Kumpi on suurempi totuus. Tämä materiaalinen maailmamme vai antimateriaaliset ajatuksemme ja mielikuvitus? Voiko mielikuvituksella luoda suuremman totuuden kuin tämä maailma tarjoaa?
Kumpi todellisempi?
pohtija^^
7438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>>Kumpi on suurempi totuus. Tämä materiaalinen maailmamme vai antimateriaaliset ajatuksemme ja mielikuvitus?>>
Ajatukset ja mielikuvitus ovat ainetta tai vähintäänkin aineen ominaisuus. Taitavat kuitenkin kummatkin viitata samaa asiaa.
>>Voiko mielikuvituksella luoda suuremman totuuden kuin tämä maailma tarjoaa?>>
Mielikuvitus on osa tätä maailmaa. Itse kuitenkin käsitän, että maailma(nkaikkeus) pyrkii tutkimaan omaa tarkoitustaan ja itseään muutenkin tietoisuuden avulla. Maailmankaikkeus "mietiskelee" ja luo näin mahdollisuuden tietoisuudelle. Tietoisuus on sitä kun maailmankaikkeus ajattelee. Tämän ajattelun mahdollistaa sama seikka, kuin meilläkin eli elottoman aineen liike. Maailma ei kuitenkaan kykene ajattelemaan asioita, jotka eivät ole osana sen omia luonnonlakeja, kuten emme me ihmisetkään kykene ajattelemaan asioita, joita meidän aivomme ei kykene ymmärtämään. Me ihmiset olemme olentoja, jotka oppivat asioita matkimalla, kuten apinatkin.
Maailma ei siis kykene tutkimaan itseään, ilman järjellistä ajattelua ( kuten eivät ihmisetkään ) ja sen takia meillä on tietoisuus, koska maailma ajattelee. Meidän tietoisuus taas mahdollistaa maailmankaikkeuden oppimisen/matkimisen/tutkimisen. Emme kykene ajattelemaan/tutkimaan sellaisia asioita, jotka ylittävät aivojemme tietotason. Ainoa keino on yhdistellä asioita, mutta nekään eivät anna välttämättä varmoja teorioita. Jos me kohtaamme uuden seikan maailmankaikkeudessamme kykenemme tutkimaan/käsittämään sen vasta silloin. Emme voi tutkia uutta tosiseikkaa maailmassamme, jollemme ole sitä ensin löytäneet.
Lyhyesti: Elämme maailmankaikkeuden armoilla ja vain sitä tutkien voimme luoda mielikuvituksemme kanssa totuutta ja teorioita muutenkin.
maailmankaikkeus olemassa jos ei olisi ihmistä tai muu sitä toteamassa ja sen olemassaoloa todistamassa ?
Olettakaamme siis ettei tietoisuutta ole olemassa. Tietoisuus on kuitenkin evoluution tulosta ja saattaa olla jopa aineen ominaisuus.
Evoluutiolla ei ole olemassa mitään määränpäätä, mutta jos evoluutiolle asetetaan rajaksi, ettei se kykene luomaan älykkäitä tietoisia olentoja, niin se kumoaa koko evoluutioteorian. Elämä ja evoluutio ovat elottoman aineen liikkeestä aiheutuvaa, joten jos elämää ja evoluutiota ei olisi olemassa tuskinpa olisi mitään ainettakaan olemassa. Täten siis olisi pelkkää arkikielessämme kutsumaamme tyhjyyttä, mutta koska sen tila pysyy samana ilman ainetta niin se on olemassa.
Maailmankaikkeus ja meidän arkikielemme tyhjyys saattavat olla erillaisia asioita tai sitten samanlaisia. Siitä minulla ei ole selvää kantaa. Käsitän kuitenkin maailmankaikkeuden sisältävän ainetta ja siten me kykenemme antamaan sille itse nimen maailmankaikkeus. Ilman ainetta nimeä ei olisi, joten arkikielemme tyhjyys ei ole maailmankaikkeus, koska olemassaolo vaatii ettei ainetta ole. Maailmankaikkeus siis ei olisi olemassa. Selvää kantaa minulla ei kuitenkaan ole asiasta.
Nyt on, kuten otsikossakin lupailin, menneet puurot ja vellit sekaisin. Ei ole mielekästä vastata filosofiseen kysymykseen käyttämällä havaintoja joita kuvitellusti absoluuttinen luonnontiede tarjoaa. Ensinnäkin, on täysin mielekästä kysyä, etteivätkö uskomuksesi (tietosi muussa kuin filosofisessa merkityksessä) olisi vain omaa kuvitelmaasi? Tiedätkö edes itse ajattelevasi vai olevasi vaikkapa vain sen kuuluisan koneen vanki? Siten evoluutiolla ei ole mielekästä argumentoida puhuttaessa ajattelusta. Olemmeko ainetta vai emme, tuskin on sekään kysymys johon voimme vastata.
Russel muistaakseni esittää varsin hyvän kysymyksen: jos suljet silmäsi, tiedätkö työpöydän olevan edessäsi jollet sitä tunne tai koske millään tavoin? Et voi vastata tähän absoluuttisesti tietäväsi, sillä mikäli tekisit näin, valehtelisit. Voit kuitenkin sanoa, arkipäiväisesti, sen olevan paikallaan. Muistaakseni tätä Russel kutsui nimellä fysikaalinen avaruus (voin olla ihan väärässä, kovasti aikaa viime lukemasta). Tätä kautta voimme palauttaa keskustelun aineeseen, mutta tämä poikkeama on syytä pitää mielessä kaikissa vastauksissa.
Jos siis annamme maailmankaikkeudelle äärettömän laajenemisen, silloinhan olemme jo asettaneet sille rajan, ääret. Tällöin rajana vain on nähtävä ehkä enemmänkin se sanallinen taso, jota sille tarjoamme kuin jokin mitattavissa oleva suurre. Jokainen meistä kykenee varmasti ajattelemaan tätä rajaa kauemmas. On helppo kysyä: mitä on äärettömän ulkopuolella? Vastauksia luonnontieteen materiaalisessa merkityksessä emme kykene antamaan, mutta mikäli sanoisin siellä olevan sinisiä ja punaisia hattivatteja, olisin mielessäni projisoinut tällaisia olentoja materiaa laajemmalle, enkös?
sillä myös värittömät valot noudattavat ikuista
luonnonlakia
paino g = tiheys g/m3 x tilavuus m3
Sen sijaan mielikuvitus on vain materiaalisen
taiteen tyyli,minkä pohjalle ei voi rakentaa
sielunlain takia tieteellisiä totuuksia.Siis
vain rahanahne tyhmä ajattelee muka sydämellään.
Nyt ollaan lähellä totuutta. Tyhmä koyhä ihminen luulee ajattelevansa sydämmellä. Vain raha, valta ja arvostus ovat merkityksellisiä.
sen lisäksi samaa paskaläjää ollaan kaikki: tyhmät, viisaat, köyhät ja rikkaat.