Alkuräjähdys ja aika

joka perustuu materiaan, atomeihin ja niiden vuorovaikutuksiin sekä toimintaan.

Aika on määritelty maapallolla olevan moinimutkaisen atomin avulla (taikka muualla vastaavassa tilassa olevan atomin avulla):

http://en.wikipedia.org/wiki/Second

http://en.wikipedia.org/wiki/Caesium

Alkuaineet syntyvät tähdissä ja tarvitsevat aikaa kehittyäkseen. Vety ja kehittyneemmät aineet. Seuraavassa tähtien toiminnasta:

http://www.youtube.com/watch?v=ZUnLhpKuovg

http://www.youtube.com/watch?v=_ZupGmBD78U

http://www.youtube.com/watch?v=W8iayKoylPg

http://www.youtube.com/watch?v=Bzzn_qwxk8s&mode=related&search=

http://www.youtube.com/watch?v=cOUJkCgWNxs

Vastaavasti voidaan vaikka kysyä: Onko olemassa liikennerikkomusta, jollei ole koko maapalloa, maanteitä eikä ihmiskuntaa? Sehän voidaan silti määritellä, vaikkei sitä olisi olemassa taikka sellainen olisi mahdottomuus. Onko siis aikaa ennen materiaa on enemmän taikka vähemmän makuasia. Voidaanhan silti määritellä tapahtumille kestoaikoja, vaikka sen mittausväline olisi poissa toiminnasta.

Stephen Hawking on tutkinut singulariteettiä ja hänellä on ajatuksia sellaisesta ja ajasta yleensäkin:

http://de.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking

http://dispatch.opac.d-nb.de/DB=4.1/REL?PPN=118761285

http://www.hawking.org.uk/pdf/bot.pdf

Mutta ei näissäkään varsinaisesti mitenkään suoraan pystytä todistamaan erilaisia väittämiä singulariteetistä, niitä vain heitellään perustuen joihinkin oletuksiin ja trendeihin.

---

Periaatteessa joku voi sanoa, että ajattomuus kesti 2 tuntia ja sen jälkeen tapahtui alkuräjähdys. Kukaan ei ainakaan mene tarkistamaan sitä.

Alkuräjähdyksellä tarkoitetaan tapahtumaa, jossa syntyi paitsi materia ja energia, myös niitä säätelevät luonnonlait. Näihin kuuluu aika sellaisena kuin me sen käsitämme. Joten tämä meidän aikamme syntyi myös silloin.

Alkuräjähdys ei siis ole pelkästään mikään aineen räjähdys tai synty, vaan kaiken alku. Jos taas sovittaisiin alkuräjähdys tyhjässä avaruudessa tapahtuvaksi materian yht'äkkiseksi synnyksi, olisi tietenkin aika ollut olemassa sitä ennenkin, koska aika ei ole materiasta aiheutuva ominaisuus. Tällaista tapahtumaa ei alkuräjähdyksellä kuitenkaan tarkoiteta.

Aikaa ei siis ollut ennen alkuräjähdystä johtuen alkuräjähdyksen määritelmästä. Se, miksi alkuräjähdystä pidetään todennäköisenä ja, miksi se käsitetään tällaisena kaiken alkuna, on jo pidemmän perustelun paikka.

Tuo väite osoittaa vain eräiden tutkijoiden rajoittuneisuutta. Totta kai ennen alkuräjähdystä oli aikaa.

Aika on tila, aika on matka.

Yleensä matkaa mietitään pituutena ja matka jaetaan jonkinlaisiin pituuden yksiköihin, mutta tämä on täysin väärä olettamus. Aika on ainoastaan matka.

Jos oikein lähdemme hiuksia halkomaan, niin esimerkiksi 500 metriä, ei ole oikeasti viiden sadan metrin matka, vaan matka jonka valo kulkee 500 metrissä, eli aika.

Tuon vuoksi emme voi ajatella että aikaa olisi ollut olemassa alkuräjähdystä edeltävänä aikana, koska silloin tila oli yksi singulariteetti, eli ajan piste jolla ei ole minkäänlaista ulottuvuutta.

Jos joku olikin tarkastelemassa alkuräjähdystä ulkoakäsin, hän ei ole sen laajenemista (eli räjähdystä) nähnyt, koska silloin hänen olisi täytynyt olla meidän ulottuvuudessa, eli tilassa.

Samoin, hän ei ole voinut edes tarkastella alkupistettä, koska sillä pisteellä ei ole ollut tilavuutta josta olisi voinut jotain näkyä. Tuo estää siis sen että aika olisi ollut mitattavissa, eli olemassa, ennen alkuräjähdyksen hetkeä.

Yleensä avaruus ajatellaan kuplana. Me olemme sen kuplan sisällä, emmekä me voi nähdä siitä ulos. Se on täydellisen mahdotonta. Kukaan ei myöskään voi nähdä meidän kuplamme sisään, koska he eivät kuulu tähän meidän "ulottuvuuteen". Tämän vuoksi se ulkopuolinen tarkkailija johon äsken viittasin, ei voi siis tietää onko meidän kuplassa alkuräjähdys tapahtunut vai ei, eikä hän voi nähdä koko kuplaakaan. Toisinsanoen, hänelle on olemassa täysin erilaiset fysiikan lait kuin meidän kuplassamme on.

Valitettavasti hyvin useat fyysikotkaan eivät tuota mekanismia ymmärrä, ja menevät sen vuoksi olettamuksissaan todella pitkälle ja todella väärään. Koko asia on yleensä filosofinen ongelma kuin varsinaisesti fysikaalinen, joskin useat fyysikot pyrkivät fysiikan kokeilla todistaa tuon filosofisen mallin paikkansapitävyyttä.

Niin ja vielä se pitää tarkentaa, että kun ihminen liikkuu ympärillään laajenevan avaruuskuplan sisällä, hän koko ajan kuljettaa kuplaansa mukanaan. Tämän vuoksi on väärin ajatella että kuplan reuna tulisi joskus vastaan. Tuo maailman reuna-ajattelu tulee pelkästään siitä että ihmiset yleensä ajattelevat matkaa pelkkänä pituutena, eivätkä aikana. Koska ihminen kulkee oman kuplan kanssa ympäri galaksia, hän ei kulje matkaa, vaan aikaa pitkin. Tämän vuoksi onkin esitetty paremmin kuvaava teoria maailmankaikkeudesta, eli siis se että maailmankaikkeus olisi säie tai levy tms.

Itseasiassa se mikä todistaa sen että matka tulisi ajatella aina aikana, on punasiirtymä. Kun galaksi loittonee meistä, sen lähettämän säteilyn taajuus pitenee, eli säteily siirtyy punaiseen päin. Tämä merkitsee sitä, että galaksi yrittää meidän näkökulmasta hidastaa aikaa. Menneisyyteen ei voida kuitenkaan matkata, koska me emme voi hypätä punasiirtymän yli, niin että kulkisimme valoa nopeammin. Periaatteessa jos olisi tilanne että kulkisimme valoa nopeammin, me emme voisi kulkea menneisyyteen, koska kohteemme koko ajan loittonisi meistä! Sitten kun taas kulkisimme kohdetta kohden, säteily siirtyisi siniseen päin, eli aikamme nopeutuisivat.

Sinisiirtymä toimii ihan samalla tavoin. Eli lähestyvä galaksi yrittää pyrkiä meidän näkökulmasta nopeammin tulevaisuutta kohden. Lähestyvän galaksin asukkaiden mielestä mekin yritämme mennä tulevaisuutta kohden. Tämäkään ei kuitenkaan mahdollista aikamatkailua, koska me olisimme kuitenkin samassa hetkessä, kun galaksimme kohtaisivat.

Todella mielenkiintoista on kuitenkin se, että ajassa, vauhdikkaammin etenevä kappale itseasiassa hidastuu. Kun se oikea hidastelija nopeutuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että ajan hidastumista tai nopeutumista huomaisi kumpikaan omassa nopeudessa matkustava, koska aika kulkee edelleenkin heidän omassa kokemusavaruudessaan täysin yhtänopeaa kuin aina ennenkin.

Juuri tuo ero estää meitä käyttämästä sitä kuplamallia jota esitin, siis siinä mielessä käyttämästä että ajattelisimme kuplamme olevan jollain tavalla äärellinen ja paikallaan pysyvä.