En oikeastaan näe tätä oikeana ongelmana, mutta se tuli nyt vain mieleeni kun tällä foorumilla olen pyörinyt. Haluaisin kuulla mielipiteitänne.
Olen 17-vuotias lukiolaispoika ja ulkoisin puolin olen melko suosittu, keskinkertainen koulussa, paljon kavereita jne.
Olen kuitenkin huomannut, että en halua näyttäytyä rumien ihmisten seurassa ja koen siitä suurta häpeää. Pelkään maineeni menevän ja siksi hakeudun ja viihdynkin yleensä paremmin hyvännäköisten ihmisten seurassa. Onko tämä normaalia ja tähän ikään kuuluvaa? Olen joskus mielessäni ajatellut, että sitten lukion jälkeen alan suvaitsemmaksi ja vähemmän pinnalliseksi ja viihdyn myös ernujen seurassa.
Toinen piirre minkä olen huomannut on ajoittainen piilosadismi ja vahingonilo. Olen myös kateellinen joistain asioista muille ja olen katkera ja marttyyrimainen, mutta osaan piilottaa nämä asiat melko hyvin syyllistämällä muita.
Henkilöiden seurassa, jotka koen liian machoiksi tai hyvännäköisiksi ja "idiooteiksi" olen hiljaisempi ja yritän pysyä heistä erossa. Siis tarkoitan, että saa olla hyvännäköinen, mutta ei liian ..
Mitä mieltä olette, onko ihan normaalia kuitenkin loppujen lopuksi?
Olen 17-vuotias lukiolaispoika ja ulkoisin puolin olen melko suosittu, keskinkertainen koulussa, paljon kavereita jne.
Olen kuitenkin huomannut, että en halua näyttäytyä rumien ihmisten seurassa ja koen siitä suurta häpeää. Pelkään maineeni menevän ja siksi hakeudun ja viihdynkin yleensä paremmin hyvännäköisten ihmisten seurassa. Onko tämä normaalia ja tähän ikään kuuluvaa? Olen joskus mielessäni ajatellut, että sitten lukion jälkeen alan suvaitsemmaksi ja vähemmän pinnalliseksi ja viihdyn myös ernujen seurassa.
Toinen piirre minkä olen huomannut on ajoittainen piilosadismi ja vahingonilo. Olen myös kateellinen joistain asioista muille ja olen katkera ja marttyyrimainen, mutta osaan piilottaa nämä asiat melko hyvin syyllistämällä muita.
Henkilöiden seurassa, jotka koen liian machoiksi tai hyvännäköisiksi ja "idiooteiksi" olen hiljaisempi ja yritän pysyä heistä erossa. Siis tarkoitan, että saa olla hyvännäköinen, mutta ei liian ..
Mitä mieltä olette, onko ihan normaalia kuitenkin loppujen lopuksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet itseäsi täynnä oleva kakara,toivottavasti järkiinnyt pian
Heko heko...
Tunnen tuollaisia ihmisiä, en ole ennen sanonut näin,mutta toivon että sinua kohtaa jokin sairaus joka näkyy pahasti ulospäin ja sinua kohdeltaisiin noin kun nyt kohtelet "ei niin hyvän näköisiä" ihmisiä.
Sitten voisit miettiä että miltä tuntuu.
Mitä jos joutuisit esim auton yliajamaksi ja pyörätuoliin, eli paljon pahempaa kuin "ei niin hyvännäköinen" ihminen??
Tosin me ollaan kaikki lahjana saatu elämä, joten ei mielestäni ketään tule vähätellä, vaikka hän ei missiltä näyttäisikään.
Oletko myös mustasukkainen ja vaivaako sinua mitä muut sinusta ajattelevat?
Haet hyvännäköisten seuraa (maineesi takia?!), mutta liian hyvännäköisiä ei saa olla, ettet jäisi heidän varjoonsa. Eikä saa olla kovin tyhmiäkään, ettet näyttäisi tyhmältä.
Onkohan sinua olemassakaan muuten kuin heijastuksena muista? Sitä sanotaan narsismiksi...
17-vuotiaalla on vielä kasvamista edessäpäin, ehkä hyvinkin selviät. Piilosadismi, vahingonilo, katkeruus ja syyllistämisen käyttö itsetunnon tukena eivät tosin kuulosta hyviltä. Kannattaisi mitä pikimmin alkaa suvaitsevaisemmaksi ja vähemmän pinnalliseksi.
Hei. Kiitos vastauksista!
Esitän kyllä seurasta riippuen todella suvaitsevaista ja haukun seurasta riippuen pissiksiä ja pissisten seurassa taas "ernuja". Olen siis molempien seurassa. Pidän itseäni loppujen lopuksi aika normaalina, ehkä olin vain turhaan huolissani. Sitä paitsi kaikki opettajat ja kavereiden vanhemmatkin pitävät minua "täydellisenä" ja haluan säilyttää tämän illuusion, mutta jos tulisi vaikka mahdollisuus ajaa jonkun päälle, ilman että kukaan saisi koskaan tietää, tekisin sen.
Ihan tavallista sinunikäisellesi. Jos ei joidenkin seura kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ja se on ihan hyvä, ettei mene turpaansa aukomaan, jos ei jostain pidä.
Pelkäätkö leimautuvasi itsekin rumaksi jos näyttäydyt rumien seurassa? Vahingonilo, kateus ja katkeruus lienevät jossain määrin normaaleja jokaiselle vaikka niistä olisikin hyvä pyrkiä eroon. Niin nekin kuin sekin että mahdollisesti pelkäät että muut ajattelevat sinunkin olevan ruma jos kuljet rumien seurassa liittynee siihen ettet ihan itse usko itseesi?
Hyvä kuitenkin että tiedostat toimintasi (suurin osa ikäisistäsi tuskin tiedostaa). Kun vielä mietit syitä ja saisit itsesi vakuuttumaan että sinä olet riittävä itsellesi ja muille riippumatta siitä että miltä kaverisi näyttävät, olisi suunta jo hyvä. Itsetunto rakentuu läpi elämän ja vaikka monen on helppo tuomita käytöksesi niin se johtunee siitä että jokainen meistä tunnistaa itsessään juuri tuota josta kuvailit. Kateushan on ihmisen perussynti.
Ehkä jatkossa voisit miettiä omia vahvoja puoliasi, mihin olet tyytyväinen itsessäsi ja missä haluaisit kehittyä. Kun kehität itseäsi tietoisesti siihen suuntaan mitä itse arvostat niin sinun ei tarvitse vertailla itseäsi muihin vaan voit keskittyä omaan kehittymiseesi.