On selvää, että tiedepiireissä eksaktius ja terminologia ovat perusedellytys tiedon välittymiselle sellaisena kun on tarkoitettu, mutta päteekö tällainen formaali-ilmaisu myös filosofiassa? Pitääkö filosohvin ansaita kannuksensa osoittamalla, että kykenee löytämään asiassa kuin asiassa punaisen langan epäsuorista vihjauksista, ironiasta tai jopa sarkasmista vai pitääkö tavoitella nimenomaan asioiden hahmottamista tarkkanasanaisen määrittelyn kautta?
Retoriikka ja verbaalinen ilmaisu on filosofian osa-alue, mutta voiko näitä harrastaa myös formaalia, tarkkaa ilmaisua ja seikkaperäistä pohdintaa käyttäen? Maallikosta "älyllisesti haastava keskustelu" on sellainen ilmaisun muoto, jossa vastausten löytäminen edellyttää muutakin kuin tarkkakorvaista kuuntelua ja käsitteiden ymmärtämistä. Onko siis filosofiassa retoriikka eräänlaista estetiikkaa, jonka ymmärtäminen vaatii pikemminkin lajilleen tyypillistä taiteellista ymmärrystä kuin "tieteellistä" ajattelutapaa?
Retoriikka ja verbaalinen ilmaisu on filosofian osa-alue, mutta voiko näitä harrastaa myös formaalia, tarkkaa ilmaisua ja seikkaperäistä pohdintaa käyttäen? Maallikosta "älyllisesti haastava keskustelu" on sellainen ilmaisun muoto, jossa vastausten löytäminen edellyttää muutakin kuin tarkkakorvaista kuuntelua ja käsitteiden ymmärtämistä. Onko siis filosofiassa retoriikka eräänlaista estetiikkaa, jonka ymmärtäminen vaatii pikemminkin lajilleen tyypillistä taiteellista ymmärrystä kuin "tieteellistä" ajattelutapaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Että juu. Mielestäni keilelläkikkailut eivät anna kovin tervettä kuvaa filosofista. Kielelläkikkailu ei ole filosofiaa, vaan oman itsensä korottamista toisten yläpuolelle ja toisen ihmisen saaminen tuntemaan itsensä filosofia huonommaksi.
Kielelläkikkailuun joutuvat turvautumaan ne filosofit, jotka eivät tajua filosofiaa, vaan joutuvat luomaan itsestään sellaisen iluusion toisille, että he olisivat asioista perillä ja kuuntelija on vain tyhmä, eikä tajua mitään.
Ilmaisun tarkoituksena on aina välittää toiselle ihmiselle tietoa ja kun tieto on käsittämätöntä kikkailua, on sen sanoma sisältö sinällään itsensä kanssa ristiriitainen ja merkityksetön.
Tällöin filosofi viestii ainoastaan halauvansa, että toinen ihminen kunnioittaa filosofia perusteettomasti ilman mitään syytä, jotta filosofi voisi suojella itseään heikolta itsetunnoltaan.
Tässä filosofiaa kielelläkikkailijoista, jotka haluavat toisten pitävän heitä filosofeina.
Aivan.
Entäpä jos käsitellään edelleen kysymystä, pitääkö filosofin, jotta hänestä voitaisiin yleensä käyttää ko. nimitystä, pystyä myös "tarvittaessa" ko. verbaalikikkailuun? Onk sellaiseen kykeneminen ikäänkuin osoitus jonkinlaisesta ylevämmästä pätevyydestä? Tarkoitusperänä voisi ajatella tilannetta, jossa ns. "hyvä filosofi" jotuu tukkanuottasille tällaisen "pahan" itsensäkorottajan kanssa, jonka jorinoista tavallinen kuolevainen ei tunnu saavan minkäänlaista tolkkua, mutta jonka haastamiseen tarvitaan myös hänen omia kepulikonsteja?
Vai onko niin,että verbaalikikkailu ei ole osoitus yhtään mistään ja että aivan hyvin päteväkin filosofi voi myöntää tässä aiheessa tappionsa?
Niin, siis tarkoitatko, että hyvän filosofin pitäisi pystyä voittamaan väittely, elikkä pystyä kritisoimaan toista niin, että osoittaa toisen olevan väärässä ja itsen oikeassa?
Mielestäni kuitenkin ajattelu on henkilökohtainen asia, eikä ole mitään tarvetta pystyä saamaan toista ajattelemaan itsensä tavoin ja hylkäämään oma ajattelutapansa.
Kuitenkin on tietysti hyvä pystyä perustelemaan ja esittämään asiansa hyvin. Samoin on hyvä pystyä saamaan toiset ymmärtämään omaa asiaansa ja pystyä ymmärtämään toisen asiaa.
Jos maallikko ei ymmärrä filosofiaa, niin ei voida sanoa, että filosofi olisi tahallaan koittanut olla käsittämätön. Joskus on vain niin, että toista ei saa ymmärtämään, vaikka kuinka haluaisi.
Ja kyllähän Wittgensteinilla oli aivan loistava filosofia, vaikka sitä ei varmaankaan yhdessäkään yliopistossa ymmärretä, tai opeteta oikein.
Se, että häntä on vaikea ymmärtää, ei johdu siitä, että hän ei halunnut tulla ymmärretyksi.
Paremminkin siitä, että häntä ei haluta ymmärtää.
Itse kritisoin edellisessä viestissäni sellaista filosofiaa, jolla ei ole mitään sisältöä, mutta se perustuu lähinnä toisten ihailun keräämiseen ja nerokkaan kuvan luomiseen itsestä.
On typerää keskustella filosofian kanssa, jolla on valtavan laaja näennäinen tieto, mutta ei minkäänlaista ymmärrystä, eikä kykyä todelliseen filosofiaan. Sillä silloin hänelle tulee helposti rajat vastaan siinä, mistä voidaan puhua ja mistä ei.
Hän ei nimittäin pysty puhumaan enää siinä vaiheessa asiallisesti, kun hänen kuvansa alkaa murtua. Silloin täytyy hänen hyökätä kanssakeskustelijan kimppuun.
On hyvä pystyä kritisoimaan, mutta ennen sitä on tiedettävä, mitä kritisoi.
Hyvä filosofia on aina huonon filosofian kumoamista.