Mitä mieltä siitä olette, että voiko yleinen kokemus ohittaa tutkimustulokset. Eli voiko tietyntyyppistä tapaa ja kokemusta pitää niin ylivertaisena, että se katsotaan jo tutkimustuloksena. Esimerkiksi maanviljelijät ovat kautta aikojen pitäneet lehmiä tietyllä tavalla, ja kokeneet että tietyntyyppinen tapa on hyvä asia. Eikö tämäntyyppinen kokemuksesta syntynyt tapa ole jo tietyntyypinen tutkimus.
Tiede ja yleinen kokemus
Minuus
13537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Johtopäätösten kanssa on oltava varovainen. Kansanuskomus muun muassa väittää, että ukkonen hapattaa maidon. Säätieteilijät sanovat, että ukkosta edeltävä helle on syypää. Joten maito on pantava kylmään helteellä, ei vasta silloin, kun ukkonen tulee.
ihmemaito..kansanuskomus vai säätieteilijät
oikeassa?Tästä on jo muutama vuosi aikaa (tuli
vielä silloin juotua maitoa),vaikka maitoa
säilytettiin asuntovaunun jääkaapissa(toimivassa)
niin kyllä tuo ukkonen onnistui sen hapattamaan,
muutkin laittoi sen merkille omissa vaunuissa
..ihmettelivät kovasti tätä Ruotsalaisen maidon pilaantumisherkkyyttä (parasta ennen päiväykseen
vielä hyvin aikaa).
"Eli voiko tietyntyyppistä tapaa ja kokemusta pitää niin ylivertaisena, että se katsotaan jo tutkimustuloksena."
Tutkimustuloksessa pitää olla *tietoa* ja niistä tehtyjä päätelmiä. Tällaisissa *uskomuksissa* ei useinkaan ole tietoa takana vaan ne perustuvat löyhiin ajatuksiin. Kokemuksesta jokainen tietää, että näissä uskomuksissa on enemmän tuubaa kuin asiaa - vanha kansa on uskonut yhteen jos toiseen päättömään asiaan ja nykyäänkin kiertää aivan päättömiä kaupunkitarinoita yms.
"Kansanuskomus muun muassa väittää, että ukkonen hapattaa maidon."
Ja ettei jäisi epäselväksi... Uskomukset voivat olla oikeassa, mutta ne eivät ole niin usein oikeassa, että niitä voisi pitää yleensä oikeina. Tieteessä tieto on tavalla tai toisella varmennettua tai ainakin pitävästi perusteltua. Kansan suussa ajat kulkeneet uskomukset eivät voi nauttia luottamusta "tietona".
"Eikö tämäntyyppinen kokemuksesta syntynyt tapa ole jo tietyntyypinen tutkimus."
Ei. Se on niin sanottua mutua, eli musta tuntuu -tietoa.
"Kokemuksesta jokainen tietää, että näissä uskomuksissa on enemmän tuubaa kuin asiaa..."
Ei tiedä, tuokin on mutua, onko asiaa tutkittu oikeasti? "Kokemuksesta tietäminen" ei ole *tietoa*.
(o:
"Ei tiedä, tuokin on mutua, onko asiaa tutkittu oikeasti?"
Esimerkiksi lääketiedettä on tutkittu poppamiesten ajoista aika paljon ja pääsääntöisesti on pystytty teilaamaan vanhat uskomukset ja tuottamaan uudempaa ja parempaa tietoa tilalla. (tämän taidatkin tietää)
On jopa sanottu, että lääketiede on jo kehitetty niin pitkälle ettei terveitä ihmisiä juuri enää olekaan.
""Kokemuksesta tietäminen" ei ole *tietoa*. "
On se tietoa, mutta se ei ole tiedettä. Tiede ja tieto ovat eri käsitteitä. Ei tarvita tieteellistä perustelua esim. muualla ketjussa mainittuun faktaan kusesta ja lumesta. Tiede voi hakea tällaisille faktoille selityksiä, mutta ei se niiden totuusarvoa muuta (ainakaan pääsääntöisesti).
""Kokemuksesta tietäminen" ei ole *tietoa*. "
On se tietoa, mutta se ei ole tiedettä. Tiede ja tieto ovat eri käsitteitä."
Totta, kokemuksesta tietäminen on erittäin arvokasta "common sense" tietoa, arkitietoa, ei tiedettä. Se on usein epävarmaa, joku asia on jotenkin, mutta ei ihan varmasti, vain esim 95% todennäköisyydellä. Mutta kun yhdistämme suuren joukon arkitietoa, jota meillä on todella valtava määrä, niin tällä osaamisella navigoimme arkielämämme tehtävissä tavalla, joka tekoälylle on toistaiseksi mahdotonta.
Mutta arkitiedon, kokemuksella hankitun tiedon, pohjalta ei voi tehdä monia johtopäätöksiä, esim olettaa joku perinneparannusmenetelmä enempiä tutkimatta, oletusarvoisesti arvottomaksi. Vaikka moni muu menetelmä onkin osoittautunut toimimattomaksi, plasebovaikutukseksi.
"Mutta arkitiedon, kokemuksella hankitun tiedon, pohjalta ei voi tehdä monia johtopäätöksiä, esim olettaa joku perinneparannusmenetelmä enempiä tutkimatta, oletusarvoisesti arvottomaksi."
Jep ja sama pätee toisinkin päin. Tämän takia kokemus ei ole tiedettä vaikka se olisikin "totta", siitä tulee tiedettä kun se on tieteellisesti tutkittu ja esitetty milloin se on voimassa (jos on).
Yleisesti on vähän hankalaa käsitellä kysymystä "onko perinnetietämys tiedettä", koska tarkasti ottaen vastaus on aina ei, mutta kysyjä tarkoittanee kuitenkin hieman eri asiaa sitä kuitenkaan tarkemmin määrittelemättä.
Monia nykyään käytössä olevia lääkeaineita on käytetty jo satoja (ja tuhansia) vuosia. Aikoinaan ei varmasti vielä tiedetty mikä ainesosa sai aikaan parantavan ominaisuuden, mutta uutteita ja salvoja vaan käytettiin kun vaivat saatiin niillä poistettua.
Lääketehtaat ovatkin alkaneet kiinnostua enenevissä määrin perinteisistä kansanrohdoista ja ehkä tulevaisuudessa viidakoista tai ihan meidänkin luonnosta voidaan löytää uusia lääkkeitä. Suurin ongelma tällä hetkellä kuitenkin on se, että vanhoista lääkkeistä jotain tietäviä ei enää välttämättä ole. 'Modernin lääketieteen' myötä kun kansanparantajat, shamaanit ja poppamiehet ovat joutuneet lopettamaan toimintansa ja vuosisataiset perinteet on näin kadotettu ehkä pysyvästi.
Jos jotakuta kiinnostaa tästä aiheesta tehty Hollywood leffa, niin kannattaa tutustua Sean Conneryn elokuvaan Medicine Man. ( http://imdb.com/title/tt0104839/ )
"Lääketehtaat ovatkin alkaneet kiinnostua enenevissä määrin perinteisistä kansanrohdoista ja ehkä tulevaisuudessa viidakoista tai ihan meidänkin luonnosta voidaan löytää uusia lääkkeitä. Suurin ongelma tällä hetkellä kuitenkin on se, että vanhoista lääkkeistä jotain tietäviä ei enää välttämättä ole."
Suurin ongelma on se, että yeisesti tunnettuja, jo muinaisissa tietolähteissä mainittuja lääkeaineita ei voi kovinkaan vaivattomasti patentoida. Jos niiden käyttö osoittautuisikin käytännölliseksi, niin heti myös kilpailijat olisivat mukana markkinoilla. Tämä taas ei ole nykyaikaisten lääketehtaiden liiketoimintaidean mukaista. He eivät halua missään nimessä kilpailla hinnalla vaan patentoitujen, kalliiden lääkkeiden kaupalla.
ei ole tieteellistä paino-arvoa. On ollut paljon uskomuksia, jotka sitten tietämyksen parannuttua ovat kumoutuneet. Mm. uskottiin että sairaudet aiheutuvat pahoista hengistä, noidat todellakin aiheuttivat vitsauksia, jne jne. Tällaisia tyhmiä luuloja on maailma ollut aina täynnä (ja on edelleen) valitettavasti!
Kun lumeen kusee niin reikä tulee.
Näin tapahtuu aina.
Koe on tiedemiesten ja tiedeyhteisöjen toistettavissa.
"Mitä mieltä siitä olette, että voiko yleinen kokemus ohittaa tutkimustulokset."
En pidä vakiintunutta tapaa tehdä jokin asia ja tutkimustuloksia automaattisesti ristiriidassa olevina asioina. On varmasti tutkittu, että voitatti on syötäväksi kelpaava sieni, mutta valkokärpässieni ei ole. Ihmiset ovat tienneet tämän iät ja ajat. On aika hyvä ohjenuora, että ei kannata syödä sientä, jota syönyt (terve) ihminen tai eläin on kuollut pian sienen syömisen jälkeen. Tottumukset ja käytänteet ovat vakiintuneet ajan myötä. Lapsikin voi kokeilla laittaa sormen lähelle kynttilää. Hän voi helposti todeta, että kyllä se liekki on kuuma, ei siinä kannata sormeaan polttaa.
Tutkimustulokset voivat oikaista joitakin virheellisiä käsityksiä, kuten tässä ketjussa on sanottu, mutta tuskin ihminen olisi lajina selvinnyt, jos kaikki yleiset tavat ja käytänteet olisivat olleet pikemminkin haitaksi kuin hyödyksi. Siperia opettaa ja nälkä motivoi kummasti.
Tulee tässä mieleen myös se, että vaikka pyöräteitä suunnitellaan, ihmiset valitsevat yleensä sen lyhimmän tien. Pyöräteiden varrella usein näkee oikopolkuja. Kukaan ihminen ei tarkoituksella luo polkua. Jokaisen yksittäisen liikkujan tavoitteena on vain oikaista, kulkea mahdollisimman lyhyt reitti. Polku kuitenkin syntyy ihmisten yhteistoiminnan tuloksena, oikomisen sivutuotteena. Polun ja muiden vastaavanlaisten asioiden olemassaololle voidaan siten antaa "näkymättömän käden selitys" (tätä termiä käytetään mm. taloustieteessä). Oikopolku ei ole siinä mielessä "oikeampi" kuin pyörätiekään, pyörätieverkostoa pitkin yleensä pääsee perille. Käyttäjät kuitenkin päättävät, mistä he haluavat mennä. Joskus oikopolku päällystetään ja tie menee siitä, mistä ihmiset ovat valinneet. Demokratia toimii.
Ehkä niinpäin, että ensin yleinen kokemus oli tutkimustulosten edellä (30.000 vuotta sitten). Pikku hiljaa ovat tutkimustulokset ohittaneet yleisiä kokemuksia.
Tätä on tapahtunut näihin päiviin asti. Esimerkkejä löytyy etenkin kansanlääkinnästä:
- Rahvas käytti valkosipulia ja mustaviinimarjamehua vilustumistautien hoitoon. Julkisuudessa lääkärit ym kertoivat että eivät ne auta. Pari vuotta sitten huomattiin tutkimuksissa että ne auttavat sittenkin.
- Aikoinaan pajunkuorisoppaa käytettiin vaivoihin. Eräänä päivävä Bayer tutki asiaa, ja huomasi että se auttaa, ja rupesi myymään samaa ainetta aspiriinina.
- Yskänlääkkeissä on timjamiuutetta, joka ikivanha kansan kokeilema lääke.
Kulinarismin saralla vanhat kokemukset ovat edelleen voimissaan. Parhaimmat juustot, viinit ja oluet tehdään vanhojen reseptien mukaan.
Tuskin on käynyt niin, että yht-äkkiä olisimme tulleet aikaan, jolloin tutkimus on kaikissa asioissa ohittanut miljardien ihmisten koekentän tuhansien vuosien kokeilut. Vaikkakin satunnaiset kokeilut. Aivan varmasti tänäkin päivänä on edelleen joitain yleisiä kokemuksia jotka ovat "oikeammassa" kuin tutkimusten perusteella tehdyt päätelmät.
Aikoinaan uskontojen laitokset tekivät ja edistivät tiedettä, usko on maailman selitys. Uskontokunnat jumiutuivat uskomuksiinsa siinä vaiheessa kun uutta tietoa oli saatavilla.
Tiede on nykyajan uskonto, eikä sekään ole täysin vapaa jumiutumisista vanhoihin omiin uskomuksiinsa.
Tärkeää on se, että tiedeyhteisössä on myös mekanismeja jotka pistävät vanhoja teorioita epäilyksenalaiseksi.
t.T.