miksi kutsuisitte

Pentti tädiksi meillä

Äidin serkusta käytetään nimitystä ”äidin serkku”. Kyllä se on ihan oikea nimitys. Jos hyväksyt oikeaksi nimitykseksi vain sellaisen, joka on yksi sana, niin voithan kirjoittaa yhteen ”äidinserkku”. Se on kielen sääntöjen vastaista, mutta nythän oli kyse siitä, että suomen ilmaukset eivät kelvanneet sinulle. :-)

Äidin serkku on niin ikävä ihminen, etten todellakaan kutsuisi häntä - ainakaan kotiini.

Voithan kutsua noita äitisi serkkuja vaikka äidin orpanoiksi, jos haluat yleiskielestä erottuvaa nimitystä käyttää :•]

Vaimollani on lähisukulaisia, joita hän kutsuu tuplaserkuikseen. Kyse on siitä, että isät ovat keskenään veljeksiä ja äidit siskoksia. Kaksikin poikaa samasta monipäisestä veljessarjasta on löytänyt itselleen kumppanin toisesta vastaavasta sisarussarjasta – itse asiassa tuollaisia veljespareja on veljessarjassa kaksikin, mutta puolisoparit ovat kahdesta eri sisarussarjasta! Monimutkaista?

Naispuolisia tuplaserkkujaan vaimoni on kutsunut myös ”siskoserkuikseen”, mutta ”veliserkuista” en ole kuullut hänen puhuvan.

* * *

Tulee mieleen saari nimeltä Kytö (Espoon edustalla). Tasavallan Sotaväki piti sitä hallussaan vuosikymmenet, mutta on jokunen vuosi sitten luopunut siitä. Olisiko käynyt tarpeettomaksi valmistauduttaessa Natoon? Saaren omistajuudesta on käyty kiistaa Espoon kaupungin ja Edelman-suvun välillä. Kuka lienee suvun päämies ja käyttäneekö kukaan sukuun avioliiton kautta assosioitunut hänestä nimitystä johtolanko? Onko johtolankoja?

Kytö näkyy karttakuvan http://www.kolumbus.fi/larsil/p1030091.jpg alareunassa. Ruotsinlauttojen käyttämä 9 metrin laivaväylä kulkee sen vierestä, joten saari torneineen lienee monellekin visuaalisesti tuttu kohde. Samaa väylää olen pienemmällä kalustolla ajellut minäkin, ja pari kertaa olen joutunut väistämään tuollaista parisataametristä kolossia juuri Kytön kohdalla.

Läheistä sukua? Kyllä, sille äidille, joka heitä kutsuukin serkuksi... Mutta sukulaisena ei enää läheskään niin läheinen tälle lapselle, vaikka ihmisenä olisi muuten läheinen.
Nimitystä ei sille luultavasti ole, nyt on vaan kyse siitä, että minkälaisen nimityksen keksit perhepiirissä, ja tuleeko siitä perinne... Ehdotan sanaa "isoserkku". Eikös olisi ihan hauskan loogista, että pikkuserkkusi äiti on isoserkku..?

Siellä päin Savoa, missä vartuin sanottiin usein pikkuserkkuja (siis oma vanhempi ja näiden toinen vanhempi serkuksia) toisiksi serkuiksi. Ensimmäisiä serkkuja oli ne varsinaiset serkut.

Tuon logiikan mukaan nyt olisi siis kyse puolettoista serkut.

Samalla logiikalla omat lapset ja pikkuserkkujensa lapset ovat kolmansia serkkuja. Tuollaisten termien etuna on se, että ne kuvaavat hyvin, miten läheisiä tai kaukaisia serkkuja ollaan.