miten lausutaan

O weh, wie wenig Schnee!
= Oo vee, vii veenih šnee!

Sikäli kuin sana on aitoa saksaa (kuten esim. sana Schnee), siinä olevat e:t ääntyvät e:nä: Šnee. Saksan puhekielessä kuulee nykyisin paljon myös englantilaislainoja, jotka äännetään englantilaisittain.

Vokaalin jäljessä oleva h saa vokaalin ääntymään pitkänä: weh => ”vee”, Wehmut = ”veemuut”.

Diftongi 'ie' ääntyy kuten 'ii': Sie => ”Žii” (Ž = soinnillinen s-kirjain).

Diftongi 'ei' ääntyy kuten 'ai': mein => ”main”.

”Der hinterlistige Heinrich

Die Mutter sprach: »O Heinrich mein!
Nimm diese Brezen, sie sei dein!«

Der böse Heinrich denkt sich gleich:
»Jetzt fang ich Gänse auf dem Teich.«

Ein junges Gänslein schwamm ans Land,
Schwapp! hat es Heinrich in der Hand.

Es schreit und zappelt fürchterlich;
Die Alten sind ganz außer sich.

Jetzt faßt die Gans den Heinrich an,
Wo sie zunächst ihn fassen kann.

Der Heinrich fällt auf seinen Rücken;
Am Ohr tun ihn die Gänse zwicken.

Sie fliegen dann, - o weh, o weh!
Mit Heinrich fort und in die Höh.

Hoch über seiner Mutter Haus,
Da lassen sie den Heinrich aus.”

http://gutenberg.spiegel.de/wbusch/hinterl/hinterl.htm

Saksan vokaalit muistuttavat suomen vokaaleja, mutta etenkin lyhyet keskivokaalit ovat hieman suppeampia. Siksi esimerkiksi lyhyt e voi kuulostaa hieman i-mäiseltä ja lyhyt ö y-mäiseltä suomalaisen korvassa. Ääntämys on kuitenkin suomalaista lähellä, eikä englannin tapaista. Voi siis karkeasti sanoa, että vokaalit lausutaan, kuten kirjoitetaan.

Vokaalin jälkeen h-kirjain on pitkän vokaalin merkki, eikä sitä silloin äännetä. Weh on siis [vee].