Onko kaikki selitettävissä nykyään DNA-rakenteella?
Miten mänty kasvaa männyksi eikä esimerkiksi vahingossa vaahteraksi?
Tai miten ihminen/muu eliö saa muotonsa vaikka sen kaikissa jäsenissä, elimissä ja soluissa on sama geneettinen koodi? Mistä solut tietävät että mihin muotoon ja tehtävään ihmisen eri raajoja kehitetään?
Oletetaanko vai tiedetäänkö DNA:n rakenteen mm. valkuaishappojärjestys proteiineissa, oikeanlaisen proteiinit ym. mahdollistavan sen, että organismi kokoaa itsensä automaattisesti oikeaan muotoon?
Miten mänty kasvaa männyksi eikä esimerkiksi vahingossa vaahteraksi?
Tai miten ihminen/muu eliö saa muotonsa vaikka sen kaikissa jäsenissä, elimissä ja soluissa on sama geneettinen koodi? Mistä solut tietävät että mihin muotoon ja tehtävään ihmisen eri raajoja kehitetään?
Oletetaanko vai tiedetäänkö DNA:n rakenteen mm. valkuaishappojärjestys proteiineissa, oikeanlaisen proteiinit ym. mahdollistavan sen, että organismi kokoaa itsensä automaattisesti oikeaan muotoon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä,kaikki on selitettävissä DNA:n avulla. On toki epäselviä osia, mutta pääpiirteet esim, ihmisen muodostumisesta ihmiseksi tiedetään ja loppu on vain yksityiskohtien selvittelyä.
Solujen erilaistuminen alkiossa ja sikiöaikana on kiinnostava, vaiheittainen tapahtuma. Sitä säädellään kemiallisesti. Tätä kemiallista säätelyä sanotaan induktioksi. Induktion laatu määräytyy siitä, miten solu sijaitsee alkiossa. Ensimmäiset induktiot ovat ulkoisia - mm. solurykelmän "tumman puolikuun" paikan määrää (ainakin tietyillä lajeilla) se, missä kohtaan siittiö läpäisi munasolun solukalvon. Myöhemmin induktiot ovat sisäisiä: solut viestivät kemiallisesti keskenään. Tietyssä järjestyksessä tapahtuvat oikeanlaiset kemialliset induktiot määräävät lopulta sen, miten yksistä soluista tulee varpaat ja toisista sormet. Alkion ensimmäisistä soluista voi tulla mitä kudoksia vaan, mutta induktioiden sarjan päätyttyä niistä on tavallaan sammutettu tiettyjä geenikohtia, ne ovat erilaistuneet esim. epiteelikudokseksi ja kykenemättömiä muuttumaan muuksi. Voisi ajatella, että kehittyessään ne polttavat siltoja takanaan, rajaavat mahdollisuuksiaan vähitellen, kunnes ne ovat sitä mitä ovat. Ensimmäinen näistä erilaistumisvaiheista on alkion jakautuminen epi-, meso- ja endotermiin, sitten näiden soluryhmien sisällä tapahtuu erilaistumista eri suuntiin.
Se, miten solu reagoi ympäriltään tuleviin kemiallisiin viesteihin tai miten se voi itse viestittää sitä ympäröiville soluille, riippuu sen DNA:sta. Siksi männystä ei tule vaahteraa.
Tapahtuma on aivan liian pitkä selitettäväksi tässä, mutta kirjastosta löydät kehitysbiologian kirjoja. Voit toki myös etsiä netistä sanoilla kehitysbiologia, organogeneesi, alkionkehitys.
Siitä, mikä geeni toimii missäkin vaiheessa alkionkehitystä, tiedetään joka päivä hieman enemmän. Erilaiset kehistyshäiriöt ovat yksi tie saada selville, miten eri geenit ja geenivirheet vaikuttavat, myös eläinkokeita voidaan käyttää.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin DNA:n lisäksi epigeneettiset tekijät vaikuttavat; epigeneettisistä tekijöistä lyhyesti Tiede-lehden artikkelissa:
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=685&vl=
Oikein hyvä pointti. Mutta nämä ovat loppujen lopuksi sellaista pikkusäätöä. Ei se mänty vaahteraksi muutu, vaikka kuinka leimattaisiin geenejä. Se, mitä geenejä voidaan sammuttaa, tai minkä säätelyyn puuttua, on edelleen kiinni alkuperäisestä DNA:sta.
Mutta tosiaan esim. sairaustutkimusten takia on ihan hyvä, että epigeneettisen periytymisen osuutta selvitellään. Erityisesti tuo paternaalinen vaikutus on aika mielenkiintoista, jos sitä todella on.
"Yksi hyvä esimerkki on se, että jos on syntynyt laihana, kannattaa pysyäkin sellaisena".
No entäs, jos on syntynyt 4 kiloisena tyttösenä ja ollut vauvaiän jälkeen aina laiha. Olen nyt 22-vuotias, 167 cm/49 kg kokoinen. En liho millään ja äiti on samanlainen luikku.
Olisinkohan terveellisempää olla läskimpi:)?
Isovanhemmat oli sota-aikana parikymppisiä laiheliineja. Artikkelin mukaan aika hyvin miun asiat sitten.