Perään kuuluttaisin sellaista asiaa lääkäreiltä.
Millä oikeudella he voivat tehdä niinkin rankan päätöksen kuin "EI ELVYTETÄ" jos kysymyksessä on iäkäs potilas ja hän saa vaikka jonkun vakavan sairaskohtauksen,
Vaikka lääkäri olisi kysynytkin aikoinaan potilaalta hänen omaa mielipidettään näinkin vakavasta asiasta,niin onko VARMASTI lääkäri tehnyt tarpeeksi selväksi potilaalle mistä siinä on kysymys. Toinen asia on sitten jos potilas on heikko kuuloinen niin onko hän varmaan kuullut asian oikein ja onko silloin kysyntä hetkellä todistajat kuulemassa tämän keskustelun potilaan ja lääkärin välillä.
Eikö olisi aiheellista tällaisista asioista myöskin lääkärin ilmoittaa potilaan omaisille.
On aika järkyttävää jos potilas menehtyy ja sitten omaiset saa lukea lääkärin loppulausunnosta sellaisen tekstin missä sanotaan "EI ELVYTETÄ" siinä on lääkäri ottanut aika suuren vallan jos omin nokkinensa on mennyt sellaisen päätöksen tekemään.
Tähän kysymykseen olisi syytä tulla melkoisen pätevä vastaus eikä mitään akateemisia kielen käänteitä ja selityksiä.
Millä oikeudella he voivat tehdä niinkin rankan päätöksen kuin "EI ELVYTETÄ" jos kysymyksessä on iäkäs potilas ja hän saa vaikka jonkun vakavan sairaskohtauksen,
Vaikka lääkäri olisi kysynytkin aikoinaan potilaalta hänen omaa mielipidettään näinkin vakavasta asiasta,niin onko VARMASTI lääkäri tehnyt tarpeeksi selväksi potilaalle mistä siinä on kysymys. Toinen asia on sitten jos potilas on heikko kuuloinen niin onko hän varmaan kuullut asian oikein ja onko silloin kysyntä hetkellä todistajat kuulemassa tämän keskustelun potilaan ja lääkärin välillä.
Eikö olisi aiheellista tällaisista asioista myöskin lääkärin ilmoittaa potilaan omaisille.
On aika järkyttävää jos potilas menehtyy ja sitten omaiset saa lukea lääkärin loppulausunnosta sellaisen tekstin missä sanotaan "EI ELVYTETÄ" siinä on lääkäri ottanut aika suuren vallan jos omin nokkinensa on mennyt sellaisen päätöksen tekemään.
Tähän kysymykseen olisi syytä tulla melkoisen pätevä vastaus eikä mitään akateemisia kielen käänteitä ja selityksiä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Pitäisikö mielestäsi kaikkia aina elvyttää?
läheisen kuolema on sen verran harvinainen juttu, että silloin päässä pyörii monenlaista ajatusta ja tunnetta. se on ihan normaalia ja aikanaan olo tasaantuu.
-----------------------------------------------
Milloin elvytystä ei tule aloittaa?
* Elvyttämättä jättämistä on aina punnittava tarkoin, ja päätöstä tehtäessä on huomioitava kokonaistilanne potilaan ja omaisten kannalta.
* Elvytyksestä luopumista koskevat ohjeet ja muut mahdolliset hoidon rajoitukset pitää merkitä selkeästi ja asianmukaisesti potilasasiakirjaan ja tehdä riittävän selvästi tiettäväksi hoitohenkilöstölle.
* Myös hoitotestamentti tai -tahdon ilmaus tulee sisällyttää papereihin.
* Määräystä elvyttämättä jättämisestä ei pidä antaa puhelimitse muulloin kuin erityistilanteissa.
* Ohjeet on syytä tarkistaa ajoittain, etenkin jos potilaan tilanne muuttuu.
* Seikkoja, jotka puoltavat elvyttämättä jättämistä:
o potilaan oma toive (hoitotahto tai -testamentti) ja tilan huono ennuste (terminaalivaiheen sairaus)
o potilaan (myös lapsen) sydänpysähdyksestä kulunut aika ei ole tiedossa ja alkurytminä asystole (hukuksiin joutuneet ja hypotermiset potilaat pois luettuina)
o traumaperäinen sydänpysähdys (asystole)
o vitaalitoiminnot heikentyneet eikä potilas riittävien taustatietojen valossa hyödy elvytyksestä (lääkärin konsultaatio).
* Elvytykseen ei tule ryhtyä, jos sekundaariset kuoleman merkit (kuolonkankeus, lautumat) ovat havaittavissa.
Ei varmaankaan tule kysymykseen kuolonkankeus jos kysymyksessä on minuutin parin aika siitä kun sairaskohtaus on tullut ?
Ei tullut vastausta siihen ,onko lääkäri tehnyt tarpeeksi selväksi potilaalle mistä on kysymys kun kysytään elvytyksestä. ?
Ei myöskään siihen pitääkö omaisille ilmoittaa tai neuvotella tilanteesta. ?
Tekeekö lääkäri vain yksipuolisesti omia ratkaisujaan näistä asioista. ?
.....olisi sinun mielestäsi lääkäriä pätevämpi asiasta päättämään?
Sinäkö?
Eipä taida olla lääkäri vastailemassa
miellyttävää vastausta saatkaan.
Jos omaisesi on kieltänyt elvytyksen, niin uskoisin että hänelle on kaikki tarvittava tieto sen merkityksestä annettu.
Kysy asiaa hoitaneelta lääkäriltä ja jos et mieleistäsi vastausta saa, nosta kanne. Kenenkään on vaikea sanoa mitään tuntematta tapausta tarkemmin.
En ole lääkäri, mutta pari kertaa omaisena ollut tilanteessa, joss ei enää elvytetä.
Yksikään lääkäri ei voi täällä palstalla tietää, mistä yksittäisestä tapauksesta sinä puhut. Eikä voi siis tietää, onko kyseinen lääkäri tehnyt potilaalle selkeästi selväksi, mistä on kyse. Luultavasti on.
Omalla kohdallani olen kokenut myös pahaksi, sillä hetkellä, sen, että elvytys lopetetaan. Vaikka kuinka sain kuulla sen potilaan päätökseksi, pystyin sen tiedollisesti käsittämään, olisin silti halunnut, että olisivat vielä palauttaneet ihmisen tajuihinsa että saisi vielä kysyä, että ihanko totta sinä tätä haluat? Ihanko varmasti tiedät, mitä olet tekemässä? Eihän sinua johdettu harhaan? Eihän jätetty tietoa vaille?
Olin vihainen lääkärille. Aivan vakuuttunut, että hän oli jotenkin ylipuhunut läheisen...
Mutta jälkikäteen tiedän, että peilasin siinä vain omaa suruani ja pelkoani. Olin vihainen läheiselle, kun hän ei ollut kertonut elvytyskiellosta aiemmin ja kohdistin sen vihan viattomaan: lääkäriin (joka ei olisi voinut elvytyskeillosta ilman potilaan lupaa minulle kertoa kuitenkaan...) Elvytyskielto oli hyvä asia. Tiedän omaiseni niin viisaaksi, että ihmettelen, miten pystyin niin epäilemään hänen kykyään päättää asioistaan, omasta elämästään ja kuolemastaan. Olen onnellinen, että lääkäri ei antanut minun siinä epäuskon ja kauhun hetkellä ruveta neuvotteluihin ja toiminut vastoin potilaan tahtoa.
Voi olla hirveän vaikea ymmärtää, että läheinen ihan oikeasti haluaa pois, että hän on väsynyt taistelemaan. Sitä voi olla vaikea hyväksyä. Mutta kun tilanteeseen saa etäisyyttä, se yleensä selkenee.
tekee lääkäri. Siitä pitäisi aina informoida omaisia jos suinkin mahdollista (eli jos heidät saadaan kiinni, potilas on itse antanut luvan kertomiseen jne.) On pyrittävä mahdollisuuksien mukaan pääsemään yhteisymmärrykseen omaisten kanssa. Päätös on kuitenkin aina lääkärin tehtävä, eli omaiset eivät voi tätä asiaa päättää.
Elvyttämättäjättämispäätös on aina vaikea, siinä pitää punnita potilaan kaikki sairaudet ja kunto. Päätös tehdään, jos elvytyksestä olisi potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänet elvytettäisiin, mutta joutuisi teho-osastolle makaamaan hengityskoneeseen pariksi kuukaudeksi ja sitten kuolisi kuitenkin; elvytys ei silloin pitkittäisi ihmisarvoista elämää, vaan ainoastaan pitkittäisi kärsimystä.
Itse ainakin toivon, että omalla kohdallani aikanaan osataan oikealla hetkellä luopua turhista ja kivuliaista toimepiteistä, jos ne eivät minua kuitenkaan enää auttaisi.
potilashan voi myös tietenkin itse kieltäytyä kaikista hoitotoimenpiteistä, myös elvytyksestä (vaikka lääkäri olisi toista mieltä), jos potilas on täysissä järjissään ja kykenee sellaisen asian päättämään.
tämä ei ole lääkäreiden kysymys/ vastauspalsta, vastaan sen mikä on yleisesti tiedossa.
turha vikistä, ettei tullut vastausta juuri tapaus xxxx asiassa. mistä sen voi joku ulkopuolinen tietää ?
"Ei tullut vastausta siihen ,onko lääkäri tehnyt tarpeeksi selväksi potilaalle mistä on kysymys kun kysytään elvytyksestä. ?"
-on tehnyt
"Ei myöskään siihen pitääkö omaisille ilmoittaa tai neuvotella tilanteesta. ?"
-riippuu elvytettävän tahdosta ja kunnosta ja ennusteesta.
"Tekeekö lääkäri vain yksipuolisesti omia ratkaisujaan näistä asioista. ?"
- omia ratkaisujaan varmaan tekee, olemassa olevan tiedon ja taidon perusteella.
Kielen käytöstänne päättelisin niin että te ette ainakaan ole lääkäri ja näin ollen ette voi päättää yhtään mistään. Paitsi jos käytetään sanontaa "se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa"
Ei mahdoton ajatus sekään.
Elvytyspäätöstä ei tehdä keskustelematta omaisten tai potilaan kanssa. Itse oon nähny monia tilanteita, joissa potilas olisi jo halunnut pois, lakannut syömästä, puhumasta, juomasta mutta omaisten toiveesta kuolemaa ja kärsimystä pitkitettiin tehohoidoilla... Monessa tilanteessa vaan on niin, että hyvä perushoito ja hyvä kivunhoito tuo potilaalle viimeisiin hetkiin helpotusta kun taas tehohoidoilla kärsimystä vain lisättäisiin. Oon myös hoitanut paljon juuri elvytyksen jälkiseurauksena aivovaurion saaneita potilaita kun aivot on olleet liian kauan ilman happea ja kyllä vaan, joukossa on tapauksia, joille todella olisi ollut parempi päästä pois. Ei elvytetä päätöstä ei koskaan tehdä kevyin peruisten. Nuori, terve ihminen pyritään tietinkin aina pelastamaan, elämänkaarensa päässä olevan monisairaan vanhuksen kohdalla tilanne on toinen, kuolema kuuluu kuitenkin meidän jokaisen elämään.....
Kyllä asia varmaan näin on ,halusin vain kuulla useamman mielipiteen tästä vaikeasta päätöksestä.
Kyllä minä uskon että lääkärit ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa.KIITOS
>>Elvytyspäätöstä ei tehdä keskustelematta omaisten tai potilaan kanssa.>>
Tarkoitatko "elvyttämättäjättämispäätöstä (DNR)"?
Äidiltäni ei lupaa voitu saada, koska hänen tajunnantasonsa heitteli. Myöskään lähimmältä omaiselta (minulta, hänen poikansa) ei kysytty eikä myöskään aviomieheltä.
Minulle ilmoitettiin asiasta vuorokausi sen jälkeen kun äitini oli päässyt sairaalahoitoon. Hyväksyin päätöksen, koska perustelu oli hyvin yksiselitteinen: "Elvytystilanne voi aiheuttaa vakavampia vaurioita kuin mitä jo elimistössä on."
tuli teeveestä inhimmillinen tekijä. siinä keskusteltiin tästä asiasta erityisesti vammaisen kohdalla.
kai se tulee uusintana loppuviikosta ?
Kyllähän lääkärit ja hoitohenkilökunta osa selitellä ja varmaan aina omaksi edukseen ,tuskin heistä kukaan tulee sanomaan että minä tein virhearviointeja tai hoito oli välinpitämätöntä. Eipä paljon tarvitse seurata tiedotusvälineitä kun kuulee missä mallissa on sairaiden vanhusten hoito. Turha sitä on hoitohenkilökunnankaan salata ja peitellä.
Toisekseen sen näkee jokainen normaali järjellä varustettu ihminen jolla on tai on ollut omaisia sairaalahoidossa . Kyllä niissä on se hoito mitä nyt on ja melkolailla ylimielistä ,ei siellä kuunnella mitä vanhuksella olisi sanottavaa tai valitettavaa.Ei siellä kaikki ole yhteiskunnan kustannuksella hoidettavana vaan siellä on sellaisiakin vanhuksia joka maksaa itse hoitonsa tai omaiset maksaa sairaalalaskut.Kyllä silloin hoito pitää olla täydellistä ja tehokasta.
Onko järkeä elvyttää vanhusta, jolla on joka tapauksessa vain muutamia päiviä elinaikaa, kipuja ja todennäköisesti kohta uusi elvytystilanne?
Tehokasta ja täydellistä hoitoa, joo, mutta ei inhimillistä.
Kai te tajusitte ,että tässä on ja oli kysymys yleensä vanhusten hoidosta ,ei ainoastaan pelkästä elvytyksestä vaan pitemmän ajan hoidosta. Elvytys kyllä oli alkuun lähtö tälle kirjoitus reaktiolle.Mutta toivottavasti olette huomanneet että asian aihe on jo edennyt yleiseen hoitoon terveyskeskusten vuodeosastoilla.
Mistä te voitte päätellä onko vanhuksella vain muutama päivä elinaikaa,minä en ainakaan sellaiseen pystyisi.
paremmin,koska itse maksaa sairaalamaksunsa,Hirvittävää,eiköhän kaikkia hoideta samanarvoisesti?
Olkoonkin maksaja kuka on niin se on aivan varmaa TK:ssa ja sairaaloissa että vanhuksia katsotaan ylimielisesti ja halveksien ,että eihän noiden hoidolla ole enää mitään väliä kunhan pääsisi heistä eroon mahdollisimman pian.
Ja tämä on tosi sanokoon toiset mitä sanoo,kyllähän täällä asioita kaunistellaan ja siloitellaan ,mutta käytäntö puhuu toista.
Rahallakaan ei saa asiallista hoitoa, jos erehtyy olemaan lääkärin kanssa eri mieltä hoitoon liittyvistä seikoista. Asiakas kustantaa koko lystin, eikä saa lääkärin tai hoitajan arvovallan kärsimättä kieltäytyä mistään. Kieltäytyessä hoidon taso laskee minimiin.
Hankalaa maksajaa rahatkaan eivät pelasta. Ellet ole puolellamme, olet vastaan, ja rangaistukseksi saat tuntea yksinäisyyden kirouksen. Ei ole toista alaa, jossa maksajan asema jäisi näin kehnoksi.
Kyllä se noin menee valitettavasti.
Vanhankansan ihmiset tapasi sanoa näin"takareki ei saa milloinkaan mennä etu reen edelle"
Nyky kansa ei taida näistä sanonnoista tietää.
Mutta mätää on noissa sairaanhoitopuolen asioissa
, ei täällä nämä kirjoitukset voi olla kaikki tuulesta temmattuja. Ja onhan noita kokemuksia tullut tässä elämän varrella ihan omakohtaisestikkin.
Eihän täällä hömppäfoorumilla mitään lääkäreitä ole.
Et olisi sinäkään, jos lääkäri olisit. Sulla ois pikkasen mielenkiintoisempaa tekemistä.
Ei ainakaan päteviä
potilas yleensä eläisi tunteja / päiviä tai jos eläisi, olisi melkein kasvi kipu- tms. lääkityksestä johtuen.
Termi eutanasia sopii joihinkin tapauksista.
On puhuttu kuinka "tapetaan" kun lopetetaan esim.
nesteytys, kyllä joo lopetaan kun siitä potilaalle enemmän tuskaa kuin hyötyä.
Ja suonet eivät "vedä" määränsä enempää vanhana tai sairauden heikentämänä.
Noo, voishan tästä tarinoida.
Minusta tuo nesteytyksen lopettaminen (passiivinen eutanasia) on niin julmaa, että kannatan aktiivista eutanasiaa.
Kun ihmisen olisi parempi kuolla, niin miksei hän voi sitä tehdä nopeammin ja mahdollisesti tuskattomammin.
Selvennyksiä: DNR eli ei elvytetä -päätös tarkoittaa vain sitä, että sydämen pysähdyttyä sitä ei yritetä käynnistää uudestaan. Ei mitään nesteytykseen, antibiootteihin tms liittyvää.
Sydän ei käynnisty muuten kuin hapettamalla, painantaelvytyksellä ja jos on kammiovärinä, sähköllä kääntämällä. jos sydän on jo pysähtynyt, adrenaliinilla voidaan yrittää, ennuste on huono.
Painantaelvytyksessä aivot saavat verta n 10-15% normaalitarpeestaan, jos potilaalla on normaali sydän ja terveet kaulavaltimot,ja sekin veri on huonosti hapetettua. aivot vaurioituvat pysyvästi jo muutaman minuutin hapenpuutteesta. sydänpysähdys voi johtua monesta syystä, äkillisen infarktin seurauksena tulleessa pysähdyksessä on paras ennuste, mutta jos on jokin infektio, hengitysvajaus, sydämenvajaatoiminta tms lopulta johtaa sydänpysähdykseen, osaa jokainen lääkäri päätellä ettei sairauden tilanne elvytyksen jälkeen ole ainakaan parempi kuin ennen elvytystä, ja harvoin näillä elvytys onnistuukaan.
Tästä voidaan vetää muutamia johtopäätöksiä: jos potilas on dementoitunut on lyhyenkin aivojen hapenpuutteen seurauksena tilanne paljon huonompi kuin ennen elvytystä, samoin muilla kroonisesti vaikeasti sairailla ( esim. vaikea keuhkoahtauma, vaikea syd. vajaatoiminta, pysyvään halvauksen johtaneet aivoverenkierron häiriöt) , joista yleensä tulee ns vihanneksia, ja näin aiheutetaan turhaa kärsimystä potilaalle ja omaisille.
Lisäksi elvytetyllä ei yleensä ole mahdollisuutta selviytyä ilman tehovalvontaa ja -hoitoa, ja tk:n vuodeosaston pitkäaikaisasukkaat, vaikeasti dementoituneet tai loppuvaiheen edellämainittuja sairauksia sairastavat eivät kuulu tehohoitoon.
En tiedä millainen setä tai täti tuon vastauksen oli väsännyt,lieneekö hoitoalan ammattilainen vai kaivinkonekuski mene ja tiedä mutta katsoitteko TV:stä ohjelman
"inhimillinen tekijä" 18.02.2007 olis kannattanut katsoa.
Siinä tuli aika paljon julki totuuksia tämän armaan Suomenmaan terveyden huollosta ja ei sitten mitää plus merkillä varustettua.
Puhuivat elvytyksestä ja vanhusten hoidosta.
Jos on hiljainen ja niinsanottu kiltti vanhus niin kyllä hoidotta jäät vuoteeseesi makoilemaan.
Mutta jos jaksat vaatia ja pidät meteliä hoidosta yllä , niin sitten saat jonkunlaista hoitoa.
Jos vanhuksen pärjääminen on niin huonoa että pysyvästi tarvitaan kaikissa toimissa apua kuten vaikka syömisessä, liikkumisessa, virtaamisessa ja vatsan toimituksessa niin voi hyvällä syyllä kysyä mikä on potilaan elämänlaatu. Tällaisessa tapauksessa on syytä neuvotella omaisten ja potilaan kanssa elvytyspäätöksestä jos sellainen tilanne tulee vastaan vaikka sairaalahoidon yhteydessä. Hoitoa ei tietenkään pidä evätä mutta rajauksia pitää tehdä esimerkiki elvytyksen ja tehohoidon suhteen. Joskus voi olla kyse kuolinprosessista jolloin saattohoito voi olla inhimillisin ratkaisu.
Ihan olen kanssasi samaa mieltä.Etenkin vanhusten kohdalla lääkäreiden tulisi ola erittäin tarkkaavaisi kuulon ja näön suhteen että vanhus on kuulut ja ymmärtänyt asian oikein.Ettei tule väärinkäsityksiä.Ja mieluummin laittaa vaikka mustaa valkosellle.Tätä mieltä minä olen.