Mitä nämä ovat?::
1. tapaus, kun istuin suihkussa pari vuotta sitten (:J) ajattelin jotain ihan omaa ja yhtäkkiä kesken omien ajatusten kuulin omien ajatusten taustalla päässäni, kun joku sanoo nimeni. (Ääni oli jonkun miehen, kuulosti tutulta..) pikemminkin se tuli 'omien' ajatusten päälle, tosi yllättäen, säikähdin ihan hitosti. Vaikea kuvitella sitä omaksi ajatukseksi, kuka nyt säikähtelee omiaan... Eli olikohan se joku ääniharha tai kenties telepaattinen viesti, jos sellaisiin uskoo, niin ainakin aluksi ajattelin, olen vainoharhainen ihminen...
2. kerta ei ollut ihan noin outo koska olin sillon yrittämässä nukahtaa, tosin en ollut sillon vielä paljoo väsynytkään, ja sen mä voin tunnustaa varmasti omaksi ajatukseksi, koska ajattelin sen itse omalla äänellä, useaankin kertaan (ajatukset nimittäin kaikuvat aina päässä eli tavallaan ajattelen ne aina pariin kertaan läpi silleen.. epämääräisesti...) Huomasin siis yhtäkkiä että olin siinä jo hetken aikaa ajattelemassa jotain näin outoa: "Kuinka siskoni oikein kestää tätä kaikkea?" - Minulla EI edes ole siskoa! Eikä kyllä ketään muutakaan ketä mulla olisi voinut olla tarkoitus ajatella tolleen. En ollut puoliunessa..
Ovatko nämä sitten ihan normaaleja tavallisia "ajatuksia" jos niitä voi niiksi sanoa? Onko kellään muulla ollut vastaavaa?
1. tapaus, kun istuin suihkussa pari vuotta sitten (:J) ajattelin jotain ihan omaa ja yhtäkkiä kesken omien ajatusten kuulin omien ajatusten taustalla päässäni, kun joku sanoo nimeni. (Ääni oli jonkun miehen, kuulosti tutulta..) pikemminkin se tuli 'omien' ajatusten päälle, tosi yllättäen, säikähdin ihan hitosti. Vaikea kuvitella sitä omaksi ajatukseksi, kuka nyt säikähtelee omiaan... Eli olikohan se joku ääniharha tai kenties telepaattinen viesti, jos sellaisiin uskoo, niin ainakin aluksi ajattelin, olen vainoharhainen ihminen...
2. kerta ei ollut ihan noin outo koska olin sillon yrittämässä nukahtaa, tosin en ollut sillon vielä paljoo väsynytkään, ja sen mä voin tunnustaa varmasti omaksi ajatukseksi, koska ajattelin sen itse omalla äänellä, useaankin kertaan (ajatukset nimittäin kaikuvat aina päässä eli tavallaan ajattelen ne aina pariin kertaan läpi silleen.. epämääräisesti...) Huomasin siis yhtäkkiä että olin siinä jo hetken aikaa ajattelemassa jotain näin outoa: "Kuinka siskoni oikein kestää tätä kaikkea?" - Minulla EI edes ole siskoa! Eikä kyllä ketään muutakaan ketä mulla olisi voinut olla tarkoitus ajatella tolleen. En ollut puoliunessa..
Ovatko nämä sitten ihan normaaleja tavallisia "ajatuksia" jos niitä voi niiksi sanoa? Onko kellään muulla ollut vastaavaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Juu yhdellä tuttavallani oli samanlaisia oireita mutta varasi ajan lääkäriltä ja kysyi siellä asiasta niin sepäs selvisi.
Jospas sinäkin kokeilisit selvittää asiaa ammattilaiselta??Kovin ovat yksilökohtaisia, täällä toki saat apua lukuisilta kyökkipsykologeilta jotka eivät tunne sinua tai kykene tekemään kuvauksesi perusteella rehellistä diagnoosia mielenterveydestäsi.
Koulun terkkari voisi auttaa sinua uuden elämän alkuun.
et ole sekoamassa, luultavasti useimmilla ihmisillä on ainakin kerran elämässään jotakin vastaavaa kokemusta.
Väsyneenä ja nukahtamisen ja valveen rajalla mieli voi tehdä temput, joten tuo saattaa olla ihan vain sitäkin. Ja luultavasti onkin.
Huolestunut sinun pitäisi olla vasta sitten, jos et erottaisi itse, ovatko äänet todellisia vai ei, jos alkaisit kuulemaan niitä koko ajan ja niin että ne häiritsisi normaali elämääsi, pahimmassa tapauksessa olisivat käskeviä ja agressiivisia ääniä, jotka mm kehoittaisivat sinun tekemään jotakin, jota et voisi vastustaa.
Jos asia vaivaa sinua, kysy sitä rohkeasti vaikka psykologilta, tai käy lukemassa vaikka tukipiste.net sivuilta aiheesta, siellä on oma keskustelu palstansa ääniä kuuleville henkilöille.
Minulla on aivan samanlaisia kokemuksia mutta huomattavasti useammin kuin sinulla, ja ne on todettu johtuvan ja liittyvän voimakkaaseen väsymykseen (kärsin unettomuudesta) eikä ole mitään tekemistä minkään mielensairauden kanssa, joten ei kannata huolestua.
Joops...olet tainnut saada yhteyden henkimaailmaan. Se on todennakoisesti henkioppaasi tai suojelusenkelisi, joka "kutsuilee" sinua.
Se on tietynlaista "rekrytointia"...oma tehtavasi selviaa matkan varrella.
Ala pelkaa.
Ainiin...se "siskosi" on todennakoisesti joku sisko SIELUPERHEESTASI. Tama meidan maanpaallinen perheemme on todellakin vain maanpaallinen perheemme.
Todellisuudessa kuljemme sieluperheina. Tietyt sieluperheet kulkevat "konttina" ja syntyvat samoihin aikoihin maapallolle.
Hyvä Noita-nainen hakeudo psykiatriseen hoitoon, jossa olet luultavasti jo ollutkin. Terveisin juttujasi seurannut.
Kun odotan istuen penkillä esim. pankissa, apteekissa, työkkärissä...siis jossain toimistossa kuulen, kun nimeäni huudetaan.
Olen tottunut siihen, tiedän että käyn harhassa mutta en hermostu. Varovaisesti vain vilkaisen kutsuiko joku, vai ei. Nämä kuuloharhani on ollut minulla aina, joten en hämmästy pahemmin, enkä pelästy. Aina se harha kuitenkin yllättää.
Taustani. Olen ollut synnynnäisesti sairas ja leikkauksella korjattu. Olen siis kulkenut sairaalassa ja lääkäreillä paljon. Kun olin lapsi, lasten kivunlivitystä ei osattu hoitaa, joten minulla on alitajunnassa voimakkaat kipukokemukset ja pelko, joka yrittää pullahtaa pintaa.
Kaikki sairaalaan liittyvä ei ole minun tietoisessa muistissani ja kun saan harhan, luulen hetken olevani lääkärin vastaanotolla. Jostain syystä kuitenkin hallitsen harhani, ja jokin minulle selvittämätön suojamekanismi estää toimintani lamaantumisen. Siis saan pelkän pätkähdyksen.
Sama asia, kuulen joskus jonkin hälyyttimen soivan samalla tavalla. Esim. joskus herään ja luulen herätyskellon soineen. Siis jokin pirinä säpsäyttää minut myös. Ja tällainen voi tapahtua joskus myöskin valveilla ollessanai. Uskon tämän hälyytysäänen liittyvän myöskin sairaalamuistoihin.
Olen tuohonkin tottunut. Se pirinä kestää vain sekuntteja, ja en hermostu, kun ne ovat minulle tapahtuneet niin usein ja alkaneet jo lapsena.
En käytä mielenterveyden palveluja, en syö lääkkeitä olen töissä pätkätyöläinen, minulla on perhettä ja pärjään harhoineni.
Käy täällä
http://www.kolumbus.fi/suomen.moniaaniset.ry/
Ja muista aina että äänet ovat harhoja, äläkä kuuntele niitä, koska silloin vain harhaisuus lisääntyy. Jos menee kovin pahaksi niin psykiatreilta saatavat antipsykootit poistavat äänet.
Kaikki kuulevat ääniä joskus, tyypillisesti nimenomaan väsyneenä tai taustakohinasta (kuten tapauksessasi suihkussa).
Se, että kuulee todella ääniä, joita on vaikea erottaa että oliko ääni todellinen vai ei, niin on aina epänormaalia, liittyy aivojen toimintahäiriöön, joka skitsofreniassa tulee ilmi: kuuloaivokuorelle tulee väärin virtaa, eli hermoimpulsseja, jotka aivot tulkitsevat oikeaksi ääneksi. Antipsykooteilla eli neurolepteillä, joita skitsofrenian hoidossa käytetään, salvataan dopamiinireseptoreja, jolloin aivoissa kulkevan sähkövirran kulkua estetään ja liian herkästi, "itsestään" kulkeva virta estyy, eikä kulje kuuloaivokuorelle eikä ääniä enää kuulu.
Ihan saman laisia kokemuksia minulla. Joskus kuulen aivan kuin katkelmia keskusteluista, välillä miehen, välillä naisen ääniä. Erottuu myös onko ääni vanhan, nuoren tai keski-ikäisen. Useinkaan en kuule lauseita kokonaan, vain katkelmia. Osaan onneksi kuitenkin erottaa omat ajatukseni siitä ajoittaisesta "höpötyksestä".
Oudoimmat kokemukset ovat olleet kuitenkin juuri kuvaamasi kaltaiset hyvin selkeät äänet, joilla selkeä "viesti". Odottaessani ensimmäistä lastani, kuulin hyvin selkeän äänen sanovan ikään kuin korvan vierestä (ei siis pääni sisällä) että "se on tyttö". Koko raskauden aikana en epäillyt hetkeäkään, etteikö "viesti" pitäisi paikkaansa enkä niin ollen yllättynyt, kun tyttö-lapsi syntyi. Se ei tietenkään ole mikään todiste yhtään mistään, sillä mahdollisuudet tyttöön olivat 50-50 ;) Olen kuullut samanlaisia "viestejä" vielä muutamia kertoja, mutta vähemmän tärkeistä asioista. Aina ne ovat pitäneet paikkansa.
En lähde arvailemaan mistä tuollainen johtuu tai mitä se voisi olla. Niin kauan kun äänistä ei ole haittaa, pärjään kyllä niiden kanssa. Ammatti-apua tietenkin voi hakea, jos siltä tuntuu. Kertoisitko sitten, jos ja kun olet saanut apua ja minkä laista? Olen kiinnostunut ilmiöstä. Onkohan meillä paljonkin kohtalontovereita?
Vasta kirjoitettuani viestin, luin ketjun muutkin kirjoitukset. Kiitos vinkistä moniäänisten verkkosivuille.
(saa tottakai vielä vastata)
Joo, hyviä näkökulmia kaikki... En tosin usko että ne johtuivat väsymyksestä, kuten sanoin en ollut silloin väsynyt... ellen sitten jotenkin kroonisesti etten edes huomaa sitä. Minä itse uskon molempiin: Sekä että Saatan olla vähän sekaisin (koska minä tosiaan olen, ainakin jossain määrin, ollut jo kauan.) että yliluonnollisuuksiin. Odotan jatkuvasti tapahtuvaksi jotain maaagista, että minut tullaan hakemaan pois tästä maailmasta jonnekin muualle minne oikeasti kuulun. Rakastan myös kuulla näitä ääniä, alan heti ekaksi kuvitella kaikkea maagista ja toivon sen todeksi, sen tapaista mistä Noita-Nainenkin puhui. En vain halua uskoa että kaikki pysyy näin arkisena ja tylsänä koko elämän, ja uskon vakaasti yliluonnolliseen. Mutta psykologia/psykiatria ja ton kaltaiset uskomukset on pahasti ristiriidoissa toistensa kanssa. Niitä ei voi tutkia samanaikaisesti ja verrata toisiinsa. Jotkut uskoo yhtä toiset toista...
Jos ne siis ovat vain jotain ääniharhoja jotka johtuu heikenneestä mielenterveydestä, minua ei tosiaankaan haittaa ne yhtään. Minusta on kiva olla hullu ja kuulla eri ääniä. Minulle ne ovat "piristystä" tylsään päivään, niitä on kiva tulkita. Saattaisin olla hieman eri mieltä jos alkaisin kuulla jotain tosi negatiivisiä ääniä... mutta en ole viellä niin pitkällä.
että saatana on asettunut ruumiiseesi ja kamppailee nyt hyvän ja pahan itsesi kanssa.
Ikäänkuin sinussa asuisi kaksi puolta, jotka kamppailevat kumpi saa otteen, nuo saatanan kutsuäänet voivat tulla vaikka jonkun musiikillisen kappaleen kesken, ikäänkuin osana laulun tekstejä, kesken normaalin päivän, saatana voi huudella päähäsi kutsuhuutoja mielikuvituksesi merkeissä, kaikki mielikuvitukselliset tapahtumakulut ovat saatanan keksintöjä.
Eli piru on mennyt sinuun.Et voi parantua ellet mene lekurille jutskaamaan.Erityisesti ku olet väsyny nii saatana syöttää pähäs ihmejuttuja!esim. sun lempibändistä ja miten niissä asuu kaks eri puolta.Hyvä ja paha.ja saatanan kautta sä haluut rakastaa just sitä yhtä.
No, just joo.. Toivottavasti on provo, muuten "on nyt niin"-nimimerkki tarttee nopsasti hoitoa.
Tuo itse asiassa kuulostaa siinä mielessä järkevältä että mä voisin tosiaan sanoa että mussa istuu Saatana, tai että mussa kamppailee hyvä ja paha, näin tosiaan on ja mä, siis minä minä joka puhuu nyt, ei tää ruumis, olen ehdottomasti Saatanan puolella. Ja Saatana haluaisinkin olla ja päästä eroon viimeisimmistä "hyvistä" persoonallisuuksista.
Joka tapauksessa, herkullinen tuo sinun kommenttisi.
Minäkin olen ajatellut että joku kutsuu minua, mutta se voi olla kuka tahansa... Saatana ei ainakaan käynyt mielessä.
Oletko ollut tekemisessä laser lamppujen
valokuitu lankojen kanssa!?
itsekin vastausta vailla. ja siellä puolella on myös
muita
että joku on keksinyt yleiskaukosäätimistä sekä kokeilemalla useita ledejä rinnan kytkemällä sekä valovahvistinta käyttämällä saada sinut sekaisin,
meillä päin ainakin liikkuu yksi sellainen ihminen ja on yrittänyt sitä jo jonkin aikaa...
siitä selittyy tuommoiset tunteet ainakin.