Maailma on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan. Asiat toteutuvat vain asiantiloissa ja pätevät vain hetkessä, kaikki virtaa. Kaikki on hämärää ja selkeätä. Mitään kiintopisteitä ei ole olemassa.
Olemassaololle voidaan vetää suuntalinjat, joita jokainen välttämättä joutuu jossain mielessä kulkemaan ja valitsemaan näistä vaihtoehdoista.
Tietoinen subjekti voi oikeastaan tehdä kolme päävalintaa ennen kuin voi siirtyä seuraavalle tasolle: elää ulkoisten voimien määräämään, elää omaehtoisesti tai sitten voi valita Korkeimpien arvojen ehdottoman omantahdon vastaisen tien.
Ulkoisten voimien ohjaamaa yksilö ei välitä olosuhteista, vaan sietää kaikkia olosuhteita. Tämän vaihtoehdon valitsee vajaaälyisimmät ja heikoimmat yksilöt.
Omaehtoisen elämän valitseva yksilö ei hyväksy kaikkia olosuhteita ja on valmis taistelemaan olemassaolostaan, myös pasifismi toteutuu tällä tasolla, tosin pasifismi on käänteistä, mutta omaehtoisuutta joka tapauksessa. Oma olemassaolo on ensisijainen ja kaikki toiminta tapahtuu subjektiivisista syistä. Tähän luokkaan sijoittuu suurin osa väestöstä. Älykkyys voi olla tässä luokassa korkea, mutta luovuutta ei esiinny kovinkaan paljon.
Korkeimmat arvot voivat toteutua vain, jos yksilö näkee Korkeimmat arvot, eli yhteisön olemassaolon merkityksen, yhteisön olemassaolo on merkityksellisempi kuin oma olemassaolo tai pikemmin oman olemassaolon tarkoitukseksi katsotaan kehityksen edistäminen, yhteisön kehittäminen. Tämän luokan yksilöitä ohjaavat Korkeammat arvot, eli itsekritiikki ja kritiikki ovat välttämättömiä, jotta tavoitteet voisivat edes teoriassa toteutua. Tähän luokkaan sijoittuu viisaat ja luovat yksilöt ja tässä luokassa ei ole montaa yksilöä.
Välttämättä ei voida sano että olisi mitään suurempia eroja näiden päälinjojen välillä sinänsä, kukin valitkoon sen minkä haluaa tai mihin pystyy.
Olemassaololle voidaan vetää suuntalinjat, joita jokainen välttämättä joutuu jossain mielessä kulkemaan ja valitsemaan näistä vaihtoehdoista.
Tietoinen subjekti voi oikeastaan tehdä kolme päävalintaa ennen kuin voi siirtyä seuraavalle tasolle: elää ulkoisten voimien määräämään, elää omaehtoisesti tai sitten voi valita Korkeimpien arvojen ehdottoman omantahdon vastaisen tien.
Ulkoisten voimien ohjaamaa yksilö ei välitä olosuhteista, vaan sietää kaikkia olosuhteita. Tämän vaihtoehdon valitsee vajaaälyisimmät ja heikoimmat yksilöt.
Omaehtoisen elämän valitseva yksilö ei hyväksy kaikkia olosuhteita ja on valmis taistelemaan olemassaolostaan, myös pasifismi toteutuu tällä tasolla, tosin pasifismi on käänteistä, mutta omaehtoisuutta joka tapauksessa. Oma olemassaolo on ensisijainen ja kaikki toiminta tapahtuu subjektiivisista syistä. Tähän luokkaan sijoittuu suurin osa väestöstä. Älykkyys voi olla tässä luokassa korkea, mutta luovuutta ei esiinny kovinkaan paljon.
Korkeimmat arvot voivat toteutua vain, jos yksilö näkee Korkeimmat arvot, eli yhteisön olemassaolon merkityksen, yhteisön olemassaolo on merkityksellisempi kuin oma olemassaolo tai pikemmin oman olemassaolon tarkoitukseksi katsotaan kehityksen edistäminen, yhteisön kehittäminen. Tämän luokan yksilöitä ohjaavat Korkeammat arvot, eli itsekritiikki ja kritiikki ovat välttämättömiä, jotta tavoitteet voisivat edes teoriassa toteutua. Tähän luokkaan sijoittuu viisaat ja luovat yksilöt ja tässä luokassa ei ole montaa yksilöä.
Välttämättä ei voida sano että olisi mitään suurempia eroja näiden päälinjojen välillä sinänsä, kukin valitkoon sen minkä haluaa tai mihin pystyy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Korkeimmat arvot voivat toteutua vain, jos yksilö näkee Korkeimmat arvot, eli yhteisön olemassaolon merkityksen..."
En ole tähän päivään mennessä nähnyt tällä koko maaimankaikkeudella, saati sitten jollakin maapallolla elävällä yhteisöllä jotain olemassaolon merkitystä.
Jos meidän elämällämme jokin merkitys on, se voi olla vain ihmisten välillä toteutuva seikka.
Muuhun luontoon sen sijaan meidän teoillamme on teknologiamme vuoksi suurikin merkitys...
ei mitään merkitystä ole, ellei itse sellaista halua antaa. Kuitenkin ihminen tekee jotain ja tämä on tärkein asia. Teot kertovat että jotain vartenhan ne teot on tehty, ei teot ole itsestään syntyneet, vaan niillä on ihan alkuperäkin.
Eli johonkin ne teot tähtäävät ja tuon luonnoksenomaisen kirjoituksen tarkoitus oli jakaa vaihtoehdot, jotka ovat välttämättömiä ja sellaisia että jokainen valitsee niistä jonkin. Voidaan siis vain todeta mitä voidaan tehdä ja mitä tehdään. Ei tietenkään voida sanoa että tuo olisi tätä parempi asia.
Yksilön elämän TARKOITUS on minulle selvä:
välittää (=transmit)
Syntyessämme saamme joitakin kykyjä ja ominaisuuksia, jotka (mahdollisesti) karttuvat elämän aikana. Joukkoon tulee myös taitoja ja kokemuksia. Yksilön tarkoitus on välittää niitä edelleen seuraaville sukupolville.
Siitä, mikä vaikutus sillä on TOISILLE syntyy tuon yksilön MERKITYS.
Vaikutusta yksilöön itseensä ei voida ottaa huomioon, koska silloin olemassaololle annettaisiin ITSEISARVO.
Tuokaan ei anna mitään vastausta siihen, mikä on ihmisten, tai vielä laajemmin olevan, olemassaolon merkitys yleisellä tasolla. Edes idea merkityksestä koko universumille ei ratkaise ongelmaa, koska me kaikki olemme osa universumia, eikä mitään kokonaisuutta voida selittää sen osalla, yleensä ei edes osiensa summana.
"Maailma on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan. Asiat toteutuvat vain asiantiloissa ja pätevät vain hetkessä, kaikki virtaa. Kaikki on hämärää ja selkeätä. Mitään kiintopisteitä ei ole olemassa. "
Väitteesi tavoittelee yleispätevyyttä ja selkeyttä. Jos väitteesi pitäisi paikkansa, sekin toteutuisi vain asiantiloissa. Ja kun se kerran tavoittelee yleispätevyyttä, ei liene väärin väittää sitä kiintopisteeksi. Ai, mutta juurihan väitit, ettei kiintopistettä ole. Väitteesi siis kumoaa ihan itse itsensä.
jos unohdetaan ensimmäinen kappale, niin mitä sanot siitä?
jos unohdetaan ensimmäinen kappale, niin mitä sanot siitä?