Ihmisen tahdolle tekee rajoja yhteiskunta, jonka perusteella ihminen itse muodostaa käsityksen omista rajoistaan ja joka muistuttaa ihmiselle yhteisesti hyväksytyistä rajoista.
Nämä rajat eivät tarkoita ihmisen kykyjen tai moraalisen oikeuden rajoja, vaan pelkästään sitä, mihin yhteisö on tottunut.
Vanhuus, yhteiskunnallinen asema, köyhyys tai vanhat teot eivät ratkaise sitä, mihin ihminen pystyy. Vain mielikuvitus tai mieli on rajana, ja ihminen voi oppia määrittelemään mikä on oikein ja väärin, ja miten hän voi elää mielekkäästi. Ihminen tekee itse elämänsä, joko muiden vaikutuksen alaisena tai ilman, mutta se on hyvää silloin kun se perustuu valinnanvapaudelle, jota eivät rajoita uskomukset tai tietämättömyys.
Jos ulkoisia, biologisia ja sosiaalisia tekijöitä ei oteta huomioon, ihminen voisi elää onnellisena ikuisesti samalla tavalla, löydettyään tämän tavan ensin ulkoisen pikkutekijöiden takaa.
Nämä rajat eivät tarkoita ihmisen kykyjen tai moraalisen oikeuden rajoja, vaan pelkästään sitä, mihin yhteisö on tottunut.
Vanhuus, yhteiskunnallinen asema, köyhyys tai vanhat teot eivät ratkaise sitä, mihin ihminen pystyy. Vain mielikuvitus tai mieli on rajana, ja ihminen voi oppia määrittelemään mikä on oikein ja väärin, ja miten hän voi elää mielekkäästi. Ihminen tekee itse elämänsä, joko muiden vaikutuksen alaisena tai ilman, mutta se on hyvää silloin kun se perustuu valinnanvapaudelle, jota eivät rajoita uskomukset tai tietämättömyys.
Jos ulkoisia, biologisia ja sosiaalisia tekijöitä ei oteta huomioon, ihminen voisi elää onnellisena ikuisesti samalla tavalla, löydettyään tämän tavan ensin ulkoisen pikkutekijöiden takaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykypäivinä moraaliset rajat ihmiselle ovat epäselviä. Ei ole nuoren helppo "olla hyvä ihminen". Mallit joiden mukaan eläessä saisi yhteisön hyväkasynnän, ovat hiukan hakusessa tässä ajassa.
Yhteisöllisyys on muuttumassa eriytymiseksi.
"Jokainen on oman onnensa seppä".
Yleisesti ottaen ja kärjistäen, tämä aika suosii itsekeskeisyyttä. Ennen Robin Hood oli sankarin malli, tänä päivänä Nottinhamin seriffi.
Ihmisen tahto on suurempi kuin yhteisön tahto. Jokainen päättää itse mikä on oikein ja mikä väärin, ja vakuuttaa toiset yksilöt siitä. Ei siten että yhteisö nielee yksilön tahdon ja sitten pyrkii laajentumaan kaikkien muidenkin elämään. Yksilöt rakentavat yhteisön itse joka kerta uudelleen silloin kun he hyväksyvät yhteiset ideat.