Kuinkahan yleisiä ovat interpersonaalisen älykkyyden ongelmat hoidon seurauksena? Esim. positiivisten tunteiden hillinnän ongelmat. Jos potilas on esim. eristetty ympäristöön, jossa näitä ongelmia esiintyy roppakaupalla. Miten hoidetaan, jos lääkitys ei ole hyvä vaihtoehto rajoittavuutensa (sairaus sivuvaikutukset) ja neuroottisen luonteen vuoksi. Tällainenhan voi puhjeta paitsi liian arvioivan ympäristön esim. sairaalahoidon tarkkailu seurauksena, myös sen seurauksena että näitä tunteita jatkuvasti esim. verkostohoidon seurauksena haetaan.
Selvennän tätä interpersonaalista älykkyyttä esim. äänensävyn vivahteiden häiritsevyydellä, nämä saavat monet kuvittelemaan, että vika on persoonallisuudessa, vaikka kyse on usein perheestä peilautuvalla ominaisuudella. Samoin kuin katseanalyysi. Nää on oikeesti tosi häiritseviä. Tosi karseeta nähdä näitä hoitohenkilökunnan käytössä esim. suljetussa osastohoidossa, kun ne saattaa jäädä päälle jollekin avohoitopotilaalle ja joka on vähän aikaa vain sairaalahoidossa.
Tai ehkä kyse on jonkinlaisesta käyttäytymistyypistä,jonka takia nämä ihmiset ovat juuri sairaanhoitajia? ---> Turha syyttää mua. Esim. pukeutuminen oli arvioitu tuossa tilanteessa jo tuhanteen kertaan. Auttaisikohan tuohon äänen sävyyn ja tunne-elämään hengitysharjoitukset tai kasvokoulu? Hermopäätteitä ajatellen mietin tätä.
Selvennän tätä interpersonaalista älykkyyttä esim. äänensävyn vivahteiden häiritsevyydellä, nämä saavat monet kuvittelemaan, että vika on persoonallisuudessa, vaikka kyse on usein perheestä peilautuvalla ominaisuudella. Samoin kuin katseanalyysi. Nää on oikeesti tosi häiritseviä. Tosi karseeta nähdä näitä hoitohenkilökunnan käytössä esim. suljetussa osastohoidossa, kun ne saattaa jäädä päälle jollekin avohoitopotilaalle ja joka on vähän aikaa vain sairaalahoidossa.
Tai ehkä kyse on jonkinlaisesta käyttäytymistyypistä,jonka takia nämä ihmiset ovat juuri sairaanhoitajia? ---> Turha syyttää mua. Esim. pukeutuminen oli arvioitu tuossa tilanteessa jo tuhanteen kertaan. Auttaisikohan tuohon äänen sävyyn ja tunne-elämään hengitysharjoitukset tai kasvokoulu? Hermopäätteitä ajatellen mietin tätä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
normaalia että sosiaalinen vuorovaikutus on myös väsyttävää ja raskasta. Varsinkin jos siitä ei saa luonnollista katkoa koskaan.
Tuli mieleen, että mitähän vanhukset pitää tällaisesta ihmisestä? Olisivat ainakin tarpeeksi rauhallisia. Diakonissan työ olisi ainakin itsenäistä.
on joskus taannuttaa ihminen, surullista, mutta totta. Ketään ei mun mielestä saisi pakottaa muuttaan persoonallisuuttaan sairauden varjolla. Kun se ei esim. kehon ominaisuuksien takia käy. Unohdettu intrapersoonallinen älykkyys esim. jonkin diagnoosin takia täysin. Ei tarvitse kato vajota kenenkään toisen maailmankuvan tai ihmiskäsityksen tasolle. Ja minkäänlaista vastuuta tästä, tai tulevaisuudesta ei olla valmiita kantamaan. Ei vaikka hoito-ohjeet ja tavoitteet kuinka tätä tukisivat tai edes fyysiset oireet.
sitä totuutta selitellä ja paeta ja vaikka mitä lässytellä, mutta totuutta ei voi paeta, et niin sanottu psykodynaaminen verkostoterapia on sama millä lääkityksellä tahansa aivan täysin toimimaton ---> johtaa siihen että ihminen pyörii itsensä ja omien voimavarojensa kanssa ympyrää kotonaan tai jossain vertaisryhmissä. _--> aivan kuin hän ei olisi sitä aikaisemmin tehnyt ja lääketieteen mielipiteen mukaan kykenemätön huolehtimaan itsestään tai yleiskunnostaan. Mieti miltä tuntuu eristää ihminen oman kehonsa kanssa ns. voimavarojen keskelle. Lääketiedehän ei vielä tunne kehon ja mielen rajaa, psykologia kylläkin. Monikohan näihin osallistuva tajuaa, että nämä kaikki kantautuvat näiden ns. terapiaa tarvitsevien korviin. Lääketiedehän ei voi myöntää näitä virheitään, koska a. ihminen on heikossa asemassa b. se ei muuta todellisuutta.
Nim. Eroan, eroan, eroa-a-a-an.
psykiatrian tarvitse miettiä lääketieteen saavutuksia koska heidän tavoitteenaan on toisaalta aktivoida ihmistä huolehtimaan itse itsestään, osoittamaan kiinnostusta OMAAN hyvinvointiinsa.
ympäristöön ja hoidon tarpeeseen voi esim. hoitohenkilökunnalle todeta, että se on heidän tehtävänsä se niiden hakeminen, korvauksien ja siten siis voimavarojen. Saa kunnon lausunnot jne. Yleensä lausunto on esim. yhteiskunnan rakenteellinen tasapaino ja että heidän on jollain tavoin huolehdittava siitä. Mutta voi varmaan vedota, ettei potilaalla tai läheisillä ole ollut tietoa siitä, että se on psykiatrian ja terveydenhuollon tehtävä. Älykkyysosamäärän laskeminen ei ole mielestäni terveydenhuollon tehtävä. Mun mielestä viisain selviää, myös hän voi olla vahvin.