What Is Intelligence, Anyway?
Isaac Asimov
What is intelligence, anyway? When I was in the army, I received the kind of aptitude test that all soldiers took and, against a normal of 100, scored 160. No one at the base had ever seen a figure like that, and for two hours they made a big fuss over me. (It didn't mean anything. The next day I was still a buck private with KP - kitchen police - as my highest duty.)
All my life I've been registering scores like that, so that I have the complacent feeling that I'm highly intelligent, and I expect other people to think so too. Actually, though, don't such scores simply mean that I am very good at answering the type of academic questions that are considered worthy of answers by people who make up the intelligence tests - people with intellectual bents similar to mine?
For instance, I had an auto-repair man once, who, on these intelligence tests, could not possibly have scored more than 80, by my estimate. I always took it for granted that I was far more intelligent than he was. Yet, when anything went wrong with my car I hastened to him with it, watched him anxiously as he explored its vitals, and listened to his pronouncements as though they were divine oracles - and he always fixed my car.
Well, then, suppose my auto-repair man devised questions for an intelligence test. Or suppose a carpenter did, or a farmer, or, indeed, almost anyone but an academician. By every one of those tests, I'd prove myself a moron, and I'd be a moron, too. In a world where I could not use my academic training and my verbal talents but had to do something intricate or hard, working with my hands, I would do poorly. My intelligence, then, is not absolute but is a function of the society I live in and of the fact that a small subsection of that society has managed to foist itself on the rest as an arbiter of such matters.
Consider my auto-repair man, again. He had a habit of telling me jokes whenever he saw me. One time he raised his head from under the automobile hood to say: "Doc, a deaf-and-mute guy went into a hardware store to ask for some nails. He put two fingers together on the counter and made hammering motions with the other hand. The clerk brought him a hammer. He shook his head and pointed to the two fingers he was hammering. The clerk brought him nails. He picked out the sizes he wanted, and left. Well, doc, the next guy who came in was a blind man. He wanted scissors. How do you suppose he asked for them?"
Indulgently, I lifted by right hand and made scissoring motions with my first two fingers. Whereupon my auto-repair man laughed raucously and said, "Why, you dumb jerk, He used his voice and asked for them." Then he said smugly, "I've been trying that on all my customers today." "Did you catch many?" I asked. "Quite a few," he said, "but I knew for sure I'd catch you." "Why is that?" I asked. "Because you're so goddamned educated, doc, I knew you couldn't be very smart."
http://www.haverford.edu/writingprogram/Asimov.html
And I have an uneasy feeling he had something there.
Isaac Asimov
What is intelligence, anyway? When I was in the army, I received the kind of aptitude test that all soldiers took and, against a normal of 100, scored 160. No one at the base had ever seen a figure like that, and for two hours they made a big fuss over me. (It didn't mean anything. The next day I was still a buck private with KP - kitchen police - as my highest duty.)
All my life I've been registering scores like that, so that I have the complacent feeling that I'm highly intelligent, and I expect other people to think so too. Actually, though, don't such scores simply mean that I am very good at answering the type of academic questions that are considered worthy of answers by people who make up the intelligence tests - people with intellectual bents similar to mine?
For instance, I had an auto-repair man once, who, on these intelligence tests, could not possibly have scored more than 80, by my estimate. I always took it for granted that I was far more intelligent than he was. Yet, when anything went wrong with my car I hastened to him with it, watched him anxiously as he explored its vitals, and listened to his pronouncements as though they were divine oracles - and he always fixed my car.
Well, then, suppose my auto-repair man devised questions for an intelligence test. Or suppose a carpenter did, or a farmer, or, indeed, almost anyone but an academician. By every one of those tests, I'd prove myself a moron, and I'd be a moron, too. In a world where I could not use my academic training and my verbal talents but had to do something intricate or hard, working with my hands, I would do poorly. My intelligence, then, is not absolute but is a function of the society I live in and of the fact that a small subsection of that society has managed to foist itself on the rest as an arbiter of such matters.
Consider my auto-repair man, again. He had a habit of telling me jokes whenever he saw me. One time he raised his head from under the automobile hood to say: "Doc, a deaf-and-mute guy went into a hardware store to ask for some nails. He put two fingers together on the counter and made hammering motions with the other hand. The clerk brought him a hammer. He shook his head and pointed to the two fingers he was hammering. The clerk brought him nails. He picked out the sizes he wanted, and left. Well, doc, the next guy who came in was a blind man. He wanted scissors. How do you suppose he asked for them?"
Indulgently, I lifted by right hand and made scissoring motions with my first two fingers. Whereupon my auto-repair man laughed raucously and said, "Why, you dumb jerk, He used his voice and asked for them." Then he said smugly, "I've been trying that on all my customers today." "Did you catch many?" I asked. "Quite a few," he said, "but I knew for sure I'd catch you." "Why is that?" I asked. "Because you're so goddamned educated, doc, I knew you couldn't be very smart."
http://www.haverford.edu/writingprogram/Asimov.html
And I have an uneasy feeling he had something there.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisi odottanut, vai olisiko sittenkään, että tähän viestiisi olisi vastannut joku jonka äo on jossakin testissä ollut 152, 156, 167 tai 172 yms., mutta ei. Koskikohan viestisi liian kipeästi niihin, joille ÄO merkitsee samaa kuin lopullinen arvio (tuomio) ihmisestä: (en millään voi uskoa, että älykkäät ihmiset eivät osaa englantia).
Tuo Asimovin kokemus, johon itsekin kirjaviisaana voin hyvin samaistua. Olen viihtynyt siinä maailmassa, jossa älykkyystestien suunnittelijatkin viihtyvät ja huomannut myös omakohtaisesti kuinka vähän se maailma liittyykään käytännön arkiseen maailmaan, jossa testataan toisenlaista älykkyyttä ja nokkeluutta. En tarkoita sitä, että akateemista maailmaa ja sen tuottamaa älyä pitäisi väheksyä, mutta olisi hyvä joskus edes muistaa, että monet muutkin ihmiset ovat älykkäitä, tavalla jota älykkyystesti ei välttämättä tuo julki.
Älykkyyteen liittyy niin monia asioita, että olen säännönmukaisesti hämmästynyt kun luen noita huippuälykkäiden sepustuksia näillä palstoilla: yleensä heillä ei ole mitään järkeviä huomioita itse älykkyydestä, vaan tuovat ainoastaan julki testituloksensa. Kuitenkin pohdittavaa olisi paljon: sellaiset asiat kuin taito, luovuus tai sosiaalinen älykkyys ovat kaikki kognitiivisia kykyjä, joita ei suoraan voi mitata, mutta joita vailla olevaa ihmistä on helppo pitää melko tyhmänä. Kun tähän tähän lisätään vielä kulttuurin vaikutus älyn kehitykseen, huomataan kuinka monimutkaisen ongelman muodostaa älykkyyden tutkiminen ja testaaminen.
Asimovin kommentista paistaa läpi tietty itsetyytyväisyys, johon sisältyy kuitenkin terve itsekritiikki. Hänellä on varaa olla myös itsekriiittinen, koska hänen ei tarvitse millään lailla vakuuttaa ketään älykkyydestään: hänen saavutuksensa jo sinänsä riittävät siihen.
noita Asimovin teoksia tai edes tällä kekustelupalstalla esitettyjä otteita ei suomenneta? Meitä lukijoita kun on paljon sellaisiakin, jotka joko eivät osaa tai osaavat vain takellellen englantia. Jos ajatusten julkituoja viitsisi itse paremmalla kielitaidollaan suomentaa julkituomansa viestin, olisi siitä moninkertainen hyöty.
Eikä niillä kaikilla kielitaidottomilla ÄO ole alle sata. Kaikilla vain ei ole ollut mahdollisuutta hankkia kielitaitoa syystä tai toisesta. Jos olet tästä toista mieltä, niin päteekö mielestäsi sama vaikka auto-, petrokemian- tai ydinvoimatekniikan tuntemukseen? Sekä teoriassa että käytännössä? Jos, niin väittely alkakoon!
Luulenpa, että tätä palstaa seuraa kovin harva henkilö, jonka älykkyys ilman oppismivaikutusta olisi tieteellisin menetelmin todennettavaksi edes Mensa-tasolle yltäväksi.Tavallisia tallaajia, joihin itsekin kuulun, löytyy kyllä heidänkin edestään.
Kieltämättä Asimovin näkemyksessä on tietynlaista itsekorostusta, mutta uskon että tässä tapauksessa se on vilpitön toteamus hänen ymmärryksensä ja saavuttamiensa asioiden suhteuttamiseksi. Rivien välistä tulkitsen Asimovin tarkoittavan sitä, ettei nk. "älykkyys" ole millään tavalla autuaaksi tekevä asia, vaan että jo lähtökohtaisesti käsitteen tutkiminen on saavuttanut vääränlaisen statusarvon ihmisten keskuudessa.
Älykkyys voi siis olla osoitus jostakin, mutta "älyttömyyttä" ei voi käyttää asioita poissulkevana tekijänä. Vähä-älyisyys voi olla enemmän kuin osiensa summa.
"Älykkyyteen liittyy niin monia asioita, että olen säännönmukaisesti hämmästynyt kun luen noita huippuälykkäiden sepustuksia näillä palstoilla: yleensä heillä ei ole mitään järkeviä huomioita itse älykkyydestä, vaan tuovat ainoastaan julki testituloksensa."
- Siksipä tiettyjä asioita onkin syytä kyseenalaistaa tai ainakin käyttää karkeaa suodatinta palstaa seuratessa...
Asimov oli Mensan jäsen, ei siis ihan tyhmä.
Kaikki älykkäät eivät osaa englantia. Kiinassa on 20 miljoonaa ihmistä, jotka pääsisivät Mensaan. Heistä luultavasti 16 miljoonaa ei osaa englantia, eikä muuta kuin jotain kiinan muotoa, ehkä toistakin.
Kaikki älykkäät eivät osaa englantia, eivätkä kaikki englantia puhuvat ole älykkäitä, mutta tokkopa on paljon niitä tyhmiä jotka osaavat englantia ilman että se on heidän äidinkielensä. Sitäpaitsi, Suomessa tuo kiinankielen taito on verraten harvinaista. Asimovin ÄO, sikäli kuin se on keskihajonnalla 15, tarkoittaisi C&C:llä arvoa 196 ja olisi n. 1/31000, mikä riittäisi myös aika moneen muuhun ÄO-kerhoon pääsyyn. Täysin poikkeuksellinen ihminen, nero siis.
Paljon enemmän kuin tiettyä testiälykkyyttä ihmiset arvostavat käytännön älykkyyttä. Kirjaviisas on erisävyinen ilmaus kuin ammattimies, joka yleensä saa monelta ihmiseltä kunnioituksen. Aikaisemmin arvostettiin maistereita, joiden asema oli maalaisyhteisöissä lähes jumalolennon kaltainen. Koulunero tarkoittaa kuitenkin aivan eri asiaa kuin nero, sillä ensimmäinen on hyvä omaksumaan tietoa kun taas jälkimmäinen kykenee itsekin tuottamaan uutta tietoa luovalla tavalla.
Ehkäpä hyvä kansankielinen ilmaus nopeaälyisille olisi nokkela, joka ilmaisee sitä, että henkilö osaa nopeasti reagoida asioihin. Nokkela saattaa kuitenkin toisinaan joutua nokkeluudessaan pulaan, mitä kuvastaa ajatus siitä, että älykäs kykenee ratkaisemaan itseaiheuttamansa ongelmat, joita viisas taas osaa kiertää kaukaa.
Volter Kilpi 'Alastalon salissa' kertoo kahdesta laivanvarustajasta, joista toinen osaa nopeasti haistaa uudet tuulet ja tarttuu asioihin ripeästi. Toinen taas on tuumailuissaan hitaampi mutta osuu aina oikeaan. Hänen ihailunsa on jälkimmäisen puolella, sillä tämän puuhat onnistuvat aina: hän omasi siis oikeanlaatuista käytännön viisautta ja harkitsevuutta. Ja vielä, aika moni mies olisi hukassa ilman järkevämpää puoliskoa...
Virheistä saa huomauttaa..
Mitä älykyys oikeastaan on?
Isaac Asimov
Kun olin armeijassa, sain muiden sotilaiden tapaan tehtäväkseni eräänlaisen kykytestin, josta keskiarvon ollessa 100, sain tulokseksi 160 pistettä. Kukaan tukikohdassa ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa tulosta ja parin tunnin aikana ympärilläni olikin melkoinen hässäkkä.(Tulos ei kuitenkaan tarkoittanut mitään, sillä seuraavana päivänä olin edelleen alokkaana perunateatterissa.)
Koko elämäni olen saanut samanlaisia tuloksia, joten minulla on itsetyytyväinen tunne siitä, että olen huippuälykäs ja että oletan myös muiden ihmisten ajattelevan niin.
Toisaalta,eivätkö tällaiset testit yksinkertaisesti vain tarkoita sitä, että olen erittäin hyvä vastaamaan sellaisiin teoreettisiin kysymyksiin, jotka testin tekijöiden mielestä ovat vastaamisen arvoisia ja jotka tekijät ihmisinä ovat älyllisiltä taipumuksiltaan kaltaisiani?
Ajatellaanpa esimerkiksi entistä autokorjaajaani, joka arvioni mukaan vastaavissa älykkyystesteissä ei olisi mitenkään voinut saada korkeampaa tulosta kuin 80 pistettä. Olin vakuuttunut siitä, että olin häntä huomattavasti fiksumpi. Kuitenkin, aina kun autooni tuli vika, kiidätin sen korjaajan luokse ja katselin innokkaasti hänen tutkiessaan auton sielunelämää. Kuuntelin hänen "vahvistuksiaan" niinkuin ne olisivat olleet jumalallisia ennustuksia ja aina hän sai autoni korjatuksi.
Ajatellaanpa sitten millaisia kysymyksiä autokorjaajani valitsisi älykkyystestiin. Ta entäpä puuseppä, maanviljelijä tai kuka tahansa muu kuin teoreetikko? Edellämainittujen tapauksessa todistaisin olevani idiootti ja olisinkin sellainen. Sellaisessa ympäristössä, jossa akateemisesta koulutuksestani ja verbaalisesta lahjakkuudestani ei olisi hyötyä ja jossa pitäisi tehdä monimutkaista tai kovaa käsityötä, pärjäisin kehnosti. Korkea älykkyyteni ei ole yleispätevä, vaan se sopii siihen ympäristöön jossa minä elän ja hyvin pieni osa ihmisistä on siihen sopeutunut vastaavalla tavalla käsityöläisten kanssa.
Palataanpa taas autonkorjaajaan. Hänellä oli tapana kertoa vitsejä aina minut tavatessaan. Kerran hän nosti kätensä konpellin alta ja sanoi: "Kuuro-mykkä mies meni rautakauppaan ostamaan nauloja. Hän laittoi kaksi sormea yhteen tiskille ja teki toisella kädellä vasarointia matkivia liikkeitä. Myyjä toi hänelle vasaran, mutta mies pyöritti päätään ja osoitti tiskillä olevia sormiaan joita kohti olevinaan vasaroi. Myyjä ja toi hänelle nauloja ja tarvitsemansa ostettuaan poistui paikalta. Seuraavaksi kauppaan tuli sokea mies ostamaan saksit. Miten luulet miehen toimineen tiskillä?"
Nostin oikean käteni ja tein kahdella sormella saksimista kuvaavia liikkeitä. Samalla autokorjaaja repesi nauramaan ja sanoi: "miksi, senkin typerä idiootti! Hän käytti ääntään ja pyysi saada saksit." Sitten korjaaja sanoi ivallisesti: "Olen kertonut saman tänään kaikille asiakkaille." "Onko moni mennyt lankaan" kysyin. "Aika harvat, mutta tiesin että sinä menet". "Kuinka niin?" "Siksi,että koska olet niin jumalattoman koulutettu, tiesin ettet voi olla kovin fiksu."