palautetta Zenonista ja Russellista

Tulin tänne kiittämään niitä "viisaita" matemaatikkoja, jotka haukkuivat minut, kun kävin heittämättä täällä teorioitani. En kuulemma tuntenut lainkaan matematiikkaa, enkä voinut esittämistäni asioista puhua.

Koska minulle on selvinnyt, että olinkin täysin oikeassa, joudun antamaan epäluottamuslauseen maamme koulutetuille matemaatikoille.

Ensinnäkin sanoin joskus, että olen miettinyt, että maailmankaikkeuden kasaanluhistuminen täytyy tapahtua Zenonin Akilles ja kilpikonna-paradoksin mukaan.
Seurauksena sain haukut, että en ollut ymmärtänyt paradoksin tarkoitusta jne.

Noniin, nyt sitten luin, että olin juuri oikeassa: valonnopeuden etenemisen estyminen maailmankaikkeuden ulkopuolisessa, aiheuttaa valoa nopeamman maailmankaikkeuden kasaanluhistumisen, joka kuitenkin aiheuttaa äärettömän ajan hidastumisen ja sen seurauksena on Zenonin paradoksin kuvaama maailma, jossa maailmankaikkeuden fysikaalinen yleislaki on identtinen Akilleen ja kilpikonnan paradoksissa ilmanevään.


Toisekseen sanoin, että mielestäni Russellin paradoksi on paremminkin laki, kuin paradoksi.
Senkin haukuitte kumoon ja väititte, etten ymmärtänyt ks asiaa.

jos olisitte lukeneet hiukan enemmän olisitte tajunneet, että Gödelin epätäydellisyyslause todistaa juuri sen, että Russellin paradoksi ei ole paradoksi, vaan laki.
Siitä huolimatta siinä ilmenee paradoksi, sillä matematiikka on kieli, eikä kieli voi viitata itseensä.
Joten tästä johtuen kyseessä on suurempi Jumalallinen totuus, joka vaatii uskoa, mutta mitä ei voi kielellä ilmaista.

Wittgenstein puhui siitä, mitä ei voi sanoin ilmaista, mutta mikä ilmenee.
Puhdasta totuutta ei voi kuvata matematiikalla, se on matemaattisesti todistettu.

Joukko on siis itsensä alkio, mutta matematiikka on liian alkeellinen tapa kuvaamaan tätä totuutta.
8434
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

"valonnopeuden etenemisen estyminen maailmankaikkeuden ulkopuolisessa, aiheuttaa valoa nopeamman maailmankaikkeuden kasaanluhistumisen, joka kuitenkin aiheuttaa äärettömän ajan hidastumisen ja sen seurauksena on Zenonin paradoksin kuvaama maailma, jossa maailmankaikkeuden fysikaalinen yleislaki on identtinen Akilleen ja kilpikonnan paradoksissa ilmanevään."

Kun olet kerta asiaan perehtynyt, niin voitko valaista, että mitä tuo yllä oleva tarkoittaa ja miten se liittyy paradoksiin.

Äänestä
  • "Kun olet kerta asiaan perehtynyt, niin voitko valaista, että mitä tuo yllä oleva tarkoittaa ja miten se liittyy paradoksiin."

    Eikö jätettäisi tämä orastava hömppäketju ennen tähän?

    Äänestä

  • Joo, siis hommahan menee niin, että maailmankaikkeus on syntyisin yhdestä äärettömän tiheästä pisteestä, joka on hajonnut osiin sisäisesti, kun sen sisään on työntynyt energiaa maailmankaikkeuden ulkopuolisesta. Eli tuon pisteen ulkopuolelta on energia menneyt tuohon pisteeseen, joka on ollut etukäteen äärettömän olematon.

    Energia on aiheuttanut tuon pisteen laajenemisen siis.
    Tuo piste, eli maailmankaikkeushan laajenee valonnopeudella.
    Ja tämän pisteen laajeneminen on yhtä kuin ajan kuluminen.

    Huom! Materian jakautuminen tapahtuu sitä mukaa, kun energiaa virtaa maailmankaikkeuteen ja siten myös materian jakautuminen on suoraan verrannollinen ajan kulumiseen sekä maailmankaikkeuden kokoon.

    Tästä seuraa mm. se, että tapahtumat ovat sidoksissa maailmankaikkeuden koon kohtaan. Ja täten myös kaikki tulevaisuuden tapahtumat ovat ennalta määrättyjä, sillä ne voivat tapahtua vain yhdellä tavalla.
    Matematiikassahan tunnetaan, kuten terveellistä on, vain vaihtoehdot kyllä ja ei. Eli niiden välillä ei ole vaihtoehtoja minkään tapahtuman suhteen.

    Kuitenkin tilanne on se, että jossain vaiheessa käy niin, että maailmankaikkeuden laajeneminen loppuu.
    Syy tähän ei ole se, että laajentava energia loppuisi, kuten fysiikassa nykyään yleisesti väärin ajatellaan(ääretön energiahan ei voi tietenkään loppua), vaan se, että maailmankaikkeuden muoto käy epäsopivaksi etenemään maailmankaikkeuden ulkopuolisessa.

    Koska tuolloin valonnopeuden eteneminen käy mahdottomaksi maailmankaikkeuden ulkopuolisessa, käy mahdottomaksi myös ajan kuluminen.

    Tuolloin ainoa vaikuttava voima on gravitaatio. Gravitaatio vetää kaikkia maailmankaikkeuden kappaleita toisiaan kohden valonnopeutta suuremmalla nopeudella.
    Tähän liittyy kuitenkin ongelma, sillä sitä lähempänä kappaleet ovat toisiaan, sitä suuremmalla nopeudella ne vetävät toisiaan puoleensa.
    Tämä aiheuttaa sen, että nopeus kasvaa jatkuvasti, samoin kuin kappaleiden väliset etäisyydet jatkuvasti pinenevät.
    Kuitenkin kappaleiden väliset etäisyydet voidaan jakaa äärettömän moneen osaan.

    Huom! Siis maailmankaikkeuden koolla on äärettömän monta kohtaa, sillä jokainen kohta voidaan jakaa äärettömään määrään koon kohtia.

    Maailmankaikkeuden pienetessä maailmankaikkeuden sisällä ollut energia palaa takaisin lähtöpaikkaansa, eli maailmankaikkeuden ulkopuoliseen.

    Kuitenkin tässäkin syntyy ongelma, sillä energia ei vain poistu, vaan se jakautuu yhä pinempään ja pinempään määrään.
    Jälleen kohtaamme paradoksin, sillä energiaa voi olla äärettömän pieni määrä, koska energia määrän voi aina jakaa äärettömään määrään osia.

    Näin maailman kaikkeus muuttuu dynaamisesti katoavaksi, mutta kuitenkin sellaiseksi, että ei voi saavuttaa täytää ein arvoa.

    Syy lienee pelkästään siinä, että koska maailmankaikkeudessa on kerran ollut ulkopuolista energiaa, se ei koskaan saavuta alkuperäistä olemattomuuttaan.

    Tästä myös selviää se, miksi valonnopeus on niin maaginen nopeus. Valonnopeuden rikkoutuessa rajattoman gravitaation seurauksena, tapahtuu Zenonin paradokseissa kuvattuja liikkeeseen liittyviä ongelmia.

    Oikeastaan myös "paikan paikan-paradoksi" sopii tähän.


    Russellin paradoksista vielä sen verran, että täsmällisestihän Wittgenstein sanoi: "on todella jotain, mitä ei voida ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä".

    Kaikki ilmaiseminen, matematiikka, kielet, perseen raapiminen ym. kuvaavat jonkin asian suhdetta toiseen asiaan.

    Russellin paradoksissa kuvataan suhdetta itseensä. Koska jokin yksi asia ei voi olla missään suhteessa itseensä nähden, on mahdotonta kielellä kuvata sellaista asiaa, että joukko on itsensä alkio.

    Mutta hyvä esimerkki joukosta, joka on itsensä alkio, on maailmankaikkeus. Maailmankaikkeus on sisäisesti joukko, joka on kuitenkin yksi.

    Samoin kaikki maailmankaikkeuden sisällä on samaan aikaan sekä yksi, että ääretön.
    Sillä jokainen, mikä on arvoltaan äärettömän tarkasti yksi, on sisäisesti ääretön.

    Mutta siitä huolimatta emme voi kuvata jonkun rajatun joukon suhdetta itseensä. Toiseen rajattuun joukkoon sitä voi kyllä verrata.

    Myöskään emme voi kuvata eri syvyystasoisten joukkojen suhdetta keskenään, minkä ongelma näkyy lähinnä kvanttifysiikan epätarkkuutena.





    Copyright by Saviola ©

    Äänestä

  • pliis. kirjoitti:

    "Kun olet kerta asiaan perehtynyt, niin voitko valaista, että mitä tuo yllä oleva tarkoittaa ja miten se liittyy paradoksiin."

    Eikö jätettäisi tämä orastava hömppäketju ennen tähän?

    "Eikö jätettäisi tämä orastava hömppäketju ennen tähän?"

    Mielestäni ajattelun kieltäminen on eräänlaista tyhmyyttä.
    Toisenlaista tyhmyyttä on kyky kiinnostua täysin merkityksettömästä ja tylsästä asiasta ainoastaan vakuuttaakseen itselleen olevansa jollain lailla parempi suhteessa toisiin.
    Ajattelusi paradoksaalisuus ja mielivaltaisuus ilmenee ehkä parhaiten sellaisessa asiassa, että jokainen yksilö on erilainen ja siinä, että siitä poikkeaminen johtaa ajattelun kuivumiseen.

    Valitan, mutta numeroita pällistelemällä et ymmärrä yhtään sen enempää, kuin sotilas, jota propaganda kieltää uskomasta tulevaan tappioon.

    Äänestä

  • Saviola kirjoitti:

    Joo, siis hommahan menee niin, että maailmankaikkeus on syntyisin yhdestä äärettömän tiheästä pisteestä, joka on hajonnut osiin sisäisesti, kun sen sisään on työntynyt energiaa maailmankaikkeuden ulkopuolisesta. Eli tuon pisteen ulkopuolelta on energia menneyt tuohon pisteeseen, joka on ollut etukäteen äärettömän olematon.

    Energia on aiheuttanut tuon pisteen laajenemisen siis.
    Tuo piste, eli maailmankaikkeushan laajenee valonnopeudella.
    Ja tämän pisteen laajeneminen on yhtä kuin ajan kuluminen.

    Huom! Materian jakautuminen tapahtuu sitä mukaa, kun energiaa virtaa maailmankaikkeuteen ja siten myös materian jakautuminen on suoraan verrannollinen ajan kulumiseen sekä maailmankaikkeuden kokoon.

    Tästä seuraa mm. se, että tapahtumat ovat sidoksissa maailmankaikkeuden koon kohtaan. Ja täten myös kaikki tulevaisuuden tapahtumat ovat ennalta määrättyjä, sillä ne voivat tapahtua vain yhdellä tavalla.
    Matematiikassahan tunnetaan, kuten terveellistä on, vain vaihtoehdot kyllä ja ei. Eli niiden välillä ei ole vaihtoehtoja minkään tapahtuman suhteen.

    Kuitenkin tilanne on se, että jossain vaiheessa käy niin, että maailmankaikkeuden laajeneminen loppuu.
    Syy tähän ei ole se, että laajentava energia loppuisi, kuten fysiikassa nykyään yleisesti väärin ajatellaan(ääretön energiahan ei voi tietenkään loppua), vaan se, että maailmankaikkeuden muoto käy epäsopivaksi etenemään maailmankaikkeuden ulkopuolisessa.

    Koska tuolloin valonnopeuden eteneminen käy mahdottomaksi maailmankaikkeuden ulkopuolisessa, käy mahdottomaksi myös ajan kuluminen.

    Tuolloin ainoa vaikuttava voima on gravitaatio. Gravitaatio vetää kaikkia maailmankaikkeuden kappaleita toisiaan kohden valonnopeutta suuremmalla nopeudella.
    Tähän liittyy kuitenkin ongelma, sillä sitä lähempänä kappaleet ovat toisiaan, sitä suuremmalla nopeudella ne vetävät toisiaan puoleensa.
    Tämä aiheuttaa sen, että nopeus kasvaa jatkuvasti, samoin kuin kappaleiden väliset etäisyydet jatkuvasti pinenevät.
    Kuitenkin kappaleiden väliset etäisyydet voidaan jakaa äärettömän moneen osaan.

    Huom! Siis maailmankaikkeuden koolla on äärettömän monta kohtaa, sillä jokainen kohta voidaan jakaa äärettömään määrään koon kohtia.

    Maailmankaikkeuden pienetessä maailmankaikkeuden sisällä ollut energia palaa takaisin lähtöpaikkaansa, eli maailmankaikkeuden ulkopuoliseen.

    Kuitenkin tässäkin syntyy ongelma, sillä energia ei vain poistu, vaan se jakautuu yhä pinempään ja pinempään määrään.
    Jälleen kohtaamme paradoksin, sillä energiaa voi olla äärettömän pieni määrä, koska energia määrän voi aina jakaa äärettömään määrään osia.

    Näin maailman kaikkeus muuttuu dynaamisesti katoavaksi, mutta kuitenkin sellaiseksi, että ei voi saavuttaa täytää ein arvoa.

    Syy lienee pelkästään siinä, että koska maailmankaikkeudessa on kerran ollut ulkopuolista energiaa, se ei koskaan saavuta alkuperäistä olemattomuuttaan.

    Tästä myös selviää se, miksi valonnopeus on niin maaginen nopeus. Valonnopeuden rikkoutuessa rajattoman gravitaation seurauksena, tapahtuu Zenonin paradokseissa kuvattuja liikkeeseen liittyviä ongelmia.

    Oikeastaan myös "paikan paikan-paradoksi" sopii tähän.


    Russellin paradoksista vielä sen verran, että täsmällisestihän Wittgenstein sanoi: "on todella jotain, mitä ei voida ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä".

    Kaikki ilmaiseminen, matematiikka, kielet, perseen raapiminen ym. kuvaavat jonkin asian suhdetta toiseen asiaan.

    Russellin paradoksissa kuvataan suhdetta itseensä. Koska jokin yksi asia ei voi olla missään suhteessa itseensä nähden, on mahdotonta kielellä kuvata sellaista asiaa, että joukko on itsensä alkio.

    Mutta hyvä esimerkki joukosta, joka on itsensä alkio, on maailmankaikkeus. Maailmankaikkeus on sisäisesti joukko, joka on kuitenkin yksi.

    Samoin kaikki maailmankaikkeuden sisällä on samaan aikaan sekä yksi, että ääretön.
    Sillä jokainen, mikä on arvoltaan äärettömän tarkasti yksi, on sisäisesti ääretön.

    Mutta siitä huolimatta emme voi kuvata jonkun rajatun joukon suhdetta itseensä. Toiseen rajattuun joukkoon sitä voi kyllä verrata.

    Myöskään emme voi kuvata eri syvyystasoisten joukkojen suhdetta keskenään, minkä ongelma näkyy lähinnä kvanttifysiikan epätarkkuutena.





    Copyright by Saviola ©

    Olet löytänyt gravitaatiohiukkasen! Lisäksi olet selvittänyt gravitaation vaikutuksen aikaan (?).

    Tuopa yksi gravitaatiohiukkanen näytteille vaikka Nykytaiteen museoon! Värjää vaikka siniseksi, että näkyy paremmin! Sen jälkeen olet rikas; ei tarvihe vuoskausia pyyvellä samppakaljoo Savvoon ennee!

    Äänestä

  • Gödelissimus kirjoitti:

    Olet löytänyt gravitaatiohiukkasen! Lisäksi olet selvittänyt gravitaation vaikutuksen aikaan (?).

    Tuopa yksi gravitaatiohiukkanen näytteille vaikka Nykytaiteen museoon! Värjää vaikka siniseksi, että näkyy paremmin! Sen jälkeen olet rikas; ei tarvihe vuoskausia pyyvellä samppakaljoo Savvoon ennee!

    Olen kyllä löytänyt gravitaation vaikutuksen aikaan. Olen luonut laajan teorian, joka esittää gravitaation ja ajan suhteen sivutuotteena. Olen kyllä käsittänyt, että se on jo tunnettu.

    Mistään gravitaatiohiukkasista en olekkaan ennen kuullut. Mitähän ne mahtavat olla. Wikipediassa tietty on jokin lyhyt kommentti asiasta.

    Olen luonut teorian, jota kutsun havaintomateriaaliteoriaksi. Se todistaa samalla ilmestyskirjan oikeellisuuden, ratkaisee tärkeimmät antiikin filosofien ongelmat, sekä joitain fysiikkaan liittyviä ongelmia.

    Käytännössä se on lähinnä jo olemassa olevien tutkimustulosten esittämistä päivitetyssä muodossa.

    Olen lähinnä selventänyt käsitteitä, koska virheelliset kysymykset ja älytön käsitteiden käyttö on johtanut ongelmiin, joihin tarjotaan mielettömiä ratkaisuita, jonka kaltaiselta myös gravitaatiohiukkanen kuullostaa.

    Ihmisen suurimpia virheitä on se, että hän pyrkii luomaan matrin kuvatakseen maailmaa ja sitten unohtaa, mikä metri on kyselee mielettömiä kysymyksiä, ihmetellen, miksi metrin kanssa tulee ongelmia.
    Eikö metri olekkaan luonnollinen asia, joka olisi olemassa ilman ihmstä...?

    Ihminenhän sen keksi. Niin, täytyy ymmärtää, että mikä on jo valmiiksi olemassa, ja mikä on vain ihmisen luomaa...

    Tuo nimmarissasi esiintyvä Gödel on muuten todella hieno kaveri. Kun löysin Gödelin, löysin itseni.(sairastuin maniaan) XD

    Äänestä

Oliko tämä artikkeli kasaanluhistumisesta Seiskalehdestä vai Ohosta?

Äänestä
  • Ymmärrän, että olit humalassa tekstin kirjoittamisen aikaan, mutta kyllähän se on keskeisimpiä asioita alkuräjähdysteoriassa, tuo kasaanluhistuminen.

    Jos käytän mielestäsi väärää termiä, olet väärällä palstalla. Matematiikalle on ollut jo liiaksi haittaa tyhmistä ja kuivista ihmisistä, jotka innostuvat tekemisestä ainoastaan rahan ja maineen vuoksi.
    Jos ainaostaan toisten käsitykset siitä, että osaat matematiikkaa ja saamasi rahat, saavat sinut tutkimaan sitä, olet aiheuttanut maailmalle suuremman tuhon yksikään luonnonkatastrofi.

    Kaltaisesi ihmiset yleensä lukevat mieluiten Seiskalehteä, tai Ohoa. Mutta saattavatpa lukea myös tiedejulkaisuita. Tosin syy tiedejulkaisujen lukemiseen löytyy siitä, että näytät fiksummalle niitä lukiessasi. Kartutat imagoasi ja pelkän katteettoman maineen turvin sorrat ihmisiä ja valehtelet, että olet luonnollisesti heidän yläpuolellaan. Mutta sinulla ei ole huolta, olet talouspolitiikan sotavaunu. Ja niin pitkään, kuin sinua tarvitaan, saat jatkaa valehtelemista.
    (tässä tuli mielestäni tyypillisen matemaatikon määritelmä aika hyvin tiivistettynä)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Saviola kirjoitti:

Tulin tänne kiittämään niitä "viisaita" matemaatikkoja, jotka haukkuivat minut, kun kävin heittämättä täällä teorioitani. En kuulemma tuntenut lainkaan matematiikkaa, enkä voinut esittämistäni asioista puhua.

Koska minulle on selvinnyt, että olinkin täysin oikeassa, joudun antamaan epäluottamuslauseen maamme koulutetuille matemaatikoille.

Ensinnäkin sanoin joskus, että olen miettinyt, että maailmankaikkeuden kasaanluhistuminen täytyy tapahtua Zenonin Akilles ja kilpikonna-paradoksin mukaan.
Seurauksena sain haukut, että en ollut ymmärtänyt paradoksin tarkoitusta jne.

Noniin, nyt sitten luin, että olin juuri oikeassa: valonnopeuden etenemisen estyminen maailmankaikkeuden ulkopuolisessa, aiheuttaa valoa nopeamman maailmankaikkeuden kasaanluhistumisen, joka kuitenkin aiheuttaa äärettömän ajan hidastumisen ja sen seurauksena on Zenonin paradoksin kuvaama maailma, jossa maailmankaikkeuden fysikaalinen yleislaki on identtinen Akilleen ja kilpikonnan paradoksissa ilmanevään.


Toisekseen sanoin, että mielestäni Russellin paradoksi on paremminkin laki, kuin paradoksi.
Senkin haukuitte kumoon ja väititte, etten ymmärtänyt ks asiaa.

jos olisitte lukeneet hiukan enemmän olisitte tajunneet, että Gödelin epätäydellisyyslause todistaa juuri sen, että Russellin paradoksi ei ole paradoksi, vaan laki.
Siitä huolimatta siinä ilmenee paradoksi, sillä matematiikka on kieli, eikä kieli voi viitata itseensä.
Joten tästä johtuen kyseessä on suurempi Jumalallinen totuus, joka vaatii uskoa, mutta mitä ei voi kielellä ilmaista.

Wittgenstein puhui siitä, mitä ei voi sanoin ilmaista, mutta mikä ilmenee.
Puhdasta totuutta ei voi kuvata matematiikalla, se on matemaattisesti todistettu.

Joukko on siis itsensä alkio, mutta matematiikka on liian alkeellinen tapa kuvaamaan tätä totuutta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu