Narsistinen Narsisti

Nimenomaan en keksinnyt, en vain kykene käsittämään mikä tässä narsisti-jutussa on se varsinainen pointti.

Ymmällä? kirjoitti:

Nimenomaan en keksinnyt, en vain kykene käsittämään mikä tässä narsisti-jutussa on se varsinainen pointti.

Tuo narsistiksi toista syyttely lähtee mielestäni siitä, että kun kaksi yrittää kilpailla keskenään ja se joka hävisi, väittää voittajaa narsistiksi.

Näin minä olen ajatellut. Ja hämmästelen silti sitä ihmeellistä ilmiötä, kokoajan toista johonkin ihme kilpailuun yllytystä. Toisen ihmisen kilpailuun haastaminen tuntuu tuntuu kaikilla ihmisillä koko ajan ja kaikessa mielessään. Ja kaikessa nyky-yhteiskunnassakin vallitsevan jokin kilpailumentaliteetti. Siis miksi sitten se kuka häviää haukkuu toista narsistiksi. Miksi ylipäätään itse suostui kilpailemaan. Tällaista en ymmärrä minäkään.

erikoista on kirjoitti:

Tuo narsistiksi toista syyttely lähtee mielestäni siitä, että kun kaksi yrittää kilpailla keskenään ja se joka hävisi, väittää voittajaa narsistiksi.

Näin minä olen ajatellut. Ja hämmästelen silti sitä ihmeellistä ilmiötä, kokoajan toista johonkin ihme kilpailuun yllytystä. Toisen ihmisen kilpailuun haastaminen tuntuu tuntuu kaikilla ihmisillä koko ajan ja kaikessa mielessään. Ja kaikessa nyky-yhteiskunnassakin vallitsevan jokin kilpailumentaliteetti. Siis miksi sitten se kuka häviää haukkuu toista narsistiksi. Miksi ylipäätään itse suostui kilpailemaan. Tällaista en ymmärrä minäkään.

Ihme, että joka toinen tuntuu nykyään olevan narsistin uhri, kun narsisteja on kuitenkin vain 1% väestöstä. Ehtiväistä porukkaa ne narsistit!

Vai voisiko olla, että naisen näkökulmasta normaali miehinen käyttäytyminen on narsismia? Ennen mies sai sentään olla mies ilman pelkoa narsistiksi leimamista. Ei tarvinnut olla yliempaattinen lässynlää ja vatvoa naisen kanssa loputtomiin ihmissuhdetta, vaan sai mennä autotalliin rassailemaan ooppelia kun siltä tuntui.

nirskis narskis kirjoitti:

Ihme, että joka toinen tuntuu nykyään olevan narsistin uhri, kun narsisteja on kuitenkin vain 1% väestöstä. Ehtiväistä porukkaa ne narsistit!

Vai voisiko olla, että naisen näkökulmasta normaali miehinen käyttäytyminen on narsismia? Ennen mies sai sentään olla mies ilman pelkoa narsistiksi leimamista. Ei tarvinnut olla yliempaattinen lässynlää ja vatvoa naisen kanssa loputtomiin ihmissuhdetta, vaan sai mennä autotalliin rassailemaan ooppelia kun siltä tuntui.

samaa mieltä, ja jo vähän vanhempana naisena olen oppinut, viimeistään kokemuksen perusteella, että miehen ajattelutapa on erilainen kuin naisen ajattelutapa.

Tietysti on poikkeamia, ja hyvä niin, ja kokemuksen myötä, niin mies, kuin nainenkin oppii käyttämään molempia ajatusmalleja, lähinnä kai aina tarpeen mukaan.

Sääli jos ei opi.

nirskis narskis kirjoitti:

Ihme, että joka toinen tuntuu nykyään olevan narsistin uhri, kun narsisteja on kuitenkin vain 1% väestöstä. Ehtiväistä porukkaa ne narsistit!

Vai voisiko olla, että naisen näkökulmasta normaali miehinen käyttäytyminen on narsismia? Ennen mies sai sentään olla mies ilman pelkoa narsistiksi leimamista. Ei tarvinnut olla yliempaattinen lässynlää ja vatvoa naisen kanssa loputtomiin ihmissuhdetta, vaan sai mennä autotalliin rassailemaan ooppelia kun siltä tuntui.

lyömäase.

kun katsotaan ketkä näitä psygologisia palveluja tarjoaa, huomataan, että siellä on hyvin paljon näitä julkisia palveluntarjoajia.

niiden omilla nimillä.

Käsitteenä ainakin minun on helpompi käsittää ilkeys kuin, joku narsisti, jonka yhdistän (assosioin) epämääräisesti johonkin antiikin tarustoihin ja tietokilpailukysymyksiin ja narsissiin ja pääsiäiseen...

Oli miten oli, mielikuva on sekava ja polveileva, eikä siinä ole mitään selkeää logiikaaa, mutta jos puhutaan ilkeydestä, tunnistan asian heti.

Ymmärrän sanan merkityksen koska olen joutunut ilkeän käytöksen kohteeksi, ja nyt voin tunnustaa senkin että, joskus, kun nyt olen oikeasti rehellinen, on ilkeys ollut motiivinani joihinkin tekosiini.

Väittäisin vielä sen verran, että en liene poikkeus massasta.


Mutta ilkeyskin voi saada mittasuhteet jolloin on syytä suojautua ilkeilijältä ja tunnistaa olevansa uhri. Sekin on minulle tuttua omien kokemusteni perusteella.

Aloittaja kirjoitti:

niiden omilla nimillä.

Käsitteenä ainakin minun on helpompi käsittää ilkeys kuin, joku narsisti, jonka yhdistän (assosioin) epämääräisesti johonkin antiikin tarustoihin ja tietokilpailukysymyksiin ja narsissiin ja pääsiäiseen...

Oli miten oli, mielikuva on sekava ja polveileva, eikä siinä ole mitään selkeää logiikaaa, mutta jos puhutaan ilkeydestä, tunnistan asian heti.

Ymmärrän sanan merkityksen koska olen joutunut ilkeän käytöksen kohteeksi, ja nyt voin tunnustaa senkin että, joskus, kun nyt olen oikeasti rehellinen, on ilkeys ollut motiivinani joihinkin tekosiini.

Väittäisin vielä sen verran, että en liene poikkeus massasta.


Mutta ilkeyskin voi saada mittasuhteet jolloin on syytä suojautua ilkeilijältä ja tunnistaa olevansa uhri. Sekin on minulle tuttua omien kokemusteni perusteella.

Ilkeyttäkin on niin monen asteista ja senkin voi ymmärtää aika lailla monella tapaa. Olla vaan ilkeä silloin tällöin jollekin ihmiselle, ok.
Sitten kun kuvaan astuu juoruja, panetteluja, tekoja yksinomaan alistamalla ja tekemällä toisen ihmisen elämä mahdollisemman hankalaksi on kyse ihmisestä, joka tuntuu elävän ja olevan ihan vain ilkeyttään olemassa. Ikään kuin tämä ilkeä ihminen saa elinvoimansa toisen pahoinvoinnista, ainakin jonkinmoisen tyydytyksen. Taitavia manipuloinnin mestareita he ovat ja jonkinmoisen piirin he saavat pyörimään otteessaan ylenmääräisellä ystävällisyydellä (josta itse olen oppinut, että ÄLÄ KOSKAAN LUOTA huomiota herättävään ystävällisyyteen ja tuttavallisuuteen).

....... kirjoitti:

Ilkeyttäkin on niin monen asteista ja senkin voi ymmärtää aika lailla monella tapaa. Olla vaan ilkeä silloin tällöin jollekin ihmiselle, ok.
Sitten kun kuvaan astuu juoruja, panetteluja, tekoja yksinomaan alistamalla ja tekemällä toisen ihmisen elämä mahdollisemman hankalaksi on kyse ihmisestä, joka tuntuu elävän ja olevan ihan vain ilkeyttään olemassa. Ikään kuin tämä ilkeä ihminen saa elinvoimansa toisen pahoinvoinnista, ainakin jonkinmoisen tyydytyksen. Taitavia manipuloinnin mestareita he ovat ja jonkinmoisen piirin he saavat pyörimään otteessaan ylenmääräisellä ystävällisyydellä (josta itse olen oppinut, että ÄLÄ KOSKAAN LUOTA huomiota herättävään ystävällisyyteen ja tuttavallisuuteen).

Ilkeys on ihan totta aika lailla yleistermi kaikenlaiselle, koiranleikille, salaivalle, sarkasmille, kieroilulle, kanailulle, jne...

Joskus todellakin tuntuu, että joku olisi juuri tuollainen, ilkeydestä elävä. Joskus kuitenkin juuri nämä tyypit ovat niitä jotka etenevät urallaan joille kunniamerkkejä ja -mainintoja jaetaan.

On toisaalta niinkin, että tuollaisella ilkeyden perikuvalla on omat läheisensä jotka eivät juurikaan mainittuja ominaisuuksia hänestä tunnista.

Kokemuksesta puhuen, on aina parempi kysyä suoraan, sanoa suoraan, kuin jäädä odottamaan että muut huomaisivat vääryyden.

Työelämä kuvioissahan tälläiset ilmiöt voivat olla todella haitallisia ja halvaannuttavia.

sarkasmia.... kirjoitti:

Ilkeys on ihan totta aika lailla yleistermi kaikenlaiselle, koiranleikille, salaivalle, sarkasmille, kieroilulle, kanailulle, jne...

Joskus todellakin tuntuu, että joku olisi juuri tuollainen, ilkeydestä elävä. Joskus kuitenkin juuri nämä tyypit ovat niitä jotka etenevät urallaan joille kunniamerkkejä ja -mainintoja jaetaan.

On toisaalta niinkin, että tuollaisella ilkeyden perikuvalla on omat läheisensä jotka eivät juurikaan mainittuja ominaisuuksia hänestä tunnista.

Kokemuksesta puhuen, on aina parempi kysyä suoraan, sanoa suoraan, kuin jäädä odottamaan että muut huomaisivat vääryyden.

Työelämä kuvioissahan tälläiset ilmiöt voivat olla todella haitallisia ja halvaannuttavia.

Miten käy kun tuot päin naamaa valehtelut ja kieroilun esiin tällaiselle ihmiselle. Tahti sen kuin kiihtyy, saata uhkauksia käräjille menosta yms... Hänhän uskoo omia valheitaan ja elää niiden voimalla.

Ylenpalttinen ystävällisyys taas on niitä asioita, joka myös on tulkinnan varainen. Jos sitä tarkentaisi niin, että ihminen alkaa vaikuttaa läheisriippuvalta. Hän imee "ystävällisyyttään" kaiken voiman tunkemalla itsensä joka ikiseen asiaan. Hän haluaa yksinkertaisesti elämääsi, hän haluaa perheesi, sukusi (kyse ei siis rakkaudesta).

Olen kyllä eri mieltä tuosta että persoonallisuushäiriön pystyisi maallikko tunnistamaan sellaisen henkilön kohdatessaan. Muutenhan noita psykologeja ei tarvittaisikaan. Lienee tarpeellista erottaa tässä nyt narsistiset luonteenpiirteet narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Käsittääkseni jälkimmäisestä "kärsiviä" henkilöitä kutsutaan narsisteiksi kun taas narsistisia luonteenpiirteitä on jokaisella.

Erilaiset tilanteet laukaisevat erilaista käytöstä ja ihminen on geeniensä, kasvatuksensa ja kokemustensa summa. Raskaat kokemukset ja huono itsetunto voivat johtaa "häiriökäyttäytymiseen" muttei se vielä tee ihmisestä persoonallisuushäiriötä. Minusta on aika huolestuttavaa että keittiöpsykologit diagnosoivat muita ihmisiä milloin miksikin. Se ilmaisee myös hyvin miten psykologien ammattikuntaan suhtaudutaan, toiset opiskelevat vuosia korkeakoulussa ja hankkivat sen jälkeen pitkän työkokemuksen ja jostain syystä jokainen narsisti-sanan kerran kuullut analysoi jo "ikävät" ihmiset narsisteiksi.

Aloittaja kirjoitti:

niiden omilla nimillä.

Käsitteenä ainakin minun on helpompi käsittää ilkeys kuin, joku narsisti, jonka yhdistän (assosioin) epämääräisesti johonkin antiikin tarustoihin ja tietokilpailukysymyksiin ja narsissiin ja pääsiäiseen...

Oli miten oli, mielikuva on sekava ja polveileva, eikä siinä ole mitään selkeää logiikaaa, mutta jos puhutaan ilkeydestä, tunnistan asian heti.

Ymmärrän sanan merkityksen koska olen joutunut ilkeän käytöksen kohteeksi, ja nyt voin tunnustaa senkin että, joskus, kun nyt olen oikeasti rehellinen, on ilkeys ollut motiivinani joihinkin tekosiini.

Väittäisin vielä sen verran, että en liene poikkeus massasta.


Mutta ilkeyskin voi saada mittasuhteet jolloin on syytä suojautua ilkeilijältä ja tunnistaa olevansa uhri. Sekin on minulle tuttua omien kokemusteni perusteella.

Itse uskon että ilkeillä ja sarkastissilla ihmisillä on ahdistus. Ja narsistiseksi itse miellän esim. näyttelijä diivat. Narsisti haluaa ihailua, ei ilkeilyllä saa heijastuksena ihailua.

Yleensäkin oletan narsistien olevan menestyneitä ihmisiä, ja sellaisia supermenestyjiä en tunne henk. kohtaisesti pelkkiä taviksia vain. Sitten myöskin jotain menestyviä yrittäjiä, jotka sääliä tuntematta vaativat itselleen ilmaisia työntekijöitä, tai mieluimmin vielä korvauksia siitä että heile saa tehdä työtä pidän narsistina.

Ja siksi en koskaan suostu ilmaistöihin muille kuin läheisilleni.

..tietää tai tuntee kirjoitti:

Olen kyllä eri mieltä tuosta että persoonallisuushäiriön pystyisi maallikko tunnistamaan sellaisen henkilön kohdatessaan. Muutenhan noita psykologeja ei tarvittaisikaan. Lienee tarpeellista erottaa tässä nyt narsistiset luonteenpiirteet narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Käsittääkseni jälkimmäisestä "kärsiviä" henkilöitä kutsutaan narsisteiksi kun taas narsistisia luonteenpiirteitä on jokaisella.

Erilaiset tilanteet laukaisevat erilaista käytöstä ja ihminen on geeniensä, kasvatuksensa ja kokemustensa summa. Raskaat kokemukset ja huono itsetunto voivat johtaa "häiriökäyttäytymiseen" muttei se vielä tee ihmisestä persoonallisuushäiriötä. Minusta on aika huolestuttavaa että keittiöpsykologit diagnosoivat muita ihmisiä milloin miksikin. Se ilmaisee myös hyvin miten psykologien ammattikuntaan suhtaudutaan, toiset opiskelevat vuosia korkeakoulussa ja hankkivat sen jälkeen pitkän työkokemuksen ja jostain syystä jokainen narsisti-sanan kerran kuullut analysoi jo "ikävät" ihmiset narsisteiksi.

Mutta ensin olisiko siis niin, että ennen puhuttiin yksinkertaisesti psykopaateista, mutta nyt puhutaankin narsistisesta persoonasta?

Keittiöpsykologia on hyvin monitahoinen juttu ja pitäisinkin osittain ammattipsykologien vastuulla sitä, että asioista puhutaan myös tavisasteella ja asioita ja ilmiöitä selvitetään myös taviksille.

Kysymys on ihan elämän ja kanssakäymisen perusjutuista, vähän samalla tavalla kuin jokaisen on jotain syötävä jotta ei kuolis, tai jotain pidettävä päällään (siis täälä pohjolassa) ettei paleltuisi. Samoin olemme riippuvaisia kanssaihmisistä, kenestä mitenkin, mutta kuitenkin. Siksi tarvitsemme myös jonkinlaista perustietoa ihmisuhdemekanismeihin ja ihmismielen ymmärtämiseen.

Mutta, niinkuin, ei kaikkien tarvitse olla gurmee kokkeja, jotta saa syötävä ruokaa, tai mittaräätäleitä jotta saa vaatteet päälleen, ei kaikkien tarvitse olla psykologikoulutuksen saanneita voidakseen toimia yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa.

erikoista on kirjoitti:

Itse uskon että ilkeillä ja sarkastissilla ihmisillä on ahdistus. Ja narsistiseksi itse miellän esim. näyttelijä diivat. Narsisti haluaa ihailua, ei ilkeilyllä saa heijastuksena ihailua.

Yleensäkin oletan narsistien olevan menestyneitä ihmisiä, ja sellaisia supermenestyjiä en tunne henk. kohtaisesti pelkkiä taviksia vain. Sitten myöskin jotain menestyviä yrittäjiä, jotka sääliä tuntematta vaativat itselleen ilmaisia työntekijöitä, tai mieluimmin vielä korvauksia siitä että heile saa tehdä työtä pidän narsistina.

Ja siksi en koskaan suostu ilmaistöihin muille kuin läheisilleni.

olen ajatellu. Mutta jos tästä uskaltaa ääneen sanoa jotain niin automaattisesti saa valtavan ryöpyn näiltä yrittäjiltä, että kuinka heidät verotetaan kuiviin ja kuinka yrittäminen ei kannata kun verottaja vie kaiken.

Kaikki on niin suhteellista

..tietää tai tuntee kirjoitti:

Olen kyllä eri mieltä tuosta että persoonallisuushäiriön pystyisi maallikko tunnistamaan sellaisen henkilön kohdatessaan. Muutenhan noita psykologeja ei tarvittaisikaan. Lienee tarpeellista erottaa tässä nyt narsistiset luonteenpiirteet narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Käsittääkseni jälkimmäisestä "kärsiviä" henkilöitä kutsutaan narsisteiksi kun taas narsistisia luonteenpiirteitä on jokaisella.

Erilaiset tilanteet laukaisevat erilaista käytöstä ja ihminen on geeniensä, kasvatuksensa ja kokemustensa summa. Raskaat kokemukset ja huono itsetunto voivat johtaa "häiriökäyttäytymiseen" muttei se vielä tee ihmisestä persoonallisuushäiriötä. Minusta on aika huolestuttavaa että keittiöpsykologit diagnosoivat muita ihmisiä milloin miksikin. Se ilmaisee myös hyvin miten psykologien ammattikuntaan suhtaudutaan, toiset opiskelevat vuosia korkeakoulussa ja hankkivat sen jälkeen pitkän työkokemuksen ja jostain syystä jokainen narsisti-sanan kerran kuullut analysoi jo "ikävät" ihmiset narsisteiksi.

ihmisiä tietenkin kohdataan ja kaikki ei ole miellyttävimmästä päästä, eikä tarvitse ollakaan, eikä se todellakaan tarkoita, että ihminen joka on "vastenmielinen" on sairas.

keskusteluun kirjoitti:

Mutta ensin olisiko siis niin, että ennen puhuttiin yksinkertaisesti psykopaateista, mutta nyt puhutaankin narsistisesta persoonasta?

Keittiöpsykologia on hyvin monitahoinen juttu ja pitäisinkin osittain ammattipsykologien vastuulla sitä, että asioista puhutaan myös tavisasteella ja asioita ja ilmiöitä selvitetään myös taviksille.

Kysymys on ihan elämän ja kanssakäymisen perusjutuista, vähän samalla tavalla kuin jokaisen on jotain syötävä jotta ei kuolis, tai jotain pidettävä päällään (siis täälä pohjolassa) ettei paleltuisi. Samoin olemme riippuvaisia kanssaihmisistä, kenestä mitenkin, mutta kuitenkin. Siksi tarvitsemme myös jonkinlaista perustietoa ihmisuhdemekanismeihin ja ihmismielen ymmärtämiseen.

Mutta, niinkuin, ei kaikkien tarvitse olla gurmee kokkeja, jotta saa syötävä ruokaa, tai mittaräätäleitä jotta saa vaatteet päälleen, ei kaikkien tarvitse olla psykologikoulutuksen saanneita voidakseen toimia yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa.

Voipi olla juuri noin, toisaalta olen törmännyt psykopaatti-sanankin viljelyyn aika usein. En oikein ole saanut selville että onko narsisti- ja psykopaatti-sanat otettu nykyään yleisempään käyttöön eri merkityksessä, eli ovatko ne nykyään haukkumasanoja kuten homo. Jos näin on niin se on kuitenkin mielestäni parempi kuin se että haukkuja oikeasti kuvittelee että kaikki hänen tuntemansa "hankalat" henkilöt ovat psykopaatteja tai narsisteja. Koska sellainen alkaa olla jo ahdistavaakin että niin paljon pyörii persoonallisuushäiriöisiä ympäristössä.

Tuo on totta, se että noinkin marginaalitermejä kun narsisti ja psykopaatti käytetään niin yleisesti nykyään, kertoo varmasti siitä että asioista kuitenkin ollaan kiinnostuneita. Termit on kuultu jostain ja ne lähtevät sitten elämään kansan suussa. Haasteena nyky-yhteiskunnassa on vaan se että tietoa tulee enemmän kuin sitä pystyy omaksumaan ja suodattamaan. Googlella löytää ilmiöstä kuin ilmiöstä lisätietoa muttei voida olettaa että ihminen surffaa 24 h netissä etsimässä jokaisesta asiasta erikseen tietoa. Eli olet oikeassa että ammattipsykologien voisi olla aiheellista tuupata julkisuuteen vähän selvitystä näistä muotisanoista.

Ei tarvitsekaan olla ammattipsykologeja jokaisen toimiakseen yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa mutta se pitäisi myös muistaa ettei niihin analyyseihin oikein ole pohjaa muilla kuin ammattipsykologeilla. Ja ylipäänsä toimiakseen yhteiskunnassa pitäisi ymmärtää että ihmisiä on monenlaisia eikä monikaan ihminen lopulta ole persoonallisuushäiröinen. Eikä siinä mitään jos esim narsisti on sellainen "kepeä" haukkumanimi jonka voi suoltaa kelle tahansa kuten vaikka homon tai huoran, mutta ongelmallista minusta on se jos oikeasti alkaa kuvitella että ympärillä pyörii lukematon määrä persoonallisuushäiriöisiä koska silloin käy äkkiä niin että kritiikki omaa itseä ja omaa toimintaa kohtaan jää olemattomaksi kun kaikki on aina jonkun sairaan vika. Ja onpa esim tällä palstalla havaittavissa sitäkin että ihmiset alkavat diagnosoida itse itseään esim netistä löytämiensä kuvausten perusteella. Eli se perinteinen lääkäri-kirja ilmiö.

......... kirjoitti:

ihmisiä tietenkin kohdataan ja kaikki ei ole miellyttävimmästä päästä, eikä tarvitse ollakaan, eikä se todellakaan tarkoita, että ihminen joka on "vastenmielinen" on sairas.

Luonteeltani olen ihminen joka ottaa toiset huomioon päätöksiä tehdessäni. En koskaan vie asioita henkilökohtaiselle tasolle vaan pyrin ratkaisemaan asiat keskustelemalla enkä aiheettomilla tunteenpurkauksilla (joihin en diagnoosi takia edes pysty). Älyllistän ja järkeistän asioita viimeiseen asti, josta johtuen en psyykkeeltäni ole kovin vahva ja tästä johtuen minulla on hankaluuksia pärjätä tässä kilpailuyhteiskunnassa.

Edelliseen viitaten voin siis vain todeta olevani läpeensä mätä ihminen täynnä pahuutta jolle kuuluu sama kohtalo kuin luonnehäiriöiselle koiralle. Myös narsisti on uhri jota kovin moni ei näytä huomioivan...

..tietää tai tuntee kirjoitti:

Olen kyllä eri mieltä tuosta että persoonallisuushäiriön pystyisi maallikko tunnistamaan sellaisen henkilön kohdatessaan. Muutenhan noita psykologeja ei tarvittaisikaan. Lienee tarpeellista erottaa tässä nyt narsistiset luonteenpiirteet narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Käsittääkseni jälkimmäisestä "kärsiviä" henkilöitä kutsutaan narsisteiksi kun taas narsistisia luonteenpiirteitä on jokaisella.

Erilaiset tilanteet laukaisevat erilaista käytöstä ja ihminen on geeniensä, kasvatuksensa ja kokemustensa summa. Raskaat kokemukset ja huono itsetunto voivat johtaa "häiriökäyttäytymiseen" muttei se vielä tee ihmisestä persoonallisuushäiriötä. Minusta on aika huolestuttavaa että keittiöpsykologit diagnosoivat muita ihmisiä milloin miksikin. Se ilmaisee myös hyvin miten psykologien ammattikuntaan suhtaudutaan, toiset opiskelevat vuosia korkeakoulussa ja hankkivat sen jälkeen pitkän työkokemuksen ja jostain syystä jokainen narsisti-sanan kerran kuullut analysoi jo "ikävät" ihmiset narsisteiksi.

Se siinä onkin kun persoonallisuushäiriöinen pystyy huijaamaan psykologiakin. Eli välttämättä koulutettu psykologi ei tunnista vaikka istuisi nenät kiinni sellaisen kanssa. Tunnistamisessa apuna kuuluisikin käyttää perheen ja suvun ja ystävien mielipiteitä myös, mikäli mahdollista.
Kaikki ei edes joudu kokemaan niitä pahimpia puolia tällaiselta ihmiseltä, riippuen miten paljon on tekemisissä ja miten on hyödyksi.
Kannattaa lukea aiheesta jos kiinnostaa, siitä löytyy paljon kirjallisuutta.

....... kirjoitti:

Ilkeyttäkin on niin monen asteista ja senkin voi ymmärtää aika lailla monella tapaa. Olla vaan ilkeä silloin tällöin jollekin ihmiselle, ok.
Sitten kun kuvaan astuu juoruja, panetteluja, tekoja yksinomaan alistamalla ja tekemällä toisen ihmisen elämä mahdollisemman hankalaksi on kyse ihmisestä, joka tuntuu elävän ja olevan ihan vain ilkeyttään olemassa. Ikään kuin tämä ilkeä ihminen saa elinvoimansa toisen pahoinvoinnista, ainakin jonkinmoisen tyydytyksen. Taitavia manipuloinnin mestareita he ovat ja jonkinmoisen piirin he saavat pyörimään otteessaan ylenmääräisellä ystävällisyydellä (josta itse olen oppinut, että ÄLÄ KOSKAAN LUOTA huomiota herättävään ystävällisyyteen ja tuttavallisuuteen).

Et kai sä kaikista ihmisistä jotka on ystävällisiä ja tuttavallisia ajattele kuitenkaan niin ettei voi luottaa?
Itse avaan ovia tuntemattomillekin ja tutuille koska musta on hauskaa olla avuksi ja jos saan ihmiselle hyvän mielen. Muutenkin avuksi oleminen on mukavaa, eli eikö muhun voisi luottaa sitten?
Tuttavallisuudesta sitten tiedä, sehän ei ole samaa kuin esim. oven avaaminen.

Ihan hyvä ohje toisaalta tuo ettei koskaan luottaisi jne., kunhan sen osaa suhteuttaa oikein.
Huomiota herättävään ystävällisyyteen kun lisää lahjomisen ja kehumisen vielä sekä palveluksien pyytämisen.

aiheesta kirjoitti:

Et kai sä kaikista ihmisistä jotka on ystävällisiä ja tuttavallisia ajattele kuitenkaan niin ettei voi luottaa?
Itse avaan ovia tuntemattomillekin ja tutuille koska musta on hauskaa olla avuksi ja jos saan ihmiselle hyvän mielen. Muutenkin avuksi oleminen on mukavaa, eli eikö muhun voisi luottaa sitten?
Tuttavallisuudesta sitten tiedä, sehän ei ole samaa kuin esim. oven avaaminen.

Ihan hyvä ohje toisaalta tuo ettei koskaan luottaisi jne., kunhan sen osaa suhteuttaa oikein.
Huomiota herättävään ystävällisyyteen kun lisää lahjomisen ja kehumisen vielä sekä palveluksien pyytämisen.

Pitänyt sanoa, että jonkin sortin tunkeutuminen omalle reviirille.

Diagnosoitu Mies kirjoitti:

Luonteeltani olen ihminen joka ottaa toiset huomioon päätöksiä tehdessäni. En koskaan vie asioita henkilökohtaiselle tasolle vaan pyrin ratkaisemaan asiat keskustelemalla enkä aiheettomilla tunteenpurkauksilla (joihin en diagnoosi takia edes pysty). Älyllistän ja järkeistän asioita viimeiseen asti, josta johtuen en psyykkeeltäni ole kovin vahva ja tästä johtuen minulla on hankaluuksia pärjätä tässä kilpailuyhteiskunnassa.

Edelliseen viitaten voin siis vain todeta olevani läpeensä mätä ihminen täynnä pahuutta jolle kuuluu sama kohtalo kuin luonnehäiriöiselle koiralle. Myös narsisti on uhri jota kovin moni ei näytä huomioivan...

vain mieleen, että mielenterveyden ongelmat ovat vähän kuin veteen piirrettyjä viivoja. Äärettömän vaikeita tulkita.

se on kirjoitti:

Voipi olla juuri noin, toisaalta olen törmännyt psykopaatti-sanankin viljelyyn aika usein. En oikein ole saanut selville että onko narsisti- ja psykopaatti-sanat otettu nykyään yleisempään käyttöön eri merkityksessä, eli ovatko ne nykyään haukkumasanoja kuten homo. Jos näin on niin se on kuitenkin mielestäni parempi kuin se että haukkuja oikeasti kuvittelee että kaikki hänen tuntemansa "hankalat" henkilöt ovat psykopaatteja tai narsisteja. Koska sellainen alkaa olla jo ahdistavaakin että niin paljon pyörii persoonallisuushäiriöisiä ympäristössä.

Tuo on totta, se että noinkin marginaalitermejä kun narsisti ja psykopaatti käytetään niin yleisesti nykyään, kertoo varmasti siitä että asioista kuitenkin ollaan kiinnostuneita. Termit on kuultu jostain ja ne lähtevät sitten elämään kansan suussa. Haasteena nyky-yhteiskunnassa on vaan se että tietoa tulee enemmän kuin sitä pystyy omaksumaan ja suodattamaan. Googlella löytää ilmiöstä kuin ilmiöstä lisätietoa muttei voida olettaa että ihminen surffaa 24 h netissä etsimässä jokaisesta asiasta erikseen tietoa. Eli olet oikeassa että ammattipsykologien voisi olla aiheellista tuupata julkisuuteen vähän selvitystä näistä muotisanoista.

Ei tarvitsekaan olla ammattipsykologeja jokaisen toimiakseen yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa mutta se pitäisi myös muistaa ettei niihin analyyseihin oikein ole pohjaa muilla kuin ammattipsykologeilla. Ja ylipäänsä toimiakseen yhteiskunnassa pitäisi ymmärtää että ihmisiä on monenlaisia eikä monikaan ihminen lopulta ole persoonallisuushäiröinen. Eikä siinä mitään jos esim narsisti on sellainen "kepeä" haukkumanimi jonka voi suoltaa kelle tahansa kuten vaikka homon tai huoran, mutta ongelmallista minusta on se jos oikeasti alkaa kuvitella että ympärillä pyörii lukematon määrä persoonallisuushäiriöisiä koska silloin käy äkkiä niin että kritiikki omaa itseä ja omaa toimintaa kohtaan jää olemattomaksi kun kaikki on aina jonkun sairaan vika. Ja onpa esim tällä palstalla havaittavissa sitäkin että ihmiset alkavat diagnosoida itse itseään esim netistä löytämiensä kuvausten perusteella. Eli se perinteinen lääkäri-kirja ilmiö.

varmasti joka ihmisen ympärillä on ihmisiä jotka ovat enemmän ja vähemmän narsistisia ja varmasti joka ihmisessä on joku "narsistinen pisteensä". Eli tämä on vähän kuin syöminenkin, että jokaisen on syötävä elääkseen, mutta jos syö liikaa tulee ähky ja ylipaino, tai päinvastoin ja tulee anoreksiat ja muut vastaavat ongelmat.

Lapsi käy kehitysvaiheissaan läpi kaikenlaiset tunteet, siis kateus, ihastus, jne. ja se kuuluukin normaalisti lapsen kehitykseen. Jos kuitenkin kasvattaja, vahempi, huoltaja ei ymmärrä tätä vaan esimerkiksi mitätöi tai pilkkaa lapsen tunne-elämyksiä, saattaa tästä jäädä trauma jota sitten aikuisenakaan ei osaa itse käsitellä, vaan ymmärtää oman käytöksensä jopa aivan normaaliksi vaikka itseasiassa tuottaa läheisilleen vain mielipahaa...

...koskaan. kirjoitti:

Se siinä onkin kun persoonallisuushäiriöinen pystyy huijaamaan psykologiakin. Eli välttämättä koulutettu psykologi ei tunnista vaikka istuisi nenät kiinni sellaisen kanssa. Tunnistamisessa apuna kuuluisikin käyttää perheen ja suvun ja ystävien mielipiteitä myös, mikäli mahdollista.
Kaikki ei edes joudu kokemaan niitä pahimpia puolia tällaiselta ihmiseltä, riippuen miten paljon on tekemisissä ja miten on hyödyksi.
Kannattaa lukea aiheesta jos kiinnostaa, siitä löytyy paljon kirjallisuutta.

päätetty tehdä narsisti niin sitten koko suku perhe ja ystävät ja pari psykologiakin vaan yhdessä kimppuun...mitenkähän tämä nyt on?

Olisikohan jonkinlainen kasvunpaikka, sitähän sanotaan niinkin, että lähimmäisissään näkee juuri ne luonteenpiirteet, jotka omassa itsessä eniten ärsyttävät ja hävettävät, elis siis jos on kateuteen taipuvainen, niin näkee että kaikki muut ovat kadehtijoita ja erityisesti kadehtivat itseä?

jostakusta on kirjoitti:

päätetty tehdä narsisti niin sitten koko suku perhe ja ystävät ja pari psykologiakin vaan yhdessä kimppuun...mitenkähän tämä nyt on?

Olisikohan jonkinlainen kasvunpaikka, sitähän sanotaan niinkin, että lähimmäisissään näkee juuri ne luonteenpiirteet, jotka omassa itsessä eniten ärsyttävät ja hävettävät, elis siis jos on kateuteen taipuvainen, niin näkee että kaikki muut ovat kadehtijoita ja erityisesti kadehtivat itseä?

Olen itse psyk.alan ihmisiä, mutta joutunut myös kokemaan yksityielämässäni kolme kertaa narsistisen persoonallisuushäiriöisen riepottelun. (olen ilmeisesti hyvä kohde). Näitä todellakin kutsutaan ja tarkoitetaan ns.kansankielellä psykopaateiksi. Kaikille yhteinen piirre joka tekee heistä tavallisesta poikkeavan sairaan on selviytyminen itselleen uhkaavista tilanteista ns.psykopaattisesti. Valehtelu, väkivallalla uhkailu(toteutus), mustamaalaaminen, asioiden kylmä teorisoiminen, täydellinen oman syyllisyyden tunnistamattomuus jos tilanne sen vaatii yms.Usein myös riepottelun kohteeksi valitaan yksi ihminen kerrallaan, usein tosin asian edetessä joukko tietenkin laajenee ja jakautuu narsistin silmissä hyviksi ja pahoiksi.Ne ovat hänen silmissään hyviä joita hän pystyy vedättämään ja pahoja jotka aavistavat yhtään hänen sisintään. Usein tälläinen henklö pystyy terrorisoimaan kokonaisia työyhteisöjäkin/sukuja. Merkit oppii vasta tunnistamaan kun on elämässään kohdannut tarpeeksi terveitä ihmisiä ja sitten sairaan. ikävä kyllä nyky maailma tekee yhä useammasta ihmisestä julman ja laskelmoivan. Jotenkinhan on selviydyttävä jos käsittelykeinot puuttuvat.

Diagnosoitu Mies kirjoitti:

Luonteeltani olen ihminen joka ottaa toiset huomioon päätöksiä tehdessäni. En koskaan vie asioita henkilökohtaiselle tasolle vaan pyrin ratkaisemaan asiat keskustelemalla enkä aiheettomilla tunteenpurkauksilla (joihin en diagnoosi takia edes pysty). Älyllistän ja järkeistän asioita viimeiseen asti, josta johtuen en psyykkeeltäni ole kovin vahva ja tästä johtuen minulla on hankaluuksia pärjätä tässä kilpailuyhteiskunnassa.

Edelliseen viitaten voin siis vain todeta olevani läpeensä mätä ihminen täynnä pahuutta jolle kuuluu sama kohtalo kuin luonnehäiriöiselle koiralle. Myös narsisti on uhri jota kovin moni ei näytä huomioivan...

Narsistinen henkilö on usein lapsuudessa kokenut kohtuutonta julmuutta eikä ole kyennyt/saanut käsitellä pelkojaan ja tunteitaan normaalisti. Se ei kuitenkaan poista aikuisen narsistin vastuuta teoistaan. Aikuisen kun odotetaan jo osaavan erottaa oikean väärästä ja osaavan hillitä impulssejaan.

jostakusta on kirjoitti:

päätetty tehdä narsisti niin sitten koko suku perhe ja ystävät ja pari psykologiakin vaan yhdessä kimppuun...mitenkähän tämä nyt on?

Olisikohan jonkinlainen kasvunpaikka, sitähän sanotaan niinkin, että lähimmäisissään näkee juuri ne luonteenpiirteet, jotka omassa itsessä eniten ärsyttävät ja hävettävät, elis siis jos on kateuteen taipuvainen, niin näkee että kaikki muut ovat kadehtijoita ja erityisesti kadehtivat itseä?

koskaan kohdannut narsistista psykopaattia tai sitten olet sellainen.
Ex-mieheni on täysin oppikirjatapaus ja oli todella vaikea irrottautua siitä kontrolli- ja omistushalun satimesta. Olen kirjaimellisesti saanut pelätä henkeni puolesta, sillä psykopaatti ei ymmärrä muuta kuin omat tarpeensa ja halunsa. Jos haluaa lähteä suhteesta ennen kuin narsisti antaa luvan, saa totisesti kärsiä nahoissaan. Onneksi sain apua läheisiltä ja selvisin. Olen ylpeä itsestäni että uskalsin.

Näin on, että jos on elänyt narsistin kanssa pitkään(13 vuotta) jatkuvat loukkaukset, ilkeilyt ja mitätöimiset alkaa olla liian suurta kannettavaa omalle minälle. Narsisti on oikeasti sairas, vaikka osaakin tarpeen tullen toimia niin kuin paraskin perheenisä. Omituista kyllä narsistilla on vain oikeuksia ei lainkaan velvollisuuksia. Pienen pienillä kodin aputöillä hän oikeuttaa itselleen herrojen kohtelun ja palvelukset. Hänen mahtavuutensa minutkin alkumetreillä sai pyörryksiin, mutta hänestä paljastuikin tyyppi, joka sai minut palveliakseen ja egonsa pönkittäjäksi. Samalla kun hänen mahtavuutensa kasvoi minun kutistui entisestään. Hänen rinnallaan oli paha olla. Ei yksin minun vaan myös lapsien. Onneksi ymmärsin hakea eroa, joka astuu voimaan heinäkuussa.

entinen vaimo kirjoitti:

Näin on, että jos on elänyt narsistin kanssa pitkään(13 vuotta) jatkuvat loukkaukset, ilkeilyt ja mitätöimiset alkaa olla liian suurta kannettavaa omalle minälle. Narsisti on oikeasti sairas, vaikka osaakin tarpeen tullen toimia niin kuin paraskin perheenisä. Omituista kyllä narsistilla on vain oikeuksia ei lainkaan velvollisuuksia. Pienen pienillä kodin aputöillä hän oikeuttaa itselleen herrojen kohtelun ja palvelukset. Hänen mahtavuutensa minutkin alkumetreillä sai pyörryksiin, mutta hänestä paljastuikin tyyppi, joka sai minut palveliakseen ja egonsa pönkittäjäksi. Samalla kun hänen mahtavuutensa kasvoi minun kutistui entisestään. Hänen rinnallaan oli paha olla. Ei yksin minun vaan myös lapsien. Onneksi ymmärsin hakea eroa, joka astuu voimaan heinäkuussa.

Hienoa että vihdoin pääsit eroon tuosta ahdingostasi! Kokemuksesta tiedän ettei kukaan tappele yksin, ei edes narsisti. Mutta siitä suhteesta irtiotto voi olla joskus todella vaikeaa ja vaatia paljon tahdonvoimaa.

Joskus rehellisyys omalle itselleenkin voi olla niin vaikea asia, että sitä ei tohtisi ääneen sanoa, on kuitenkin oman itsen, oman mielen kannalta tärkeää ettei hyppää ojasta allikkoon, sulkemalla omat silmänsä tapahtuneesta.

Joskus asioiden analysointi jonkun asiantuntijan kanssa voi antaa ihmeen paljon voimia kohdata tulevaa...ihan vaikka vaan siksi ettei sokeuttaan joudu uudelleen samaan kyytiin.

allikkoon.... kirjoitti:

Hienoa että vihdoin pääsit eroon tuosta ahdingostasi! Kokemuksesta tiedän ettei kukaan tappele yksin, ei edes narsisti. Mutta siitä suhteesta irtiotto voi olla joskus todella vaikeaa ja vaatia paljon tahdonvoimaa.

Joskus rehellisyys omalle itselleenkin voi olla niin vaikea asia, että sitä ei tohtisi ääneen sanoa, on kuitenkin oman itsen, oman mielen kannalta tärkeää ettei hyppää ojasta allikkoon, sulkemalla omat silmänsä tapahtuneesta.

Joskus asioiden analysointi jonkun asiantuntijan kanssa voi antaa ihmeen paljon voimia kohdata tulevaa...ihan vaikka vaan siksi ettei sokeuttaan joudu uudelleen samaan kyytiin.

"...kukaan ei tappele yksin, ei edes narsisti."
Jaa, etpä taida olla narsistin läheinen. Narsistimieheni yltyi väkivaltaiseksi, jollei muuten saanut riitaa aikaiseksi. Koti piti aina olla kiiltävän puhdas. Ok, niin tein. Vaatteet puhtaina ja silitettyinä,sekin oli hoidettavissa oleva homma. Niin kuin pihatyöt, ruoka valmiina tasan klo 18:00, lapset siisteinä ja hiljaa, sauna lämpimänä, olut kylmänä, minä itse kauniina, tuoksuvana ja hymyilevänä. Mutta mutta, eihän tuo vielä riittänyt, aina oli jotain josta piti perhettä mollata. Ruoho leikattu väärällä leikkurin korkeudella, ruoka viivästyi tai oli etuajassa 5 minuuttia, ruoka oli väärän laista sille päivälle, kalvosimen kohdalla oli ryppy, kylpyhuoneessa väärän väriset pyyhkeet. Saarnansa hän piti kävellen edes takaisin edessäni, kädet selän takana. Hän puhui ensin rauhallisesti, mutta yllytti itsensä raivoon, sillä olinhan ihan suunnitellut nuo törkeät asiat ihan hänen kiusakseen. Kerran hän uhkasi kaataa koko ruokapöydän kumoon, sillä oli tiistai, mutta minä ilkeä nainen, olin laittanut ruoaksi hernekeittoa, vaikka kaikkihan tietävät että torstai on hernekeittopäivä. Silloin vihdoin tajusin tuon uhoavan "valtiaan" naurettavuuden ja ilkeyden. En kuitenkaan lähtenyt siltä seisomalta, vaan vasta pari kuukautta myöhemmin. Tein kuitenkin pikkuhiljaa selväksi mitä hänestä ajattelin. Jos haluaa kunnioitusta, pitää kunnioittaa muita. Uhkailu, mollaaminen ja väkivalta opettaa vain pelkäämään, inhoamaan ja vihaamaan.

tappele yksin? kirjoitti:

"...kukaan ei tappele yksin, ei edes narsisti."
Jaa, etpä taida olla narsistin läheinen. Narsistimieheni yltyi väkivaltaiseksi, jollei muuten saanut riitaa aikaiseksi. Koti piti aina olla kiiltävän puhdas. Ok, niin tein. Vaatteet puhtaina ja silitettyinä,sekin oli hoidettavissa oleva homma. Niin kuin pihatyöt, ruoka valmiina tasan klo 18:00, lapset siisteinä ja hiljaa, sauna lämpimänä, olut kylmänä, minä itse kauniina, tuoksuvana ja hymyilevänä. Mutta mutta, eihän tuo vielä riittänyt, aina oli jotain josta piti perhettä mollata. Ruoho leikattu väärällä leikkurin korkeudella, ruoka viivästyi tai oli etuajassa 5 minuuttia, ruoka oli väärän laista sille päivälle, kalvosimen kohdalla oli ryppy, kylpyhuoneessa väärän väriset pyyhkeet. Saarnansa hän piti kävellen edes takaisin edessäni, kädet selän takana. Hän puhui ensin rauhallisesti, mutta yllytti itsensä raivoon, sillä olinhan ihan suunnitellut nuo törkeät asiat ihan hänen kiusakseen. Kerran hän uhkasi kaataa koko ruokapöydän kumoon, sillä oli tiistai, mutta minä ilkeä nainen, olin laittanut ruoaksi hernekeittoa, vaikka kaikkihan tietävät että torstai on hernekeittopäivä. Silloin vihdoin tajusin tuon uhoavan "valtiaan" naurettavuuden ja ilkeyden. En kuitenkaan lähtenyt siltä seisomalta, vaan vasta pari kuukautta myöhemmin. Tein kuitenkin pikkuhiljaa selväksi mitä hänestä ajattelin. Jos haluaa kunnioitusta, pitää kunnioittaa muita. Uhkailu, mollaaminen ja väkivalta opettaa vain pelkäämään, inhoamaan ja vihaamaan.

kyllä hyvin tuttua, mutta aikansahan se sinullakin kesti ennenkuit huomasit, että sinun ei tarvitse mokomaan alistua, sitä tarkoitin, että ei tappele yksin...