Jotta anna Saviola palaa. Sinulla on puheenvuoro yllämainituista itse valitsemistasi aiheesta Moukkaketjussa.
Saviola, narsismi ja Matrix, yms.
Intellectual
181362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Elikkä. Krijoitan tähän näkemykseni narsismista. Ei, kun siis kirjoitan, enkä krijoita.
Eli jaan tässä nyt narsismin F.60 kategoriaan ja siihen kuulumattomaan psykopatiaan.
Psykopatialla ei ole vielä virallista tuadinmääritystä, mutta seuraavaan IDChen, eli 11 versioon tulee psykopatia kuulemma erillisenä.
F.60 kategoriaan kuuluvissa häiriöissä on yhteistä tietynlainen itselleenvalehtelu ja heikon minuuden suojeleminen toisten ihmisten kustannuksella.
Näistä vakavin on ehkä? narsistinen persoonallisushäiriö F.60.8.
F.60 kategoriassa monissa häiriöissä voi olla taustalla lapsuudessa koetut huonot kokemukset, kuten vanhempien ero ja riidat. Sekä lapsen vähättely. ym.
Kuitenkin Psykopatiassa on kyse paljon vakavemmasta tilasta, joka on mahdollisesti ainakin soittain synnynnäinen.
Narsistisen luonnehäiriön omaavalla minuuden häiriökehitys on tapahtunut hyvin varhaisessa vaiheessa, 1-3 vuotiaana.
Psykopatiassa häiriökehitys on tapahtunut alle 1 vuotiaana, ehkä alle puolivuotiaana.
Psykopaatille ei ole kehittynyt erillistä minuutta, vaan hän kokee minuuden olevan toisissa ihmisissä.
Hän on siis täysin riippuvainen toisista ja tämän vuoksi käyttää ihmisiä hyväksi.
Huomaa, että avuton vauva tarvitsee äitiä jatkuvasti. Psykopaatti henkisesti avuton vauva.
Häiriintyneisyys on hyvin vakavaa ja psykopaatti on parantumaton.
Narsisti tuskin parantuu hänkään, mutta saattaa ymmärtää omat heikkoutensa.
Monissa häiriöissä on ongelmana se, että he eivät pysty itsesuojelumekanismien vuoksi hyväksymään esim. manipuloivansa ihmisiä, vaikka toisaalta saattavat joskus kehuskellakkin manipuloinnilla, kertomalla, kuinka tyhmä joku ihminen oli, kun häntä pystyi manipuloimaan...
Olisko tässä jotakin alkua. Huomasin muuten, että itsellä on irtonaisia piirteitä F.60 sarjan häiriöistä.
Ehkä tässä jo riittävästi aloitusmateriaalia.
Eli nyt tässä vaiheessa näytät jo hyväksyvän sen, että narsismin perusongelma on siinä, että henkilö on kasvannut heikkoon itsetuntoon. Olen samaa mieltä asiasta -edelleen.
Olet nähtävästi hakenut tietoa jostain virallisesta lähteestä. En voi väittää vastaan, sillä en tiedä, missä vaiheessa narsismi ja psykopatia kehittyvät. Ei sillä ole minulle niin väliäkään. Tärkeintä minulle on niiden yleiset piirteet ja tieto siitä, milloin ne suurinpiirtein ilmaantuvat ja miksi.
Psykopaateilla sarjamurhaajilla on aivojen magneettikuvauksissa havaittu selvä ero normaalisti tuntevien ihmisten aivokuviin. Niissä näkyy heikompi yhteys aivojen tunnepuolen ärsykkeitä tuottaviin osiin. Näin ollen psykopaatille mikään ei tunnu miltään. Tästä syystä johtuen psykopaatti tarvitsee huomattavasti voimakkaampia tunneärsykkeitä kuin normaali ihminen elääkseen tyydyttävää elämää. Kuten tiedämme, toisen ihmisen tappaminen vaikuttaa tyrmäävän oksettavalla tavalla jokaiseen normaaliin ihmiseen, vaikka teko olisi jopa moraalisesti perusteltu (vaikkapa, kun amerikkalainen sotilas surmaa irakilaisen siviilin democracyn ja freedomin puolesta). Koska psykopaatin tunnemaailma on lattea, eikä mikään tunnu miltään, hänelle toisen ihmisen tappaminen ei ole homma eikä mikään. Lisäksi se normaalia voimakkaampaa tunnetta aiheuttavana riittää antamaan sitä tunnetta, jota vaille psykopaatti jäisi, jos hän yrittäisi tavoitella tunteiden kokemista normaaleille ihmisille tyypillisellä tavalla, eli siis hänelle lattealla tavalla. Siinä psykopatian syy. Psykopatia vaikuttaa aivokuvien perusteella synnynnäiseltä.
Narsistien paranemisesta en tiedä mitään, mutta kun perussyy tiedetään, luulisi jostain itsetuntoa kohottavasta terapiasta olevan hyötyä ainakin vähän. Lapsuuden vakavat häiriöt kuitenkin seuraavat yksilöä koko loppuelämän. Muistakaa siis lapsia omaavat, että tuette lastenne normaalia itsetunnon kehitystä. Se on tärkeää!
Jos psykopaatin aivoissa voitaisiin vahvistaa kykyä normaalien tunteiden kokemiseen, voisi ongelma poistua. Tässä vaan on edelleen se ikävä ongelma, että ainakin Yhdysvalloissa nämä sarjamurhaajat tapetaan, eikä heitä tutkita, saatikka yritetä selvittää, mikä ongelmaan ratkaisuksi. Näin ollen ilmiselvää "tutkimusmateriaalia" "tuhotaan" teloittamalla nämä henkilöt. Tämä hidastaa tutkimusta oleellisesti.
Tuohon toiseen vastaukseesi vastaan vielä myöhemmin. Nyt en ehdi edes vilkaista.
"näytät jo hyväksyvän sen, että narsismin perusongelma on siinä, että henkilö on kasvannut heikkoon itsetuntoon."
Kyllä, lukemani mukaan siis jokin varhaislapsuuden kokemus saattaa olla alkusyynä narsismiin.
Kun lapsi kokee olevansa tuon kokemuksen perusteella jossain huonossa semassa, hän ruokkii ympäristöään käyttäytymään huonosti häntä kohtaan ja vahvistaa siten itse omaa sairauttaan ja peittää haavan syvälle mieleensä.
On käsittämätöntä, kuinka ihmiset voivat oikeuttaa omaa pahuuttaan jopa tekemällä lapsesta syntipukin!!
"sillä en tiedä, missä vaiheessa narsismi ja psykopatia kehittyvät. Ei sillä ole minulle niin väliäkään. Tärkeintä minulle on niiden yleiset piirteet ja tieto siitä, milloin ne suurinpiirtein ilmaantuvat ja miksi."
Narsismi alkaa käsittääkseni olla siinä varsinaisessa virallisessa persoonallisuushäiriön muodossa joskus murrosiän aikana.
Psykopatia ilmenee melko samanlaisena kehdosta hautaan.
"Psykopaateilla sarjamurhaajilla on aivojen magneettikuvauksissa havaittu selvä ero normaalisti tuntevien ihmisten aivokuviin. Niissä näkyy heikompi yhteys aivojen tunnepuolen ärsykkeitä tuottaviin osiin."
Mielestäni tässä kohtaa pitää olla varovainen, sillä aivot ovat henkilökohtainen asia ja jokainen ihminen on yksilö.
Jos Kantilla oli huonot yhteydet aivojen eri osien välillä, niin hän ei silti ollut psykopaatti.
Tärkeää on tietää yksilökohtaisesti tarkka tilanne ja sen jälkeen voidaan sanoa, onko henkilö psykopaatti, vai ei.
On paljon erilaisia oireyhtymiä, joissa on aivoissa vikaa, mutta ne kaikki eivät ole psykopaatteja. Eivät edes silloin, vaikka näennäinen pinnallinen oirekuvaus kattaisi henkilön oireet.
"Lisäksi se normaalia voimakkaampaa tunnetta aiheuttavana riittää antamaan sitä tunnetta, jota vaille psykopaatti jäisi, jos hän yrittäisi tavoitella tunteiden kokemista normaaleille ihmisille tyypillisellä tavalla, eli siis hänelle lattealla tavalla. Siinä psykopatian syy. Psykopatia vaikuttaa aivokuvien perusteella synnynnäiseltä."
Olen samaa mieltä. Tosin minua ihmetyttää nämä monet sarjamurhaajien profiilit. Mielestäni he erittäin usein eivät täytä tyypillisen psykopaatin edes pääpiirteisiä kuvauksia.
Psykopaatti hakee jännitystä paljon, vaikkapa uhkapeleistä. Hän tekee rikoksia. Esim. tuntemani psykopaatti pelasi paljon uhkapelejä ja ryösteli kioskeja ym. Silti hän oli hyvä koulussa ja aina luottamustehtävissä.
Minua ihmetyttää, kun psykopaatit ovat kuitenkin voimakastahtoisia ja valtavan sosiaalisen ryhmän keskellä olevia suosion kohteita, että miten nämä sarjamurhaajat saattavat olla erittäin usein yksinäisiä, huippuälykkäitä, mutta syrjäytyneitä.
Ihminen saattaa elää vuosia sellaista pätkätöillä ja yksinäisyydessä elämää ja sitten yhtenä päivänä naksahtaa joku päässä ja alkaa saalistaa jotain prostituoituja puukon kanssa.
Lopuksi tappaa vanhempansa. Syö vielä uhrinsa...
Sitten ilmoittautuu poliisille.
Mielestäni he eivät oikein sovi psykopaatin profiiliin. Heidän käytöksensä ei yleensä muistuta psykopaatin käytöstä.
muistan taannoin sen jonkun äijän, joka tappoi ruotsalaisen nais-ministerin. Anna Lindhin...
Tuolla äijällä oli jokin persoonallisuushäiriö ja psykoosi, eli hän oli harhainen.
Uutisissa ilmoitettiin, että henkilö oli psykopaatti.
Noin tieteellisessä mielessähän se murhaaja oli psykopaatin täydellinen vastakohta.
"Narsistien paranemisesta en tiedä mitään, mutta kun perussyy tiedetään, luulisi jostain itsetuntoa kohottavasta terapiasta olevan hyötyä ainakin vähän."
Yleensä kuitenkin narsisti suojelee sisintään ja hyökkää auttajaansa vastaan. On lähes mahdotonta päästä niin syvälle juurtuneeseen vammaan käsiksi.
"Muistakaa siis lapsia omaavat, että tuette lastenne normaalia itsetunnon kehitystä. Se on tärkeää!"
Narsistinen persoonallisuushäiriö on sairaan ympäristön tuotos. Narsistissa heiastuu se, minkälaista kohtelua hän on saanut ollessaan lapsi.
Vielä lopuksi sanon, että aivoissa kaikki liittynee kaikkeen. Psykopaatin aivoille on normaali tila se, mikä sillä on päällä. Ostamalla uudet aivot, tai telkeämällä koekaniiniksi voidaan asia korjata.
On varmaa, että tietoa ja tutkimusta psykopatiasta yritetään estää kaikin keinoin. Täytyy muistaa, että vaarallisimmat psykopaatit ovat ne, jotka päättävät maiden ja koko maailman asioista. He päättävät sen, mikä on toisille ihmisille oikein väärin, hyvää ja pahaa.
Ja niin pitkään ei ole olemassa moraalia, kun sen asettaa jokin ihminen.
Ja niin pitkään, kun se riippuu jonkun ihmisen omista mielettömistä ja epäloogisista ja stereotypisista haluista.
Totuus on suojelluin käsite, sillä totuus estäisi niitä ihmisiä määrittämästä moraalia muille ihmisille, jotka hallitsevat.
Saisit vastauksen kaikkiin kysymyksiisi, jos tunnet Platonia ja sen, kuinka hänen oppiaan on jatkettu.
Lähtökohta on se, että väitän, että Jumala loi maailman kreationismista.
Matrix teoriaasi voisin sanoa sen verran, että maailma on tietynlainen, mutta sitä ei voi havaita välittömästi.
Maailman havaitsemiseen on aina jokin havaitsemistapa. Aisteilla pystyt havaitsemaan maailman jollain tietyllä tavalla, subjektiivisesti. Mutta se, minkä havaitset, ei ole välttämättä ollenkaan olemassa, sillä havaitsemistapasi ei välillisyytensä vuoksi ole aina välttämättä oikeassa.
Syy siihen, miksi havaitaan maailmaa jollain tietyllä tavalla, on se, että maailmassa on ns. havaintomateriaalia.
Havaintomateriaalia on esim. valo. Ja kaikki olioiden välisen energian muodot.
Aistit ovat kehittyneet siten, että ne mittaavat havaintomateriaalin muutoksia välittäen siten tietoa.
Mutta aistit mittaavat todellakin siis vain havaintomateriaalin muutoksia ja täten ainoastaan kertovat, miltä näyttää, mutteivat sitä, miten oikeasti on.
Sen, mitä oikeasti on, voi havaita älyllisellä intuitiolla. Rakkauteen perustuvalla logiikalla.
Mutta, vaikka maailmankaikkeus havaitaan tietyllä tavalla, ei se välttämättä ole oikeasti sitä, mitä havaitaan.
Sillä totuus on havainnon takana.
Maailmankaikkeus on oikeastaan vain tila, jossa energia on tietyissä muodoissa, joiden kautta havaitsemme todellisuuden.
Maailmassa on asioita, joita ei ole oikeasti olemassa, nämä asiat ovat sidoksissa havaintomateriaaliin, energian tiettyyn ilmenemismuotoon.
Silloin kun havaitsemme todellisuutta väärin, tulee olemassa olevaksi sellaisia asioita, joita ei ole oikeasti olemassa.
Se, mikä on ihmiselle olemassa, ei ole välttämättä olemassa muualla, kuin ihmisen päässä, johtuen aistitiedon epäloogisesta käsittelystä.
Mutta se, mikä on kaiken tämän havainnon takana, on tila, jossa energia on puhtaassa muodossa. Tuossa tilassa ei ole aikaa ja se on maailmankaikkeuden ulkopuolinen tila. Siellä on olemassa vain ne asiat, joita on oikeasti olemassa.
Ne asiat, joita ei ole olemassa ilman havaintomateriaalia, ei ole olemassa sen jälkeen, kun maailmankaikkeus loppuu.
Maailmankaikkeushan loppuu, edelleen olen sitä mieltä, siten, että alkuräjähdyksen, eli havaintomateriaalin ulkokuoren muoto tulee epäsopivaksi edetäkseen maailmankaikkeuden ulkopuolisessa, jolloin ajan kulumisesta tulee mahdotonta ja tällöin maailmankaikkeus aloittaa äärettömän katoamisensa viedessään mukanaan ne asiat, joita ei ollut olemassa ilman havaintomateriaalia ja jättäen jäljelle sen ikuisen, mikä oli maailmankaikkeuden alla ja mikä on olemassa jokatapauksessa.
Logiikaksi kutsun sitä, minkä tarkoituksena on ymmärtää havaintomateriaalista riippumatonta todellisuutta.
Raamattu sanoo: pahuus on sitä, mikä on ja ei ole olemassa samaan aikaan.
Raamattu sanoo myös, pahuus on ajallista, mutta hyvyys on ikuista. Kun aika loppuu, pahuus kuolee ja joutuu ikuiseen kadotukseen.
Pahuus on Raamatun mukaan siis sitä, mikä on olemassa vain havaintomateriaalissa, muttei ilman sitä.
Pahuus on täten ihmisissä sitä, että nämä uskovat ja toimivat sellaisten asioiden mukaan, joita ei ole olemassa muualla, kuin havaintomateriaalissa.
Coppyright by Saviola.
Tosin en itse luonut tätä ideologiaa, vaan se on Platonin, Swedenborgin, Kantin, Wittgensteinin ja Gödelin luoma oppi, joka on myös kristinuskon perusajatus.
seisomaan ja panettaan kun lukee saviolan tekstejä
Jumalaa ei voi koskaan löytää. Alkuperäisen liikuttajan teorian mukaan kausaaliketju johtaa siihen, että aina löytyy alkuperäistä alkuperäisempi liikuttaja. Kysymys on sysääjästä, joka ensin loi tyhjiön, jossa sitten alkoi syntyä ainetta. Tämän verran me tiedämme avaruuden syntyhistoriasta tieteellisellä tutkimuksella todistettuna. Kaikki sitä ennen on selvittämättä, eli siinä on siis se meidän Jumalamme. Kun tyhjiön arvoitus saadaan ratkaistua, siirtyy Jumala taas pykälän taaksepäin tässä kausaaliketjussa, ja siitä, joka löytyi, tulee taasen tieteellinen tosiseikka, jonka vaikkapa se pyörätuolikaveri todistaisi. Sitten vaivanamme on selvittää, mikä loi sen joka loi jälkimmäisen?
Kausaaliketju on päättymätön, eikä alkuperäisintä liikuttajaa koskaan voida löytää, koska se on aina selvitetyn taustalla selvittämättömänä - luojana. Näin ollen kreationismi säilyy ikuisesti, emmekä koskaan saa tietää lopullista vastausta. En nyt muista, kuka viksu tämän alkuperäisen liikuttajan keksi, enkä jaksa googlettaa, mutta olisiko se ollut tuo Tuomas Akvinolainen, who knows. Mutta vittuako sillä on väliä, teoria kuitenkin on tosi buhee ja antaa lopullisen vastauksen ilmoittamalla, että lopullinen vastaus on loputtomuus.
Matrix on havaintopohjainen keinotodellisuus, joka toki voi olla mahdollista, koska me emme edes älyllämme voi todistaa, etteikö sitä olisi olemassa. Se, mikä meille on näkyvää, on konkreettista. Vain sen perusteella voimme tehdä tieteellisiä päätelmiä, tai sen jättämistä jäljistä. Jos on olemassa jokin näkymätön maailma, se on, mutta en minä voi kommentoida sitä mitenkään, kun en voi sitä tarkastella. Tuo sinun teoriasi on niin vaikea ymmärtää, että en sen vuoksi usko sen saavan kannatusta. Platonia on vaikea ymmärtää ainakin tässä tapauksessa. En ymmärrä ajatuksiasi oikeastaan ollenkaan, joten eiköhän tämä keskustelu ollut sitten tässä. Sinun pitää etsiä viisaampia keskustelukumppaneita, minä olen vain tavallinen filosohvinen aattelia.
Äärettömyys on mieletön käsitteenä. On totta, että voidaan ajatella subjektiivisesti, että kaikella täytyy olla jokin liikuttaja, mutta tällöin hämäännymme aisteistamme.
Maailmankaikkeuden ulkopuolista tilaa ei voida arvioida subjektiivisesti aistitiedon pohjalta, sillä maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, mitä voitaisiin mitata aistein, eikä mitään, mitä voitaisiin ajatella, sillä ajattelumme perustuu välilliseen ymmärtämiseen, eikä maailmankaikkeuden ulkopuolella ole mitään välillistä.
Äärettömyys käsitteenä on kielellinen. Äärettömiä tuloksia saadaan havaitessa maailmaa/yksittäistä tapahtumaa subjektiivisesti.
Hyvä esimerkki äärettömyyden luonteesta on Zenonin paradoksit, joissa tullaan siihen tulokseen, että ammuttaessa nuoli maalitauluun, joko nuoli ei voi olla olemassa, tai liikettä ei voi olla olemassa.
Sillä nuolen kulkeman matkan voi jakaa äärettömään määrään osia. Koska matka koostuu äärettömästä määrästä osia, on matka silloin subjektiivisesti katsoen äärettömän pitkä, eikä nuoli tuolloin voisi koskaan saavuttaa maalitaulua.
Kun nuolen havaitaan olevan jossain tietyssä äärettömän tarkassa kohdassa, ei se voi olla liikkeessä, sillä silloin ei voida nuolen nopeutta laskea äärettömän tarkasti.
Kun taas nuolen havaitaan liikkuvan jollain tietyllä nopeudella, ei voida paikkaa määrittää äärettömän tarkasti, eli nuoli ei voi olla olemassa.
Samasta asiasta on kyse myös kvanttimekaniikan yleislaissa, eli Heisenbergin epätarkkuusperiaatteessa. Tuo epätarkkuusperiaatehan kuuluu seuraavasti: hiukkasen paikkaa ja nopeutta ei voida samanaikaisesti määrittää äärettömän tarkasti.
Tässä on kyse siitä, että liikettä ei voida subjektiivisesti havaita todistettavasti.
Mutta kuten tiedämme, liikettä on silti olemassa. Ja objektiivisesti huomaamme, että nuoli liikkuu ja se samalla on olemassa. Ja huomaamme, että ammuttu nuoli saapuu maalitauluun.
Se, että joudumme äärettömyyden paradoksiin tässä ongelmassa, johtuu siitä, että käytössä olevat keinomme kuvata todellisuutta ovat rajalliset. Siitä, että tapamme käsitellä havaintojamme ei ole välttämättä täydellinen.
Gödelin epätäydellisyyslause sanoo, että jotta voisimme todistaa jonkin asian olevan jollain tavalla, meidän täytyy pystyä tietämään sen oikea suhde toisiin elementteihin. Ja vieläpä niihin elementteihin, jotka tarvitaan tuon asian tietyn tapauksen tietämiseen.
Vaikka emme tietäisi tuon asian oikeita suhteita tarvittaviin elementteihin, tuo asia voi olla jollain tavalla.
Wittgenstein sanoi tästä, että: "On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä."
Jatkan vielä siitä, että kieli on tapa kuvata todellisuutta ja jos huomataan, että sillä ei voida jotakin asiaa ilmasta tarkasti, johtuu siitä, että siitä puuttuu jokin tekijä, jonka lisääminen tekisi ilmenneestä ongelmasta ilmaistavaa mystisyyden sijaan.
Toinen, mitä erityisesti Wittgenstein ja Gödel painottivat, on se, että sellaiset kysymykset, joista tulee vastaukseksi epätarkka tulos, ovat mielettömiä.
Ne ovat kysymyksiä sellaisista asioista, joita kieli ei pysty määrittelemään.
Sellaiset kysymykset rikkovat kielen sääntöjen ja ajattelun rajat.
Siksi Wittgenstein sanoi: "mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava".
Tämä lause ei tarkoita sitä, että tulisi tyytyä siihen, että maailmaa ei voida ymmärtää, vaan sitä, että maailman ymmärtämisessä on noudatettava mahdollisuuden rajoja. Meidän on rakennettava tiedon palapeliä liittämällä toisiinsa sopivia paloja yhteen, eikä niin, että liittäisimme toisiinsa sopimattomia paloja yhteen tai heittäisimme satunnaisesti paloja lattialle.
Hyvin äärettömyyden ongelman luonnetta kuvaa se, että neljä cm jaettuna yhdellä tuumalla on cm muodossa 1,5748... päättymätön desimaaliluku.
Mutta neljä cm jaettuna yhdellä cmlla on selkeästi neljä.
Tässä kohtaa äärettömyyden ongelma ilmenee siis siten, että kahta järjestelmää sovitetaan yhteen sellaisessa kohdassa, jossa ne eivät sovi yhteen, sillä näillä mittajärjestelmillä on eri kiintopisteet/perusyksiköt: 1 tuuma on 2,54 cm. Ne kuvaavat siis todellisuutta eri määrein. Ne eivät voi kuitenkaan määrittää suhdettaan toisiinsa.
On siis totta se, mitä Zenon sanoi, että: ääretön ei ole valmis vastaus.
On kyse kuitenkin myös siitä, että tapamme käsitellä todellisuutta ei ole vielä valmis antamaan tarkkaa vastausta.
Meidän on siis syytä olla puhumatta siitä, mistä emme voi puhua.
"Se, mikä meille on näkyvää, on konkreettista. Vain sen perusteella voimme tehdä tieteellisiä päätelmiä, tai sen jättämistä jäljistä."
Aivan ja se johtaakin välttämättä juuri siihen asiaan, että emme voi tietää sen ulkopuolista. Sillä tapamme havaita on aina konkreettinen ja luo siksi äärettömyyden ongelmat maailmamme rajoiksi.
Emmehän voi laskea edes senttimetreillä tuumajärjestelmän määrittämiä etäisyyksiä äärettömän tarkasti.
Kyseessä on kaksi erilaista subjektiivista tapaa määrittää todellisuutta.
Wittgenstein puhui siitä, kuinka filosofian opiskelusta on haittaa ihmisille. Syy tähän on se, että jokainen ihminen on subjektiivinen ajattelija ja kuten huomaamme, on matemaattinen tosiasia, että kaikki subjektiiviset mallit ovat keskenään ristiriitaisia, mutta silti samanarvoisia.
Wittgenstein sanoi, ”(hänen on niin sanoakseni heitettävä pois tikkaat kiivettyään niillä ylös)”. Tällä hän tarkoitti seuraavaa.
Todellisuus voidaan löytää millä tahansa subjektiivisella tavalla, mutta sen löytämiseksi on tuon noudatettava omaa subjektiivista tapaansa.
Jokainen subjektiivinen tapa voi johtaa täydellisyyteen, vaikka jokaisella tavalla on eri lähtökohdat.
Eli lopulta kaikki subjektiiviset tavat johtavat samaan tulokseen, jos ne saavat seurata omaa järjestelmäänsä ja eivät riko oman järjestelmänsä lakeja.
Subjektiivisten käsitystapojen välillä on kuitenkin muitakin yhteyden tasoja, kuin lopullinen täydellisyys, mutta lopullisessa täydellisyydessä kaikki käsitystavat ovat kohdanneet, sillä on vain yksi oikea maali ja siihen päästyään kaikki ovat samassa paikassa.
Vääriä maaleja on tietenkin olemassa äärettömästi, sillä subjektiivisen käsitystavan lakeja voidaan rikkoa äärettömällä eri tavalla. Ja kuten jo totesimme, ääretön ei olekaan lopullinen vastaus ja silloin siinä on olemassa ristiriita.
Tuosta, että todellisuus on tietynlainen, ehkäpä kertoo se, että niin moni filosofi on tullut tuohon samaan tulokseen oman subjektiivisen päättelytapansa kautta.
Jotta yhtään mitään voisi koskaan mitenkään ymmärtää niin, kuin sen on tarkoitus olla, on pystyttävä rakkauteen perustuvan objektiivisen ymmärryksen kautta lähentämään kahta subjektiivisen ymmärryksen muotoa niin, että ne kohtaavat.
Käytännössä ymmärrykseen vaaditaan sitä, että pystyy Wittgensteinin sanoin nousemaan toisen ihmisen lauseiden yläpuolelle. Minä voisin sanoa saman niin, että täytyy pystyä ymmärtämään toista subjektiivisuutta objektiivisesti.
Heisenbergin epätarkkuusteorian keskeinen ongelma on siinä, että hiukkasen nopeudella ja paikalla ei ole ymmärrettävää yhteistä tekijää. Vielä tähän päivään mennessä ihminen ei ole pystynyt käsittelemään paikan ja nopeuden suhdetta. Palapelistä puuttuu paloja. Tietty määre kuvaa nopeutta ja tietty määre paikkaa, mutta nämä määreet ovat keskenään ristiriitaisia, kuin tuuma ja senttimetri.
Kysymys lopullisesta liikuttajasta on mieletön. En tiedä, kuka ensimmäisenä esitti teorian lopullisesta liikuttajasta, mutta ainakin Mill selitti ateisminsa syyksi juuri tuon kysymyksen.
Lopuksi vielä kvanttifysiikkaa kevennykseksi sen verran, että ulkoapäin katsoen maailmakaikkeutemme on yksi yhtenäinen asia. Se voidaan kuitenkin jakaa äärettömään määrään osia, niin, että on olemassa äärettömän pientä. Tuo äärettömän pieni on se, mitä kautta maailmankaikkeutemme on yhteydessä maailmankaikkeuden ulkopuoliseen. Maailmankaikkeuden ulkopuolisesta virtaa jatkuvasti energiaa maailmankaikkeuteemme sisälle havaittavaan muotoon, mistä johtuu maailmankaikkeuden laajeneminen ja sitämyötä materian jakautuminen potenssissa.
Atomipommissa vapautuva energia on peräisin suoraan maailmakaikkeuden ulkopuolisesta ja atomipommi on siten käytännössä ase, jonka käyttäjästä voidaan sanoa: ”saa tulen lyömään taivaasta”. :)
Copyright by Saviola ©
Kritisoikaa. Kritiikki on filosofiaa. Olen itsekkin ihan tavallinen wannabefilosofi. Sanoit, että mun täytyis esittää näitä jollekkin paremmin filosofiaa tuntevalle.
Tuohon vastaan, että jos esitän mielipiteitäni jollekkin filosofian opiskelijalle/valmistuneelle, tai varsinaiselle filosofille, saan vastaukseksi lähinnä vihaa ja halveksuntaa.
Sellaiset ihmiset suhtautuvat meidänkaltaisiin lähinnä naureskellen ja väittäen, että meidän ei tulisi ajatella näitä asioita, vaan jättää ajattelu heille (jotka tosin eivät ajattele muuta, kuin rahaa). :)
Osan taisin ymmärtää, mutta sen verran sanon, että minä en tarkoittanut "lopullista" liikuttajaa vaan ALKUPERÄISTÄ. Siinä on vissi ero, kun teoriani perustuu siihen, ettei sitä lopullista liikuttajaa koska voida löytää, koska joku senkin on luonut/ sysännyt liikkeelle, ja siten kausaliteetti jatkuu loputtomiin. Tieteellinen ajattelu lähtee siitä, että tyhjästä ei mitään voi tulla, ja silloin jos havaitaan että tuleekin, kyse on mitä ilmeisimmin siitä jumalasta.
Jep jep, niin mäkin tarkoitin alkuperäistä liikuttajaa. Sanoin sitä vain lopulliseksi liikuttajaksi, kun ajattelin sitä niin päin, että tuo on meistä katsoen kaikista pisimmällä oleva syy.
"teoriani perustuu siihen, ettei sitä lopullista liikuttajaa koska voida löytää, koska joku senkin on luonut/ sysännyt liikkeelle, ja siten kausaliteetti jatkuu loputtomiin."
Kausaliteetti jatkuu loputtomiin vain maailmankaikkeuden sisällä. Siinä vaiheessa, kun menemme käsityskykymme ulkopuolelle kohtaamme äärettömyyden ongelman, joka seurasta siitä, että emme pysty käsittämään niitä asioita.
Vastaus alkuperäiseen liikuttajaan on yksinkertaisesti se, mikä on maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Muunlainen ajattelu on mahdotonta.
Täytyy muistaa siis se, että maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole aikaa, eikä siten se ole syntynyt mistään.
Sillä jostain syntyneessä tapahtuu tätä syy seuraus-suhdetta, joka on taas sidoksissa ajan kulumiseen.
Tyhjästä luominen on täysin mahdollista. Matemaattisesti Grandin sarjan mukaan on mahdollista luoda tyhjästä.
Tätä onkin pidetty Jumalan käyttämänä tekniikkana.
Lisäksi kvanttifysiikassa on sellainen hauskuus, että kaikki osat koostuvat pienemmistä osista. On olemassa äärettömän pientä.
Tai onko oikeastaan? Sillä kun menemme pienempään ja pienempään, voimme todeta, että ääretön pienuus johtuu siitä, että vastassa on maailmankaikkeuden ulkopuolinen.
Voidaan sanoa niin, että maailmankaikkeudella on muoto ja maailmankaikkeuden muodon sisälle kurkistettaessa se voidaan jakaa äärettömään määrään osia ja niiden osia, äärettömästi jaettavasti.
Mutta kaikista äärettömästä määrästä osia voidaan nähdä vain tuon osan muoto.
Se ei kyllä ole kumminpäin vaan, vaan jos puhutaan lopullisesta liikuttajasta, tarkoitetaan, että on olemassa jokin lopullinen, viimeinen liikuttaja. Tämä on kreationismia. Tieteellistä ajattelua taasen on se, että tiedetään, että edellisen liikuttajan takana on aina alkuperäisempi liikuttaja. Näin ollen ei ole olemassa mitään alkupistettä.
Tyhjästä luominen ei ole mahdollista, ellei ole tilaa, johon jotain voi luoda. Ensin täytyy olla paikka, johon luoda. Mistä tämä paikka on ilmestynyt, onkin sitten se alkuperäinen liikuttaja.
Käsitykseni mukaan, jos aika voi kulkea eteenpäin, se voi loogisesti päätellen kulkea myös taaksepäin. Näin ollen aika muuttuu negatiiviseksi alkuräjähdyksen tuolla puolen. Ongelma on siis siinä, että käsityksemme ajan luonteesta on puutteellinen. Aika ei ala, vaan muuttaa vain luonnettaan muuttuessaan positiiviseksi alkuräjähdyksen tälläpuolen.
Elämme ajan ja avaruuden ulottuvuuksissa. Yksi tapa hahmottaa todellisuutemme on sulkeutuvan maailmankaikkeuden malli. Jostain olen lukenut seuraavan ajatusharjoituksen.
On tosiasia, että katsoessasi jotain kaukana sijaitsee kohdetta, aikkapa taivaan tähteä, näet sen sellaisena kuin se on ollut silloin kun valo siitä lähti matkalle silmiisi. Tähtitaivaalla voit kurkistaa näin kauaskin menneisyyteen. Toisaalta on mitattu, että elämme laajenevassa maailmankaikkeudessa, eli kaikki kohteet loittonevat toisistaan koko ajan tasaisesti ja huimalla vauhdilla. Alkuräjähdysteoriahan on sitä että kelataan aikaa taaksepäin ja päätellään että joskus viitisentoista miljardia vuotta sitten kaikki on ollut yhdessä pisteessä. Kun katsot tuonne syvään avaruuteen noin kauas, voisit teoriassa nähdä sen alkuräjädyspisteen. Siellä lähellä näitä perimmäisiä rajoja sijaitsevat ns. kvasaarit eli kvasistellaariset objektit. Niiden sijainti on vähän outo paikka. Nimittäin, jos katsot taivaalle mihin suuntaan tahansa, niin katsoessasi tarpeeksi kauas näkisit joka suunnassa sen saman alkuräjähdyspisteen. Eli "sijaitsemme" itse ajan ja paikan suhteen sulkeutuvassa maailmankaikkeudessa, emmekä oikeastaan tiedä mitään mistään muusta. Aika ja paikka "alkoivat" yhdestä "pisteestä" joka sitten on nyt "joka paikassa".
Tietomme ympäristöstämme ja maailmankaikkeudesta on aina ollut varsin rajallista, ja aina olemme sisällyttäneet uskontoihimme jonkinlaisen kosmologisen selityksen. Jumalat ovat ihmuskunnan historian kuluessa olleet moninaisia ja vastanneet aina kulloistakin tiedon tasoa ja käsitystä omasta paikastamme universumissa. Nykyinen "ID"-jumaluus on tullut mahdolliseksi tieteen aikakaudella. On saatu hienjakoista tietoa luonnon lainalaisuuksista, ja jumaluus voidaan nyt sijoittaa sihen. Tässä ei kuitenkaan ole mitään mikä poikkeaisi aikaisemmista uskonnollisista kuvitelmista.
"Se ei kyllä ole kumminpäin vaan, vaan jos puhutaan lopullisesta liikuttajasta, tarkoitetaan, että on olemassa jokin lopullinen, viimeinen liikuttaja."
Joo, mutta tarkoitin siis jokatapauksessa samaa, kuin sinä...
vaikka käytin eri termejä.
"Näin ollen ei ole olemassa mitään alkupistettä."
Niin, kuin tossa toisessa viestissä joku sanoo, tosiaan se äärettömän tiheä, tai olematon piste, josta maailmankaikkeus ns. lähti, on kaikkialla.
Sillä tuo piste on laajentunut maailmankaikkeudeksi.
Kaikki maailmankaikkeudessa on vain tuon pisteen osia ja rakennetta.
Maailmankaikkeudella on jokin muoto, jolloin se on ulkoapäin katsottuna yksi, mutta sisältä se koostuu äärettömätä määrästä osia ja osien osia ja osien osien osia jne.
"Käsitykseni mukaan, jos aika voi kulkea eteenpäin, se voi loogisesti päätellen kulkea myös taaksepäin. Näin ollen aika muuttuu negatiiviseksi alkuräjähdyksen tuolla puolen."
Kyllä aika voi myös kulua taaksepäin. Tuon mekanismin olen selittänyt joissain viesteissäni.
Yleensä tuo liippaa Raamatun asioita.
Mutta tuosta, mitä sanot, että aijan kuluminen on negatiivista alkuräjähdyspisteen toisella puolen olen erimieltä.
On mieletöntä sanoa, että olisi olemassa jotain alkuräjähdyksen toista puolta. Maailmankaikkeutta ennen alkuräjähdystä. Sillä maailmankaikkeushan on alkuräjähdys.
Ennen räjähdystä oli olematon piste. Eli ei mitään. Silloin aikaa ei ollut ollenkaan.
Ajan kuluminen johtuu maailmankaikkeuden laajenemisesta ja aika on jatkuvasti kulumassa potenssissa kasvavasti yhä nopeampaa ja nopeampaa, sillä galaksien etäisyydet kasvavat jatkuvasti suurenevalla nopeudella.
Alkuräjähdyksen laajenemisessa on kyse tuon äärettömän tiheän ja olemattoman pisteen sisäisen rakenteen hajoamisesta yhä suurempaan määrään osia, eli kiihtyvästä materian jakautumisesta.
Koska mikä tahansa osa voidaan jakaa äärettömästi, maailmankaikkeus on ääretön, mutta silti tuon äärettömyyden määrä on jatkuvasti kasvava.
Lisäksi maailmankaikkeus on toistaiseksi ääretön ajallisesti, sillä aika toistaiseksi jatkuu äärettömästi.
Maailmankaikkeus voidaan jakaa äärettömään määrään koon kohtia, sillä maailmankaikkeus on jatkuvasti kasvanut kooltaan ja kun tarkastellaan sen kasvua, niin sen kasvun kulkema matka voidaan jakaa äärettömään määrään tilanteita.
Jokaisessa koon vaiheessa on tietty tilanne. Kaikki tilanteet on jo ennalta päätettyjä, sillä tilanne ja koko kulkevat käsikädessä.
Kun maailmankaikkeus alkaa pienentyä, eli sen sisältö lakkaa hajoamasta osiin ja alkaa painovanlakien mukaan vetämään itseään itseään kohti, tilanteet tapahtuvat takaperin, eli aika kuluu takaperin.
Tuolla painovoimalla ei tule olemaan mitään rajoja, joten maailmankaikkeutta voidaan ehkä parhaiten kuvailla sanoilla "ikuinen kadotus".
Sillä tuo maailmankaikkeus on äärettömän olematon ja aika kuluu äärettömästi takaperin. Kun kaikki tapahtumat on jo käyty läpi takaperin, voisi kuvitella, että ei ole enää mitään. Mutta saattaa olla (tai on), että maailmankaikkeudella on syntynyt itsensä kanssa ristiriitaisia rakenteita sisälleen, jolloin kaikki tapahtumat kestävät äärettömän pitkään?
Jokatapauksessa määränpäänä on maailmankaikkeudelle lopulta äärettömän olemassaolematon tila.
Me ei kiidetä tasaisesti, vaan mystinen pimeä energia lisää koko ajan vauhtia. Eli liikumme kiihtyvällä vauhdilla, sanoo tiedemiehet.
Että alkuräjähdyskään ei voinut tulla tyhjästä, sillä sekin vaatii tilan jossa syntyä. Alkuperäistä liikuttajaa ei voi koskaan saada kiinni.
Sikäli, kun tiedetään, niin teoriassa tyhjästä luominen on mahdollista.
Ja täytyyhän ottaa huomioon, että maailmankaikkeus on alunperin ollut äärettömän tiheä, äärettömän olematon piste, materiaa.
Tuo piste on täyttynyt energialla, joka on peräisin maailmankaikkeuden ulkopuolelta. Siten se on kasvanut.
Jatkuvasti tänne tulee energiaa.
Se, miksi alkuperäistä liikuttajaa ei voida saada kiinni, on on varsin luonnollista.
Alkuperäinen on liikuttaja on maailmankaikkeuden ulkopuolella ja emme vain yksinkertaisesti pysty ajattelemaan mitään, mikä on maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Ajattelumme on aistitietoon pohjautuvaa ja maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään aistein havaittavaa.
Täten on täysin varmaa, että kun ajattelemme maailmankaikkeuden ulkopuolista, tulemme aina äärettömyyden ongelmaan.
Kun puhuit siitä matrixista, niin tässä näet; äärettömyys on se, joka luo maailmamme ja ajattelumme rajat.
Ja mikä on maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole ajateltavissa.
Olemme häkissä, minkä ulkopuolella on jotain, mihin emme pääse käsiksi.
Vaikka alkuperäinen liikuttaja olisi kuinka tahansa yksinkertainen, kohtaamme maailmamme rajat, ja äärettömyyden.
Vaikka se olisi hyvin selvä asia, me emme pysty sitä tietämään.
Alkuperäisen liikuttajan kysymys ei ole toimiva maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Äärettömyyshän on kielellinen käsite. Äärettömyys juontaa juurensa siitä, että kieli ei pysty käsittelemään sitä asiaa, mistä tulee vastaus ääretön.
Se ei tarkoit sitä, että tuo asia ei olisi olemassa.
Gödelhän todisti, että vaikka matemaattisesti ei pystytä osoittamaan jonkin asian olevan jollain tavalla, se voi silti olla sillä tavalla.
Tämä johtuu siitä, että kieli ei pysty viittaamaan itseensä.
Se taas johtuu siitä, että kieli ei ole apriorisen tiedon käsittelyn väline.
Se taas johtuu siitä, että apriorisen tiedon käsittelyssä ei voi olla välinettä.
Jos haluamme tietää alkuperäisen liikuttajan, on meidän hankkiuduttava eroon ruumiistamme ensin.
Kyllähän se näin on. Maailmankaikkeuden kasvu kiihtyy potenssissa.
Tämä kertoo vain juuri sen, että energia on lähtöisin maailmankaikkeuden ulkopuolelta ja sitä virtaa maailmankaikkeuteen sisälle jatkuvasti.
Sekä toisaalta sen, että maailmankaikkeuden laajeneminen johtuu materian jakautumisesta energian avulla.
Ja sen, että maailmankaikkeuden synnyn syy on maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Ei jumankauta, mähän siis tiätsä vittu totanoin (http://www.korsoraattori.fi)YMMÄRSIN mitä sä sanoit. Nyt ollaan siis NIIN samaa mieltä ettäh. Ehkäpä yritit jo aiemminkin sanoa samaa, mutta en ymmärtänyt. Noh, kannattaa aina silloin tällöin jauhaa pitempään, vaikka vanha purkka tuntuukin yleensä turhalta suussa.
Nyt mä oon ylpee susta. Olet löytänyt subjektiivisuuteni logiikasta jonkin loogisen kohdan. Kun löydät yhden kohdan, löydät kaikki kohdat, sillä jokainen asia on kaikki asiat ja kaikki ovat yhtä... :D