Edellä mainittu sanoi mitä halusi eikä saivarrellut ei nöyristellyt. Hänellä oli tietääkseni aivan oma ajattelukyky, ei matkinut toisten sanontoja ei kopioinut toisten tekstejä.
Mistä me saamme Suomeen oman Nietzschen, idiotismi on mennyt jo liian pitkälle eikä se hyvää tiedä kenellekään. Ne vain lisääntyvät päivä päivältä samaan tahtiin kun älykkäät toppuuttelevat, haluavat kehittää itseään. Pian saamme huomata että älykkäät ovat kuolleet sukupuuttoon.
Pitäisi tulla henkilö joka sanoisi suorat sanat koska mitkään lällyttelyt eivät enää auta.
Mistä me saamme Suomeen oman Nietzschen, idiotismi on mennyt jo liian pitkälle eikä se hyvää tiedä kenellekään. Ne vain lisääntyvät päivä päivältä samaan tahtiin kun älykkäät toppuuttelevat, haluavat kehittää itseään. Pian saamme huomata että älykkäät ovat kuolleet sukupuuttoon.
Pitäisi tulla henkilö joka sanoisi suorat sanat koska mitkään lällyttelyt eivät enää auta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuotanto, jos se eksplikoitasiin, niin paljonkohan jäisi jäljelle? Veikkaan että ei kovinkaan paljon.
filosofian kanssa puuhastelevia huolestuttaa enemmän se , että kaikki lainaukset ja apriorit on pudoteltu tekstin sekaan riittävän tyylikkäästi, kuin itse sisältö.
New York Timesissä julkaistiin kerran paljon kiitelty filosofinen kirjoitus, joka oli tietysti loistavasti kirjoitettu kaikkien filosofian sääntöjen mukaaan.
Myöhemmin kuitenkin selvisi että lainaukset ja muu tarpeellinen tilpehööri sekä kirjoitustyyli oli valittu harkiten. Kirjoittaja kertoi että hän oli tehnyt kokeen menisikö sellainen teksti läpi mikä ei sano mitään , missä ei ole mitään sisältöä , kunhan tyyli ja tapa joka tieteelliseen kirjoituksen kuuluu olisi moitteeton. Ja niinhän siinä kävi. Hyvin kirjoitettu teksti jossa siteraattiin ketä kuuluukin siteerata vailla mitään sisältöa upposi lukijoihin kuin häkä.
Tämä kertoo kärjistyneesti miten filosofia tai tiede käyttävät omaa kieltään ja miten muoto voi saada tärkeämmän aseman kuin sisältö. Fiksun vaikutelman voi tehdä tai luulla tekevänsä kun ripottelee Baudrillardit, Deleuzet ja Derridat ym riittävän fiksusti sopiviin tai epätavallisiin asiayhteyksiin.
Samalla se on esimerkki siitä mitä yliopisto opettaa. Se opettaa sujuvasti lainaamaan. Pelkästään tälläisella lainaustaidolla voi ihan hyvin tehdä kelpo uran. Mielestäni vieläkin akateemiseti arvostetaan liikaa tätä kopiointi taitoa. Omaa ajattelua ei oikeastaan arvosteta lainkaan ja siksi sitä niin harvoin akateemisissa piireissä esiintyykin.
oli kuulemma psykopaatti...
Ja aika mukavassa mallissa asiat kuitenkin ovat täällä suomessa lällyttelylläkin...