivät syytä miniäänsä vaikka mistä. Olet mustasukkainen, haluat hallita poikaasi, etkä pidä siitä, ettet saakaan tahtoasi läpi.
Miniä hallitsee nyt elämääsi, niin kauan kuin sinä vihoittelet hänelle. Milloin lakkaat pitämästä vihaa, ja käyttäydyt kuin aikuinen ja unohdat riidat? Minä tulen toimeen anoppini kanssa, niin kauan kuin hän haluaa tulla toimeen minun kanssani. Kun molemmat käyttäyvytä sivistyneesti, eivätkä lähettele viestejä toisen selän takana, niin se on aikuismaista käytöstä.
Olet valtion virassa, tälläkin hetkellä työpaikallasi, ja viestität meidän veronmaksajien laskuun vihaasi ulos? - luettu juttu
2.vaimolta kirjoitti:
Mieleltään aikuiset ihmiset eivät syytä miniäänsä vaikka mistä. Olet mustasukkainen, haluat hallita poikaasi, etkä pidä siitä, ettet saakaan tahtoasi läpi.
Miniä hallitsee nyt elämääsi, niin kauan kuin sinä vihoittelet hänelle. Milloin lakkaat pitämästä vihaa, ja käyttäydyt kuin aikuinen ja unohdat riidat? Minä tulen toimeen anoppini kanssa, niin kauan kuin hän haluaa tulla toimeen minun kanssani. Kun molemmat käyttäyvytä sivistyneesti, eivätkä lähettele viestejä toisen selän takana, niin se on aikuismaista käytöstä.
Olet valtion virassa, tälläkin hetkellä työpaikallasi, ja viestität meidän veronmaksajien laskuun vihaasi ulos?Te kaksi olette itse olleet todistamassa kuinka vaikeita te molemmat olette. Niin sinä 2.vaimo kuin myös toi keskustelukumppanisi anoppikin.
- 2. vaimolta
luettu juttu kirjoitti:
Te kaksi olette itse olleet todistamassa kuinka vaikeita te molemmat olette. Niin sinä 2.vaimo kuin myös toi keskustelukumppanisi anoppikin.
Anteeksi mitä? En ole riidoissa anopin kanssa tällä hetkellä, joten mikä tekee minusta vaikean miniän? Ja jos vaikka olisin, niin olisiko se nyt niin kauhea juttu? Voin myös olla eri mieltä teidän anoppien kanssa tällä palstalla, ja jos se tekee minusta vaikean miniän/ihmisen/ niin oikeastaan kiitos siitä. Olenpahan säilyttänyt oman pääni tietyissä tilanteessa, enkä taivu vain sosiaalisesta paineesta. Ylenpalttinen kohteliaisuus, nöyristely, alistuminen, ylikiltteys anopin edessä tai muiden ei hyödytä ketään. Siinä kadottaa vain itsensä.
Vaikea miniä on ja voi olla hyvä vaimo, enkä ole riidoissa mieheni kanssa ja voimme hyvin. Ja olen vaimo ensin, kumppani, ystävä, tytär. Miniän rooli tulee esiin vasta sitten, kun olemme tekemisissä anopin kanssa henk.koht. Ei se miniäisyys hallitse koko elämääni, jos en anna sen hallita. Jos olisin aina samaa mieltä anopin kanssa, vaikka olisin eri mieltä, niin sitten se hallitsisi minua ja suhdettani mieheen. Me kaikki olemme muuttaneet pois kotoa, jotta voimme elää elämäämme omalla tavallamme, emme ole enää tilivelvollisia kuin itsellemme ja sille puolisolle siinä vierellä.
Puhuimme välit puhtaiksi anopin kanssa. Sehän se on tärkeintä, eikö?
Olenko siksi vaikea miniä, koska en ole aina ollut samaa mieltä anopin kanssa? Anteeksi vain, mutta minun ei kuulukaan olla samaa mieltä anopin kanssa, eikä muidenkaan ihmisten, silloin kun näiden mielipide sotii mieheni ja minun näkemystä vastaan. Ei anopin miellyttäminen kyllä ole se parisuhteen ja elämän tarkoitus. Olet siis aivan väärässä tässä. Jos olisin vaikea miniä, niin miksi sitten taas vietimme osan joulusta anoppilassa? Ei meitä sinne olisi kutsuttu, jos olisin se vaikea miniä, ja emme tulisi toimeen.
Mutta joillekin on vaikeaa puhua suutaan puhtaaksi ja sanoa mitä mieltä oikeasti on. Minun mieheni ei asu äitinsä luona osaa viikosta, kuten eräiden naisten "miehet". Meitä ei anoppi auta taloudellisesti, kuten eräitä. Anopilla ei ole avaimia taloomme. Anoppi soittelee ehkä kerran, pari kuukaudessa miehelleni, jos silloinkaan. Muille mieheni sisaruksille tämä soittelu ja käynti on tiheämpää, ja en todellakaan haluaisi tätä, että anoppi istuu kahvipöydässä melkeinpä joka päivä.
Vaikean miniän leima (hui) ja sitä anopin vihaa voi vältellä lopun ikänsä, mutta oman päänsä, elämänsä, onnensa, parisuhteensa siinä uhraa, ja oman mielenterveytensä. Mutta jos se kiltin miniän/ihmisen leima on teille näin tärkeä, niin olkaapa hyviä vain. - YHTÄ harvoin
2. vaimolta kirjoitti:
Anteeksi mitä? En ole riidoissa anopin kanssa tällä hetkellä, joten mikä tekee minusta vaikean miniän? Ja jos vaikka olisin, niin olisiko se nyt niin kauhea juttu? Voin myös olla eri mieltä teidän anoppien kanssa tällä palstalla, ja jos se tekee minusta vaikean miniän/ihmisen/ niin oikeastaan kiitos siitä. Olenpahan säilyttänyt oman pääni tietyissä tilanteessa, enkä taivu vain sosiaalisesta paineesta. Ylenpalttinen kohteliaisuus, nöyristely, alistuminen, ylikiltteys anopin edessä tai muiden ei hyödytä ketään. Siinä kadottaa vain itsensä.
Vaikea miniä on ja voi olla hyvä vaimo, enkä ole riidoissa mieheni kanssa ja voimme hyvin. Ja olen vaimo ensin, kumppani, ystävä, tytär. Miniän rooli tulee esiin vasta sitten, kun olemme tekemisissä anopin kanssa henk.koht. Ei se miniäisyys hallitse koko elämääni, jos en anna sen hallita. Jos olisin aina samaa mieltä anopin kanssa, vaikka olisin eri mieltä, niin sitten se hallitsisi minua ja suhdettani mieheen. Me kaikki olemme muuttaneet pois kotoa, jotta voimme elää elämäämme omalla tavallamme, emme ole enää tilivelvollisia kuin itsellemme ja sille puolisolle siinä vierellä.
Puhuimme välit puhtaiksi anopin kanssa. Sehän se on tärkeintä, eikö?
Olenko siksi vaikea miniä, koska en ole aina ollut samaa mieltä anopin kanssa? Anteeksi vain, mutta minun ei kuulukaan olla samaa mieltä anopin kanssa, eikä muidenkaan ihmisten, silloin kun näiden mielipide sotii mieheni ja minun näkemystä vastaan. Ei anopin miellyttäminen kyllä ole se parisuhteen ja elämän tarkoitus. Olet siis aivan väärässä tässä. Jos olisin vaikea miniä, niin miksi sitten taas vietimme osan joulusta anoppilassa? Ei meitä sinne olisi kutsuttu, jos olisin se vaikea miniä, ja emme tulisi toimeen.
Mutta joillekin on vaikeaa puhua suutaan puhtaaksi ja sanoa mitä mieltä oikeasti on. Minun mieheni ei asu äitinsä luona osaa viikosta, kuten eräiden naisten "miehet". Meitä ei anoppi auta taloudellisesti, kuten eräitä. Anopilla ei ole avaimia taloomme. Anoppi soittelee ehkä kerran, pari kuukaudessa miehelleni, jos silloinkaan. Muille mieheni sisaruksille tämä soittelu ja käynti on tiheämpää, ja en todellakaan haluaisi tätä, että anoppi istuu kahvipöydässä melkeinpä joka päivä.
Vaikean miniän leima (hui) ja sitä anopin vihaa voi vältellä lopun ikänsä, mutta oman päänsä, elämänsä, onnensa, parisuhteensa siinä uhraa, ja oman mielenterveytensä. Mutta jos se kiltin miniän/ihmisen leima on teille näin tärkeä, niin olkaapa hyviä vain.Luin tästä ketjusta vain ekan ja viimeisen.Olen samaa mieltä kanssasi.En tunne itseäni huonoksi anopiksi,vaikka en ole joka viikko tekemisissä pojan perheen kanssa.Heillä on oma elämänsä.Kylässä käydään,kun "kutsutaan."Ekassa liitossa oltiin ns.joka pvä tekemisissä.Se ei ole oikein.Kyllä vaan täytyy päästää napanuorasta irti.Kaikkein tärkeintä on,että olet hyvä vaimo.Meillä oli ihana joulu,ollaan aina yhdessä koko porukka ja JUTTUA piisaa,kun ei joka viikko näe.Soitellaan kyllä.Se puhelukin tulee useimmiten heiltä.Pidä tyttö pääsi ja ole hyvä vaimo.Hyvää jatkoa teille!
- huomaan
2. vaimolta kirjoitti:
Anteeksi mitä? En ole riidoissa anopin kanssa tällä hetkellä, joten mikä tekee minusta vaikean miniän? Ja jos vaikka olisin, niin olisiko se nyt niin kauhea juttu? Voin myös olla eri mieltä teidän anoppien kanssa tällä palstalla, ja jos se tekee minusta vaikean miniän/ihmisen/ niin oikeastaan kiitos siitä. Olenpahan säilyttänyt oman pääni tietyissä tilanteessa, enkä taivu vain sosiaalisesta paineesta. Ylenpalttinen kohteliaisuus, nöyristely, alistuminen, ylikiltteys anopin edessä tai muiden ei hyödytä ketään. Siinä kadottaa vain itsensä.
Vaikea miniä on ja voi olla hyvä vaimo, enkä ole riidoissa mieheni kanssa ja voimme hyvin. Ja olen vaimo ensin, kumppani, ystävä, tytär. Miniän rooli tulee esiin vasta sitten, kun olemme tekemisissä anopin kanssa henk.koht. Ei se miniäisyys hallitse koko elämääni, jos en anna sen hallita. Jos olisin aina samaa mieltä anopin kanssa, vaikka olisin eri mieltä, niin sitten se hallitsisi minua ja suhdettani mieheen. Me kaikki olemme muuttaneet pois kotoa, jotta voimme elää elämäämme omalla tavallamme, emme ole enää tilivelvollisia kuin itsellemme ja sille puolisolle siinä vierellä.
Puhuimme välit puhtaiksi anopin kanssa. Sehän se on tärkeintä, eikö?
Olenko siksi vaikea miniä, koska en ole aina ollut samaa mieltä anopin kanssa? Anteeksi vain, mutta minun ei kuulukaan olla samaa mieltä anopin kanssa, eikä muidenkaan ihmisten, silloin kun näiden mielipide sotii mieheni ja minun näkemystä vastaan. Ei anopin miellyttäminen kyllä ole se parisuhteen ja elämän tarkoitus. Olet siis aivan väärässä tässä. Jos olisin vaikea miniä, niin miksi sitten taas vietimme osan joulusta anoppilassa? Ei meitä sinne olisi kutsuttu, jos olisin se vaikea miniä, ja emme tulisi toimeen.
Mutta joillekin on vaikeaa puhua suutaan puhtaaksi ja sanoa mitä mieltä oikeasti on. Minun mieheni ei asu äitinsä luona osaa viikosta, kuten eräiden naisten "miehet". Meitä ei anoppi auta taloudellisesti, kuten eräitä. Anopilla ei ole avaimia taloomme. Anoppi soittelee ehkä kerran, pari kuukaudessa miehelleni, jos silloinkaan. Muille mieheni sisaruksille tämä soittelu ja käynti on tiheämpää, ja en todellakaan haluaisi tätä, että anoppi istuu kahvipöydässä melkeinpä joka päivä.
Vaikean miniän leima (hui) ja sitä anopin vihaa voi vältellä lopun ikänsä, mutta oman päänsä, elämänsä, onnensa, parisuhteensa siinä uhraa, ja oman mielenterveytensä. Mutta jos se kiltin miniän/ihmisen leima on teille näin tärkeä, niin olkaapa hyviä vain.Toi sun jänkkäämäsi on jäänyt sulle päälle. Jos olet noin kova jänkkäämään todellisessakin elämässäsi, olet lukkiutunut ja tarkoittaa sitä, että elet vaikea ihminen kaikilla elämänalueilla.
Mihesi on jo löytänyt uuden suloisemman joka ei jänkkää. - Nimetön
2.vaimolta kirjoitti:
Kyllä se viestien lähettäminenkin on mielestäni jonkin sortin puhumista, ja miksi ihmeessä sinun pitää lähettää viestejä pojallesi, jos sinulla on työpaikka, siellä kavereita, mies, lapsenlapsia, omat vanhempasi? Haluatko haalia pojastasikin lisää hovia ympärillesi?
Koska et siedä miniääsi, ei sinun pidä olla yhteyksissä poikaasikaan. Hyväksyt joko vaimon, tai sanot suhteesi irti molempiin. Parhaiten tämä onnistuu, kun lakkaat lähettämästä niin viestejäsi.
Juuri ed. viestissä sanoit, että poikasi taitaa olla itsekin narsku. Nyt sanot, ettet ole koskaan poikaasi syyllistänyt. Et taida itsekään tietää, muistaa mitä aina välillä kirjoitat. Kyselepä siltä toiselta minältäsi välillä, missä tämä on luurannut.
Annat pojalle anteeksi tämän haukut? Ei poikasi tarvitse sinulta anteeksi pyytää, vaan sinun täytyy pyytää anteeksi häneltä ja tämän vaimolta.
Ja olet tehnyt testamentin? Kumma, että tämä on se viimeinen niitti, jonka anopit aina esille viskaavat. Eivät he tarvitse sinun rahojasi, ja sitä paitsi, hän saa joka tapauksessa lakiosan, sitä sinä et voi millään tavalla estää.
No, miniäsi hakenut lähestymiskieltoa, kerroit aiemmin, vai kiellättkö tämänkin? Eli miniän pitää puolustaa perhettään sinulta.Anoppi. Kalassa tulikin käytyä ja saalista tuli mukavasti ! Nyt työmaalle, lomapäivät tällä erää ohitse. Niin, jotta en ole kirjoitellut virka-aikana. Kannattaisi lukea mitä kirjoitan, ennekui ehätät vastaamaan höpöjäsi.
- anoppi
2. vaimolta kirjoitti:
Anteeksi mitä? En ole riidoissa anopin kanssa tällä hetkellä, joten mikä tekee minusta vaikean miniän? Ja jos vaikka olisin, niin olisiko se nyt niin kauhea juttu? Voin myös olla eri mieltä teidän anoppien kanssa tällä palstalla, ja jos se tekee minusta vaikean miniän/ihmisen/ niin oikeastaan kiitos siitä. Olenpahan säilyttänyt oman pääni tietyissä tilanteessa, enkä taivu vain sosiaalisesta paineesta. Ylenpalttinen kohteliaisuus, nöyristely, alistuminen, ylikiltteys anopin edessä tai muiden ei hyödytä ketään. Siinä kadottaa vain itsensä.
Vaikea miniä on ja voi olla hyvä vaimo, enkä ole riidoissa mieheni kanssa ja voimme hyvin. Ja olen vaimo ensin, kumppani, ystävä, tytär. Miniän rooli tulee esiin vasta sitten, kun olemme tekemisissä anopin kanssa henk.koht. Ei se miniäisyys hallitse koko elämääni, jos en anna sen hallita. Jos olisin aina samaa mieltä anopin kanssa, vaikka olisin eri mieltä, niin sitten se hallitsisi minua ja suhdettani mieheen. Me kaikki olemme muuttaneet pois kotoa, jotta voimme elää elämäämme omalla tavallamme, emme ole enää tilivelvollisia kuin itsellemme ja sille puolisolle siinä vierellä.
Puhuimme välit puhtaiksi anopin kanssa. Sehän se on tärkeintä, eikö?
Olenko siksi vaikea miniä, koska en ole aina ollut samaa mieltä anopin kanssa? Anteeksi vain, mutta minun ei kuulukaan olla samaa mieltä anopin kanssa, eikä muidenkaan ihmisten, silloin kun näiden mielipide sotii mieheni ja minun näkemystä vastaan. Ei anopin miellyttäminen kyllä ole se parisuhteen ja elämän tarkoitus. Olet siis aivan väärässä tässä. Jos olisin vaikea miniä, niin miksi sitten taas vietimme osan joulusta anoppilassa? Ei meitä sinne olisi kutsuttu, jos olisin se vaikea miniä, ja emme tulisi toimeen.
Mutta joillekin on vaikeaa puhua suutaan puhtaaksi ja sanoa mitä mieltä oikeasti on. Minun mieheni ei asu äitinsä luona osaa viikosta, kuten eräiden naisten "miehet". Meitä ei anoppi auta taloudellisesti, kuten eräitä. Anopilla ei ole avaimia taloomme. Anoppi soittelee ehkä kerran, pari kuukaudessa miehelleni, jos silloinkaan. Muille mieheni sisaruksille tämä soittelu ja käynti on tiheämpää, ja en todellakaan haluaisi tätä, että anoppi istuu kahvipöydässä melkeinpä joka päivä.
Vaikean miniän leima (hui) ja sitä anopin vihaa voi vältellä lopun ikänsä, mutta oman päänsä, elämänsä, onnensa, parisuhteensa siinä uhraa, ja oman mielenterveytensä. Mutta jos se kiltin miniän/ihmisen leima on teille näin tärkeä, niin olkaapa hyviä vain.Anoppi täällä. Kotona. Virka-aika jo ohitse. Minne katosit 2.vaimo ? Kalaanko siekin ? Ehtyikö runosuoni ? Vai, joko aloit uskoa, jotta totta turisen!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Missä kokoomuksen naiset?
Hähmäistä ukkotarinaa kuultu koko viikonloppu. Kukaan ei ole kokoomuksessa edes yrittänyt pitää naisten puolta. Jopa813548Finland is now Petter place
Audin B-ryhmän ralliautolla saatiin kansa voimaan hyvin. Kiitos kokoomus huumoripläjäyksestä.292363Ilman Stadia Suomessa ei olisi kunnon lihajalosteita
HK, Helsingin makkaratehdas, Votkin, mitä näitä nyt onkaan. Böndellä ei ole kunnollisia jalostajia.1402006Huomasitko? Tidjan Ban tyttöystävä paljastui - Tuttu kohutusta rakkausrealitystä
Ban tyttöystävä on Kolmiodraama-realityn Heidi Kytö. Ba ja Kytö kertoivat maaliskuussa 2026 somessa, että he ovat seurus171606- 631244
Alkuperäinen Jeesuksen antama kastekäsky on Matteuksen evankeliumissa
Matt.28:16-20 16 Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän menn1631217Vilpitön totuudenetsiä löytää totuuden kasteesta.
Nykyaikana on niin paljon tietoa saatavilla että vilpitön totuudenetsiä löytää totuuden myös kristillisestä kasteesta. R4501062- 59903
Kirkon kastekaava on väärin - oikea kaava löytyy Apostolien tekojen kirjasta
Raamatussa on kaksi ristiriitaista kastekaavaa. Toinen ei voi olla oikea. Kumpi on alkuperäinen? "Menkää siis ja tehkää73898- 77879