Kielen köyhtyminen?

...jätetään pois.

kuin muukin köyhtyminen: Käytössä olevat kielen resurssit (sanat, rakenteet yms.) vähenevät, eikä enää pystytä esittämään asioita niin tarkasti ja moni-ilmeisesti kuin aiemmin. Ks. esim.

http://www.jap-publisher.com/mielipide/kieli.html

Vaivaa kuulemma tätä palstaa. Ja mitäpä sitä kieltämään, edes osasyyllisenä!

Tarkoittaa kielen muutoksia, jotka eivät muutoksien arvioijaa miellytä.

Lisäksi Professori Sykerön Kieli- ja mieli-instituutissa on kehitetty ns. kielen rikkausmittari. Siihen puhutaan pieneen kuparitorveen ja se sytyttää sitten punaisen valon ja tulostaa kielen rikkausspektrogrammin paperille. Siitä voi sitten mitata, kuinka rikasta kieli on.

Kerrotaan, että laitetta rakentaessa oli Prof. Sykeröllä pieniä ongelmia ja kerran koneen ollessa päällä hän ilmaisi turhautumistaan eräillä varsin ilmaisuvoimaisilla lausahduksilla. Merkkivalo kuulemma posahti ja paperillekin tulostui jotakin hyvin sopimatonta.

Sittemmin laite on kalibroitu toimimaan oikein ja sillä on esimerkiksi testattu, että minun käyttämäni kielen rikkaus on noin 0,7 sp:tä. Sp-yksikkö tarkoittaa suupalttia ja on itsensä Prof. Sykerön standardoima, ja siksi ehdottoman oikea ja hyvä.

Toivon asian tulleen selväksi. Lisäkysymyksiin voi etsiä vastauksia professorilta itseltään. Hän vastaa auliisti kyllä kysymyksiin.

"Kielen köyhtyminen" on puristien nimitys sille, että kielestä häviää "ylimääräisiä" taivutusmuotoja (tai korvautuu jollakin muulla muodolla). Kyseessä on universaali ilmiö. Ilmiön universaaliuden voi huomata vertailemalla melkein mitä tahansa muinaista kieltä ja nykykieltä, esimerkiksi latinaa ja italiaa tai muinaisenglantia ja nykyenglantia.

Esimerkiksi omistusliitteiden, lauseenvastikkeiden, potentiaalin, kolmannen persoonan monikkomuodon ym. häviäminen suomen kielestä kuuluu tähän ilmiöön.