Miksi suomen kielessä kirjaimien nimissä käytetään käsittääkseni maailmanmitassa ainutlaatuista käytäntöä eli äs v. muun maailman es, äks v. eks ja niin edelleen. Eli mistä tuo ä-kirjain on noihin otettu?
Puupäävitsimiehet älköön vaivautuko vastaamaan!
Puupäävitsimiehet älköön vaivautuko vastaamaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
>käsittääkseni maailmanmitassa
>ainutlaatuista käytäntöä
X on saksaksi ”iks” eikä ”eks”, joten se siitä ainutlaatuisuudesta.
Koska ymmärtämisessä on kovasti vikaa. Kysymys oli ä-kirjaimen käytöstä. Jos et osaa vastata kysymykseen, niin kaiva raaputa vaikka päätäsi ensin. Ei kannata varoa ettei mene tikkuja kynsien alle, tuska estää tehokkaasti näppäimistön käytön ja me muut säästymmen puupäävitseiltä. Jes!
"X on saksaksi ”iks” eikä ”eks”, joten se siitä ainutlaatuisuudesta."
....näin olla eesti keeleskin.
Äks sopii suomen kieleen. Pitääkö se sen erikoisempaa olla?
Taustalla on ehkä se, että ruotsin kielessä aiemmin äännettiin kirjainten nimissä väljä, ä:tä muistuttava e tai kenties jopa ä. Myös vanhan kirjasuomen oikeinkirjoituksen horjuvuus (ä ~ e) on voinut vaikuttaa asiaan.
Aiheesta on muistaakseni joku kielentutkija kirjoittanut tutkielmankin, mutta enpä saa nyt mieleeni saati käsiini. Muistaakseni se todisteli, että ruotsissa ääntyi aiemmin (lähes) ä, joka myöhemmin muuttui e:ksi, paitsi r:n edellä. Tästä johtuisi, että muutosta ruvettiin matkimaan suomessa: äs > es, mutta muutos ei koskenut är-nimeä kuten ei ruotsissakaan - laskettelemme ärräpäitä, emme "erräpäitä".
Jonkinlainen viittaus asiaan on sivulla
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1002
mutta se ei käsittele kysymystä ä:llisten nimien alkuperästä.