Dinoglyfit luolamaalauksissa?

"Vaikuttavaa mutta lohikäärme on maailmanlaajuinen mytologinen hahmo. Meksikolaisten sulkakäärmeestä kiinalaisten lohikäärmeisiin, suomalaisten Ajattaraan..."

Ystävä hyvä,
Näit juuri kuvia kronosauruksesta kreikkalaisessa mosaiikissa mustekalan ja hylkeen vieressä. Näit myös yksityiskohdiltaan samanlaisia kuvia pitkäkaulaisista ja pitkähäntäisistä kasvissyökäliskoista alueilta jotka sijaitsevat tuhansia kilometrejä toisistaan.

Sadun pohjalta ei päädytä samanlaiseen eläimen morfologiaan, jos ko. eläin olisi kuollut jo 65 miljoonaa vuotta sitten.

Asiasta on myös kirjallisia dokumentteja. Mm. Aristoteles kuvasi Arabian lentäviä käärmeitä erikseen lepakoista. Ne olivat suuria:

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinosauruslegendat.htm

Olen kerännyt tuonne yli sata eri lähdettä antiikista ja keskiajalta.

pjojala kirjoitti:

"Vaikuttavaa mutta lohikäärme on maailmanlaajuinen mytologinen hahmo. Meksikolaisten sulkakäärmeestä kiinalaisten lohikäärmeisiin, suomalaisten Ajattaraan..."

Ystävä hyvä,
Näit juuri kuvia kronosauruksesta kreikkalaisessa mosaiikissa mustekalan ja hylkeen vieressä. Näit myös yksityiskohdiltaan samanlaisia kuvia pitkäkaulaisista ja pitkähäntäisistä kasvissyökäliskoista alueilta jotka sijaitsevat tuhansia kilometrejä toisistaan.

Sadun pohjalta ei päädytä samanlaiseen eläimen morfologiaan, jos ko. eläin olisi kuollut jo 65 miljoonaa vuotta sitten.

Asiasta on myös kirjallisia dokumentteja. Mm. Aristoteles kuvasi Arabian lentäviä käärmeitä erikseen lepakoista. Ne olivat suuria:

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinosauruslegendat.htm

Olen kerännyt tuonne yli sata eri lähdettä antiikista ja keskiajalta.

niin älä kysy. Siitä huolimatta dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, kun ihmisen esi-isät olivat rotan kokoisia otuksia.

UPDATE_6914939 kirjoitti:

niin älä kysy. Siitä huolimatta dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, kun ihmisen esi-isät olivat rotan kokoisia otuksia.

Intuitio on tärkeä tutkijalle, uutisnenä toimittajalle. Ei se sitä meinaa, etteikö pitäisi tutkia ja kysellä.

Gigantismista yleisemmin:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/gigantismi.htm
VAHVAT SORTUU ELONTIELLÄ

Jääkö vahvin yksilö aina eloon "olemassaolon taistelussa"? Fossiilit ovat yleensä muodostuneet kovista kudoksista kuten luista ja nilviäisten kuorista, eivätkä nämä jäänteet anna paljoa tietoa esimerkiksi suoliston toiminnasta. Varmuudella fossiilit kertovat kuitenkin yksilöiden koon. Tämän perusteella näyttäisi harrastelijan silmissä siltä, että eliöt ovat pienentyneet ja surkastuneet - eivätkä suinkaan voimistuneet.



Satu meni faunaan

Useimmat niistä fossiiliaineiston faunoista eli eläinlajeista, jotka elävät edelleen, ovat olleet nykyisiä lajitovereitaan suurempia. Näitä ovat esimerkiksi isohirvi, saksanhirvi, villasarvikuono, alkuhärkä, alppikauris, leijona, karhu, susi ja hyeena.

On helppo olla voittaja, jos kukaan muu ei vedä trikoita päällensä. Elefantti on nykyään suurin maaeläin, mutta ennen superraskaassa sarjassa oli muitakin osanottajia. Kun eläin kuuluu esimerkiksi Megalonychidaen heimossa Megatheriumin sukuun, sen voi olettaa kasvaneen suureksi. Tarkalleen ottaen noin nykyelefantin kokoiseksi eli viiden metrin pituiseksi ja kolmen korkuiseksi (1).

Sapelihammastiikereitä, nautiloidisia mustekaloja (helmiveneitä), jättiläisnisäkkäitä ja -liskoja, jättiläismajavia ja lähes nelimetrisiä merikilpikonnia emme enää näe. (Suurin nykyisen merikilpikonnan kilpi oli 2.18 x 2.30 metriä mitoiltaan.) Labyrinthodonta-ryhmän alkusammakkoeläimet olivat yleensä kookkaita ja tukevia ruumiiltaan. Eogyrinus kasvoi neljän ja puolen metrin pituiseksi ja pelkästään Mastodonsauruksen kallon tiedetään olleen noin 90 sentin pituinen (2). (Matelijoiden uskotaan polveutuneen ko. panssarisammakkojen ryhmästä.)

Elefanttien rauhoituksen myötä biljardipalloja tai pianonkoskettimia on halvempi rakentaa mammutin- kuin norsunluusta. Suurimmat mammutit olivat 5 metriä korkeita ja painoivat 10 tonnia. Nykyään afrikkalainen norsu painaa 4 tonnia ja on parhaimmillaan "vain" 3,5 metriä korkea. Jotkut mammutin hampaat olivat yli nelimetrisiä ja satakiloisia ja vanhoilla mastodonteilla saattoi olla neljäkin syöksyhammasta. Kolmeen kivikautiseen taloon Ukrainassa käytettiin 1693 luuta vähintään 109 mammutista.

Entä miltä tuntuisi kohdata 7-metrinen karhu, pienen kirahvin kokoinen strutsi, virtahevon kokoinen sika tai kolmimetrinen kilpikonna silmästä silmään? Ennen eli myös kirahvikameli, jonka nimi kertoo kamelin korkeusluokasta.

Irlannin hirven korkeus maasta sarvien kärkiin saattoi olla yli kolme metriä ja jättiläispeuran 50 kiloa painavien sarvien pituus 4,3 metriä. (Usein sukupuuttoon kuolleiden jättilajien tieteelliset nimet ovat havainnollistavia, tässä tapauksessa Megaloceros giganteus.) Jättiläishirven kuvia löytyy myös luolapiirroksina, eli ainakin se on elänyt melko äskettäin. Koska Lemminkäisen Hiiden hirven hiihtoa ei ole dokumentoitu kovin tarkasti, ennätystä kantoi vuonna 1897 kaadetun nykyhirven 199 cm leveät sarvet (3). On tosiaan harmillista, ettei saksalaistenkaan kansalliseepoksen Nibelungenliedin myyttistä hirvieläintä ole kuvailtu riittävällä tarkkuudella.

Pohjois-Amerikassa eli muinoin jättibiisoni, jonka sarvien kärkiväli oli 2 metriä (4). Meidänkin raukoilla rajoillamme elänyt luolakarhu saattoi painaa helposti tonnin, kun suurin kaadettu nykynalle (kodiakinkarhu) painoi 751 kg ja keskimäärin karhut painavat 300 kiloa (5). (Muinaista karhua kutsutaan luolakarhuksi ilmeisesti syystä, että joistakin luolista on kaivettu esiin jopa kymmenien tuhansien yksilöiden luita.)

Nykyään sarvikuonojen rekordi on 4,2 metrin pituus, 3,6 tonnin paino ja 1,85 metrin korkeus, joskin yli 2 metrin sarvia tunnetaan. Fossiilina tunnetaan kokonaispituudeltaan 11,27 metrinen yksilö, jonka painoksi on arvioitu 11-20 tonnia. Tämä maapallon historian suurimpiin kuuluva maanisäkäs, pitkäniskainen mutta sarveton sarvikuono, oli 5,41 metriä korkea (6). Suurin yhä elävä salamanteri kasvaa 1,8 metriseksi, kun joskus iljetykset ovat olleet nelimetrisiä ja pelkällä päälläkin on ollut mittaa 1,25 metriä. Oranki on suurikokoisin nykyisistä puissa elävistä kädellisistä. Isomahaisin uros on ollut 1,8 metriä korkea ja 188-kiloinen. Suurin esihistoriallinen oranki oli 2,74 metriä pitkä (7). Aasiassa eli jopa kolmimetrinen "ihmisapina" Giganthopithecus (8).

Suurin tunnettu lentävä lintu on nimetty löytöpaikkansa ja kokonsa mukaan muinaiseksi Argentavis magnifiensiksi. Linnun siipien kärkiväli oli parhaimmillaan 8,5 metriä ja sen on täytynyt painaa 80-120 kiloa. Suurin nykyään elävä, lentävä lintuyksilö ei enää elä eikä lennä, vaan lojuu täytettynä museossa. Tämä Andien kondori kuitenkin punnittiin 19-kiloiseksi. Albatrossi voi painaa 12 kiloa.

Suurin lentokyvytön lintu lienee ollut Madagasgarin norsulintu, korkeutta 3 metriä ja painoa yli 450 kiloa. Suurimmilla fossiilisina tavatuilla sudenkorennoilla siipienväli oli jopa 90 senttiä ja vartalo paksu kuin pesäpallomaila. Moa oli lentokyvytön, strutsin kaltainen lintu joka kasvoi jopa kolmemetriseksi ja metsästettiin sukupuuttoon vasta noin 300 vuotta sitten. Uuden Seelannin Maorit kertovat myös sukupuuttoon kuolleesta jättiläiskotkasta, joka pyydysti Moaa. Varmuudella vasta historiallisella ajalla eli 1600-luvulla kuoli moan ohella myös Marco "Miljoona" Polonkin kuvailema norsulintu.) (9)

Vanhat kalliomäyrät olivat suuria kuin tapiirit tai pienet hevoset. Nykyään maksimi on vain 5 kiloa ja 60 senttiä (10). Vanhat pussieläimet olivat nykyisiä Australian yksilöitä huomattavasti suurempia. Joskus on elänyt esimerkiksi 3-metrinen kenguru Procoptodon goliah. Pohjois-Amerikassa eli vakiintuneenkin aikakäsityksen mukaan vielä 8500 vuotta sitten parhaimmillaan seitsenmetrinen jättiläislaiskiainen ja Etelä-Amerikan intiaanit tekivät kolmimetristen vyötiäisten panssareista kattoja ja päällystivät niillä hautojansa. Jättiläisvyötiäinen eli glyptodontti oli nykyisen sarvikuonon kokoinen (11). Nykyinen laiskiainen on 50-70 cm mittainen, kun vanhat jätit painoivat jopa 4 tonnia.

Krokotiilit ovat suurimpia nykyään eläviä matelijoita ja niistä kahdeksanmetriseksi kasvava deltakrokotiili on suurin. Fossiileina tavataan krokotiilejä, joiden leuat ovat olleet yli 1,8 metriä pitkät ja kokonaispituus yli 15 metriä. Toisaalla on löytynyt esiintymä, jossa krokotiilien koko vaihteli tulitikkulaatikon kokoisesta kahdeksaan tonniin ja 12 metriin. (En tosin tiedä, onko kyseessä nuoren yksilön tulkinta aikuiseksi.) (12)

Tunnetuin niistä eläinryhmistä, joille ei löydy vertailukohdetta nykyfaunasta, lienevät dinosaurukset. Eläinten vetovoiman laki kuuluukin: "Lapsen ikä on kääntäen verrannollinen sen eniten suosiman eläimen kokoon." (13) Suurten liskojen kivettyneisiin jalanjälkiin saattaa mahtua yli sata litraa vettä. (Ennätys on mitoiltaan 136 cm x 81 cm.)

http://www.helsinki.fi/~pjojala/TRexin_verisuonet.htm

Duodecim 2005; 121:1371 (toimittaja M.S.)

"HIRMULISKON VERISUONET

Tutkijat löytävät ikivanhan Tyrannosaurus rexin luurangon pohjoisilta Kalliovuorilta. He demineralisoivat aseptisissa oloissa reisiluun palan ja onnistuvat eristämään läpinäkyviä, taipuisia ja onttoja verisuonia.

Suonia voi venyttää useita kertoja niin, että ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Suonet muodostavat luulle tyypillisen haarautuvan Haversin kanavien näköisen rakenteen. Suonen sisäpinnalla näkyy endoteelisolun tuman kaltaisia pullistumia ja mahdollisesti endoteelisolujen välisiä liitoksia. Suonten sisältä löytyy punaruskeita verisoluja tumanmuotoisine rakenteineen.

Immunologisissa kokeissa tyrannosauruksen luujauho reagoi evoluutiossa hyvin säilyneisiin antigeeneihin (kanan kollageeni ja lehmän osteokalsiini) kohdistuvien vasta-aineiden kanssa osoittaen, että näyte sisältää jonkin verran liskon alkuperäisiä proteiineja. Tutkijat jäävät selvittämään, onko tästä poikkeuksellisen hyvin säilyneestä fossiilista eristettävissä liskon DNA:ta.

Kyseessä ei ole uuden tieteiselokuvan prologi vaan paleontologiryhmän Science-lehdessä julkaisema raportti. Pehmytkudosten, kuten taipuisien suonten ja verisolujen näin erinomainen säilyminen viittaa siihen, että näytteissä olisi jäljellä alkuperäisiä proteiineja ja jopa DNA:ta. Tästä olisi kuitenkin vielä pitkä matka siihen huikeaan mahdollisuuteen, että nämä orgaaniset molekyylit olisivat todella säilyneet ehjinä. Kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa vuotta vanhat verisuonet ja -solut näyttävät kuvissa kuitenkin niin samanlaisilta kuin nykyisin laboratoriossa eristetyt tuoreet vastineensa, että mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan."



Duodecim on ainoa suomalainen bio- ja lääketieteen PubMed-tietokannassa noteerattu vertaisarvioitu tiedelehti.

25 MARCH 2005 VOL 307 SCIENCE www.sciencemag.1852 org

Tyrannosaurus rex Soft Tissue Raises Tantalizing Prospects

It’s not Jurassic Park–style cloning, but a
remarkable find has given paleontologists
their most lifelike look yet inside Tyrannosaurus
rex—and, just possibly, a pinch of
the long-gone beast itself.

On page 1952, a team led by Mary
Schweitzer of North Carolina State University
in Raleigh describes dinosaur blood
vessels—still flexible and elastic after
68 million years—and apparently intact
cells. “If we have tissues that are not
fossilized, then we can potentially extract
DNA,” says Lawrence Witmer, a paleontologist
at Ohio University College of Osteopathic
Medicine in Athens. “It’s very exciting.”
But don’t f ire up the sequencing
machines just yet. Experts, and the team
itself, say they won’t be convinced that the
original material has survived unaltered
until further test results come in.

The skeleton was excavated in 2003 from
the Hell Creek Formation of Montana by
co-author Jack Horner’s crew at the Museum
of the Rockies in Bozeman, Montana. Back in
the lab, Schweitzer and her technician demineralized
the fragments by soaking them in a
weak acid. As the fossil dissolved, transparent
vessels were left behind. “It was totally shocking,”
Schweitzer says. “I didn’t believe it until
we’d done it 17 times.” Branching vessels also
appeared in fragments from a hadrosaur and
another Tyrannosaurus skeleton. Many of the
vessels contain red and brown structures that
resemble cells. And inside these are smaller
objects similar in size to the nuclei of the
blood cells in modern birds. The team also
found osteocytes,
cells that deposit bone
minerals, preserved
with slender filipodia
still intact.

If the cells consist
of original material,
paleontologists might
be able to extract
new informat ion
about dinosaurs. For
instance, they could
use the same sort of protein antibody testing
that helps biologists determine evolutionary
relationships of living organisms. “There’s a
reasonable chance that there may be intact proteins,”
says David Martill of the University of
Portsmouth, United Kingdom. Perhaps, he
says, even DNA might be extracted.

Hendrik Poinar of McMaster University
in Hamilton, Ontario, cautions that looks can
deceive: Nucleated protozoan cells have been
found in 225-million-year-old amber, but
geochemical tests revealed that the nuclei had
been replaced with resin compounds. Even
the resilience of the vessels may be deceptive.
Flexible fossils of colonial marine organisms
called graptolites have been recovered from
440-million-year-old rocks, but the original
material—likely collagen—had not survived.

Schweitzer is seeking funding for sophisticated
tests that would use techniques such as
mass spectroscopy and high performance liquid
chromatography to check for dino tissue.
As for DNA, which is less abundant and more
fragile than proteins, Poinar says it’s theoretically
possible that some may have survived, if
conditions stayed just right (preferably dry
and subzero) for 68 million years. “Wouldn’t
it be cool?” he muses, but adds “the likelihood
is probably next to none.”
–ERIK STOKSTAD

pjojala kirjoitti:

http://www.helsinki.fi/~pjojala/TRexin_verisuonet.htm

Duodecim 2005; 121:1371 (toimittaja M.S.)

"HIRMULISKON VERISUONET

Tutkijat löytävät ikivanhan Tyrannosaurus rexin luurangon pohjoisilta Kalliovuorilta. He demineralisoivat aseptisissa oloissa reisiluun palan ja onnistuvat eristämään läpinäkyviä, taipuisia ja onttoja verisuonia.

Suonia voi venyttää useita kertoja niin, että ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Suonet muodostavat luulle tyypillisen haarautuvan Haversin kanavien näköisen rakenteen. Suonen sisäpinnalla näkyy endoteelisolun tuman kaltaisia pullistumia ja mahdollisesti endoteelisolujen välisiä liitoksia. Suonten sisältä löytyy punaruskeita verisoluja tumanmuotoisine rakenteineen.

Immunologisissa kokeissa tyrannosauruksen luujauho reagoi evoluutiossa hyvin säilyneisiin antigeeneihin (kanan kollageeni ja lehmän osteokalsiini) kohdistuvien vasta-aineiden kanssa osoittaen, että näyte sisältää jonkin verran liskon alkuperäisiä proteiineja. Tutkijat jäävät selvittämään, onko tästä poikkeuksellisen hyvin säilyneestä fossiilista eristettävissä liskon DNA:ta.

Kyseessä ei ole uuden tieteiselokuvan prologi vaan paleontologiryhmän Science-lehdessä julkaisema raportti. Pehmytkudosten, kuten taipuisien suonten ja verisolujen näin erinomainen säilyminen viittaa siihen, että näytteissä olisi jäljellä alkuperäisiä proteiineja ja jopa DNA:ta. Tästä olisi kuitenkin vielä pitkä matka siihen huikeaan mahdollisuuteen, että nämä orgaaniset molekyylit olisivat todella säilyneet ehjinä. Kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa vuotta vanhat verisuonet ja -solut näyttävät kuvissa kuitenkin niin samanlaisilta kuin nykyisin laboratoriossa eristetyt tuoreet vastineensa, että mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan."



Duodecim on ainoa suomalainen bio- ja lääketieteen PubMed-tietokannassa noteerattu vertaisarvioitu tiedelehti.

25 MARCH 2005 VOL 307 SCIENCE www.sciencemag.1852 org

Tyrannosaurus rex Soft Tissue Raises Tantalizing Prospects

It’s not Jurassic Park–style cloning, but a
remarkable find has given paleontologists
their most lifelike look yet inside Tyrannosaurus
rex—and, just possibly, a pinch of
the long-gone beast itself.

On page 1952, a team led by Mary
Schweitzer of North Carolina State University
in Raleigh describes dinosaur blood
vessels—still flexible and elastic after
68 million years—and apparently intact
cells. “If we have tissues that are not
fossilized, then we can potentially extract
DNA,” says Lawrence Witmer, a paleontologist
at Ohio University College of Osteopathic
Medicine in Athens. “It’s very exciting.”
But don’t f ire up the sequencing
machines just yet. Experts, and the team
itself, say they won’t be convinced that the
original material has survived unaltered
until further test results come in.

The skeleton was excavated in 2003 from
the Hell Creek Formation of Montana by
co-author Jack Horner’s crew at the Museum
of the Rockies in Bozeman, Montana. Back in
the lab, Schweitzer and her technician demineralized
the fragments by soaking them in a
weak acid. As the fossil dissolved, transparent
vessels were left behind. “It was totally shocking,”
Schweitzer says. “I didn’t believe it until
we’d done it 17 times.” Branching vessels also
appeared in fragments from a hadrosaur and
another Tyrannosaurus skeleton. Many of the
vessels contain red and brown structures that
resemble cells. And inside these are smaller
objects similar in size to the nuclei of the
blood cells in modern birds. The team also
found osteocytes,
cells that deposit bone
minerals, preserved
with slender filipodia
still intact.

If the cells consist
of original material,
paleontologists might
be able to extract
new informat ion
about dinosaurs. For
instance, they could
use the same sort of protein antibody testing
that helps biologists determine evolutionary
relationships of living organisms. “There’s a
reasonable chance that there may be intact proteins,”
says David Martill of the University of
Portsmouth, United Kingdom. Perhaps, he
says, even DNA might be extracted.

Hendrik Poinar of McMaster University
in Hamilton, Ontario, cautions that looks can
deceive: Nucleated protozoan cells have been
found in 225-million-year-old amber, but
geochemical tests revealed that the nuclei had
been replaced with resin compounds. Even
the resilience of the vessels may be deceptive.
Flexible fossils of colonial marine organisms
called graptolites have been recovered from
440-million-year-old rocks, but the original
material—likely collagen—had not survived.

Schweitzer is seeking funding for sophisticated
tests that would use techniques such as
mass spectroscopy and high performance liquid
chromatography to check for dino tissue.
As for DNA, which is less abundant and more
fragile than proteins, Poinar says it’s theoretically
possible that some may have survived, if
conditions stayed just right (preferably dry
and subzero) for 68 million years. “Wouldn’t
it be cool?” he muses, but adds “the likelihood
is probably next to none.”
–ERIK STOKSTAD

Nuo luut joista "pehmytkudos" löydettiin olivat kuitenkin miljoonia vuosia vanhoja, 70 miljoonaa. Ja uutinen ei ihan tarkkaan pidä paikkaansa: kudokset eivät suinaan löydettäessä olleet phmeitä vaan kivettyneitä, fossilisoituneita, kuten muutkin osat. Ne saatiin kemiallisen käsittelyn jälkeen erilleen. En ole kuullut mitä löydön jälkeen olisi tapahtunut, uskoisin ettei sieltä mitään DNA:ta ole saatu talteen: ei kannata ihan vielä mitään Jurassic Puistoa odotella.

ikivanhoja kirjoitti:

Nuo luut joista "pehmytkudos" löydettiin olivat kuitenkin miljoonia vuosia vanhoja, 70 miljoonaa. Ja uutinen ei ihan tarkkaan pidä paikkaansa: kudokset eivät suinaan löydettäessä olleet phmeitä vaan kivettyneitä, fossilisoituneita, kuten muutkin osat. Ne saatiin kemiallisen käsittelyn jälkeen erilleen. En ole kuullut mitä löydön jälkeen olisi tapahtunut, uskoisin ettei sieltä mitään DNA:ta ole saatu talteen: ei kannata ihan vielä mitään Jurassic Puistoa odotella.

"Nuo luut joista "pehmytkudos" löydettiin olivat kuitenkin miljoonia vuosia vanhoja, 70 miljoonaa. Ja uutinen ei ihan tarkkaan pidä paikkaansa: kudokset eivät suinaan löydettäessä olleet phmeitä vaan kivettyneitä, fossilisoituneita, kuten muutkin osat. Ne saatiin kemiallisen käsittelyn jälkeen erilleen. En ole kuullut mitä löydön jälkeen olisi tapahtunut, uskoisin ettei sieltä mitään DNA:ta ole saatu talteen: ei kannata ihan vielä mitään Jurassic Puistoa odotella."

Vakiintuneen käsityksen mukaan 70 milj. vuotta, veli hyvä, vakiintuneen käsityksen mukaan.

Heinäntekojärki sanoo, että verisuoni ei sitä aikaa säily elastisena.

Sinä taidat olla tietoisesti epäuskoinen ihminen. Et totuuden etsijä. Silloin joudun sanomaan, että "Katso itse eteesi". Minä olen etsimässä. Otan kuitenkin vielä toisen esimerkin sinulle:

Jos 569 miljoonaa vuotta vanhasta ja 250 metriä syvältä - anteeksi toisinpäin - kaivetun suolakiteen vesitaskusta löytyy eläviä Bacilluksia ja havaintoa diskutoidaan piristävänä lisätodisteena evoluutiosta, ei kyse ole tieteellisestä, vaan uskonnollisesta keskustelusta.

Jälkimmäinen, TV-uutisia myöten popularisoitu löytöhän valjastettiin aihetodisteeksi aurinkokuntien välisestä "panspermiasta", vaikka 16S rDNA:n perusteella muinaisbaku oli 99 % samanlainen Bacillus marismortui -halobakteerin kanssa. ("Kuollutmeri" ei siis olekaan kuollut.)

Tätä aiemmin ikäennätystä piti hallussaan 25-40 miljoonaa vuotta vanhaksi katsottu vironnut bakteeri, joka löydettiin aikoinaan meriphkan sisään umpioituneen mehiläisen sisuksista. SETIllä taitaa olla silmät eri indeksillä teleskooppiin ja mikroskooppiin katsottaessa, mitä älyn ulkopuolisen rahoittajan olemassaoloon tulee. Evoluutio vaikuttaa liian syvältä paradigmalta luonnontieteen pitkän kouran ylettyä. Mikäli poikki tieteen juuttunut teoria ja tulkinnallinen viitekehys unohdettaisiin, olisi tällaisten johtopäätösten relevanssi tohu ja bohu - autio ja tyhjä.

Vreeland RH, Rosenzweig WD & Powers DW. (2000). Isolation of a 250 million-year-old halotolerant bacterium from a primary salt crystal. Nature 407, 897-900.

pjojala kirjoitti:

"Nuo luut joista "pehmytkudos" löydettiin olivat kuitenkin miljoonia vuosia vanhoja, 70 miljoonaa. Ja uutinen ei ihan tarkkaan pidä paikkaansa: kudokset eivät suinaan löydettäessä olleet phmeitä vaan kivettyneitä, fossilisoituneita, kuten muutkin osat. Ne saatiin kemiallisen käsittelyn jälkeen erilleen. En ole kuullut mitä löydön jälkeen olisi tapahtunut, uskoisin ettei sieltä mitään DNA:ta ole saatu talteen: ei kannata ihan vielä mitään Jurassic Puistoa odotella."

Vakiintuneen käsityksen mukaan 70 milj. vuotta, veli hyvä, vakiintuneen käsityksen mukaan.

Heinäntekojärki sanoo, että verisuoni ei sitä aikaa säily elastisena.

Sinä taidat olla tietoisesti epäuskoinen ihminen. Et totuuden etsijä. Silloin joudun sanomaan, että "Katso itse eteesi". Minä olen etsimässä. Otan kuitenkin vielä toisen esimerkin sinulle:

Jos 569 miljoonaa vuotta vanhasta ja 250 metriä syvältä - anteeksi toisinpäin - kaivetun suolakiteen vesitaskusta löytyy eläviä Bacilluksia ja havaintoa diskutoidaan piristävänä lisätodisteena evoluutiosta, ei kyse ole tieteellisestä, vaan uskonnollisesta keskustelusta.

Jälkimmäinen, TV-uutisia myöten popularisoitu löytöhän valjastettiin aihetodisteeksi aurinkokuntien välisestä "panspermiasta", vaikka 16S rDNA:n perusteella muinaisbaku oli 99 % samanlainen Bacillus marismortui -halobakteerin kanssa. ("Kuollutmeri" ei siis olekaan kuollut.)

Tätä aiemmin ikäennätystä piti hallussaan 25-40 miljoonaa vuotta vanhaksi katsottu vironnut bakteeri, joka löydettiin aikoinaan meriphkan sisään umpioituneen mehiläisen sisuksista. SETIllä taitaa olla silmät eri indeksillä teleskooppiin ja mikroskooppiin katsottaessa, mitä älyn ulkopuolisen rahoittajan olemassaoloon tulee. Evoluutio vaikuttaa liian syvältä paradigmalta luonnontieteen pitkän kouran ylettyä. Mikäli poikki tieteen juuttunut teoria ja tulkinnallinen viitekehys unohdettaisiin, olisi tällaisten johtopäätösten relevanssi tohu ja bohu - autio ja tyhjä.

Vreeland RH, Rosenzweig WD & Powers DW. (2000). Isolation of a 250 million-year-old halotolerant bacterium from a primary salt crystal. Nature 407, 897-900.

"Vakiintuneen käsityksen mukaan 70 milj. vuotta, veli hyvä, vakiintuneen käsityksen mukaan.

Heinäntekojärki sanoo, että verisuoni ei sitä aikaa säily elastisena."

Ikämäärityksen mukaan. Jospa joku löytäisi ihmisen luita jotka on määritelty 70 miljoonaa vuotta vanhoiksi...

Verisuonet eivät olleet "elastisia" löydettäessä vaan vasta kemiallisen käsittelyn jälkeen. Tuo uutinen on hiukan epätarkka. Löydetyt kudosten jätteet olivat mikroskooppisen pieniä. Ei siellä kokonaisia verisuonia ollut joita olisi päässyt venyttelemään.

mukaan! kirjoitti:

"Vakiintuneen käsityksen mukaan 70 milj. vuotta, veli hyvä, vakiintuneen käsityksen mukaan.

Heinäntekojärki sanoo, että verisuoni ei sitä aikaa säily elastisena."

Ikämäärityksen mukaan. Jospa joku löytäisi ihmisen luita jotka on määritelty 70 miljoonaa vuotta vanhoiksi...

Verisuonet eivät olleet "elastisia" löydettäessä vaan vasta kemiallisen käsittelyn jälkeen. Tuo uutinen on hiukan epätarkka. Löydetyt kudosten jätteet olivat mikroskooppisen pieniä. Ei siellä kokonaisia verisuonia ollut joita olisi päässyt venyttelemään.

Luonnontieteissä puhutaan aina aihetodisteista. Jopa keskuspoliisin rikoslaboratoriossa sanotaan aina todennäköisyys henkiolöllisyydelle, vaikka se olisi kertaluokkia varmempi DNA-testi kuin sormenjäljen varmuus.

Having said this: Ei kivettymättömän dinosauruksen luun löytyminen ole mikään ihmeellinen juttu. Päinvastoin, paleontologeille on ominaista luupalan nuolaisu. Luu maistuu, kivi ei. Näin mm. Mikael Fortelius tapaa tehdä, joskus.

Suhteellisuudentajua ajan jaksoihin:
Australian eliöstö kenguruineen, vompatteineen, vesinokkaeläimineen, opossumeineen, pussihukkineen ja koaloineen on omituista. Saarimantereella elää monia eläinlajeja, joita ei tavata missään muualla. Jos Kuubaa pienemmillä saarilla niitä asuttavat suurikokoiset eliöt pienenevät saarelle jouduttuaan nopeasti, antavat Australiassa ajattelemisen aihetta erityisesti pussieläimet.

Australia on historiallisena aikana saanut todistaa monen mannermaalta tuodun eläinlajin räjähdysmäisen nopeaa leviämistä. Australopithecus tarkoittaa "Etelän Ihmistä" (hominidia) ja australis siis meille borealin asuttajille vastakkaisesti etelää. Eläinpopulaation on vaikeaa hyppelehtiä sukupolven pituisina hyppyinä saarimantereelle, mutta mahdotonta se ei ole. Perille päästyään melkein mikä tahansa laji yleistyy Australiassa kilpailun vähäisyyden ja olosuhteiden suopeuden vuoksi.

Saarimantereella ei esimerkiksi ollut kaniineja ennen kuin Thomas Austin -niminen epähenkilö vuonna 1859 toi niitä Euroopasta 24 kappaletta metsästystä varten. Kaniinit asettuivat ekologiseen lokeroon, jossa niillä ei ollut lainkaan luonnollisia vihollisia. Nykyään maassa on 300 miljoonaa kaniinia, eivätkä aussit ole kyenneet hävittämään hankalaa tunkeilijaa mittavista yrityksistä huolimatta. Catch 22: Samana vuonna Euroopasta lähti leviämään myös Lajien Synty.

Ruusupääkakadu on australialainen versio puluista. Räjähdysmäisesti levinneet jättiläismäiset parvet autioittavat viljelyksiä, sekoittavat olympia-liikennettä, taittavat painollaan antenneja ja kuorivat puhelin- ja sähkölinjojen eristepinnoitetta oikosulkuja aiheuttaen (1). Karppi on Australian vesien ja mehiläinen sen ilmojen kaniini.

Operaatio Bufo marinuksen oli tarkoitus pelastaa Australian sokeriruokoviljelmät tuholaisilta, vaan toisinhan siinäkin kävi. Jättiläisrupikonnan levitykseen ryhdyttiin 1920- ja 30-luvuilla. Kun 101 tulokasta oli monistunut 3400:ksi, vapautettiin ne neljässä eri paikassa. Tänään puhelimen pärinää muistuttavaa ääntä tuottava, hieman alle 20-senttinen, syyläinen ja limainen kurnuttaja on valloittanut suurimman osan Queenslandia ja on tunkeutumassa muuallekin maahan. Valloitusvauhti on ollut 40 kilometriä vuodessa joka suuntaan. Konnat syövät kaikkea lajitovereistaan pingispalloihin, mutta ovat itse myrkyllisiä aterioitsijoilleen (2). (Suomalainen rupikonna saattaa kuulemma elää koko elämänsä muutamien kymmenien metrien säteellä – siksiköhän se on sukupuuton partaalla?)

Laajimmalle levinnyt autralialainen kasvi on jättiläismimosa, joka tuotiin maahan 1800-luvun lopulla. Sadassa vuodessa kasvi on levinnyt niin laajalle, että suuret luontoalueeet ovat muuttuneet viidakoksi. Opuntiakaktusta vietiin aikoinaan Australiaan aitakasviksi. Paikalliset eläimet eivät kuitenkaan voineet syödä sen piikkejä, ja se levisi leviämästä päästyään. 1880-lukuun mennessä yli 30 miljoonaa hehtaaria itäistä Australiaa oli paksun kaktusmaton peitossa. Joillakin alueilla opuntia on riesa vielä tänäkin päivänä.

Uudessa Seelannissa liki puolet kasveista ja 94 % nisäkkäistä on tulokaslajeja, joita ei hävitä Tasmanian tuholainenkaan (3). - Homo sapiens sapiensin kriminaalia fenotyyppiä sen sijaan laivattiin Australiaan niin paljon, ettei sen tutkimus ole kuin siinä mielessä kiinnostavaa.

Eläinten hallitsemattoman liikkumisen tuloksena syntyy ekologinen ruletti, jossa on vain muutama voittaja ja valtavasti häviäjiä. Eristetyt ja yksinkertaiset ekosysteemit, kuten valtamerten pikkusaaret muuttuvat erityisen helposti. Modernien liikenneyhteyksien avulla olemme saaneet simuloida eristyneiden alueiden historiaa.

Vastaavia ekologisen lokeron valtaajia löytyy toki muualtakin. Härkäsammakot söivät myös Ranskan järvistä lähes kaikki muiden sammakkolajien poikaset. Vain 26 yhdyskuntaa afrikkalaisia mehiläisiä riitti valloittamaan suurimman osan Etelä-Amerikkaakin 25 vuodessa ja oli päässyt 90-luvulle tultaessa Yhdysvaltoihin asti. "Tappajamehiläiset" pistävät herkemmin, hyökkäävät usein valtavina parvina ja seuraavat uhriaan tuntikausia kauas pesästään.

Rotta ja mustarotta ovat levinneet nykyaikaisen merenkulun mukana aavikoita, arktisia alueita ja suuria metsiä lukuunottamatta kaikkialle. Galápagos-saariin kuuluvan Isabela-saaren vuorten rinteillä kiipeilee jo satojatuhansia vuohia, kun niitä joitakin vuosikymmeniä sitten piti olla vain kymmenkunta. Vuonna 1959 Pintan saarelle tuotiin kolme vuohta ja näitä peruja Darwin-aseman henkilökunta joutui 25 vuoden aikana ampumaan yhteensä 40 000 näiden jälkeläistä (4).

Vuonna 1876 Philadelphian maatalousnäyttelyssä esiteltiin kiinalainen kudzu-köynnös koristekasvina. 1930-luvulla viljelijät kasvattivat sitä rehuksi ja vahvistivat sen avulla joentörmiä. Kudzuun liittyy kuitenkin se erikoispiirre, että se kasvaa nopeasti – jopa 30 cm päivässä. Niinpä Aku Ankka -kasvi on levinnyt Yhdysvaltain eteläosissa kaikkialle ja tukahduttanut suuria alueita köysimäisillä varsillaan ja lautasen kokoisilla lehdillään peittäen rakennuksia ja koneita kasvustojensa alle. Ihmiset hakkaavat, kaivavat, myrkyttävät ja polttavat kudzua, mutta tämä vieras on kuin kotonaan.

Saksan 100 000 pesukarhuyksilön väitetään olevan niiden 23 eläimen jälkeläisiä, jotka pääsivät karkuun turkistarhalta II Maailmansodan aikana. Rusakko on meilläpäinkin levinnyt viimeisten 160 vuoden aikana Kaspianjärvi-vainaan pohjoispuolelta Baikalin yli itään noin 4000 km. Pohjois-Amerikassa taas teräväsilmäiset ja korkeaposkiset mohikaanit joutuivat väistymään vakaampien hiustöyhtöjen tieltä, sillä tiettävästi kaikki 500 miljoonaa kottaraista periytyvät niistä 160 esi-isästä, jotka tulivat Euroopasta vuonna 1891. Muuttokyyhkyjä taas oli intiaanien aikaan satoja miljoonia, mutta viimeinen yksilö kuoli 1900-luvun alussa – ei kuitenkaan ornitologin auton renkaan alle, kuten eräs akateemisen legendan kanalintu.

Krakataun tulivuoren räjähdys 26.8.1883 on historian suurin dokumentoitu ääni, joka kantoi lähes 5000 km päähän. Aiheuttamiensa kuulovammojen ohella se sammutti nimeään kantavalta saarelta kaiken elämän. Alkuperäinen kasvi- ja eläinkunnan tilanne oli kuitenkin palautunut ennalleen viimeistään 50 vuoden kuluttua, vaikka lähin naapurisaari on 18,5 km päässä.

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Lokeronvaltaajat.htm

pjojala kirjoitti:

http://www.helsinki.fi/~pjojala/TRexin_verisuonet.htm

Duodecim 2005; 121:1371 (toimittaja M.S.)

"HIRMULISKON VERISUONET

Tutkijat löytävät ikivanhan Tyrannosaurus rexin luurangon pohjoisilta Kalliovuorilta. He demineralisoivat aseptisissa oloissa reisiluun palan ja onnistuvat eristämään läpinäkyviä, taipuisia ja onttoja verisuonia.

Suonia voi venyttää useita kertoja niin, että ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Suonet muodostavat luulle tyypillisen haarautuvan Haversin kanavien näköisen rakenteen. Suonen sisäpinnalla näkyy endoteelisolun tuman kaltaisia pullistumia ja mahdollisesti endoteelisolujen välisiä liitoksia. Suonten sisältä löytyy punaruskeita verisoluja tumanmuotoisine rakenteineen.

Immunologisissa kokeissa tyrannosauruksen luujauho reagoi evoluutiossa hyvin säilyneisiin antigeeneihin (kanan kollageeni ja lehmän osteokalsiini) kohdistuvien vasta-aineiden kanssa osoittaen, että näyte sisältää jonkin verran liskon alkuperäisiä proteiineja. Tutkijat jäävät selvittämään, onko tästä poikkeuksellisen hyvin säilyneestä fossiilista eristettävissä liskon DNA:ta.

Kyseessä ei ole uuden tieteiselokuvan prologi vaan paleontologiryhmän Science-lehdessä julkaisema raportti. Pehmytkudosten, kuten taipuisien suonten ja verisolujen näin erinomainen säilyminen viittaa siihen, että näytteissä olisi jäljellä alkuperäisiä proteiineja ja jopa DNA:ta. Tästä olisi kuitenkin vielä pitkä matka siihen huikeaan mahdollisuuteen, että nämä orgaaniset molekyylit olisivat todella säilyneet ehjinä. Kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa vuotta vanhat verisuonet ja -solut näyttävät kuvissa kuitenkin niin samanlaisilta kuin nykyisin laboratoriossa eristetyt tuoreet vastineensa, että mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan."



Duodecim on ainoa suomalainen bio- ja lääketieteen PubMed-tietokannassa noteerattu vertaisarvioitu tiedelehti.

25 MARCH 2005 VOL 307 SCIENCE www.sciencemag.1852 org

Tyrannosaurus rex Soft Tissue Raises Tantalizing Prospects

It’s not Jurassic Park–style cloning, but a
remarkable find has given paleontologists
their most lifelike look yet inside Tyrannosaurus
rex—and, just possibly, a pinch of
the long-gone beast itself.

On page 1952, a team led by Mary
Schweitzer of North Carolina State University
in Raleigh describes dinosaur blood
vessels—still flexible and elastic after
68 million years—and apparently intact
cells. “If we have tissues that are not
fossilized, then we can potentially extract
DNA,” says Lawrence Witmer, a paleontologist
at Ohio University College of Osteopathic
Medicine in Athens. “It’s very exciting.”
But don’t f ire up the sequencing
machines just yet. Experts, and the team
itself, say they won’t be convinced that the
original material has survived unaltered
until further test results come in.

The skeleton was excavated in 2003 from
the Hell Creek Formation of Montana by
co-author Jack Horner’s crew at the Museum
of the Rockies in Bozeman, Montana. Back in
the lab, Schweitzer and her technician demineralized
the fragments by soaking them in a
weak acid. As the fossil dissolved, transparent
vessels were left behind. “It was totally shocking,”
Schweitzer says. “I didn’t believe it until
we’d done it 17 times.” Branching vessels also
appeared in fragments from a hadrosaur and
another Tyrannosaurus skeleton. Many of the
vessels contain red and brown structures that
resemble cells. And inside these are smaller
objects similar in size to the nuclei of the
blood cells in modern birds. The team also
found osteocytes,
cells that deposit bone
minerals, preserved
with slender filipodia
still intact.

If the cells consist
of original material,
paleontologists might
be able to extract
new informat ion
about dinosaurs. For
instance, they could
use the same sort of protein antibody testing
that helps biologists determine evolutionary
relationships of living organisms. “There’s a
reasonable chance that there may be intact proteins,”
says David Martill of the University of
Portsmouth, United Kingdom. Perhaps, he
says, even DNA might be extracted.

Hendrik Poinar of McMaster University
in Hamilton, Ontario, cautions that looks can
deceive: Nucleated protozoan cells have been
found in 225-million-year-old amber, but
geochemical tests revealed that the nuclei had
been replaced with resin compounds. Even
the resilience of the vessels may be deceptive.
Flexible fossils of colonial marine organisms
called graptolites have been recovered from
440-million-year-old rocks, but the original
material—likely collagen—had not survived.

Schweitzer is seeking funding for sophisticated
tests that would use techniques such as
mass spectroscopy and high performance liquid
chromatography to check for dino tissue.
As for DNA, which is less abundant and more
fragile than proteins, Poinar says it’s theoretically
possible that some may have survived, if
conditions stayed just right (preferably dry
and subzero) for 68 million years. “Wouldn’t
it be cool?” he muses, but adds “the likelihood
is probably next to none.”
–ERIK STOKSTAD

Brasiliassa dinoja vielä on ja niiden munien vienti on ymmärrettävistä syistä kiellettyä, kun saksalaisturistit niitä aikanaan yrittivät viedä käydessään Etelä-Amerikan viidakoissa SS-sukulaisiaan tapaamassa, mitä tarkoitusta varten kehitettiin munanmuotoinen autokin, kuplavolkkari.

Siskoni lähti miehensä kanssa Brasiliaan ja pyysin tuomaan Minas Geraisista sekä rubiineita raakakivinä että jonkin sopivan dinon pakastepohkeen palasen sillä onhan jouluna elegantimpaa purra hirmuliskon reittä kuin kotoisen possun peräsuolen ympäristökudosta.

RÖH~

RÖH kirjoitti:

Brasiliassa dinoja vielä on ja niiden munien vienti on ymmärrettävistä syistä kiellettyä, kun saksalaisturistit niitä aikanaan yrittivät viedä käydessään Etelä-Amerikan viidakoissa SS-sukulaisiaan tapaamassa, mitä tarkoitusta varten kehitettiin munanmuotoinen autokin, kuplavolkkari.

Siskoni lähti miehensä kanssa Brasiliaan ja pyysin tuomaan Minas Geraisista sekä rubiineita raakakivinä että jonkin sopivan dinon pakastepohkeen palasen sillä onhan jouluna elegantimpaa purra hirmuliskon reittä kuin kotoisen possun peräsuolen ympäristökudosta.

RÖH~

Kiitos sivistyneestä viestistäsi.

Rysän päältä kiinni jääneisiin, jo ammoin sukupuuttoon kuolleiksi oletettujen eläinten sarjaan, kuuluu myös mammutti. Monet Pohjois-Amerikan intiaaniheimot tunsivat mammutit ja vuonna 1873 kirjoittanut Newman raportoi silminnäkijöiden kertomuksia Siperian mammuttilaumoista. Venäjän tasangoilla ihmiset jopa asuivat mammutin luista tehdyissä majoissa. Kolmeen kivikautiseen taloon Ukrainassa käytettiin 1693 luuta vähintään 109 mammutista.

Merkittävin suomalainen tutkimusmatkailija NAE Nordenskiöld oli ensimmäinen Euroopan ja Aasian pohjoispuolitse Kaukoitään kulkevan meritien eli koillisväylän purhehtija. Hänkin kertoo pohjoiskalotin asukkaiden mammutinjäämistöistä valmistetuista käyttö- ja taide-esineistä. Hän arvelee alueella liikkuneen kauppatavarana tms. yli 20 000 mammuttiyksilön jäämistöä, vaikkei nähnytkään yhtään kappaletta elävänä. Mammutti ilmeisesti metsästettiin sukupuuttoon.
Johnson, Ludwell, Men and Elephants in America, The Scientific Monthly, 1952, 75:215-221
The Voyage of the Vega AE Nordenskjöld. London 1881

Elefanttien rauhoituksen myötä biljardipalloja tai pianonkoskettimia on halvempi rakentaa mammutin- kuin norsunluusta. (Meidän harrastelijakivenhiojien piireissä tahdottaisiin kaivaa auki Herttoniemen urheilukenttä, josta on tehty peräti kaksi suomalaista mammutttilöytöä Helsingin olympialaisiin valmistautuessa.)

Miksi ihmisiä kustaan silmään?

on edelleenkin kuollut hai. Tosin ei kaiketi ole vielä tällä palstalla kyselty ja vastailtu, vaan evoluutiopuolella.

Kalevalassa se oli turso, ellei peräti ikiturso. Tulta heitti pitkäinen ja vinkuen taas lensi Beowulffi. Vai vaakalintuko se taas oli? Intiaaneilla oli ukkoslintu, toteeminsa päässä. Olisi kiinnostava nähdä kuvia näistä toteemien liskolinnuista. Aristoteles ja Herodotoshan niitä kuvailivat antiikin luonnonfilosofien parissa, lentoliskoja.

"Aiemmin on saattanut olla olemassa suurinpiirtein nykyistämme vastaava sivistys jonka tiedemiehet ovat selvittäneet dinosaurusten ulkonäön luiden perusteella aivan kuten nykyisinkin on tehty."

Kiinan lung, Kreikan tarkkailevaa merkitsevä drakon, Rooman draco, Sanskritin nâga ja egyptiläisen kirjallisuuden vastaava olento ovat toisinaan siivillä varustettuja, toisinaan eivät. Voisikin ajatella että nimet ovat Raamatun tannin-nimen kanssa osapuilleen yhtäläisiä yleisnimiä.

Muinaisen Kiinan lohikäämeitä käsittelevät monet vanhat bambukirjat, Yih King, Shu King, ‘Rh Ya, Shan Hai King, Pan Ts’ao Kang Muh, sekä Yuen Kien Lei Han -nimiset klassiset teokset.

Kiinan lohikäärmeellä oli henkisiä tai yliluonnollisia ominaisuuksia, mutta sen väitettiin toisinaan olevan silti myös fyysinen olento. Dinosaurusten luita on kaivettu Kiinassa vuosisatoja perinteisiksi lääkkeiksi ja palohaavojen hauteiksi. Kiinalainen nimi dinosauruksille (kong long) merkitsee yksinkertaisesti "lohikäärmeen luita".

"Kiinan keisari ratsastaa", lauletaan lastenlaulussa. Jokaista keisaria pidettiin myyttisen Xia-dynastian perustajan, lohikäärme Yun, inkarnaationa: Kiinan keisarin sanottiin istuneen lohikäärmeen istuimella. Keisarin vuodetta kutsuttiin lohikäärmeen vuoteeksi ja hänen asusteissaan oli kirjailtuna viisikyntinen lohikäärme. Todellakin, punainen ei ollut ainoastaan kommunistisen tai kansallissosialistisen aatteen väri. Keisaria lukuun ottamatta kaikki maksoivat lohikäärmeen värin (purppuran) kantamisesta hengellään. (Antiikin Roomassakin oli ihastuttu purppuraan, kuten tuli mainittua Lyydian kohdalla.) Myös keltainen oli keisarillinen väri ja siten kansalta kielletty. Ankarimpien tai uljaimpien keisarien kasvojen ulkonäönkin mairiteltiin muistuttaneen lohikäärmettä. Keisarin silmät olivat lohikäärmeen silmät.

Shan Hai King (Vuori ja Meri) on arkeologisesti arvostettu maantieteellinen ja luonnonhistoriallinen teos, joka sisältää viittauksia siivekkäisiin käärmeisiin. Sen arvioidaan olevan peräisin vähintäänkin Chow-dynastian aikakaudelta, ajalta ennen 1122 eKr. (Sinikielisen ja suorajalkaiseksi jalostetun Kiinan pystykorvan eli chow chown nimi juontaa kuulemma kuitenkin juurensa mureasta lihasta.)

Shu King:ssä jopa 4600 vuotta vanhoiksi arveltujen Kiinan kahdentoista heimon vertauskuvat ovat todellisia eläimiä, joista vain lohikäärmeen historiallisuuden voi asettaa kyseenalaiseksi. Kun erään heimon symbolina käytettiin lisäksi tavallista käärmettä, on tästä pääteltävä, että näiden kahden eläinsymbolin välillä on osattu tehdä ero. Itsensä Konfusiuksen (tai Kungfutsen) toimittamassa ‘Rh Ya:ssa on piirrettynä vanhoja viirejä, joista moni on varustettu lohikäärme-tunnuksin. Kiinalaiselle kuvataiteelle on kuvaavaa tietty taiteellisen vapauden puute ja muodollisuus, joka toisaalta tukee, toisaalta heikentää piirrosten arvoa biologisen historian kuvaajina. Piirroksiin ei varmastikaan ole lisäilty taiteilijan omia improvisaatioita, mutta toisaalta niiden piirtämiseen on voitu antaa yksityiskohtaiset määräykset politbyroon taholta jonkin muinaisen Maon punaisen kirjan lehdiltä.

Kiinan ja Japanin lohikäärmeiden pitkulainen, viiksekäs ja voimakaskyntinen ulkomuoto on tuttu niin nuorisokerhojen nahkatakeista, kuin isoäitien kylpytakeistakin. Leviatanhan merkitsi suoraan käännettynä kiemurtelevaa. Kiinan lohikäärmeet toivat taruissa sadetta tai kuivuutta ja niilläkin ratsastetaan taivaaseen. Niiden ääntely tai laulu on kuin kivien kilkatusta yhteen.

Pan Tsao Kang Mu on yli kahdeksansadan kirjailijan tuotannosta 400-500 vuotta sitten koottu teos. Siinä lohikäärme kuvataan sadunomaisesti eräänlaisena yhdeksänosaisena mosaiikkina, jossa jokaisella erityispiirteellä on vastineensa myös jossakin muussa eläinlajissa.

Yuen Kien Lei Han on 450 osaa käsittävä, vuonna 1710 yksiin kansiin saatu tietosanakirja. 80 sivua siitä on omistettu lohikäärmeelle. Suuri osa teoksesta on otteita vanhoista klassikoista, mutta osaa aineistosta ei olla löydetty muualta. Muita asiaa sivuavia kirjoja ovat vielä Hiouen-Tshangin muistelmat sekä Foe Koue Ki. (Ko. teoksia tosin ei muuten löydy suomalaisista maitokaupasta, chinatownejakaan täällä ei liiemmin ole.)

Lao-tse tunnetaan taolaisuuden perustajana siinä siirtymävaiheessa, jossa Raamattua vastaavan Kaikkivaltiaan Luoja-jumala Shang-Ti:n palvonta väistyi. Lao-tsen nimi merkitsee vanhaa viisasta. Hän ei itse asiassa ollut niin kiinnostunut perustamaan uutta uskontoa kuin esimerkiksi Kong-fu-tse. Jälkimmäinen etsi nuorilla päivillään käsiinsä "vanhan viisaan" ja keskustelu tämän kanssa teki nuorukaiseen syvän vaikutuksen. Myöhemmin Kong-fu-tse sanoi oppilailleen: "Minä tiedän, kuinka linnut lentävät, kalat uivat ja eläimet juoksevat. Mutta juokseva eläin joutuu paulaan, uiva kala koukkuun ja lentävä lintu nuolen satuttamaksi. - On kuitenkin olemassa lohikäärme, enkä minä osaa sanoa, kuinka se kohoaa tuulen siivillä pilvien läpi taivaaseen. - Tänään olen nähnyt Lao-tsen, ja häntä voin verrata vain lohikäärmeeseen."

Kiinalaisten klassikkojen arkeologista arvoa varjostaa seikka, että vuonna 212 eKr. keisari Tsin Shi Hwang Ti määräsi lääketiedettä, ennustamista sekä maanviljelystä käsitteleviä kirjoja lukuunottamatta kaiken muinaisen kirjallisuuden hävitettäväksi. Kirjallisuuden hävittämistä ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman vuoden, ja sitä seurasi jäljelle jääneiden kirjojen vimmattu kopioiminen. Tätäkin vanhempien teosten voidaan siis arvella jossakin mitoissa säilyneen. Kiinan kohdalla muinaisen tulvan kuivatustöissä työläiset joutuivat rämeillä luonnollisesti ensi töikseen tekemisiin lohikäärmeiden ja käärmeiden kanssa. Dynastian ensimmäinen keisari yhdisti autoritäärisesti jo silloin suunnattoman monilukuiset kiinalaiset valiten uskonnoista ja filosofioista tuoreen taolaisuuden ja yhden virallisen kielen.

Tietääkseni ainakin kiinalaiset, roomalaiset, persialaiset, parttilaiset, dakaelaiset, assyrialaiset ja skyyttalaiset pitivät lohikäärmeitä erilaisina standardeina. Näin etenkin aina yhtä hierarkisessa sotaväessä. Arvomerkkejä tai natsoja kutsuttiin joko suoraan "dragoneiksi" tai "dragoniineiksi". Kuitenkin, kaikitenkin: myös lohikäärme kasvoi aikoinaan leijonan tavoin yleiseksi valtiovallan symboliksi. Näin tapahtui paitsi kurinalaisessa Rooman armeijassa, myös kelttien keskuudessa. (Mikä tuskin kelpaa kenellekään todisteeksi asiasta, tosin. Toisaalta yleisesikuntaupseerien vadelmalaattojen ja kenttäkaluunoiden tarkoituskin on herättää miehistössä huomiota harvinaisuudellaan. Kenraalit kärsivät herkästi inflaatiosta.) Germaaniset soturit eivät ehkä olleet yhtä järjestäytyneitä, mutta käyttivät samaa tunnusta. Kelttiläisissä sotilasarvoissa pendragon merkitsi kenraalia tai marsalkkaa, diktaattoria joka luotiin vapaaehtoisesti vaaran aikaan. Taistelussa marsalkan kaataneen ritarin sanottiin "kaataneen lohikäärmeen".

Rysän päältä kiinni jääneisiin, jo ammoin sukupuuttoon kuolleiksi oletettujen eläinten sarjaan, kuuluu myös mammutti. Monet Pohjois-Amerikan intiaaniheimot tunsivat mammutit ja vuonna 1873 kirjoittanut Newman raportoi silminnäkijöiden kertomuksia Siperian mammuttilaumoista. Venäjän tasangoilla ihmiset jopa asuivat mammutin luista tehdyissä majoissa. Kolmeen kivikautiseen taloon Ukrainassa käytettiin 1693 luuta vähintään 109 mammutista.

Merkittävin suomalainen tutkimusmatkailija NAE Nordenskiöld oli ensimmäinen Euroopan ja Aasian pohjoispuolitse Kaukoitään kulkevan meritien eli koillisväylän purhehtija. Hänkin kertoo pohjoiskalotin asukkaiden mammutinjäämistöistä valmistetuista käyttö- ja taide-esineistä. Hän arvelee alueella liikkuneen kauppatavarana tms. yli 20 000 mammuttiyksilön jäämistöä, vaikkei nähnytkään yhtään kappaletta elävänä. Mammutti ilmeisesti metsästettiin sukupuuttoon.
Johnson, Ludwell, Men and Elephants in America, The Scientific Monthly, 1952, 75:215-221
The Voyage of the Vega AE Nordenskjöld. London 1881

Elefanttien rauhoituksen myötä biljardipalloja tai pianonkoskettimia on halvempi rakentaa mammutin- kuin norsunluusta. (Meidän harrastelijakivenhiojien piireissä tahdottaisiin kaivaa auki Herttoniemen urheilukenttä, josta on tehty peräti kaksi suomalaista mammutttilöytöä Helsingin olympialaisiin valmistautuessa.)

Miksi ihmisiä kustaan silmään?

Pauli Ojala
PS. Siitä lentotekniikasta muinaisella ihmisellä enemmän Nazcan vain ilmasta nähtävien kuvioiden ja jopa 8 km pitkien viivasuorien hiekkaan tehtyjen kaivantojen yhteydessä:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/luolaneron_klaani.htm
Paikassa on maailman pienin eroosio.

pjojala kirjoitti:

"Aiemmin on saattanut olla olemassa suurinpiirtein nykyistämme vastaava sivistys jonka tiedemiehet ovat selvittäneet dinosaurusten ulkonäön luiden perusteella aivan kuten nykyisinkin on tehty."

Kiinan lung, Kreikan tarkkailevaa merkitsevä drakon, Rooman draco, Sanskritin nâga ja egyptiläisen kirjallisuuden vastaava olento ovat toisinaan siivillä varustettuja, toisinaan eivät. Voisikin ajatella että nimet ovat Raamatun tannin-nimen kanssa osapuilleen yhtäläisiä yleisnimiä.

Muinaisen Kiinan lohikäämeitä käsittelevät monet vanhat bambukirjat, Yih King, Shu King, ‘Rh Ya, Shan Hai King, Pan Ts’ao Kang Muh, sekä Yuen Kien Lei Han -nimiset klassiset teokset.

Kiinan lohikäärmeellä oli henkisiä tai yliluonnollisia ominaisuuksia, mutta sen väitettiin toisinaan olevan silti myös fyysinen olento. Dinosaurusten luita on kaivettu Kiinassa vuosisatoja perinteisiksi lääkkeiksi ja palohaavojen hauteiksi. Kiinalainen nimi dinosauruksille (kong long) merkitsee yksinkertaisesti "lohikäärmeen luita".

"Kiinan keisari ratsastaa", lauletaan lastenlaulussa. Jokaista keisaria pidettiin myyttisen Xia-dynastian perustajan, lohikäärme Yun, inkarnaationa: Kiinan keisarin sanottiin istuneen lohikäärmeen istuimella. Keisarin vuodetta kutsuttiin lohikäärmeen vuoteeksi ja hänen asusteissaan oli kirjailtuna viisikyntinen lohikäärme. Todellakin, punainen ei ollut ainoastaan kommunistisen tai kansallissosialistisen aatteen väri. Keisaria lukuun ottamatta kaikki maksoivat lohikäärmeen värin (purppuran) kantamisesta hengellään. (Antiikin Roomassakin oli ihastuttu purppuraan, kuten tuli mainittua Lyydian kohdalla.) Myös keltainen oli keisarillinen väri ja siten kansalta kielletty. Ankarimpien tai uljaimpien keisarien kasvojen ulkonäönkin mairiteltiin muistuttaneen lohikäärmettä. Keisarin silmät olivat lohikäärmeen silmät.

Shan Hai King (Vuori ja Meri) on arkeologisesti arvostettu maantieteellinen ja luonnonhistoriallinen teos, joka sisältää viittauksia siivekkäisiin käärmeisiin. Sen arvioidaan olevan peräisin vähintäänkin Chow-dynastian aikakaudelta, ajalta ennen 1122 eKr. (Sinikielisen ja suorajalkaiseksi jalostetun Kiinan pystykorvan eli chow chown nimi juontaa kuulemma kuitenkin juurensa mureasta lihasta.)

Shu King:ssä jopa 4600 vuotta vanhoiksi arveltujen Kiinan kahdentoista heimon vertauskuvat ovat todellisia eläimiä, joista vain lohikäärmeen historiallisuuden voi asettaa kyseenalaiseksi. Kun erään heimon symbolina käytettiin lisäksi tavallista käärmettä, on tästä pääteltävä, että näiden kahden eläinsymbolin välillä on osattu tehdä ero. Itsensä Konfusiuksen (tai Kungfutsen) toimittamassa ‘Rh Ya:ssa on piirrettynä vanhoja viirejä, joista moni on varustettu lohikäärme-tunnuksin. Kiinalaiselle kuvataiteelle on kuvaavaa tietty taiteellisen vapauden puute ja muodollisuus, joka toisaalta tukee, toisaalta heikentää piirrosten arvoa biologisen historian kuvaajina. Piirroksiin ei varmastikaan ole lisäilty taiteilijan omia improvisaatioita, mutta toisaalta niiden piirtämiseen on voitu antaa yksityiskohtaiset määräykset politbyroon taholta jonkin muinaisen Maon punaisen kirjan lehdiltä.

Kiinan ja Japanin lohikäärmeiden pitkulainen, viiksekäs ja voimakaskyntinen ulkomuoto on tuttu niin nuorisokerhojen nahkatakeista, kuin isoäitien kylpytakeistakin. Leviatanhan merkitsi suoraan käännettynä kiemurtelevaa. Kiinan lohikäärmeet toivat taruissa sadetta tai kuivuutta ja niilläkin ratsastetaan taivaaseen. Niiden ääntely tai laulu on kuin kivien kilkatusta yhteen.

Pan Tsao Kang Mu on yli kahdeksansadan kirjailijan tuotannosta 400-500 vuotta sitten koottu teos. Siinä lohikäärme kuvataan sadunomaisesti eräänlaisena yhdeksänosaisena mosaiikkina, jossa jokaisella erityispiirteellä on vastineensa myös jossakin muussa eläinlajissa.

Yuen Kien Lei Han on 450 osaa käsittävä, vuonna 1710 yksiin kansiin saatu tietosanakirja. 80 sivua siitä on omistettu lohikäärmeelle. Suuri osa teoksesta on otteita vanhoista klassikoista, mutta osaa aineistosta ei olla löydetty muualta. Muita asiaa sivuavia kirjoja ovat vielä Hiouen-Tshangin muistelmat sekä Foe Koue Ki. (Ko. teoksia tosin ei muuten löydy suomalaisista maitokaupasta, chinatownejakaan täällä ei liiemmin ole.)

Lao-tse tunnetaan taolaisuuden perustajana siinä siirtymävaiheessa, jossa Raamattua vastaavan Kaikkivaltiaan Luoja-jumala Shang-Ti:n palvonta väistyi. Lao-tsen nimi merkitsee vanhaa viisasta. Hän ei itse asiassa ollut niin kiinnostunut perustamaan uutta uskontoa kuin esimerkiksi Kong-fu-tse. Jälkimmäinen etsi nuorilla päivillään käsiinsä "vanhan viisaan" ja keskustelu tämän kanssa teki nuorukaiseen syvän vaikutuksen. Myöhemmin Kong-fu-tse sanoi oppilailleen: "Minä tiedän, kuinka linnut lentävät, kalat uivat ja eläimet juoksevat. Mutta juokseva eläin joutuu paulaan, uiva kala koukkuun ja lentävä lintu nuolen satuttamaksi. - On kuitenkin olemassa lohikäärme, enkä minä osaa sanoa, kuinka se kohoaa tuulen siivillä pilvien läpi taivaaseen. - Tänään olen nähnyt Lao-tsen, ja häntä voin verrata vain lohikäärmeeseen."

Kiinalaisten klassikkojen arkeologista arvoa varjostaa seikka, että vuonna 212 eKr. keisari Tsin Shi Hwang Ti määräsi lääketiedettä, ennustamista sekä maanviljelystä käsitteleviä kirjoja lukuunottamatta kaiken muinaisen kirjallisuuden hävitettäväksi. Kirjallisuuden hävittämistä ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman vuoden, ja sitä seurasi jäljelle jääneiden kirjojen vimmattu kopioiminen. Tätäkin vanhempien teosten voidaan siis arvella jossakin mitoissa säilyneen. Kiinan kohdalla muinaisen tulvan kuivatustöissä työläiset joutuivat rämeillä luonnollisesti ensi töikseen tekemisiin lohikäärmeiden ja käärmeiden kanssa. Dynastian ensimmäinen keisari yhdisti autoritäärisesti jo silloin suunnattoman monilukuiset kiinalaiset valiten uskonnoista ja filosofioista tuoreen taolaisuuden ja yhden virallisen kielen.

Tietääkseni ainakin kiinalaiset, roomalaiset, persialaiset, parttilaiset, dakaelaiset, assyrialaiset ja skyyttalaiset pitivät lohikäärmeitä erilaisina standardeina. Näin etenkin aina yhtä hierarkisessa sotaväessä. Arvomerkkejä tai natsoja kutsuttiin joko suoraan "dragoneiksi" tai "dragoniineiksi". Kuitenkin, kaikitenkin: myös lohikäärme kasvoi aikoinaan leijonan tavoin yleiseksi valtiovallan symboliksi. Näin tapahtui paitsi kurinalaisessa Rooman armeijassa, myös kelttien keskuudessa. (Mikä tuskin kelpaa kenellekään todisteeksi asiasta, tosin. Toisaalta yleisesikuntaupseerien vadelmalaattojen ja kenttäkaluunoiden tarkoituskin on herättää miehistössä huomiota harvinaisuudellaan. Kenraalit kärsivät herkästi inflaatiosta.) Germaaniset soturit eivät ehkä olleet yhtä järjestäytyneitä, mutta käyttivät samaa tunnusta. Kelttiläisissä sotilasarvoissa pendragon merkitsi kenraalia tai marsalkkaa, diktaattoria joka luotiin vapaaehtoisesti vaaran aikaan. Taistelussa marsalkan kaataneen ritarin sanottiin "kaataneen lohikäärmeen".

Rysän päältä kiinni jääneisiin, jo ammoin sukupuuttoon kuolleiksi oletettujen eläinten sarjaan, kuuluu myös mammutti. Monet Pohjois-Amerikan intiaaniheimot tunsivat mammutit ja vuonna 1873 kirjoittanut Newman raportoi silminnäkijöiden kertomuksia Siperian mammuttilaumoista. Venäjän tasangoilla ihmiset jopa asuivat mammutin luista tehdyissä majoissa. Kolmeen kivikautiseen taloon Ukrainassa käytettiin 1693 luuta vähintään 109 mammutista.

Merkittävin suomalainen tutkimusmatkailija NAE Nordenskiöld oli ensimmäinen Euroopan ja Aasian pohjoispuolitse Kaukoitään kulkevan meritien eli koillisväylän purhehtija. Hänkin kertoo pohjoiskalotin asukkaiden mammutinjäämistöistä valmistetuista käyttö- ja taide-esineistä. Hän arvelee alueella liikkuneen kauppatavarana tms. yli 20 000 mammuttiyksilön jäämistöä, vaikkei nähnytkään yhtään kappaletta elävänä. Mammutti ilmeisesti metsästettiin sukupuuttoon.
Johnson, Ludwell, Men and Elephants in America, The Scientific Monthly, 1952, 75:215-221
The Voyage of the Vega AE Nordenskjöld. London 1881

Elefanttien rauhoituksen myötä biljardipalloja tai pianonkoskettimia on halvempi rakentaa mammutin- kuin norsunluusta. (Meidän harrastelijakivenhiojien piireissä tahdottaisiin kaivaa auki Herttoniemen urheilukenttä, josta on tehty peräti kaksi suomalaista mammutttilöytöä Helsingin olympialaisiin valmistautuessa.)

Miksi ihmisiä kustaan silmään?

Pauli Ojala
PS. Siitä lentotekniikasta muinaisella ihmisellä enemmän Nazcan vain ilmasta nähtävien kuvioiden ja jopa 8 km pitkien viivasuorien hiekkaan tehtyjen kaivantojen yhteydessä:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/luolaneron_klaani.htm
Paikassa on maailman pienin eroosio.

...ja kiinnostavia seikkoja.

Mieleen pälkähti sivuseikkana että mikäköhän ihme hävitysvimma kansoilla on toisinaan ollut. Olen sellaista näet lukenut että inkoillakin olisi ollut kirjoitettu kieli, josta luovuttiin jonkin luonnonkatastrofin jälkeen sen vuoksi että pelättiin jumalien kostoa ja haluttiin hyvitellä näitä luopumalla luku- ja kirjoitustaidosta. Kumma idea.

Qadesha kirjoitti:

...ja kiinnostavia seikkoja.

Mieleen pälkähti sivuseikkana että mikäköhän ihme hävitysvimma kansoilla on toisinaan ollut. Olen sellaista näet lukenut että inkoillakin olisi ollut kirjoitettu kieli, josta luovuttiin jonkin luonnonkatastrofin jälkeen sen vuoksi että pelättiin jumalien kostoa ja haluttiin hyvitellä näitä luopumalla luku- ja kirjoitustaidosta. Kumma idea.

"Mieleen pälkähti sivuseikkana että mikäköhän ihme hävitysvimma kansoilla on toisinaan ollut. Olen sellaista näet lukenut että inkoillakin olisi ollut kirjoitettu kieli, josta luovuttiin jonkin luonnonkatastrofin jälkeen sen vuoksi että pelättiin jumalien kostoa ja haluttiin hyvitellä näitä luopumalla luku- ja kirjoitustaidosta. Kumma idea."

Cortez ja Pizarrohan saivat laivoihinsa mukaan kavereita, joiden toinen vaihtoehto oli hirsipuu. Se oli varsinainen retkikunta. Monenlaista näkivät. Paremmasta aseistuksestaan huolimatta pitää ihmetellä, miten voittivat ne taistelut niin suurta ylivoimaa vastaan. En tosin tiedä aiheesta kovin paljoa.

http://www.helsinki.fi/~pjojala/rakennelmat.htm

Etelä- ja Keski-Amerikan intiaanikulttuurien pystyttämät rakennukset ovat häkellyttäviä. Monumenttien rakentamiseen on vaadittu sellaista tieto-taitoa, että sensaationhakuisimmat ovat arvelevat rakentajien saaneen apua avaruusmiehiltä.

Inkojen rakentamien muurien kivet eivät ole suorakulmaisia kuten omamme. Inkoille parhaat muurit ovat olleet kuin palapeli. Tietty kivi sopi vain siihen paikkaan, johon se oli suunniteltu. Esimerkiksi inkojen muinaisessa pääkaupungissa Cuzcossa monien muurien kivet sopivat kosketuspinnoiltaan niin tiukasti yhteen, ettei niiden väliin saa ujutettua paperisuikalettakaan (22). Paikoin kaukaakin kuljetetut kivet on toisinaan hiottu myös julkisivultaan. Rakennusongelman ratkaisuksi on jopa esitetty X-files -tyyliin, että inkat tunsivat kasvin, jonka avulla kivi voitiin käsitellä vahamaiseksi! (Tosiasiassa lohkareista lienee hakatun saumauksen yhteydessä pois kiveä seuraavaa suurin piirtein sopivaa kiveä sovitettaessa.) Kun hävittäjiltä huomaamatta jäänyttä Machu Picchua peittänyt metsä oli raivattu, tuli esiin vuorikaupunki, jonka rakennusten suuret kivipaadet oli liitetty toisinsa samalla millimetrin tarkkuudella.

Painavimmat Sachsahuaman kaupungin rakennuskivistä painavat joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 000 tonnia (23). Kuinka paljon 20 000 tonnia oikeastaan painaisi? Järein käytössä oleva nostokurki jaksaa nostaa vain 3000 tonnia. Koko spektaakkelin kruunaa tieto, että esimerkiksi Tiahuanacon kivikaupungin muurit on rakennettu 3800 metrin korkeuteen. Nykyään lentäjät käyttävät tässä korkeudessa oleskellessaan happinaamareita. (Missään maapallolla ei ole esiintynyt pysyvää asutusta yli 5300 metrin korkeudessa.) On yksinkertaisesti pakko olettaa, että Andien rinteillä rakennusmateriaali on ollut hyvin lähellä rakennustyömaita. Varsinkin Sachsahuaman suuren linnoituksen kivistä kiistellään. "Ainoastaan" 130 tonnin kokoisten järkäleiden arvellaan tulleen siirretyksi ulkopuolelta.

Suurta kiveä työstettiin kautta maailman myös tulen voimalla. Tarkemmin sanoen kuumuuden voimalla, sillä Etelä-Amerikassa - korkeuksissa joissa happi ei riitä kunnon palkeisiin - käytettiin mitä ilmeisimmin peilaavia pintoja jotka kohdistettiin yhteen suureen polttopeiliin. Menetelmä oli käytössä myös Välimeren maissa. Kuuluisin polttopeileistä lienee sijainnut Kheopsin tapaan antiikin ihmeiden top-7 -listalle lukeutuneen Faroksen majakan huipulla. Aleksandrian majakka rakennettiin Faros-saarelle Ptolemaios Filadelfoksen hallitessa 285-247 eKr. Majakan huipulla olevalla peilillä saattoi auringonsäteiden avulla polttaa laivoja kaukanakin merellä arabialaisten kertomusten mukaan. Egyptin hautaholveissa tai syvälle ulottuvissa kivilouhoksissa ei ole minkäänlaisia niiden tekoajalta peräisin olevia savunjälkiä. Ainoa mahdollisuus lienee, että niissäkin on käytetty heijastuspintoja, jotka hyvin asetettuina veivät auringonsäteet pitkällekin mutkikkaan käytävän päähän. Kahden peilin osuessa yhtäaikaisesti kolmanteen, nousee sen kuumuus suurella hyötysuhteella. Esimerkiksi vuonna 100 eKr. Aigeianmerellä kreikkalainen sotapäällikkö käski kaikkien miestensä suunnata peilinsä - eli kilpensä - heijastamat valonsäteet samaan kohtaan roomalaisten laivojen mastoissa, jolloin ne paloivat poikki (21).

Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaiden "nouhausta" kertoo myös Bolivian maailman korkeimmalla sijaitsevan vuoristojärven Titicatan muinainen kastelujärjestelmä. Siinä missä 1500 vuotta vanha järjestelmä olisi raunioiden perusteella arvioituna taannut riittävästi vettä yli 100 000 ihmiselle, elättää nykyinen järjestelmä vain 7000 henkeä (25). Oma hassuutensa on tämän Etelä-Amerikan suurimman ja maapallon korkeimmalla sijaitsevan liikennekelpoisen järven villikissaa merkitsevä vanha nimi. Ilmasta tarkasteltuna Titicata nimittäin muistuttaa saalistavaa puumaa. Titicata sijaitsee 3812 metriä merenpinnan yläpuolella, sen pituus on noin 190 km ja pinta-alaltaan se on 8600 neliökilometriä (26). Yhdessä Nazcan vain ilmasta hahmotettavien muinaisten hiekkapiirrosten kanssa tämä seikka on saanut jotkut vakuuttumaan, että Montgolfierin veljekset eivät olleetkaan pioneereja alallaan.

paulus