Olin varma siitä, että hän olisi vaarallinen henkilö lähimmäisilleen.
Siksi kannatin kiduttamista.
Ja kun hän teki pahaa lähimmäiselleen, kannatin hänen tappamistaan, jottei hän enää vahingoittaisi toisia. Ja siksi kannatan pahojen ihmisten kiduttamista edelleen.
Tapaukset saavat minut varmaksi asiani oikeutuksesta.
Mutta kun kidutettu ihminen ei olekaan niin paha ihminen kuin vuosia oletin, niin missä on kidutuksen oikeutus.
Täytyykö minun määritellä uudestaan hyvän ja pahan välinen raja ?
(Miksei oikeuslaitos voi toimia kansan tahdon mukaisesti ? Onko todella niin, että jokaisella kansalaisella onkin aina oma lehmä ojassa jokaisessa tuomiossa ?)
Olenko ollut varma aikaisemmin vai erehtynyt raskaasti ?
(Jos erehdyin kerran, niin mikä takaa, etten erehtyisi uudelleen ? Onko olemassakaan parempaa menetelmää kuin vuosien tarkkailu pahan ihmisen lähipiirissä ? Jos jatkan kuten ennenkin erehtymisen jälkeen, niin mitä se kertoo minusta itsestäni ? Petänkö vain itseäni ja muita ?)
Milloin ihminen on paha tai on leimattu niin pahaksi, että hänet voidaan tappaa ?
(Kauanko ihmistä voidaan syyttää pahan tekemisestä ilman, että tehdään oikeutta ? Onko jatkuvan syyttämisen tarkoituksena vain toimia jälkikäteen oikeutettuna perusteluna tappamisen tullessa kyseeseen ?)
Kuka päättää oikeutetusta tappamisesta ja missä vaiheessa ?
(Jos pahempi ihminen jää henkiin vankilaan ja vähemmän pahempi tapetaan, niin missä on oikeus ? Milloin ihminen on ylittänyt pahuuden rajan eli kuinka paljon pahuuden on vaikutettava toiseen ihmiseen, että tappaminen on perusteltua ? Jos pahat ihmiset eivät tiedä tekojensa johtavan kuolemaan, niin onko syy oikeuslaitoksen vai ihmisten kyvyttömyyden tarkastella juridisia kysymyksiä tekojensa hetkellä ?)
Tarvitaanko päätökseen tappamisesta järkeä ja tunnetta yhtä paljon ?
(Sekoitanko oikeudenmukaisuuteen omat etuni, subjektiiviset tunteeni ja rajallisen näkemykseni ?)
Mitä laki sanoo salamurhaamisesta ?
(Jos lopulta päätän tappaa ihmisen ja teen sen salaa rikkoen lakia, niin missä on oikeus ? Ovatko kaikki perusteluni sormien välistä valuvaa hiekkaa ?
Tiedän, että pahojenkin ihmisten kiduttaminen on lainvastaista ja voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, mutta se lieventää omaa ja lähimmäisteni pelkoa, joten tämän tunteen vuoksi olen valmis hylkäämään järkiperäiset selitykset laista, ihmisoikeuksista ja elämän kunnioittamisesta.
Onneksi on olemassa ihmisoikeusjärjestöjä, jotka valvovat, että ihmisiä ei voi kiduttaa vuosia ilman oikeutta. Tai ainakin niiden velvollisuus on puuttua jokaiseen vuosia kestäneeseen ihmisoikeusloukkaukseen, jossa monet ihmiset ovat tietoisia maan lakien räikeästä rikkomisesta. Niin luulen.
Siksi kannatin kiduttamista.
Ja kun hän teki pahaa lähimmäiselleen, kannatin hänen tappamistaan, jottei hän enää vahingoittaisi toisia. Ja siksi kannatan pahojen ihmisten kiduttamista edelleen.
Tapaukset saavat minut varmaksi asiani oikeutuksesta.
Mutta kun kidutettu ihminen ei olekaan niin paha ihminen kuin vuosia oletin, niin missä on kidutuksen oikeutus.
Täytyykö minun määritellä uudestaan hyvän ja pahan välinen raja ?
(Miksei oikeuslaitos voi toimia kansan tahdon mukaisesti ? Onko todella niin, että jokaisella kansalaisella onkin aina oma lehmä ojassa jokaisessa tuomiossa ?)
Olenko ollut varma aikaisemmin vai erehtynyt raskaasti ?
(Jos erehdyin kerran, niin mikä takaa, etten erehtyisi uudelleen ? Onko olemassakaan parempaa menetelmää kuin vuosien tarkkailu pahan ihmisen lähipiirissä ? Jos jatkan kuten ennenkin erehtymisen jälkeen, niin mitä se kertoo minusta itsestäni ? Petänkö vain itseäni ja muita ?)
Milloin ihminen on paha tai on leimattu niin pahaksi, että hänet voidaan tappaa ?
(Kauanko ihmistä voidaan syyttää pahan tekemisestä ilman, että tehdään oikeutta ? Onko jatkuvan syyttämisen tarkoituksena vain toimia jälkikäteen oikeutettuna perusteluna tappamisen tullessa kyseeseen ?)
Kuka päättää oikeutetusta tappamisesta ja missä vaiheessa ?
(Jos pahempi ihminen jää henkiin vankilaan ja vähemmän pahempi tapetaan, niin missä on oikeus ? Milloin ihminen on ylittänyt pahuuden rajan eli kuinka paljon pahuuden on vaikutettava toiseen ihmiseen, että tappaminen on perusteltua ? Jos pahat ihmiset eivät tiedä tekojensa johtavan kuolemaan, niin onko syy oikeuslaitoksen vai ihmisten kyvyttömyyden tarkastella juridisia kysymyksiä tekojensa hetkellä ?)
Tarvitaanko päätökseen tappamisesta järkeä ja tunnetta yhtä paljon ?
(Sekoitanko oikeudenmukaisuuteen omat etuni, subjektiiviset tunteeni ja rajallisen näkemykseni ?)
Mitä laki sanoo salamurhaamisesta ?
(Jos lopulta päätän tappaa ihmisen ja teen sen salaa rikkoen lakia, niin missä on oikeus ? Ovatko kaikki perusteluni sormien välistä valuvaa hiekkaa ?
Tiedän, että pahojenkin ihmisten kiduttaminen on lainvastaista ja voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, mutta se lieventää omaa ja lähimmäisteni pelkoa, joten tämän tunteen vuoksi olen valmis hylkäämään järkiperäiset selitykset laista, ihmisoikeuksista ja elämän kunnioittamisesta.
Onneksi on olemassa ihmisoikeusjärjestöjä, jotka valvovat, että ihmisiä ei voi kiduttaa vuosia ilman oikeutta. Tai ainakin niiden velvollisuus on puuttua jokaiseen vuosia kestäneeseen ihmisoikeusloukkaukseen, jossa monet ihmiset ovat tietoisia maan lakien räikeästä rikkomisesta. Niin luulen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä kirjoitatko todellisesta tilanteesta vaiko vain dilemmasta, jonka äärelle olet ajautunut ajattelussasi. Toivottavasti puhut jälkimmäisestä.
Ensinnäkin, kiduttamisen kannattaminen on äärimmäisen vaikeaa oikeuttaa. Onko siitä keskusteleminen edes mielekästä? Sanoisin ettei. Mikäli väkivaltaa oikeutetaan edeltävällä väkivallalla, oikeuttaako se väkivaltaa edelleen? Kidutetaanko kiduttajia kiduttamisen vuoksi?
Kysyt täytyykö sinun uudestaan henkilökohtaisesti määritellä hyvän ja pahan välinen raja. On ilmiselvää, että jokaisen on luotava itselleen käsitteistö siitä, mikä on hyvää ja oikein ja toisaalta pahaa ja väärin. Jo Tuomas Akvinolainen oli sitä mieltä, että lait tulee säätää siten, että ne heijastelevat yhteisön arvoja (moraalia). Myöhemmin tämä varmaankin rantautui myös Suomeen saksalaisten oikeuspositiivikkojen ajatusten kautta. Suomessa siis lakien tulisi heijastella yhteiskunnan moraalia, ongelmana tässä vain on omankin yhteiskuntamme arvojen moninaisuus. Siinä missä toisille vaikkapa homoparien adoptio-oikeus on yksinkertaisesti mahdoton ajatus, on sen epääminen toisista ihmisoikeusloukkaus. Saman arvovalinnan kohdalle joudutaan lähestulkoon kaikissa oikeudellisissa kysymyksissä.
Erehtyminen on aina mahdollista, eikä täyttä varmuutta koskaan voida saada. Siksi olisikin ehkä mielekkäämpää puhua siitä, ettei vastakkaiselle (syyttömyyttä puolustavalle) näkemykselle löydy perusteita kuin siitä miten varma olet syyllisyydestä. Mitä toisen ihmisen tappamiseen tulee, ei se ole missään tilanteessa oikeutettua. Mikäli itselleen oikeuttaa tappamisen, tulee se oikeuttaa myös muille. Mikäli tappaminen arvotetaan ja oikeutaan vain tiettyjen pahaksi katsottujen tekojen seuraantona, kuka määrittelee tällaiset teot? Tappamisen mielettömyys on sen asteista, ettei sitä voida oikeuttaa.
Sitten hieman etäälle filosofiasta menevä kysymys siitä mitä laki sanoo salamurhaamisesta. No, tokkopa edellä kirjoitetun jälkeen on kellekään epäselvää mitä se sanoo: murha on murha, tehty salassa tai ei. Samoin tappo on tappo, surma on surma. Ei asian (kuviteltu) piilottaminen muilta muuta teon luonnetta. Niin, ja eihän teon arvoa voi määrittää se, millaisia seuraantoja siitä tulee. Vaikka uskoisikin tällaiseen konsekventialismiin, tuskin sillä silti kenenkään murhaamista voisi oikeuttaa...
Maailma on vahvojen runkkuhuora. Se nyt vaan menee niin että se jolla on voima ja valta päättää mitä tehdään, kenelle tehdään ja mihin reikään.
Tässä suhteessa järki ei voi kapinoida paitsi tulemalla itse mestaajan mestaajaksi. Eli siis: Jos kokee tarvetta pohdiskella näitä juttuja silloin pitäisi olla todella matala kynnys tarttua sapeliin tai kiikarikivääriin. Muuten se mihin johtopäätös velvoittaa muuttuu paskaksi.
Unabomber oli tienraivaaja.
http://cuttingedgefinland.tripod.com/Yst4.html
Unabomber on feikki.
laillisesti. Samoin rauhan aikana äärimmäisissä hätävarjelutilanteissa. Ei ihmistä voi tuomita sillä perusteella, että hän on "paha", vaan vaaditaan myös jokin laiton teko. Millä perusteella katsot, että voisit ottaa lain omiin käsiisi? Koetko, että et pysty näyttämään toteen yksittäisen ihmisen "pahuutta" eli nostamaan oikeusjuttua vai pelkäätö oikeusjutun seurauksia?