Maailma voidaan kuvata täydellisesti soluautomaatilla, eli se on kausaalin deteminismin alainen järjestelmä ihminen mukaanlukien. Se on myös mekanistinen järjestelmä jossa edellinen tila määrää täysin seuraavan tilan ja tämä tulevan tilan. Tämä eksakti, absoluuttinen järjestelmä on kuin kone joka puksuttaa ilman pienintäkään sattumaa eteenpäin. Kaaosefekti tulee vain lukemattomista muuttujista, mutta mitään epämääräistä järjestelmässä ei ole. Ihminen ajatuksineen on determinoitu, eli käytännössä vapaata tahtoa ei ole, vaan tahto määräytyy soluautomaatin lainalaisuuksien mukaan. Ihmisellä on tietoisuus, mutta hän on vain kokija tässä universumiksi kutsutussa koneessa.
Maailma on soluautomaatti
Ernesto Rutger
301118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
No mutta silloin astrologia on oikeilla jäljillä. Pitää vaan kurkottaa kuuta pitemmälle.
kuufani skriivasi:
"No mutta silloin astrologia on oikeilla jäljillä. Pitää vaan kurkottaa kuuta pitemmälle."
Miksi muka?
ei jätä yhtäkään kiveä kääntämättä. Maailmaa ei voida tarkastella pelkästään Maasta käsin kuten ennen tehtiin. Vastaus löytyy muualta. Mutta mikä mahtaa olla solun koko?
Olo tuntuukin kuin olisin pentomiini e-lifessä.
tulevan lauantain lotto-numerot
vaikka e-life soluautomaatin sukupolven 1 000 000 kuviot ruudulla. Kuten sanottua tämä ennustaminen on mahdotonta ilman ajoa, samoin myös maailman simulointi soluautomaatilla vaatii julmetusti aikaa ja konetehoja. 1:1:een tarkkuudella eli täydellä tarkkuudella tai täydellä resoluutiolla laskemista on erittäin paljon, vaan ei äärettömästi. Voit simuloida esim. elektronin liikkeen protonin ympärillä mittakaavassa 10^-10 m.
Maailma koostuu soluista, eli on kuvattavissa soluautomaattisäännöin.
Aika, avaruus ja energia (eli samalla siis kaikki fysiikan arvot) ovat kvantittuneet, eli ne ovat solumaisia, koostuen jakamattomista todellisista atomeista "atomos" = jakamattomista.
Eli kvantittuminen, erkaleista koostuva ja atomismi tarkoittavat juuri jakamattomista soluista koostuvaa. Koko maailma on näin kuvattavissa soluautomaattina.
Puksuttaako tämä malli eteenpäin vai seisooko se paikallaan? Jos kaikki tuleva on jo determinoitu, silloin ilmeisesti on kyseessä staattinen systeemi.
filosoofinen kysymys
"Puksuttaako tämä malli eteenpäin vai seisooko se paikallaan? Jos kaikki tuleva on jo determinoitu, silloin ilmeisesti on kyseessä staattinen systeemi."
Soluautomaatit vaikkapa e-life ovat dynaamisia systeemejä, jotka kehittyvät eteenpäin, eivätkö sinustakin;)
Niin ja e-lifessä kaikki tuleva on determinoitu ja silti se kehittyy toimintaohjeidensa mukaan, eikä ole millään tavalla staattinen. Samalla tavalla maailmankaikkeus on soluautomaatti joka puksuttaa eteenpäin, vaikka kaikki tulevat tapahtumat määräytyvät sen toimintasääntöjen mukaan, eli tulevaisuus määräytyy 100%:sti historiasta.
Deterministisiä systeemejä jotka ajan kuluessa muuttuvat on olemasa vaikka kuinka, soluautomaatti esimerkkinä. Siinä on nykyinen tila ja historialliset- sekä tulevat tilat.
Jos systeemin tuleva tila aina määräytyy nykyisen tilan perusteella, eikä sattumalle jää sijaa, niin periaatteessa systeemin kehitys on selvillä jo alkuhetkestä lähtien. Systeemi on siinä mielessä staattinen, että systeemin tila minä hetkenä tahansa on lukkoon lyöty jo alkuhetkestä lähtien. Aika pitää tällöin käsittää yhdeksi ulottuvuudeksi.
Eikös noi epävakaat ytimet hajoa satunnaisesti?
Eikös kvanttifysiikkaan liity satunnaisuus?
kvanttimekaniikan epätäydellisestä teoriasta.
Kvanttimekaniikka antaa jokaiselle tapahtumalle vain todennäköisyyden. Voidaan tietysti väittää, että tällaiseen epädeterministisyyteen on syynä tuntematon deterministinen mekanismi. Voihan se niin olla, vaikka mikään ei siihen viittaakaan.
Tai sitten ei ole. Eli voi olla, että syy yksittäistapahtumien toteutumiseen on todellakin fysikaalisen maailman ulkopuolella eli fysikaalinen maailma on pohjimmiltaan epädeterministinen.
Tämä mahdollisuus on syytä pitää auki.
"Kvanttimekaniikka antaa jokaiselle tapahtumalle vain todennäköisyyden. Voidaan tietysti väittää, että tällaiseen epädeterministisyyteen on syynä tuntematon deterministinen mekanismi. Voihan se niin olla, vaikka mikään ei siihen viittaakaan.
Tai sitten ei ole. Eli voi olla, että syy yksittäistapahtumien toteutumiseen on todellakin fysikaalisen maailman ulkopuolella eli fysikaalinen maailma on pohjimmiltaan epädeterministinen.
Tämä mahdollisuus on syytä pitää auki."
Kvanttimekaniikan todennäköisyystulkint on vain kvantti-ilmiöiden päälle kyhätty selitys, siis varsinainen mutu filosofinen tulkinta. Kun deterministisia mekanismeja ei ole muutama propellipää selvittänyt niin niitä ei voi olla muiden mielestä. Suurin osa fyysikoista on vain kirjanoppineita jotka sopuleina seuraavat suuria auktoriteettejaan eivätkä edes osaa tai uskalla ajatella perusteita itse. Siksi Kööpenhaminalainen todennäköisyystulkinta on jämähtänyt päälle ja kokeiden tulokset selitetään sen mukaan, eikä oikeasti etsitä muita ratkaisuja oudoilta näyttäville tuloksille.
Ovatko elektronit ja muut perushiukkaset yksikkösoluja vai rakennehiukkasia?
Luonnontieteiden ehkä merkittävin yksittäinen saavutus on atomin keksiminen. Ainetta ei voida
jakaa osiinsa loputtomiin, vaan on olemassa pienin jakamaton aineen yksikkö eli atomi. Atomin
idea viittaa siihen, että maailmassa on olemassa yksi erikoisasemassa oleva mittakaava eli
atomin mittakaava.
Nykyään fyysikot uskovat, että kaikki luonnonilmiöt syntyvät kvanttitason ilmiöistä. Kaikki
luonnonilmiöt siis tulevat yhden mittakaavan tasolta eli kvantti-ilmiöiden mittakaavasta.
Mittakaava liittyy avaruuteen.
Mitä on tyhjä tila eli avaruus? Millaisia ovat tyhjän avaruuden rakenne ja ominaisuudet? Onko
olemassa pienin jakamaton pituus? Yhden erikoisasemassa olevan mittakaavan olemassaolo
viittaa tyhjän avaruuden rakeisuuteen eli solurakenteiseen avaruuteen. Silloin avaruus voidaan
kuvata yksikkövektoreilla, jotka virittävät kyseiset solut. Tällainen avaruus on absoluuttinen,
mutta ei sama kuin Newtonin absoluuttinen avaruus. Tyhjää avaruutta ei ole mahdollista
havaita suoraan, mutta sen rakennetta on mahdollista tutkia teoreettisesti. Monet arkijärjen
vastaiset kvantti-ilmiöt voidaan kuitenkin ymmärtää eli tulkita uudella tavalla, kun käytetty
avaruusmalli on solurakenteinen.
D-teoriaa voidaan pitää kvanttimekaniikan uutena tulkintana, joka perustuu avaruuden
rakenteen määrittelevään hypoteesiin. Voidaan osoittaa, että ns. “lokaalit piilomuuttujateoriat”
ovat mahdollisia, kun ne käyttävät ko. hypoteesia. Solurakenteinen avaruus on D-teorian
mukaan absoluuttinen ja tuottaa ns. Lorentzin muunnosyhtälöt, joihin Suhteellisuusteoria
puolestaan perustuu. Kuinka klassisen maailman ilmiöt syntyvät absoluuttisen avaruuden
kvantti-ilmiöistä? Avaruusmalli vastaa osaltaan myös tähän kysymykseen.
Kun matematiikka soveltuu hyvin luonnonilmiöiden kuvaamiseen, on kattavan fysikaalisen
teorian kuvattava myös matematiikan perusteet eli esim. lukujoukkojen syntyminen. Avaruus on
myös matemaattinen käsite ja se yhdistää fysikaalisen maailman ja siinä syntyvän
matematiikan toisiinsa.
Kvanttimekaniikkaa on yritetty tulkita jo yli 70 vuotta eikä tyydyttävää tulkintaa ole löytynyt.
Havaitsijan tietoisuus on näyttänyt olevan osa mittausprosessia ja siitä on kirjoitettu paljon
tarpeetonta. Solurakenteinen avaruusmalli antaa uuden näkökulman tietoisuuden merkitykseen
kvanttimekaniikassa. Myös toinen tulkintaan liittyvä asia, ei-lokaalisuus, selviää avaruusmallin
ja Bellin epäyhtälön rikkoutumisen avulla ja on samalla vahva näyttö mallin oikeellisuudesta.
Kolmas tulkintaan liittyvä asia on hiukkasen aaltofunktio. Se on matemaattinen abstraktio ja
sillä on suora yhteys absoluuttiseen avaruuteen, joka ei ole makroskooppiselle havaitsijalle
yksi-käsitteinen. Silloin esim. vapaan hiukkasen paikkakaan ei ole yksikäsitteinen. Mittaus
muuttaa asian antamalla hiukkaselle paikan lineaarisessa yksikäsitteisessä
havaintoavaruudessa eli romahduttamalla aaltofunktion.
Lopulta jää jäljelle vaatimaton kysymys "Mitä kaikki on?". Voidaan osoittaa, että kysymykseen
ei ole mahdollista saada vastausta. Yksi abstraktio jää malliin aina jäljelle. Mutta vain yksi.
Mietipäs uudelleen. Ihmisellä on kyseisen sanan määritelmän mukainen vapaatahto.
Jos tarkoitat vapaalla tahdolla sitä, että ihminen hyppii huvikseen toiseen olemassaoloon, tai että ihmisellä supernaturaaliset voimat.
Tuolle täytyy kehittää oma määritelmä
Mites ois: superuniversaali vapaatahto?
Ihmisellä on vapaatahto. Ihmisellä on valinnanmahdollisuuksia tässä maailmassa. Hän voi toimia miten haluaa, mutta tietysti rangaistukset voivat tulla joistakin asioista.
"Ihmisellä on vapaatahto. Ihmisellä on valinnanmahdollisuuksia tässä maailmassa. Hän voi toimia miten haluaa, mutta tietysti rangaistukset voivat tulla joistakin asioista."
Ei pidä paikkansa. Ihmisellä on luonnonlakien määräämät psyykkiset estot ja luonnonlakien yhteiskuntajärjestelmän kautta luomat määräykset, jotka luovat estoja. Ihminen ei siis vapaalla tahdolla voi tehdä mitä vaan, vaan nämä estot vaikuttavat taustalla. Myös muita estoja on, jotka estävät ettei jokainen omaksi parhaakseen esimerkiksi opiskele ja kouluta itseään niin että saavuttaa mahdollisimman korkean elintason. Monet asiat menevät näin ns. vapaan tahdon yli. Ihmisen kokema näennäinen vapaa tahto on monen tekijän summa, ja sen toteuttamiseen vaikuttaa moni asia.
"Mietipäs uudelleen. Ihmisellä on kyseisen sanan määritelmän mukainen vapaatahto.
Jos tarkoitat vapaalla tahdolla sitä, että ihminen hyppii huvikseen toiseen olemassaoloon, tai että ihmisellä supernaturaaliset voimat.
Tuolle täytyy kehittää oma määritelmä
Mites ois: superuniversaali vapaatahto?
Ihmisellä on vapaatahto. Ihmisellä on valinnanmahdollisuuksia tässä maailmassa. Hän voi toimia miten haluaa, mutta tietysti rangaistukset voivat tulla joistakin asioista."
Ihminen valitsee sen minkä luonnonlait pistävät valitsemaan. Sun ja jokaisen elämässä on yksi ketju, sulla ei ollut mahdollisuuttakaan toiseen koska luonto määrää sen polun kausaalin determinismin syy-seurausketjulla. Mitä valinnanmahdollisuuksia sulla muka silloin on, sä teet tai teit sen minkä luonto luonnonlailla pisti sut valitsemaan? Toista vaihtoehtoa ei ollut, joten turha itkeä kaatunutta puuroa.
Yritätkö kaupata determinististä kvanttiteoriaa? Eikös se haudattu Neuvostoliiton romahtaessa?
Se on selvä että maailmaa kuvaa deterministinen kvanttiteoria, jossa on diskreetti avaruus-aika, ja joka perustuu solumaiseen avaruuteen. Tämä voidaan kuvata soluautomaattina. Maailma on näin kausaali, eksakti ja absoluuttinen, koska aika, avaruus, energia ja muut arvot ovat kvantittuneet.
Vaikka maailma on diskreetti, ei siitä itsestäänselvästi seuraa, että diskreetit tilasiirtymät olisivat kausaalisia. Ne voivat olla, mutta mikään ei viittaa siihen, että ne olisivat.
Solumainen avaruus voi olla ja myös näyttää että olisi stokastinen, epädeterministinen.
Maailman kuvaaminen lainalaisena on ainoa tapa kuvata maailmaa. Ainoa tapa hahmottaa on hahmottaa mielekkyyttä. Jos ns. vapaata tahtoa on olemassa, meillä ei ole mitään keinoa havaita sitä. Vaikka jokin asia tapahtuisikin vapaan tahdon seurauksena, näkisimme vain asiat jotka tapahtuvat toistensa seurauksina.
Meillä ei ole mitään tapaa hahmottaa "minää", "tahtoa" tai "ajatusta". Emme voi tällaisilla käsitteillä viitata muuhun kuin subjektiiviseen kokemukseemme. Millainen ilmiö tietoisuutemme on, siihen ei ole vastausta. Aivofysiologia ei voi ratkaista ongelmia jotka liittyvät itse tositiedon luonteeseen. Mikään ei oikeuta meitä kuvittelemaan, että vastaus tietoisuuden ongelmaan löytyisi "tuolta ulkoa", lainalaisuuksien maailmasta.
Yritys pelata tarkasteleva subjekti kokonaan pois objektiivisten lainalaisuuksien maailmasta on eräänlaista äärimmilleen puhtaaksiviljeltyä kartesiolaisuutta. Sellainen pyrkimys on ollut vallitseva eurooppalaisella uudella ajalla. Mutta se on vain yksi järjen muoto, ja järjellä on tunnetusti ollut monia muotoja. Myös se erityinen järjen muoto, joka on saanut ilmauksensa tieteessä, on ollut aikojen kuluessa muuttuva (von Wright). On taikauskoa kuvitella, että nykyiset järjenkäytön premissit olisivat lopulliset, todelliset ja oikeat.
Maailman rakennetta voidaan kyllä selittää kvanttiteorian avulla, mutta se ei selitä toimintaamme osana luontoa. Trooppinen astrologia pystyy yllättävän hyvin selittämään luonnettamme. Sen perustana on Auringon vaikutus syntymähetkellä. Myös Kuun vaikutus on selvästi havaittavissa luonteessamme ja sitä kautta käytöksessämme.
"Maailma voidaan kuvata täydellisesti soluautomaatilla, eli se on kausaalin deteminismin alainen järjestelmä ihminen mukaanlukien. Se on myös mekanistinen järjestelmä jossa edellinen tila määrää täysin seuraavan tilan ja tämä tulevan tilan. Tämä eksakti, absoluuttinen järjestelmä on kuin kone joka puksuttaa ilman pienintäkään sattumaa eteenpäin. Kaaosefekti tulee vain lukemattomista muuttujista, mutta mitään epämääräistä järjestelmässä ei ole. Ihminen ajatuksineen on determinoitu, eli käytännössä vapaata tahtoa ei ole, vaan tahto määräytyy soluautomaatin lainalaisuuksien mukaan. Ihmisellä on tietoisuus, mutta hän on vain kokija tässä universumiksi kutsutussa koneessa."
Kaikenlainen epämääräisyys ja tilastollinen tulkinta ovat siis virheellisiä filosofisia päätelmiä. Epämääräisyyttä toki onkin, jos käsittämämme perushiukkaset oletetaan pistemäisiksi, mitä ne eivät todellakaan ole.
Maailmassa on niin paljon asioita, ettei tietokoneden resurssit riitä ja asioista on paljon tietymättämissä. Nuo soluautomaatit vaativat lisäksi suuria tietokoneita pieniinkin ongelmiin. Ja osaajia on vain muutama tusina, jotka ymmärtävät tuollaisia ja niistäkin useimmat melko vajavaisesti.
Luulisin, että ne on hyviä joidenkin yksittäisten ongelmien ratkaisemisiin, joista on riittävästi tietoa.
Mutta paljonko on multinikkiläskimme kineettinen energia potentiaalienergia rasvan lämpöenergia pierukaasujen polttoenergia?
..hyvä mies täriset? =))