Tälläinen asia on nyt vaivannut mieltäni. Eli mistä aina tietää, kun kaksi (tai useammatkin) ainetta reagoivat keskenään, niin mitä niistä syntyy? Pitääkö se aina vain tietää tapauskohtaisesti miten siinä sattuu käymään.
Esim. tuo kevään06 yo-kokeen 7 tehtävä:
http://www.student.oulu.fi/~mirjak/yo/index.html
Sen sain ymmärrettyä, että kuinka monta atomia kutakin ainetta, niiden yhdistyessä siihen yhdisteeseen tulee (siis hapetuslukujen mukaan), mutta nyt sitten pohdin tätä, että miten sen tietää mikä minkäkin kanssa menee...?
Esim. tuo kevään06 yo-kokeen 7 tehtävä:
http://www.student.oulu.fi/~mirjak/yo/index.html
Sen sain ymmärrettyä, että kuinka monta atomia kutakin ainetta, niiden yhdistyessä siihen yhdisteeseen tulee (siis hapetuslukujen mukaan), mutta nyt sitten pohdin tätä, että miten sen tietää mikä minkäkin kanssa menee...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
suoraan pysty päättelemään, jollei jotain tiedä aineiden ominaisuuksista. Tuo a-kohta lienee aika selvä, jos tietää, mikä on happo ja mikä epäjalo metalli. Kohta b vaatiikin sitten jo tietoa siitä, miten yhdiste käyttäytyy jossain olosuhteissa, ja
c-kohdassa tarvitaan tietoa yhdisteen ominaisuuksista yleensä.
Kaikki nuo yhdisteet, tai vastaavat, ovat varmaankin tulleet eteen kemian kurssilla, eli jonkinlaista
perusmuistitietoa aineiden käyttäytymisestä tuossa kysellään.
Kemia on hieman puhelinluettelotiedettä, ei ole mitään helppoa tapaa päätellä jostakin yleisemmästä periaatteesta, mitä tapahtuu kahden aineen välillä, ts. tapahtuuko mitään ja mitkä ovat lopputuotteet, jos tapahtuu.
Yleinen termodynaaminen periaate on, että reaktio menee siihen suuntaan, missä kokonaisepäjärjestys (systeemi ympäristö) kasvaa. Tästä ei kuitenkaan ole suurta apua, koska epäjärjestys voi kasvaa monella eri tavalla, eikä ainakaan pelkästä reaktioyhtälöstä voi nähdä, miten paljon lämpöä kehittyy (pitäisi olla muistissa yhdisteiden muodostumisenergioita tms).
Pers'tuntuma alkuaineiden ja peruskemikaalien reaktioista auttaa, mutta se juuri vaatii niiden käsittelyä, mihin ei kotona ole mahdollisuutta, eikä monesti riittävästi koulussakaan. Alkuainetaulukko voi antaa jotain vinkkiä, mutta onhan siinäkin jo 100 tapausta.
Esim. beryllium käyttäytyy aika eri tavalla kuin kalsium, vaikka ovat samassa ryhmässä.
"Yleinen termodynaaminen periaate on, että reaktio menee siihen suuntaan, missä kokonaisepäjärjestys (systeemi ympäristö) kasvaa. "
Mutta kun kyse on elävästä massasta, noin ei käy, vaan apuun tarvitaan kertsuilua, id:tä tai raamatun jumalaa.
"Kemia on hieman puhelinluettelotiedettä, ei ole mitään helppoa tapaa päätellä jostakin yleisemmästä periaatteesta, mitä tapahtuu kahden aineen välillä, ts. tapahtuuko mitään ja mitkä ovat lopputuotteet, jos tapahtuu."
Ihan en ole samaa mieltä. Epäorgaanisen kemian osalta tuo saattaa hieman pitää paikkaan, mutta orgaanisessa kemiassa pystyy päättelemään hyvinkin paljon. Tietysti on tiedettävä erilaisten funktionaalisten ryhmien reaktiivisuus erilaisissa olosuhteissa, mutta sen jälkeen pystyy kyllä päättelemään välillä melko tarkastikin mitä tapahtuu.