No kertokaa nytten että loppuuko avaruus koskaan, jos loppuu niin mitä tulee sen jälkeen?
Itse ajattelen että sen on päädyttävä joskus.
Itse ajattelen että sen on päädyttävä joskus.
Avaruus galluppi
osallistukaa!
171017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hamsteri juoksee juoksupyörässä ja ihmettelee, että loppuuko tämä polku joskus ja mitä sen jälkeen tulee.
Avaruus on kaareva.
....liittyvistä asioista ei päätetä gallup-tulosten ja toriparlamenttien näkemysten pohjalta. Avaruuden tieteelliset näkökohdat selviävät tieteellisen tutkimuksen tuloksena.
Tiedeyhteisön nykykäsityksen mukaan universumi laajenee lähes ikuisesti, mutta hyvin pitkän ajan kuluessa (> 10 ^100 vuotta - nyt kulunut n. 1,4 x 10 ^10 vuotta) kaikki aine tulee hajoamaan ja häviämään.
ei ole! Ei lopu koskaan eikä ole mitään rajaa mihinkään suuntaan! Ei ole alkua eikä loppua, on vain ikuinen reaktio joka suuntaan! Alut ja loput kuuluvat yksilön näkökulmasta tarkasteltaviin suureisiin. Olisi korkea aika tieteilijöiden mennä "kaiken alun" pohdinnassa eteenpäin ja laskeskella vähän laajemmalti kuin tähän asti. Onhan se tietysti mukava antaa vähemmän ymmärtäville selitys että maailmankaikkeus alkoi tuolloin ja ikä tulee olemaan tämä. Ei vaan vetele todellisen kanssa yksiin.
Luepa tämä kirja:
http://www.like.fi/kauppa/shop/shop_detail2.php?detail_id=736
Siihen on koottu nykytieteen pohjalta yhteenveto siitä, mitä maailmankaikkeudelle tulee tapahtumaan. Perustuu enemmän faktoille kuin sinun "oikaisusi".
jos avaruus laajenee laajenemistaan, ikuisesti, se tulee jäähtymään joskus. Sitä ei pelasta silloin mikään, vaan se lakkaa olemasta lämmin koska aine ei vedä itseään kasaan vaan hajoaa (enkä tarkoita hajoamisella katoamista, vaan partikkelit hajaantuvat toisistaan poispäin ikuisesti)
On kuitenkin todettu että mustat aukotkaan eivät ole ikuisia, eivätkä ne siis ole portteja toisiin ulottuvuuksiin tms. Mustissa aukoissa oleva tiukkaan yhteenpuristunut aine muuttaa muotoaan ja vuotaa lähiavaruuteen ja josta taas joskus muodostuu uusia tähtiä ja uutta elämää. Nämä piiloutuneet aineen lähteet voivat kuitenkin pitkänkin ajan jälkeen synnyttää uusia painovoimakeskuksia, jotka alkavat kerätä läheltä ainetta tähteä varten.
Pelkästään tuon vuoksi en lähtisi sille tielle että väiteltäisiin kolmesta laajentumisen mallista, vaan etsisin mieluumminkin sitä saippuakuplavaahdon muotoa, joka kertoisi siitä kuinka aine on maailmankaikkeuteen jakautunut. Tuo aine muodostaa painovoimakenttiä joiden toiminnasta johtuen kentät sykkivät ja muodostavat uusia painovoimakeskuksia.
Jos taas lähdemme filosofisemmalle puolelle, niin jokainen meistä muodostaa oman laajenevan avaruuden, jonka laajenemisnopeus muodostuu näkyvän valon laajenemisnopeudesta (eli siis valonnopeudesta) Tuo pallo liikkuu siten että keskipisteenä on aina havaitsija. Tässä tapauksessa ei voi siis olla mitattavaa avaruuden laajenemista, vaan havaitsija on aina näkemässä tietyn ajan päähän (ei siis matkan päähän, matka kun vaihtelee kun valon nopeus vaihtelee kaareutumisen ja siroutumisen vuoksi.)
Jos alkaisimme oikeasti puhua siitä kuinka kauaksi näemme, emme voisi kysyjälle sanoa että näen 500 metrin päähän, vaan pitäisi sanoa että näen 0.00000000 jne. sekunnin päähän.
Koska tässä ei ole kuitenkaan kyse siitä että havaitsijan oma silmä katselee jonnekin tietyn ajan päähän, vaan siitä mitä katselijalle tarjotaan, niin siltikin meidän oma havaintokenttämme muuntuu suhteessa siihen missä ja milloin tarkastelemme ympäröivää todellisuuttamme. Tämä tulee hyvin ilmi siinäkin, että kaksi lasta näkevät huoneen keskellä pallon, mutta, se mitä huoneen toisella puolella oleva lapsi näkee, ei ole sama pallo, kuin se mitä huoneen toisella puolella lapsi näkee. He eittämättä tarkastelevat samaa esinettä, mutta tarkasteltava kohde on kuitenkin erilainen.
Ikkunan puolelta palloa tarkasteleva lapsi näkee pallon kirkkaan punaisena, lähes loistavana objektina, kun taas varjoisaa puolta katseleva piltti näkee pallon tummana. Sama juttu on avaruudessa.
Voimme nähdä pallon "kokonaisuudessaan" ainoastaan koska kokemuksemme pallosta ovat pesiytyneet aiemmista kokemuksistamme syvälle mieleemme. Me pystymme muistamaan että pallo voi olla tietyssä valaistuksessa jopa vihreä tai sininen, ja että se tuntuu kädessä pyöreältä muodolta jolle on annettu käsite pallo.
Valtavan kaukana sijaitsevaa tähteä, tai galaksia tarkastellesamme, emme voi nähdä siitä kuin mitättömän pienen osan. viipaletta pienemmän.
Jos tätä kokemustamme miettii, me emme voi sanoa että laajeneeko maailmankaikkeus vai tuleeko se kohti, koska viipalemme on edelleen liian pieni. Meidän matkakenttämme (olisi pitänyt sanoa näkökenttämme, mutta koska valo on yhtäkuin aika, sanon että matkakenttä) on aivan liian pieni siihen että voisimme päätellä pallostamme supistuuko vai laajeneeko se. Väistämätöntä on kuitenkin se, vaikka maailmamme aine puristuisi kokoon, meidän oma havaintomaailmamme laajenisi. Vaikka valo kiertyisi kokoon, niin että koko taivas laajenisi, kun galaksit toisensa perään syöksyisivät tasan sinua ja minua kohti (avaruuden keskipisteet) silti, me emme näkisi ilotulitusta, vaan ainaisesti laajenevan maailmankaikkeuden! Tämä tapahtuisi yksinkertaisesti siksi, että meidän havaintokenttämme ei sallisi meidän nähdä supistuvaa ilmiötä.
Supistuva ilmiö nähdään ainoastaan jos tarkastelemme tapahtumaa ulkopuolelta!
Esimerkiksi mustaanaukkoon pudotessa, on väitelty siitä kuinka ihmisen kroppa venyisi ja yleensä tämä on esitetty siinä mielessä että kroppa tosiaan fyysiesti venyisi ja katkeaisi. Näinhän se ei todellisuudessa tapahtuisi, vaan kyse olisi optisesta harhasta, jonka aiheuttaisi valon taittuminen. Itse aukkoon syöksyvä tuntuisi olonsa ihan normaaliksi ja itsensä normaalin näköiseksi, jos nyt oletetaan että hahmo pysyisi säteilyvuossa hengissä.
itse ajattelen että laajenee koko ajan pallotähdistöjen avulla aivan kui ajatellaan että se laajenis kun galaksit loittenee toisistaan.
piirräppä paperille suorakulmio ja jaa se kekeltä pituussuuntaan 2 osaan, sen jälkeen jaat toisen puolen 3 yhtä suureen osaan ja toisen puolen 2 yhtä suureen osaan.
alla esimerkki, kun en tiedä miten tuon pystyviivan voisi tehdä, korvasin ne I-kirjaimella mutta ne kuvaavat viivoja. nyt sinun tarkoituksesi on vetää viiva jokaisen viivan läpi, mutta sinun tekemäsi viiva ei saa leikata samaa viivaa kuin yhden kerran aloita kuvion ulkopuolelta ja lopeta viivan vetäminen ulkopuolelle mutta muista että jokainen viiva on lävistettävä ja sinun tekemäsi viivan pitää olla yhtenäinen. onnistuu kun oikein yrittää ja hahmottaa asian.
__________________________
I I I
I___________I_____________I
I I I I
I_____I____________I______I
kuviossa tallentamisen jälkeen mutta tarkoitus tuli kait selväksi?
mitä nuo 7 irtonaista I:tä on?
siinä on ekan viivan alla kolmen tolpan kaljaa
ja toisen viivan alla nelosta?
joka ei missään nimessä ole tyhjä. Painovoima vaikuttaa avaruudessa, valo yms. liikkuu, energiaa siirtyy, materiaa siirtyy, uusia alkuaineita syntyy jne...
Täysi tyhjyys taikka "ei mitään" on jotain sellaista, missä ei ole edes em. ilmiöitä. Mahdollisesti avaruuden jälkeen on tällainen tila. Siellä ei ole edes ulottuvuuksia, koska mikään ei ulottaudu sinne. Ulottuvuuskin on ilmiö, joka vaatii materian välistä vuorovaikutusta.
Puhutaan siis siitä onko perusilmiöitä vaiko ei. Perusilmiöt löytyvät ainakin avaruudesta ja mahdollisesti eivät avaruuden jälkeen.
(Taikka sitten ei... Harvempi siellä on käynyt katsomassa)
"Puhutaan siis siitä onko perusilmiöitä vaiko ei. Perusilmiöt löytyvät ainakin avaruudesta ja mahdollisesti eivät avaruuden jälkeen."
Tai sitten avaruuden jälkeen tulee erilaiset perusilmiöt, joihin liittyy meille vieraat fysiikanlait.
"(Taikka sitten ei... Harvempi siellä on käynyt katsomassa)"
Niinpä, saamme alkeellisilla mittalaitteillamme (hiukkaskiihdyttimet, teleskoopit, jne.) havaintoja ainoastaan omasta avaruudestamme.
on valttia heillä kun omaksuu sen että näin on nyt eikä se voi muuksi muuttua! Muutamat täällä ovat sivunneet oikean ajattelun mallia, eli kaikki mitä on "todistettu", koskee pientä osaa, jonka voimme singnaaleillamme jotenkin hahmottaa. Hölmö se luulee kaiken rajoittuvan siihen. Tuntemamme ulottuvuuden jälkeen on loputon määrä jatkuvaa reaktiota, jonka seurausta mekin olemme lähiavaruuksinemme. Ajatelkaapa että tuntemamme "maailmankaikkeuden" ulkopuolella on samaa vaihtelevaa kertymää niin loputtomasti että sitä ei voi millään luvulla ilmaista. Silloin olette jo kässänneet perusajatuksen, mikä jossain vaiheessa myös tulee alun ja lopun määritelmäksi. Eli ei ole väitettyä alkua tai loppua.
Mulla menee ainaki pää sekasin kun alan miettimään tollasia. :D ois kyllä hauska tietää mihin se loppuu jos ny loppuu, täytyyhä sen johonki loppua, vai..?
joka jatkuu äärettömiin. Tiiliseinän takana asuu muurari, sillä on vaimo, kaksi lasta ja seefferi. Niin se on.
Kysymyksesi ongelma on sanassa "loppuu".
Jos ajatellaan loppuminen samoin kuin ilmaisussa: tie loppuu mereen, silloin voidaan sanoa, että avaruus loppuu niin ja niin monen valovuoden päässä meistä.
Jos taas ajatellaan loppumista samoin kuin ilmaisussa: elämän loppuminen, niin silloin vastaus on, ettei lopu. Avaruus jatkuu ajallisesti ilmeisesti ikuisesti.
Avaruudessa tämä ajallinen ikuisuus tulee lähelle etäisyyden käsitettä. Jos pyrkisimme saavuttamaan avaruuden reunan (jonka toisella puolella ei siis ole mitään, ei edes aikaa), emme koskaan voisi sitä saavuttaa. Äärimmäisessäkin nopeudessa avaruuden reuna liikkuisi yhtä nopeasti kuin me eteenpäin. Siinä mielessä avaruus on myös maantieteellisesti loputon.
Voimme kuitenkin ajatella yhtä hetkeä, vaikka juuri tätä, ja silloin voimme sanoa, minkä kokoinen avaruus on ja kuinka kaukana on sen reuna. ( Ongelmana on "tämän hetken" määrittely. Onko "tämä hetki" se maailmankaikkeus, jonka me näemme tällä hetkellä? Jos näin sovitaan, tuo avaruuden reuna on siis olemassa.)
Noissa vastauksissa on kaikenlaista avaruuden kaareutumisesta jne. Nämä ovat totta, mutta niillä ei ole merkitystä hyvän kysymyksesi vastaukseen. Kyllä kaarevalla tai neliuloitteisella kappaleella on alku ja loppu. Avaruudessa kyse on sen jatkuvasta laajenemisesta ja toisaalta sen reunan saavuttamattomuudesta.
Avaruudella tarkoitetaan tässä koko maailmankaikkeuttamme. Kysymys avaruuden toisella puolella olevasta on silloin kysymys maailmankaikkeuden toisella puolella olemisesta. Saattaa olla muita maailmankaikkeuksia, joissa kaikki luonnonlait ja aine tai energia on aivan toisin, mutta tässä maailmankaikkeudessa sellaista ei ole.