En pysty välillä iltaisin saamaan pahoja ajatuksia pois mielestä. Näen niissä rakkaimmilleni aiheutuvan kidutusta ja kaikkea kamalaa. Sitten syytän ja vihaan itseäni, että miksi mietin tuommoista kamalaa?
Mikähän minulla on?
Lapsena minulla oli nukkumisvaikeuksia jopa teini-ikään asti, irrationaalisia pelkotiloja. Muistan, että jos jäin yksin kotiin, hain keittiöstä ison veitsen ja kiersin koko ison talomme läpi etsien "mörköjä". Itse uskon, että johtui siitä kun lapsena tuli katsottua kauhuelokuvia liikaa ja varmaan niistä sai jotain "traumoja".
Vanhempani ovat nykyään aika sairaita fyysisesti, huoli heistä on kova. Muuten elämäni on onnellista, olen naimisissa ja kaikki hyvin.
Mikähän minun pääni valtaa iltaisin? Osaako joku auttaa. Tämä aiheuttaa itsevihaa, en saisi ajatella tuollaisia itkettäviä asioita.
Mikähän minulla on?
Lapsena minulla oli nukkumisvaikeuksia jopa teini-ikään asti, irrationaalisia pelkotiloja. Muistan, että jos jäin yksin kotiin, hain keittiöstä ison veitsen ja kiersin koko ison talomme läpi etsien "mörköjä". Itse uskon, että johtui siitä kun lapsena tuli katsottua kauhuelokuvia liikaa ja varmaan niistä sai jotain "traumoja".
Vanhempani ovat nykyään aika sairaita fyysisesti, huoli heistä on kova. Muuten elämäni on onnellista, olen naimisissa ja kaikki hyvin.
Mikähän minun pääni valtaa iltaisin? Osaako joku auttaa. Tämä aiheuttaa itsevihaa, en saisi ajatella tuollaisia itkettäviä asioita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo on varmasti ihan normaalia, varsinkin illalla tulee ajateltua kaikenlaista. Itsellänikin käy välillä kaikenlaisia ajatuksia juuri sellaisia että rakkaille käy jotakin, kyllä se ajan myötä lähtee parempaan suuntaan ja välillä taas niitä tulee ajateltua enemmin.
Joo ensinnäkin noi sun ajatukset ja syyllisyys tuntuu erittäin tutuilta mulle. Kukaanhan ei voi täällä keskusteluissa alkaa mitään diagnooseja tekemään, mutta nää on mun kokemuksia.
Eli mulla on ollu paljonkin tollasia ajatuksia, että teen läheisilleni jotain pahaa tapan tms. Ja kun saan tälläisen ajatuksen alan hokemaan päässäni esimerkiksi jotain Että EI IKINÄ moneen kertaan. Lisäks tunnen syyllisyyttä ajatuksistani.
No mulla lääkärit sitten totes, että kärsin pakko-oireisesta häiriöstä. Eli tommoset ajatuskulut kuuluu ongelman kuvaan. Oon periaatteessa liiankin kiltti ihminen ja pelästyin joskus jotain ajatuksiani ja kun niitä pelästyy ne saavat ahdistavan kuvan ja jäävät pyörimään päähän. Mun ymmärtääkseni monilla ihmisillä on näitä ajatuksia, mutta ne eivät muodostu ongelmaksi jos niitä ei ala liikaa stressata.
Kaikista tärkeintä mun mielestä on ettet pode syyllisyyttä ajatuksistasi. Ajatukset eivät kuitenkaan loukkaa ketään. Tärkee asia on ymmärtää, että ihmiset joilla on tälläisiä ajatuksia eivät todellakaan halua, että heidän läheisilleen sattuu jotain. He pelkäävät jo omaa ajatustaankin siitä.
Jos noi sun ajatukset jotain pakkoajatuksia on niin yks asia mikä mulla toimi oli ruveta miettiin vaan asiaa eteenpäin. Se tuntuu pelottavalta aluks, mutta takuulla auttaa. Esimerkiksi, jos tulee ajatus, että satuttaa jotakin ihmistä vaikka fyysisesti, niin miettii asiaa vaan eteenpäin. Esim. sitten se kuolee, miten se ihminen kuolee, minkälaiset hautajaiset on ja vielä vaik päätteeks et miltä itsestä tuntuu kun on menettänyt läheisen. Kummallista mut toi toimii ja pikkuhiljaa ne ajatukset muuttuu merkityksettömiksi. Ton ajatustyylin kerto sitten mun psykologini.
Varmaan susta tuntuu tällä hetkellä vaikeelta. Apua kannattaa hakea jos toi jatkuu hankalana pitkään. Toivotan sulle voimia äläkä stressaa pienistä asioista. Nää ajatukset on yks niitä pienimpiä mun mielestä.
Minullakin tämä on aika pieni ongelma sinänsä elämässä, isompia todellakin löytyy myös. Häiritsee lähinnä tuon syyllisyyden takia nämä. Kokeilen tuota "loppuun viemistä" jos se auttaisi. kiitos teille sanoistanne.
Kuvaamasi oireet vaikuttavat todellakin pakko-ajatuksilta. Mitä enemmän yrität torjua ajatuksia, sitä sitkeämmin ne ovat mielessäsi. Mieti esimerkkiharjoitusta: "saat ajatella kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta keltaista voikukkaa et saa ajatella missään nimessä"´. Uskon, että tällaisen ohjeen saatuaan jokainen ajattelee nimenomaan keltaista voikukkaa. Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa ottaa ajatukset "ystäviksesi" ei "viholliseksi". Ajatuksilla on jokin sanoma sinulle, jota et ole vielä havainnut. Ihmiskeho on niin viisas, että jos ei ihminen itse ymmärrä pysähtyä pohtimaan elämäänsä (asioita on ns. lakaistu maton alle), tulee joku "kriisi", joka pakottaa puhdistamaan maton alustan. Sinulle pysäytys tuli ikävällä tavalla, sillä ajatukset läheisten vahingoittamisesta aiheuttavat suurta kärsimystä, mutta niinkuin kirjoitin, näillä ajatuksilla on jokin viesti sinulle. Suosittelen lukemaan Antero Toskalan kirjoja pelkoihin liittyen - ovat hyviä!
Tsemppiä - tulet varmasti sinuiksi ajatustesi kanssa ennen pitkää!