Meni "vellit" sekaisin

- Sörnäinen on stadiksi Sörkka eikä suinkaan Sörkkä.
– Huolitellussa tekstissä ei käytetä "suoria lainausmerkkejä" (joita joku näkyy kutsuvan Ascii-lainausmerkeiksikin), vaan ”kaarevia kokolainausmerkkejä” (jotka tosin tämän fontin puitteissa ovat lähinnä vain vinommassa asennossa, eivät niinkään kaarevia).

Muuten olenkin jokseenkin yhtä mieltä kanssasi.

P.S. Vältä omakustannekirjojen lukemista, ihan oman mielenrauhasi vuoksi!

Niiltä kustantajilta, joilta tuo merkkimetsikkö pääsee painokoneille asti, lipsahtaa kansien väliin myös kuvaamasi kaltaisia "käännöksiä" (vitsi, "vitsi").

Niitä kutsutaan likekustanteiksi. Ämpärillinen punakyniä ei riittäisi korjauksiin.

Eikö ole ihan hyvä, että kirjan sivua vilkaisemalla näkee heti, että se on kokemattoman kynäilijän tekele? Ei tarvitse sanaakaan lukea, sillä lainausmerkkien paljous julistaa sanomaansa.

Tosin lainausmerkkikulttuuri on yleisesti rappeutumassa, joten lainausmerkkien käyttö voi olla holtitonta muuten melko huolitelluissakin teksteissä.

Omakustanteilla ei yleensä ole oikolukijoita – eikä usein muillakaan kirjoilla. Kustantajilla on kova tarve säästää. Kustannustoimittaja ehkä korjailee pahimpia virheitä mutta keskittyy enemmänkin yleiseen sujuvuuteen ja luettavuuteen, ei niinkään kieliasun yksityiskohtiin.

Oikoluku on oikeasti kovaa työtä, teki sen miten vain. Jos se jää kirjailijan itsensä varaan, se on yleensä heikoissa kantimissa. Kirjan tekemisen loppusuoralla hän nimittäin on paitsi rättiväsynyt myös sokea omalle tekstilleen, jonka hän on siinä vaiheessa lukenut ehkä kolme neljää kertaa, jos on tehnyt kunnollista työtä.