KUVA HAGGIKSESTA, YÖK

Äitini oli aikoinaan pienessä einestehtaassa töissä ja se vasta kammottava paikka olikin. Se haju mikä tarttui häneen oli todella oksettava, en pystynyt samassa autossa olemaan ennenkuin hän oli käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteet. Ryynimakkaroita siellä valmistettiin ja suolia pestiin(pääsin jopa paikan päälle katsomaan ja yrjöt lensi vauhdikkaasti), hyi helvata, oksensin jo kun ryynärin näin. Mutta niin sitä vaan maku kehittyy ja nykyään ryynimakkara on herkkua. Voisi haggiskin maistua... Mutta vieläkin muistan sen kammottavan hajun, se oli kuin sekoitus ruokaa ja paskaa...

muistelija. kirjoitti:

Äitini oli aikoinaan pienessä einestehtaassa töissä ja se vasta kammottava paikka olikin. Se haju mikä tarttui häneen oli todella oksettava, en pystynyt samassa autossa olemaan ennenkuin hän oli käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteet. Ryynimakkaroita siellä valmistettiin ja suolia pestiin(pääsin jopa paikan päälle katsomaan ja yrjöt lensi vauhdikkaasti), hyi helvata, oksensin jo kun ryynärin näin. Mutta niin sitä vaan maku kehittyy ja nykyään ryynimakkara on herkkua. Voisi haggiskin maistua... Mutta vieläkin muistan sen kammottavan hajun, se oli kuin sekoitus ruokaa ja paskaa...

Makkaratehtaiden työntekijät eivät jostain syystä kuulemma juurikaan syö makkaraa. :)

Minulle karmein ruokaan liittyvä hajuelämys on ollut haahkan keittäminen. Jätin hölmö traanin lintuun, vaikka joku oli varoittanut, että se sitten haisee. Haju olikin sanoinkuvaamaton! Voisin kuvitella että kuukautisveren keittäminen tai mädän ihmisen kypsentäminen voisi haista sellaiselle. Pahaa teki kun mies herkutteli valmiilla lintuaterialla. Minä en meinannut saada palaakaan alas.

skäribo kirjoitti:

Makkaratehtaiden työntekijät eivät jostain syystä kuulemma juurikaan syö makkaraa. :)

Minulle karmein ruokaan liittyvä hajuelämys on ollut haahkan keittäminen. Jätin hölmö traanin lintuun, vaikka joku oli varoittanut, että se sitten haisee. Haju olikin sanoinkuvaamaton! Voisin kuvitella että kuukautisveren keittäminen tai mädän ihmisen kypsentäminen voisi haista sellaiselle. Pahaa teki kun mies herkutteli valmiilla lintuaterialla. Minä en meinannut saada palaakaan alas.

Joskus 70-luvulla oltiin päivähoidossa yhden "tätin" luona ja se teki ihan karseita ruokia! Maksaa oli kerran viikossa, veripalttua kerran viikossa, ja kamalinta oli kun se keitti munuaisia ja niitä olis pitänyt syödä! Vajaan kuukauden oltiin siellä pikkuveljen kanssa, itse olin 6v ja veli 4v, ja meidän lisäksi siellä oli pari muuta samanikäistä hoidokkia. Yhtenä aamuna aloin äidille itkemään etten halua mennä kun ei voi syödä niin pahaa ruokaa, miisu kissan herkkua muttei kukaan lapsista tykänny. Äitini kyseli hoitajalta sitten viikon menuista samana aamuna ja siihen loppui meidän painajaiset "tätin" hoivissa. Sen jälkeen meille tulikin hoitaja kotiin joka kokkasi niitä ruokia mitä äiti varasi jääkappiin. Ei ikinä enää munuaisia tai verta missään muodossa. Keitetty munuainen haisee kuselle.

yöööööööööök kirjoitti:

Joskus 70-luvulla oltiin päivähoidossa yhden "tätin" luona ja se teki ihan karseita ruokia! Maksaa oli kerran viikossa, veripalttua kerran viikossa, ja kamalinta oli kun se keitti munuaisia ja niitä olis pitänyt syödä! Vajaan kuukauden oltiin siellä pikkuveljen kanssa, itse olin 6v ja veli 4v, ja meidän lisäksi siellä oli pari muuta samanikäistä hoidokkia. Yhtenä aamuna aloin äidille itkemään etten halua mennä kun ei voi syödä niin pahaa ruokaa, miisu kissan herkkua muttei kukaan lapsista tykänny. Äitini kyseli hoitajalta sitten viikon menuista samana aamuna ja siihen loppui meidän painajaiset "tätin" hoivissa. Sen jälkeen meille tulikin hoitaja kotiin joka kokkasi niitä ruokia mitä äiti varasi jääkappiin. Ei ikinä enää munuaisia tai verta missään muodossa. Keitetty munuainen haisee kuselle.

..vaikka maksa sinänsä on kamalan makuista ja hajuista mutta kerran vuodssa teen mieheni pyynnöstä maksakastikkeen ja jos voissa paistaa maksan ja sipulin ja lisää paljon kermaa niin ei pahimmasta päästä mutta maximissan kerran vuoteen, jos sitäkään.

yöööööööööök kirjoitti:

Joskus 70-luvulla oltiin päivähoidossa yhden "tätin" luona ja se teki ihan karseita ruokia! Maksaa oli kerran viikossa, veripalttua kerran viikossa, ja kamalinta oli kun se keitti munuaisia ja niitä olis pitänyt syödä! Vajaan kuukauden oltiin siellä pikkuveljen kanssa, itse olin 6v ja veli 4v, ja meidän lisäksi siellä oli pari muuta samanikäistä hoidokkia. Yhtenä aamuna aloin äidille itkemään etten halua mennä kun ei voi syödä niin pahaa ruokaa, miisu kissan herkkua muttei kukaan lapsista tykänny. Äitini kyseli hoitajalta sitten viikon menuista samana aamuna ja siihen loppui meidän painajaiset "tätin" hoivissa. Sen jälkeen meille tulikin hoitaja kotiin joka kokkasi niitä ruokia mitä äiti varasi jääkappiin. Ei ikinä enää munuaisia tai verta missään muodossa. Keitetty munuainen haisee kuselle.

Munuaisia ei tietenkään pidäkään keittää, vaan paistaa rapeiksi, jolloin ne ovat mielestäni maailman suurinta herkkua. Samaten ohuet kuumassa pannussa pinnaltaan rapeiksi ruskistetut mutta sisältä roseeksi jätetyt maksasiivut. Nam!

jotenkuten.. kirjoitti:

..vaikka maksa sinänsä on kamalan makuista ja hajuista mutta kerran vuodssa teen mieheni pyynnöstä maksakastikkeen ja jos voissa paistaa maksan ja sipulin ja lisää paljon kermaa niin ei pahimmasta päästä mutta maximissan kerran vuoteen, jos sitäkään.

Maksa on sellaisenaan kevyesti kuumassa paistettuna parasta, kermassa haudutus sitkistää ja kuivattaa sen. Toki sipulin kera hyvää, myös valkosipulivoin, ja puolukkahillon/survoksen.
Mutta makuasioitahan nämä, tai pikemmin tottumusasioita.

Kidney kirjoitti:

Munuaisia ei tietenkään pidäkään keittää, vaan paistaa rapeiksi, jolloin ne ovat mielestäni maailman suurinta herkkua. Samaten ohuet kuumassa pannussa pinnaltaan rapeiksi ruskistetut mutta sisältä roseeksi jätetyt maksasiivut. Nam!

Mulla oli lapsena herkkua munuaiset, nykyään en tykkää ollenkaan mistä lie johtuu (siis kokkiystäväni on välillä kokkaillut)

Mutta maksa ohuina pihveinä paistettuna ja paistettua sipulia, ai että on hyvää
Maksakastike(ei jauhemaksa)on herkkua. Harmi vaan että tulee tosi harvoin tehtyä kun ei toi toinen osapuoli tykkää ollenkaan maksasta :(