Vastausta odotetaan

Kommunismi on ooppiumia typeryksille.

Palstalla ollut nykyisittäin. Kun kommunismista on kysymys,jankuta. Tämä on komuille jumalan sanaa:

* Oppikirja-hakuteos, jonka alkuperäisen kappaleen nimeltään Venäjän kommunistisen puolueen (bolshevikit) lyhyt kurssi J.V.Stalin toimitti itse; teos oli Neuvostoliiton virallinen Raamattu, historiallisten ja poliittisten arviointien kiistaton lähde. Puolueen historia oli pakollisena oppiaineena Neuvostoliiton kaikissa korkeakouluissa.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen historia*

. . .

Lokakuun vallankumous teki lopun ei-venäläisten sorrosta ja eriarvoisuudesta. Perustettiin J.Stalinin johdolla toiminut Kansallisuuksien asiain kansankomissariaatti. 2. marraskuuta 1917 neuvostohallitus julkaisi "Venäjän kansojen oikeuksien julistuksen", jossa määrättiin lainsäädännöllisesti Venäjän kaikkien kansallisuuksien tasa-arvoisuus ja vapaa kehitys. Kaikki kansat saivat itsemääräämisoikeuden ja vapauden perustaa itsenäisiä valtioita. Joulukuussa 1917 neuvostohallitus tunnusti Ukrainan ja Suomen valtiollisen itsenäisyyden.

. . .

Myös Saksan imperialistit osallistuivat aktiivisesti taisteluun neuvostovaltiota vastaan. Rikkoen Brestin rauhansopimuksen ehtoja, joiden mukaan Saksa ei saanut sekaantua Neuvosto-Venäjän sisäisiin asioihin, [vuonna 1918] saksalaiset valloittivat Suomen, missä työläisten valta lakkautettiin.

. . .

[Vuonna 1919] neuvostohallitus ehdotti pienlukuisille kansoille käydä rauhanneuvotteluja ehtona pienten maiden itsenäisyys. Eesti ja sitten Latvia ja Suomi suostuivat käymään rauhanneuvotteluja.

. . .

Münchenin poliitikot halusivat saada Neuvostoliiton mukaan sotaan Saksaa ja Japania vastaan pysytellen itse syrjässä, kartuttaen voimia ja odottaen hetkeä, jolloin voi sanella omat ehdot kaikille kolmelle sodan näännyttämälle maalle. [Vuoteen 1939 mennessä] tilanne oli äärimmäisen epäedullinen: Neuvostoliittoa uhkasi sodankäynti kahdella rintamalla - lännessä ja Kaukoidässä - samalla kun se oli poliittisesti täysin eristetty. Piti hinnalla millä hyvänsä muuttaa tilannetta Neuvostoliiton kannalta suotuisammaksi ja lykätä, mikäli mahdollista, imperialistien hyökkäys häiritsemällä niiden aikeita. Myös kansainvälisen sosialismin ja kaikkien maiden työtätekevien edut vaativat maailman ensimmäisen ja siihen aikaan ainoan sosialistisen maan säilyttämistä.

Venäjän kommunistisen puolueen keskuskomitea ja neuvostohallitus noudattivat puolueen 18. edustajakokouksen ohjeita: oli toimittava varoen eikä sodanlietsojille saanut antaa mahdollisuutta vetää Neuvostoliitto sotaselkkaukseen. Tämä oli puolueen ja hallituksen lähtökohta, kun ne elokuussa 1939 tekivät tärkeän päätöksen solmia Saksan kanssa tämän maan hallituksen tarjoama hyökkäämättömyyssopimus. Tämä päätös tehtiin sen jälkeen, kun selvisi, etteivät Englannin, Ranskan ja Puolan hallitukset olleet halukkaita solmimaan Neuvostoliiton kanssa sopimusta vastustaa yhteisvoimin Saksan hyökkäystä, ja kun oli käytetty loppuun kaikki muut mahdollisuudet taata Neuvostoliiton turvallisuus.

Puolue ja neuvostohallitus ymmärsivät, että solmiessaan sopimusta Hitlerin hallitus ei suinkaan kieltäytynyt hyökkäämästä Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto sai tuon sopimuksen avulla lisäaikaa valmistella maan puolustusta ja pääsi eroon vaarasta tulla vedetyksi mukaan sotaan kahdella rintamalla maan kannalta erittäin epäedullisissa olosuhteissa. Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen taantumukselliset johtopiirit pyrkivät eristämään Neuvostoliiton ja luomaan NL:n vastaisen kapitalististen maiden yhteisen rintaman. Tällöin Saksan ja Japanin tuli toimia iskuvoimana sodassa Neuvostoliittoa vastaan.

Sodan ehkäiseminen noissa oloissa oli mahdoton tehtävä, koska Neuvostoliitto oli yksin, kapitalististen maiden ympäröimänä, ja maailman työväenluokka oli jakautunut oikeistolaisten sosialistien takia. Mutta maailman ensimmäinen sosialistinen valtio piti suojata sodankäynniltä noin epäsuotuisissa oloissa. Neuvostoliiton hallitus oli velvollinen kansan etujen ja maailman sosialismin asian nimissä rikkomaan müncheniläisten taantumukselliset suunnitelmat. Saksan kanssa solmittu hyökkäämättömyyssopimus edisti tätä tehtävää.

Münchenin poliitikot halusivat sotaa kapitalistisen maailman ja eristyksissä olevan Neuvostoliiton välille. Mutta sota alkoikin itse kapitalistisen maailman sisällä.

. . .

Puolue ja neuvostohallitus tajusivat, ettei Saksa aikonut täyttää sopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Maan elintärkeiden keskusten puolustamiseksi natsijoukot oli pysäytettävä kauempana niistä, piti estää vihollinen siirtämästä strategiset rajansa lähelle Neuvostoliiton rajaa. Neuvostoliitto ei voinut seurata välinpitämättömänä Länsi-Ukrainan ja Länsi-Valkovenäjän veljeskansojen kohtaloita eikä voinut suostua niiden joutumiseen natsien ikeen alle. 17. syyskuuta 1939 puna-armeija ylitti rajan ja valtasi lyhyessä ajassa Länsi-Ukrainan ja Länsi-Valko-Venäjän. Nämä alueet liittyivät uudelleen Neuvosto-Ukrainaan ja Neuvosto-Valko-Venäjään ja muodostivat ukrainalaisten ja valkovenäläisten yhtenäiset valtiot.

Toisen maailmansodan alettua müncheniläiset tekijät niin Englannissa ja Ranskassa kuin Yhdysvalloissakin toivoivat, että sodasta tulisi Neuvostoliiton vastainen sota. Ranskalaiset ja englantilaiset joukot olivat länsirintamalla melkein toimettomina. Samaan aikaan Englanti ja Ranska pyrkivät saamaan Neuvostoliiton rajavaltiot sotaan NL:a vastaan. Latviassa, Eestissä ja Liettuassa imperialistien pyrkimykset epäonnistuivat. Ne johtivat noissa maissa sellaiseen demokraattisten voimien vastustukseen, että noiden kolmen maan hallitukset joutuivat syksyllä 1939 solmimaan Neuvostoliiton kanssa avunantosopimukset. Mutta tämänkään jälkeen Neuvostoliiton vastaiset vehkeilyt eivät Baltian maissa loppuneet. Oli olemassa vaara, että nuo maat joutuvat vedetyksi mukaan imperialistien seikkailuihin. Silloin työtätekevien joukot vaativat palauttamaan välittömästi neuvostovallan, jonka liittoutuneet kukistivat vuonna 1919, ja liittymään Neuvostoliittoon. Kansan painostuksesta kesäkuussa 1940 Liettuassa, Latviassa ja Eestissä hallitukset vaihtuivat. Valta siirtyi edistyksellisten voimien haltuun. Järjestettiin parlamenttivaalit. Vasta valitut parlamentit kääntyivät Neuvostoliiton hallituksen puoleen ja pyysivät liittämään nuo maat Neuvostoliittoon. Elokuussa 1940 Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi tuon pyynnön ja teki päätöksen Liettuan, Latvian ja Eestin neuvostotasavaltojen liittämisestä Neuvostoliittoon.

Neuvostoliittoon liitettiin myös Bessarabia, joka erotettiin siitä väkivaltaisesti vuonna 1918, ja Pohjoinen Bukovina, jonka ukrainalainen väestö olisi mielellään liittynyt Neuvosto-Ukrainaan. Baltian tasavaltojen ja Bessarabian liittyminen Neuvostoliittoon paransi maan turvallisuutta, koska noita alueita saatettiin käyttää sillanpääasemina, jotka yhdistivät niiden joukkoja neuvostovaltion elintärkeisiin keskuksiin.

Jonkinlaista väliaikaista menestystä imperialistit onnistuivat saavuttamaan Suomessa. Vuoden 1939 lopussa he yllyttivät suomalaisia taantumuksellisia aloittamaan sodan Neuvostoliittoa vastaan. Englanti ja Ranska auttoivat suomalaisia aktiivisesti toimittamalla aseita ja valmistautuivat lähettämään joukkojaan Suomen avuksi. Myös Saksan fasistit myönsivät salassa apua suomalaisille taantumuksellisille. Suomen armeijan tappio romutti englantilais-ranskalaisten imperialistien suunnitelmat. Maaliskuussa 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota päättyi rauhansopimuksen allekirjoittamiseen Moskovassa.

. . .

Sodan kehittyminen Euroopassa vaati puolueelta ja neuvostovaltiolta uusia ulkopoliittisia toimia. Piti estää sodan ja natsien hyökkäyksen leviäminen. Huhtikuussa 1940 Neuvostoliiton hallitus varoitti natsi-Saksaa rikkomasta Ruotsin puolueettomuutta ja auttoi tällä tavalla tuota maata välttymään saksalaisten hyökkäykseltä.

Neuvostoliiton hallitus ryhtyi toimenpiteisiin estääkseen Saksaa saamasta vaikutuksensa alaiseksi Suomen, Bulgarian, Turkin ja Jugoslavian. Ranskan kärsittyä tappion Saksa voimistui kuitenkin niin paljon, että oli hyvin vaikeaa pidätellä sen aggressiivisia toimia. Saksalaiset johtivat joukkonsa Suomeen, Romaniaan ja Bulgariaan, noiden maiden taantumukselliset hallitukset muuttuivat Saksan vasalleiksi.

. . .

[Vuonna 1941] Neuvostoliitto joutui yksin kokemaan natsi-Saksan ja sen liittolaisten - Suomen, Unkarin, Romanian ja Italian - hyökkäyksen.

. . .

Fasistiseen koalitioon kuuluneiden maiden - Saksan, Italian, Romanian, Unkarin ja Suomen - kommunistiset puolueet pyrkivät noudattamaan politiikkaa, joka johtaisi noiden maiden liittoutuman tappioon sodassa ja fasististen hallitusten kukistumiseen. Noiden maiden kommunistit toimivat vaikeissa oloissa. He kertoivat omien maiden sotilaille sodan olevan luonteeltaan ryöstösota natsi-Saksan ja sen liittolaisten osalta ja oikeutettu vapautussota Neuvostoliiton ja Hitlerin-vastaisen liiton osalta. He kehottivat sotilaita tekemään lopun rikollisesta sodasta, jota kävivät natsit ja heidän rikoskumppaninsa, ja edistämään kaikin keinoin fasististen miehittäjien häviämistä sodassa. Kommunististen puolueiden tällainen toiminta oli menestyksekästä fasistisen liittoutuman maissa. Oli paljon tapauksia, jolloin sotilaat eivät mielellään taistelleet puna-armeijaa ja sen liittolaisten armeijoita vastaan, antautuivat tai jatkoivat taistelua partisaaniosastoissa tai osallistuivat vastarintaliikkeeseen. Slovakialaisten ja romanialaisten kokonaisia yksiköitä, joukko-osastoja ja jopa sotatoimiyhtymiä, samoin italialaisten, unkarilaisten, itävaltalaisten, suomalaisten ja sodan lopussa myös saksalaisten sotilaiden ryhmiä siirtyi Hitlerin-vastaisen liiton puolelle.

. . .

Kesäkuussa [1944] Leningradin ja Karjalan rintamien joukot siirtyivät Itämeren-laivaston tuella hyökkäykseen Karjalan kannaksella ja Etelä-Karjalassa. Murskattuaan pitkäaikaiset puolustuslinjat neuvostosotilaat vapauttivat Viipurin ja Petroskoin. Vihollinen heitettiin Suomen sisämaahan. Elokuussa Suomi pyysi Neuvostoliitolta välirauhaa ja 4. syyskuuta ilmoitti katkaisevansa suhteensa Saksaan.

. . .

Lokakuussa [1944] Karjalan rintaman joukot yhdessä Pohjoisen laivaston kanssa ajoivat vihollisen pois Petsamosta, tuosta ikivanhasta venäläisestä paikasta, ja siirtyivät Norjaan, missä auttoivat sen kansaa vapautumaan saksalais-fasistisesta ikeestä.

Neuvostoliiton valtionraja palautettiin ennalleen koko pituudellaan Barentsinmerestä Mustallemerelle.

. . .


Neuvostoliiton kommunistisen puolueen historia, 4. painos, Moskova 1975.

Myös tämä on syytä tietää:

Usein kysyttyjä kysymyksiä kommunismista


1. Mitä on kommunismi?
2. Keitä ovat kommunistit?
3. Mitä on marxilaisuus?
4. Mitä on leninismi?
5. Mitä ovat eri yhteiskuntajärjestelmät?
6. Mitä ovat yhteiskuntaluokat?
7. Mitä on riisto?
8. Mitkä ovat Suomen yhteiskunnan perusluokat?
9. Eikö kommunismi ole demokratiaa vastaan?
10. Mikä on kommunistien suhtautuminen yksityisomaisuuteen?
11. Mitä ovat sosialismi ja kommunismi?
12. Mikä on suunnitelmatalous?
13. Kuinka kommunismin yhteiskunnalliset tavoitteet voidaan saavuttaa?
14. Eikö sosialismiin voida siirtyä ilman vallankumousta?
15. Eikö Suomen ja skandinavian maiden sosialidemokraattinen "hyvinvointivaltio" ole todiste kolmannen tien mahdollisuudesta kapitalismin ja sosialismin välillä?
16. Miksi kukaan panostaisi työntekoon jos kaikki saavat samaa palkkaa?
17. Eikö sosialismi tarkoita korkeita veroja?
18. Eikö kommunismi ole ristiriidassa ihmisluonnon kanssa?
19. Eikö historia todista että kommunismi ei toimi?
20. Kannattaako KomNL väkivaltaa?
21. Tuleeko Suomesta Neuvostoliitto jos kommunistit pääsevät valtaan?
22. Onko kommunistien ihannevaltiota?


1. Mitä on kommunismi?

a) Luokaton yhteiskuntajärjestelmä, jossa tuotantovälineet ovat yhteiskunnallisessa omistuksessa. b) Kommunistista yhteiskuntaa tavoitteenaan pitävä aatesuuntaus.
2. Keitä ovat kommunistit?

He, jotka ovat järjestäytyneet kommunismin tavoitteen taakse ja jotka toimivat sen saavuttamiseksi. Kommunisteja on ollut kautta luokkayhteiskunnan historian. Nimitys on sittemmin vakiintunut tarkoittamaan Karl Marxin ja Friedrich Engelsin luomaan tieteellisen sosialismin teoriaan toimintansa pohjaavaa liikettä.
3. Mitä on marxilaisuus?

K. Marxin ja F. Engelsin oppijärjestelmä, tieteellisen sosialismin teoria, jonka perustana on materialistinen historiakäsitys ja dialektis-materialistinen filosofia. Marxilaisuus syntyi kapitalismin todellisuuden ja sitä edeltävää aikaa koskevan laajan historiallisen aineiston tutkimisen pohjalta. Marxilaisen yhteiskuntatieteen perussanoma on se, että perussyy yhdestä yhteiskuntajärjestelmästä toiseen siirtymiselle on tuotantovoimien (työvälineiden, tekniikoiden jne.) kehitys, ja että luokkayhteiskunnassa kehitystä eteenpäin vievä voima on luokkataistelu. Marxilaisuus osoittaa työväenluokalle sen historiallisen tehtävän, sosialistisen vallankumouksen, ja tarjoaa toimintaohjeen sen toteuttamiseen.
4. Mitä on leninismi?

Lyhyesti ilmaistuna, imperialismin aikakauden marxilaisuutta. Lenin analysoi perinpohjaisesti nk. esimonopolistisen kapitalismin kehittymistä monopolistiseksi kapitalismiksi (kapitalismin kehityksen kaksi perusvaihetta) ja tutki näin syntynyttä järjestelmää, imperialismia, taloudelliselta ja poliittiselta kannalta. Lenin osoitti että imperialismin kaudella vallankumouksen kehityksen lainalaisuudet ovat tyystin toiset kuin 1800 -luvun puolivälissä. Marxin, Engelsin ja Lenin töiden ideologista kokonaisuutta onkin kommunistisessa liikkeessä tavattu kutsua nimellä marxismi-leninismi.
5. Mitä ovat eri yhteiskuntajärjestelmät?

Tähänastinen yhteiskuntakehitys tuntee seuraavat yhteiskuntajärjestelmät; alkuyhteiskunta, orjayhteiskunta, feodalismi, kapitalismi ja sosialismi. Alkuyhteiskunnassa ei ollut luokkia eikä riistoa. Orjayhteiskunta oli ensimmäinen riistoon perustuvat yhteiskuntajärjestelmä, ensimmäinen luokkayhteiskunta. Sosialismissakin luokkia vielä on, mutta sosialismin kehittyessä kommunismiksi luokat häviävät.
6. Mitä ovat yhteiskuntaluokat?

Ihmisryhmiä, joilla on erikoinen suhde tuotantovälineisiin. Omistus jakaa luokkiin. Perusluokkien lisäksi on olemassa erinäisiä välikerroksia, sekä luokkien sisäisiä kerrostumia (ammattikunnat jne.). Historian tuntemat perusluokat ovat; orjayhteiskunnassa orjanomistajat ja orjat, feodalismissa feodaaliylimystö ja maaorjat, sekä kapitalismissa kapitalistiluokka (porvaristo) ja työväenluokka (proletariaatti).
7. Mitä on riisto?

Tuotantovälineiden omistuksen voimaan perustuvaa toisten työstä elämistä. Kapitalismissa työläinen myy työvoimaansa kapitalistille. Työläinen tuottaa enemmän kuin mitä saa palkkana vastineeksi. Palkan yli tuotettua osaa kutsutaan lisäarvoksi, joka mahdollistaa voiton. Riistämistä on se, kun kapitalisti ottaa lisäarvon itselleen.
8. Mitkä ovat Suomen yhteiskunnan perusluokat?

Työväenluokka ja kapitalistiluokka. Suomi on pitkälle kehittyneen kapitalismin maa, missä väestön valtava enemmistö kuuluu työväenluokkaan. Vähemmistönä olevan kapitalistiluokan sisälläkin omistus on äärimmilleen keskittynyttä. Varsinainen hallitseva suurkapitalistien ryhmä on minimaalinen, ja se toteuttaakin valtaansa ympärilleen ryhmittyneen eliitin kautta. Tähän eliittiin kuuluvat armeijan ja poliisin ylin johto, virkamiehistön huippu, suurten puolueiden johto (Kokoomus, SDP, Keskusta), työnantajajärjestöt ja ammattiyhdistysliikkeen byrokraattinen johto. Nämä eivät koostu pelkästään varsinaisista kapitalisteista, mutta luokkavastakkainasettelussa asettuvat kapitalistiluokan leiriin. Omistuksen keskittymistä kuvaa se, että alle 1% suomalaisista omistaa enemmän kuin yhden osakkeen ja noin 0,01% suomalaisista omistaa 90% kaikista osakkeista. Vuonna 2004 osakkeenomistajille jaettiin osinkoja yli 10 miljardia euroa, mikä on lähes 10% bruttokansantuotteesta.
9. Eikö kommunismi ole demokratiaa vastaan?

Ei ole. Kommunistit ovat alusta lähtien olleet mitä laajimman demokratian kannattajia. Mutta samalla kommunistit tunnustavat, että kaikella demokratialla on aina luokkaluonne. Tämä on helposti ymmärrettävissä kun asiaa tarkastellaan todellisen historian ja yhteiskuntakehityksen kannalta. Tiettävästi ensimmäinen demokraattinen valtio oli antiikin Ateenassa. Siellä demokratiaa harjoitettiin nk. "vapaiden miesten" kesken ja valtiovalta oli orjanomistajaluokan käsissä. Se oli samanaikaisesti demokratiaa ja diktatuuria, demokratiaa omistavan luokan hyväksi ja diktatuuria kansan enemmistöä vastaan. Käsitteet "demokratia" ja "diktatuuri" ovat erottamattomasti sidotut toisiinsa sekä "valtion" käsitteeseen. Valtio on yhden luokan voimakoneisto muun väestön hallitsemiseksi, ja siksi se onkin aina luokkadiktatuuria. Aivan samoin oli luokkadiktatuuria myös feodaalivaltio, kuten on sitä seurannut porvarillinen valtio. Proletaarinen eli työväenluokkainen valtio on sekin diktatuuria, mutta luokkaperustastaan johtuen enemmistön diktatuuria vain häviävän pientä vähemmistöä kohtaan. Näin ollen proletaarisessa valtiossa harjoitettava demokratia saa väistämättä todellisen joukkoluonteen, proletaarinen demokratia on kaikkein lähinnä aitoa kansanvallan ihannetta.
10. Mikä on kommunistien suhtautuminen yksityisomaisuuteen?

Kommunistit tekevät eron käsitteiden "yksityisomaisuus" ja "henkilökohtainen omaisuus" välille. Ensin mainittu tarkoittaa erityisesti tuotantovälineitä, pääomaa, jälkimmäinen mitä tahansa yksityisen henkilön hallussa olevaa. Kommunistit haluavat lakkauttaa yksityisomistuksen.
11. Mitä ovat sosialismi ja kommunismi?

Sosialismi on siirtymävaihe kapitalismista kommunismiin, joka toteutetaan vallankumouksen jälkeen proletariaatin diktatuurin valtion alaisuudessa. Sosialismissa tuotanto on yhteiskunnallisessa omistuksessa ja taloutta ohjaa markkinoiden sijaan kokonaisvaltainen suunnitelmallisuus kaikilla tasoilla (valtio - paikallistaso - tuotantolaitokset jne.).

Sosialismin kaudella siirrytään asteittain (tuotantovoimien kulloisenkin kehitystason sallimassa tahdissa) kapitalistisista tuotantosuhteista sosialistisiin ja kommunistisiin tuotantosuhteisiin. Sosialistisen yhteiskunnan perustunnus on "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle työn mukaan". Kommunistisen yhteiskunnan perustunnus on "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeen mukaan". Kun sosialismin alkuvaiheessa pääpaino on työn mukaan palkitsemisessa, pidemmälle edistyttäessä aletaan työläisen suoran työpanoksen rinnalla palkita kommunistista työkulttuuria (työtapojen ja tekniikoiden kehittäminen työpaikalla, muiden työläisten työn tason nostaminen jne.) kun samalla valtaa alaa yhteiskunnan tuotteiden ja palveluiden tarjonta tarpeen mukaan.

Kun sosialistinen siirtymävaihe on kuljettu loppuun, kutsutaan näin syntynyttä yhteiskuntajärjestelmää kommunismiksi. Kommunismissa ei ole luokkia, ja valtion laitokset ja instituutiot sekä kansanvallan elimet ovat menettäneet luokka- ja siten myös valtioluonteensa. Kommunismi ei luokattomuudestaan ja valtiottomuudestaan huolimatta kuitenkaan ole anarkiaa, vaan päinvastoin se on historian kaikkein korkeimmalle järjestynyt yhteiskunta jota ohjaa kaikilla tasoilla tieteellinen suunnitelmallisuus, ihmisyksilöiden tietoinen kollektiivinen toiminta.
12. Mikä on suunnitelmatalous?

Suunnitelmataloudessa yhteiskunnallista tuotantoa määrää suunnittelu eikä markkinavoimat, toisin sanoen talous on alistettu ihmisjärjelle eikä siihen enää suhtauduta luonnonvoimaisena ilmiöinä.

Jokainen voi nähdä kuinka television talousuutiset suhdannevaihteluineen muistuttavat säätiedotuksia. Aivan samalla tavalla hallitus suhtautuu talouden suunnittelemiseen kapitalismissa.

Suunnitelmataloudessa yhteiskunnan tarvikkeiden ja monien palveluiden tuotanto suunnitellaan keskitetysti. Esimerkiksi edellisen viiden vuoden kulutuksen perusteella päätetään tuottaa puoli miljoonaa paria saappaita. Tätä varten päätetään hankkia raaka-aineita A ja B. Nyt voidaan huomioida esimerkiksi miten saappaiden tuotanto vaikuttaa työllisyyteen eri seuduilla, kuinka lähellä tehtaat sijaitsevat raaka-ainelähteitä ja toisaalta kaupunkeja joissa saappaat käytetään, kuinka saasteet voidaan minimoida, täytyykö A:ta ja B:tä hankkia samalla jonkun muun tarvikkeen tuotantoon jne.

Markkinataloudessa eli kapitalismissa jokainen saapasfirma joutuu arvioimaan itse paljonko se saa saappaita kaupaksi kiristyvillä kilpailumarkkinoilla. Jos muu ei auta, niin saappaiden tuotantohintaa voi alentaa kohottamalla riiston astetta joko alentamalla työntekijöiden palkkoja tai kiristämällä työtahtia, irtisanomalla työntekijöitä, kiertämällä veroja, tinkimällä luonnonsuojelusta jne.

Kapitalismissa on suorastaan tyypillistä seuraavanlainen toiminta (tämä on tositarina): suomalainen paperiyhtiö kaataa Venäjän Karjalassa puuta ja rahtaa sen Suomeen paperitehtaalle. Ruotsalainen paperitukku ostaa ko. paperin ja rahtaa sen varastoonsa Uumajaan. Tamperelainen sanomalehti ostaa paperinsa mistä halvimmalla saa, tällä kertaa Uumajasta, vaikka lähin paperitehdas on 30 kilometrin päässä Tampereelta. Puuta kuljetettiin 400km ja paperia 600km jotta päästiin mahdollisimman halvalla. Suunnitelmataloudessa tällainen tuhlaus ei olisi mahdollista eikä edes sallittua.
13. Kuinka kommunismin yhteiskunnalliset tavoitteet voidaan saavuttaa?

Se vaatii proletaarista vallankumousta, kapitalistiluokan ja sen valtiokoneiston kaatamista. Se taas vaatii vallankumouksellisen tilanteen, jossa kansanjoukot ovat siihen valmiita ja työväenliike saavuttanut riittävän tietoisuus- ja järjestäytymistason. Vallankumous suoritetaan aina kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaisilla ja kansan oikeustajua vastaavilla keinoilla. Vallankumouksen tuloksena pystytetään proletaarinen valtio jonka suojissa sosialismin rakennustyö voi alkaa.
14. Eikö sosialismiin voida siirtyä ilman vallankumousta?

Ei, sillä kapitalistiluokka ei luovu vallastaan vapaaehtoisesti eikä porvarillinen valtiokoneisto tyydy katsomaan sivusta jos jokin aidosti sosialistinen puolue hallitusvallan saatuaan ryhtyisi kaavailemaan kapitalismin perustuksia murentavia uudistuksia. Suhteellisen rauhanomaisesti sosialismiin alettiin siirtyä vain itä-Euroopan kansandemokratian maissa 2. Maailmansodan jälkeen, ainoastaan siitä syystä että näissä maissa oli porvarilliset valtiokoneistot jyrätty toimintakyvyttömiksi sodan aikana. Muualla se ei olekaan onnistunut, vaikka kommunistit liittolaisineen ovatkin useassa maapallon kolkassa saavuttaneet suurtakin kansansuosiota. Esim. Indonesiassa surmattiin v.1965 imperialismin avustaman sotilaskaappauksen tuloksena 1-3 miljoonaa kommunistia ja heidän kannattajaansa. Chilessä kapitalistinen valtioapparaatti puhdistettiin sille vieraasta Allenden johtamasta kansanrintamahallituksesta Chilen ja USA:n hallitsevan luokan yhteisellä "kirurgisella" operaatiolla v. 1973. Rauhanomaisiin ja parlamentaarisiin menetelmiin hirttäytyminen, aseelliseen yhteenottoon varautumattomuus, ja illuusiot porvarillisen demokratian kehittymisestä kohti "kansanvaltaa" toivat tappion Chilen kansalle.
15. Eikö Suomen ja skandinavian maiden sosialidemokraattinen "hyvinvointivaltio" ole todiste kolmannen tien mahdollisuudesta kapitalismin ja sosialismin välillä?

Ei ole. Termi "hyvinvointivaltio" ei vastaa valtiomme perusluonnetta, se on vain porvarillisen valtion kylkeen liitetty sektori (johon kuuluu mm. ilmainen koulutus, julkinen terveydenhuolto, liikenne, sosiaaliturva jne.). Sen olemassaolo ei vaikuta siihen, että Suomen valtio on porvariston diktatuurin valtio.

Tämä meidän niin kutsuttu "hyvinvointivaltiomme" syntyi sodan jälkeisessä yhteiskunnassa sisäisen ja ulkoisen paineen pakosta. Ulkoa päin vaikutti Neuvostoliitto, jonka voitto maailmansodassa pakotti Suomen pistämään kuriin yhteiskuntansa puolifasistiset ainekset ja antamaan työväenliikkeelle sen perustoimintaoikeudet. Kommunistit ja kansandemokraatit, sekä koko luokkakantainen työväenliike saattoi käydä voimalliseen kamppailuun tavoitteidensa ajamiseksi. Kun vieressä oli vielä Neuvostoliiton ja sosialistisen leirin "vaarallinen" esimerkki, ei kapitalistiemme auttanut kuin alkaa antaa periksi ja sosialidemokraattiemme vätystellen ajaa reformeja eduskunnassa. Mutta kapitalistiluokan valta säilyi ja saavutettujen voittojen väliaikaisuus kävi ilmi kommunistisen ja työväenliikkeen ajauduttua kriisiin 1980 -luvulla. Kapitalismissa saavutetut suuretkin voitot voivat pitkällä aikavälillä olla vain väliaikaisia ja jatkuvasti uhattuja, jollei työväenluokka ota valtaa.
16. Miksi kukaan panostaisi työntekoon jos kaikki saavat samaa palkkaa?

Tasapalkkaisuus ei ole kommunistien tavoite. Koska kaikilla ihmisillä on erilaiset aineelliset tarpeet, tekisi tasapalkkaujärjestelmä epätasa-arvosta instituution. Sosialismissa voidaan toteuttaa mitä moninaisinta palkkausta ja kannustamista, vaikka tuloeroja pienennetäänkin. Palkkoja ja työaikoja voidaan säätää työn laadun, raskauden, vaarallisuuden jne. mukaan. Sen sijaan, että kannustettaisiin olemaan "parempia kuin muut", pyritään palkitsemaan niitä jotka kehittävät työmenetelmiä ja parantavat heikompien työntekoa, tai muuten kohottavat yleistä työn tuottavuutta ja työssä viihtyvyyttä. Kommunistisessa yhteiskunnassa taas ei enää ole itse palkkatyötä, tavaratuotanto (tuotanto vaihtoa varten) on vaihtunut tuotantoon suoraa yhteiskunnallista käyttöä varten.

Ehkä suurimpana kannustimena kapitalismin kumoamisen jälkeisessä yhteiskunnassa on tieto siitä, että enää eivät työn tulokset valu muutamien pankkitileille, vaan kaikki mikä tuotetaan, menee joko suoraan työn tekijälle itselleen tai yhteiskunnan edelleen kehittämiseen.
17. Eikö sosialismi tarkoita korkeita veroja?

Tämä on eräs mielettömimmistä äärioikeiston levittämistä myyteistä. Siinä on kyllä se totuuden hiukkanen, että kommunistit kannattavat korkeampia veroja - kapitalisteille. Sen sijaan kansan yleistä verotaakkaa pitäisi keventää. Kyse on siitä, miten verotusta kohdistetaan.

Vaikka kommunistit ovat progressiivisen verotuksen kannalla, sosialismi tekee lopulta koko verojärjestelmän tarpeettomaksi. Sosialistisissa maissa verot ovat olleet hyvin alhaisia, ja ensimmäinen valtio historiassa joka lakkautti henkilökohtaisen verotuksen oli sosialistinen (1969, Albania).
18. Eikö kommunismi ole ristiriidassa ihmisluonnon kanssa?

Ei ole mitään "ihmisluonnon mukaista" yhteiskuntajärjestelmää. Samoihin aikoihin kun yhteiskunnallinen evoluutio alkoi, ihmisen biologinen evoluutio päättyi. Ensin mainittu syrjäytti jälkimmäisen. Yhteiskunnan kehitys on käynyt läpi lukuisia eri vaiheita ilman että ihmisen biologia olisi muuttunut. Yhteiskuntajärjestelmän määrää ennen kaikkea tuotantovoimien taso (ks. kysymys 4), ei geenit. Eri luokkayhteiskunnat kattavat yhteiskunnan historiasta vain pienen osan, paljon kauemmin ihmiset elivät alkuyhteiskunnassa missä ei ollut luokkia eikä yksityisomistusta eikä siis myöskään riistoa. Sopii kysyä, miksi alkuperäiskansat eivät elä/eläneet "ihmisluonnon mukaisesti" ja riistä ahneesti toisiaan.
19. Eikö historia todista että kommunismi ei toimi?

Täytyy ensinnäkin huomata, että maailmassa ei ole vielä ollut kommunistista yhteiskuntaa, eikä edes maata joka olisi väittänyt olevansa kommunistinen. Voidaan kyllä tarkastella, millaisia tuloksia on saatu johdonmukaisen kommunistisen politiikan toteuttamisesta sosialistisissa maissa tai vaikka kapitalististen maiden työväenliikkeessä.

Neuvostoliitto ei pelkästään teollistunut muutamassa vuosikymmenessä, vaan samalla parantuivat kansan enemmistön aineelliset ja kulttuurilliset elinehdot, mm. keskimääräinen odotettu elinikä yli kaksinkertaistui ja lukutaidottomuus hävitettiin. Aineellista ja kulttuurillista (lukutaito jne.) kehitystä tapahtui myös mm. Kiinassa, jossa talonpoikaisjoukkojen elinolot ajoivat ohi vastaavan tuotantovoimien kehitystason omanneesta Intiasta. Kommunistinen politiikka (sosialismin rakentaminen) suoranaisesti pelasti miljoonia ihmishenkiä, moninkertaisesti enemmän kuin mitä uuden ja vanhan yhteiskunnan välisessä taistelussa menetettiin. Intiassa nälkään ja kurjuuteen kuoli jatkuvasti miljoonia köyhiä talonpoikia, mutta silti porvarillinen historiankirjoitus muistaa vain Kiinan "suuren harppauksen" (1958-60) väliaikaisen elinolojen kurjistumisen. Ilmeisesti ketään ei voida asettaa vastuuseen kun talous on jätetty markkinavoimien haltuun, kun taas kaikki suunnitelmallisesti ohjatussa, sosialismiin suuntautuvassa taloudessa tapahtuvat takaiskut ovat muka kommunismin syytä.
20. Kannattaako KomNL väkivaltaa?

Pyrimme mahdollisimman rauhalliseen vallankumoukseen. Väkivallan käyttö ei kuitenkaan riipu meistä, vaan kapitalistiluokasta. Jos kapitalistit käyttävät aseita vallankumouksen tukahduttamiseen, on työväenluokan puolustettava itseään. Vuonna 1918 punaiset epäröivät aseiden käytössä ja hävisivät luokkasodan, ja se johti entistä suurempaan veren vuodatukseen: valkoiset teloittivat ja tappoivat keskitysleireillä nälkään kymmeniä tuhansia punaisia.

Joka tapauksessa vallankumous on välttämätön. Sivusta katsominen, ja kapitalismin jatkuminen on suurempaa väkivaltaa kuin järjestelmän kaataminen väkivaltaisesti. Kapitalismi tappaa päivittäin tuhansia ihmisiä nälkään ja tuhoaa maapallon ekosysteemin. Jos vallankumousta ei tehdä, kapitalismi tappaa muun luonnon mukana kaikki ihmiset!
21. Tuleeko Suomesta Neuvostoliitto jos kommunistit pääsevät valtaan?

Ensinnäkään mitään toista maata ja aikakautta ei ole mahdollista siirtää mielivaltaisesti toiseen. Sosialismia rakennetaan joka maassa hieman eri tavalla kulttuurin ja alueen erityisolosuhteet huomioon ottaen. Suomen sosialismissa olisi siis luultavasti paljon erilaista Neuvostoliittoon nähden. Yhtenevää olisi tietysti tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus, suunnitelmatalous, ilmainen terveydenhuolto ja koulutus sekä täystyöllisyys.

Sen sijaan päättäjien erkaneminen kansasta, vallan keskittyminen, suunnitelmatalouden purkaminen ja korruptio voidaan välttää Suomen sosialismissa, jos historiasta otetaan opiksi.
22. Onko kommunistien ihannevaltiota?

Riippuu mitä ihanteellisuudella tarkoitetaan. Jos se ymmärretään suhteellisena, voidaan kaikista sosialismia rakentaneista maista löytää piirteitä joissa ne eroavat ratkaisevasti kaikista historian luokkayhteiskunnista. Ottaen huomioon olosuhteiden epäsuotuisuus ja kokemusten puute, löytyy rohkaisevia esimerkkejä sosialismin rakentamisesta. Marxilaisilla ei ole mitään ehdotonta, lopullista "ihanneyhteiskuntaa". Kommunistinen yhteiskunta on tavoite, jonka saavuttamiseen ei ihmiskunnan kehitys suinkaan pääty.
Selevä kö pläkki