Onko ihminen ihmiselle susi?

"Tahtooko ihminen aidosti koskaan puhdasta hyvää toiselle, vaiko ainoastaan silloin, kun itse pääsisi samasta hyvästä nauttimaan?"

Eihän hyvää voi aidosti tahtoa, ellei sitä koe ja tunne? Muuten se olisi pelkkä teko, josta seuraisi hyvää pelkkänä ketjureaktiona. Ilman välittämisen motiivia pitäisi olla jokin muu motiivi, ja se olisi turhan monimutkaista. Se että hyvän tekeminen toiselle tuottaa myös itselle mielihyvää, on välittämistä; vaikka itse menettäisi jotain toisen eteen, pidemmän päälle se ei haittaa, koska ajatus toisen auttamisesta tuntuu hyvältä. Jos esim. kasvattaja tahtoo pyyteettömästi hyvää lapselleen, se halu on väistämättä samalla antoisaa. On siis täysin ymmärrettävää, että puhdas hyvyys on myös tekijälleen itselleen palkitsevaa tavalla tai toisella.

"Vahvempi syö heikomman, nopeat syövät hitaat."

Ihmiset pyrkivät toimimaan ensisijaisesti oman etunsa mukaan, ja välillä toisen onni on toisen menetys. Kun vastustaja ei ole läheisempi tuttu, on helpompi toimia vain omasta näkökulmasta. Mutta jos pettää läheisiään, niin eikö silloin ole loppujen lopuksi itse se heikompi osapuoli...? Minun mielestäni on eräänlainen heikkouden merkki valita keinoja, jotka riistävät toista surutta.

Yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, joten siihen on sopeuduttava. Ihminen voi kuitenkin valita, keiden kanssa on tekemisessä (kyllä voi, ellei keksi tekosyitä), ja jokainen tekee kuitenkin omat valintansa ja on niistä itse vastuussa. Jos joku kusettaa, sitä sattuu kaikille; olennaista on se, miten ihminen oppii virheistään, jotta pystyisi tulevaisuudessa ennakoimaan huonoja tilanteita ja väistämään ne. Jos tai kun pienempiä harmillisia asioita kuitenkin sattuu, olennaisinta on kuitenkin asenne. Inhimillisiä ihmisiä tässä vain ollaan. Yksilö joka osaa ajatella tilanteita realistisesti, ymmärtää että kaikella on syynsä muttei kaikkea voi/tarvitse tietää. Luottamus ja intuitio riittää. Muuten olisimme kuin koneita, jotka tekevät loogisia päättelyprosesseja, mutta eivät kykene kokemaan niitä ja ylläpitämään sisäistä luottamusta.

Maailmassa on paljon yksinkertaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet taitamattoman kasvatuksen. Mutta maailmassa on myös paljon ihmisiä, jotka ovat aidosti hyväntahtoisia! Minkäs teet, maailmamme on värikäs.

ihminen haluaa aidosti useammin hyvää toiselle kuin pahaa.

Darwinkaan ei sanonut, että evoluutio karsii heikoimmat, vaan hän totesi, että evoluutio on sopivimman yksilön swäilymistä.

No, jos teet hyvää toiselle, se tuottaa iloa sinulle itsellesi, ja on siten itsekäs teko.

(monelle ihmisille tuottaa toisten ivaaminen tai muu vahingoittaminen enemmän iloa)

Mutta joo, kysymys on hyvä; onko ihmisissä evoluution jäljiltä vietti voittaa ja alistaa toinen ihminen (tai ryhmänä voittaa toinen ryhmä) että perimä jaloistuisi?

Tiedä häntä, mutta kun maailmanmenoa uutisista seuraa niin, kovasti on vaikea kansojen keskenään elää. (ja kansan sisällä poliittisten ja etnisten ryhmien)

On se viisas se ihminen keksimään vempaimia ja tietotekniikkaa ja muutta, mutta ei se ole rauhassa vielä oppinut muiden kanssa elämään.
(Suomessa emme osaa edes naapureittemme kanssa elää, lukekaa vaikka Naapurit - palstaa)

Että tällaisia mietteitä.

NAARAS-SUSI. Jesus mikä hullu, ei ollenkaan ymmärrä kopettaa.