HAASTE LÄÄKÄREILLE:ADHD!!!!

Yleensä lihakset ovat keskeinen selkäkipujen syy. Tämän todistaminen tieteellisesti on toistaiseksi hankalaa, sillä ei ole olemassa luontevaa menetelmää tutkia lihaksia ja niiden toimintaa. Lääketieteen käytössä on hyvin vähän sellaisia menetelmiä, joilla voitaisiin tutkia luotettavasti eri elinten toimintoja. Kuolleet solut ovat edelleenkin keskeisiä tutkimuksessa, ja niitä tutkimalla kehitetään erilaisia teorioita sairauksien syyksi.

erez kirjoitti:

Yleensä lihakset ovat keskeinen selkäkipujen syy. Tämän todistaminen tieteellisesti on toistaiseksi hankalaa, sillä ei ole olemassa luontevaa menetelmää tutkia lihaksia ja niiden toimintaa. Lääketieteen käytössä on hyvin vähän sellaisia menetelmiä, joilla voitaisiin tutkia luotettavasti eri elinten toimintoja. Kuolleet solut ovat edelleenkin keskeisiä tutkimuksessa, ja niitä tutkimalla kehitetään erilaisia teorioita sairauksien syyksi.

Lue lisää

menetelmää tuktia lihaksia ja eri elinten toimintoja??? Muhahhhahhh. Mistäköhän olet "oppisi" ammentanut??

alan asiantuntija olet?

ADHD on yhtä vähän sairaus kuin skolioosikin. Kummankaan syytä eivät lääkärit tunne eivätkä siksi osaa juurikaan auttaa. Yrittävät lääkkeillä hallita vain seurauksia... Molemmat on kuitenkin parannettavissa helposti.

Harvardissa laskettiin AD/HD:n aiheuttamat kulut per/vuosi Yhdysvalloissa. Hintalapuksi saatiin 77 miljardia dollaria. Sinä väität, ettei ole mitään ongelmaa - vanhemmat haluavat mielestäsi vain siis muotidiagnoosin. Toivottavasti osaat pitää mölyt mahassasi jatkossa sellaisista asioista, joista et tunnu tietävän yhtään mitään.

antidoktor kirjoitti:

ADHD on yhtä vähän sairaus kuin skolioosikin. Kummankaan syytä eivät lääkärit tunne eivätkä siksi osaa juurikaan auttaa. Yrittävät lääkkeillä hallita vain seurauksia... Molemmat on kuitenkin parannettavissa helposti.

Lue lisää

Tässä tutkittavaa aiheesta!



Kirjoittaja
Matti Tolonen
LKT, dosentti

"ADHD:n ravitsemushoito
on laiminlyöty psykiatriassa"
Scnoll ym. 2003
[PubMed]

ADHD on useimmiten
perinnöllinen aivojen
välittäjäaineiden ja
koko elimistön
rasvahappojen
toimintahäiriö.


Tri Tolosen
artikkeli
Terveydenhoitaja-
lehdesssä 6/2002


ADHD:ta
aiheuttava
geenivirhe löytyi.
Lue raportti

"Alussa tauti on helppo
parantaa, mutta vaikea
diagnosoida. Myöhemmin
tauti on helpompi diagnosoida
mutta vaikeampi parantaa"
- Nicolo Macchiavelli
(1469-1527)

Professori
Hannu Koposen
kirjoitus ADHD-lääkkeistä
TABU-lehdessä

Fosfoseriinin
(fosfatidyyliseriinin)
molekyylirakenne
3-ulotteisena.
Fosfoseriini
on solukalvon
rakenneosa.

Kalaöljyn EPA-rasvahappo
on tärkeä aivojen ravintoaine
ADHD:ssa. EPAa tarvitaan
yleensä 500 mg/vrk 12 viikkoa
ja sen jälkeen 180 mg/vrk.
Näin paljon on käytännössä
lähes mahdotonta saada
ravinnosta, sillä lohta pitäisi
syödä 300 g/vrk.
Kalan ympäristö-
myrkyt, elohopea ja
dioksiini ovat
vähentäneet
kalan käyttöä.

Synapsi eli kahden
hermosolun liitoskohta
muodostuu rasvahapoista
(sinisten pallojen "hännät").
Tieto siirtyy hermosolusta
toiseen, jos synapsi
on kunnossa. ADHD:ssa
aivoissa on "oikosulku".
Solukalvon rakenne

Lisäravinteena
otettu EPA estää
PLA2-entsyymin
liiallista aktiviteettia.
EPA muuttuu
aivoissa DHA:ksi
ja korjaa sen
puutetta.

Lisäravinnehoito
vähensi nuorisovankien
väkivaltaa.

EPA hoitaa
stressiä
ja kroonista
väsymystä

Solukalvon fosfolipidit sisältävät kaksi "rasvahappohäntää", joita fosfolipaasi A2-enstyymi (PLA2) "sahaa" irti. Irronnut rasvahappo voi kiinnittyä uudelleen, se voi hapeetua tai siitä voi tulla viestimolekyyli (hyvä tai huono eikosanoidi sen mukaan mikä rasvahppo on kyseessä).


Tri "Alex" Richardson
kertoo BBC:n TV-ohjelmassa
lasten rasvahappohoidosta.
Hän on kehittänyt myös
uuden puhallustestin
avuksi hoitoon.
Lue lisää


Psykologian tohtori
Madelaine Portwood
kertoi Durhamin tutkimuksesta
BBC:n TV-uutisissa.

Uusilla kuvantamismenetelmillä
saadaan tarkkoja tietoja aivojen rakenteesta ja toiminnasta.

Yllä yksikielisen henkilön aivojen aktiviteettia, alla kaksikielisen.

Brocan alue selvittää
lauseen sanajärjestyksen
(syntaksin). Se aktivoituu
myös, kun ihminen kuulee
musiikissa väärän
nuotin tai riitasoinnun.
Lukihäiriössä Brocan alueyliaktivoituu.


Siittiö tunkeutuu
munasoluun.
Geenivirhe periytyy
jo tässä vaiheessa.

Hedelmöittyneen
munasolun
ensimmäinen
jakautuminen.

Ihmisen alkio.
Ihmisen rakenne ja tulevan
"eväät" alkavat muotoutua
heti ensimmäisten
tuntien kuluessa
hedelmöityksen jälkeen.
Odottavan äidin tulisi
saada riittävästi
sinkkiä, magnesiumia
ja välttämättömiä
rasvahappoja.

ADHD:n ja muiden neurologisten häiriöiden ravitsemushoidosta
- osa 1.
Päivitetty 31.1.2007

Tässä katsauksessa ei voida mainita nimeltä mitään valmisteita. Niistä kiinnostuneita kehotetaan kääntymään asiantuntijan puoleen.

TV-1:n ykkösdokumentissa "Ylivilkkaat lapset" (maalikuussa 2005) haastateltiin mm. tohtori Matti Tolosta, mutta hänen puheenvuoronsa ADHD:n ravitsemushoidosta leikattiin kovin lyhyiksi. Tässä katsauksessa tri Tolosen mielipiteet tulevat kokonaan esille. Ravitsemushoito kiinnostaa nyt muuallakin. Sitä testataan parhaillaan muun muassa Göteborgissa kuningatar Silvian lasten ja nuorten sairaalassa, kertoo Aftonbladet. BBC kertoi 10.1.2006, että Englannissa Eaton Hallin erityiskoulussa alkaa 38 poikaoppilaan kalaöljyhoito. Erityisesti EPA-rasvahapon uskotaan parantavan oppimista, keskittymistä ja käyttäytymistä sekä tasapainottavan voimakkaita mielialan vaihteluita (lue lisää).


Kuva. Australialainen tutkija Natalie Sinn testaa ADHD-lasta, joka osallistui rasvahappohoitokokeeseen (lue lisää)

Uusinta uutta:
Ritalin ja sydäntautiriski 7.11.2006
ADHD-lääkkeisiin taas uusia varoituksia 22.8.2006
Kalaöljyn merkitys ADHD:n hoidossa 20.6.2006
Lasten ja nuorten masennuksen ja ADHD:n kalaöljyhoito 4.6.2006
Kanadan terveysministerin varoitus ADHD-lääkkeistä 27.5.2006
Ainakin 60 Ritalinia saanutta lasta on kuollut äkkiä (11.2.2006)
Sadoilla tuhansilla aikuisilla on ADHD – tietämättään (2.1.2006)
Durham County Council: rasvahapoista ADHD:ssä (13.1.2006)
ADHD:n rasvahappohoitoa Australiassa (20.12.2005)
Ritalinista itsemurha- ja syöpävaaraa? (5.7.2005)
FDA esittää varoituksia ADHD-lääkkeisiin (1.7.2005)
Oxfordin yliopiston uusi tutkimus (2.5.2005)
ADHD-lääke myyntikieltoon Kanadassa (11.2.2005)
Lihaville lapsille ADHD-testaus tarpeen (4.7.2005)
FDA:n varoitus Stratterasta 29.9.2005

ADHD:n ravitsemushoitoa on tutkittu ja tutkitaan tieteellisesti ja hyviä tuloksia on julkaistu arvostetuissa tiedelehdissä. Asiaa tutkineiden psykiatrien mukaan monipuolinen lisäravinnehoito voi olla yhtä tehokasta kuin Ritalin-lääkitys, mutta ilman sivuvaikutusten vaaraa. Yksipuolinen – yhdellä valmisteella tehtynä – hoitoyritys voi tuottaa pettymyksen. Samoin liian pieni annostelu. Tärkeimmät lisäravinteet ovat karnosiini ja EPA-rasvahappo, joita kannattaa täydentää muilla yhdisteillä. DHA-valmisteet eivät auta, osoittaa uusi japanilainen tutkimus.

Ravitsemushoito voi hillitä ADHD:n oireita ja vähentää epileptisiä kohtauksia. Tärkeää on myös, että hoito vähentää riskiä syrjäytyä ja joutua huonoille teille.

Stimulanttilääkkeiden liikakäytöstä varoitus presidentti Bushin bioeettiselle komitealle. (lue raportti). Uusi ADHD-lääke Strattera voi olla vaarallista maksalle. FDA varoittaa Stratteran käytön voivan johtaa itsemurhaan (FDA:n tiedote 29.9.2005). Stratteralla ei ole vielä myyntilupaa Suomessa, mutta sitä on kuitenkin hankittu joillekin lapsille. Yllä mainittu YLEn TV-dokumentti propagoi sen käyttöönottoa Suomessa. Adderallin ja Adderal XR:n käyttöön epäillään liittyvän kuolemantapauksia, aivohalvauksia ja muita vakavia sivuvaikutuksia. Lääkevalvontaviranomaiset vaativat tarkistamaan muidenkin ADHD-lääkkeiden turvallisuutta maailmanlaajuisesti (lue lisää).
Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset sairastuvat (ennemmin tai myöhemmin) 2–4 kertaa muita useammin mielisairauksiin. Kaiken kaikkiaan heistä 30–50 prosentilla ilmenee mielenterveysongelmia (ahdistusta, masennusta, skitsofreniaa, alkoholismia ym.), sanotaan British Medical Journalin pääkirjoituksessa. Tämäkin tosiseikka puoltaa myös ravitsemushoidon soveltamista ADHD:hen, sillä esimerkiksi E-EPA, karnosiini ja vitamiinit voivat vähentää mielisairauksien riskiä.

Tässä 28.8.2005 erään ADHD-pojan äidiltä saamani kirje:
Hei! Annan kiitospalautetta antamistanne ohjeista. Olen saamani ohjeen mukaan päivittäin tarjonnut ADHD-pojalleni ravintolisät oman lääkärin määräämän lääkkeen. E-Epa karnosiini antioksidantti magnesium ovat kyllä tehonneet selkeästi ja kohentaneet hänen oloaan. Itsekin hän ottaa pillerit mielellään nykyisin. Kesälomalla kokeilin oloa ilman Conserta-lääkitystä 17 päivää. Viikko meni hyvin, mutta sitten alkoi ilmetä selkeää levottomuutta, mielen ailahtelevuutta laidasta laitaan ja lisääntynyttä kiukuttelua. Ei kuitenkaan läheskään siinämäärin, kuin aiemmin lääketaukojen tai lääkityksen (Ritalin) aikana. Ravintolisien ansiosta aamuärtyisyys on helpottanut ja hän kestää paljon paremmin vastoinkäymisiä. Ei ole koulussakaan ilmaantunut tappeluja toisten "villi-ihmisten" kanssa. Sietää huomattavasti paremmin kavereiden suunsoittoa, ennen oli hyvin syttyvää tyyppiä ja tappelut olivat joka viikkoisia, välillä melkein päivittäistä nujakointia. Elämä on ollut yhtä hermoja koettelevaa taiteilua vuosikaudet tämän hankalan ADHD-mausteen kanssa, mutta nyt tuntuu olevan valoa tunnelin päässä. Mikäli löytyy vielä tehokkaampia ravintovalmisteita vaikeasta keskittymishäiriöstä kärsivälle nuorelle, otan mieluusti vinkkejä vastaan.
Tuhannet kiitokset! M.H.

Ravintotekijöitä tutkitaan ADHD:ssa ja muissa neurologisissa häiriöissä

Aivojen aineenvaihdunta on erittäin vilkasta, ja se kuluttaa suurimman osan ihmisen perusaineenvaihdunnassa kuluvista kaloreista. Aivot käyttävät normaalioloissa energian lähteenään (vain) sokeria, mutta sen lisäksi ne tarvitsevat koko joukon muitakin elintärkeitä ravintoaineita. Minkä hyvänsä välttämättömän ravintoaineen (ns. suojaravinteen) puutos johtaa aivojen toiminnan häiriintymiseen. (Ikääntyvillä ihmisillä melko yleinen piilevä foolihapon, B6- ja B12-vitamiinien ja/tai fosfoseriinin puute johtaa usein muistin ja muiden tiedollisten taitojen heikkenemiseen ja dementiaan.)
ADHD-potilaita – niin lapsia kuin aikuisiakin – tutkittaessa on löydetty suuri määrä eri ravintoaineiden puutoksia, vaikka heidän ruokavalionsa ei välttämättä eroa terveiden ruokavaliosta. Erityisesti ADHD:ssa nayttää olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, osoittaa uusi tutkimus. Syynä on entsyymitoiminnan häiriöt, erityisesti rasvahappoja muuntavissa desaturaaseissa. Alkoholin käyttö heikentää eritoten desaturaaseja (Biological Psychiatry 2006). Kanadalaisen raportin mukaan kalaöljyn anto ravintolisänä korjaa veren rasvahappojen tasapainoa. Ravitsemuksellisten puutteiden korjaaminen johtaa myös tilan kliiniseen kohentumiseen. Erityisesti EPA-rasvahappo estää saturaaseja heikentävien geenien ilmentymistä. Siksi suosittelen E-EPAa, jossa on eniten (jopa 90 %) EPAa (peruskalaöljyissä vain 15–18 %)..

Haluan korostaa, ettei ole olemassa mitään yhtä ainoaa ihmeainetta, jolla kaikkien ongelmat voitaisiin hoitaa. Moni lapsi ja aikuinen tarvitsisi useaa lisäravinnetta yhtaikaa. ADHD:ssa voi olla hyötyä karnosiinista, omega-3-rasvahapoista (erityisesti EPAsta), fosfoseriinistä, magnesiumista, sinkistä ja B-vitamiineista. Koska emme tiedä ennalta, kuka reagoi mihinkin niistä parhaiten, on syytä aloittaa hoito antamalla niitä kaikkia yhtaikaa. Myöhemmin voidaan yrittää vähentää aineita ja pienentää annoksia.

Ravitsemushoidon ja Ritalinin tehoa on verrattu amerikkalaisessa psykiatrian klinikassa, ja ne näyttävät olevan samaa luokkaa.
Ravitsemushoidon ja Ritalinin vertailututkimus
ADHD:n täydentävä hoito yleistä Australiassa

Brittitutkimuksen mukaan elintarvikkeiden säilöntäaineet lisäävät lasten ylivilkkautta ja keskittymisvaikeutta. Ja kääntäen, niiden välttäminen voi vähentää oireita.

Karnosiini
Karnosiini on aivoja suojaava valkuaisaine, neuroprotektantti, jonka vaikutuksia tutkitaan vilkkaasti monissa neurologisissa ja psykiatrisissa tiloissa. Amerikkalainen lastenneurologian apulaisprofessori Michael Chez on vuodesta 2001 alkaen hoitanut menestyksellisesti karnosiinin avulla tuhansia lapsia, joilla on autismi, ADHD, epilepsia, kallovamma ja muita neurologisia tiloja. Lue lisää

Vitamiinit
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että monivitamiinien ja -hivenaineiden antaminen ruoan lisänä voi parantaa terveiden koululaisten oppimiskykyä ja vähentää asosiaalisuutta ja joutumista rikollisille teille. Myös tiedolliset (kognitiiviset) taidot paranevat, tosin yleensä vain niillä oppilailla, joiden veressä on havaittu puutetta joistakin vitamiineista tai hivenaineista. (Voihan tosin olla, että oppiminen helpottuu, vaikkei verikokeita otettaisikaan. Syöhän moni lapsi vitamiineja ilman verikokeitakin.)

Koska B-vitamiinit vaikuttavat aivojen välittäjäaineiden synteesiin ja toimintoihin, tutkijat ovat kokeilleet B-vitamiineja ADHD:ssa. 1970-luvulla niitä annettiin yleensä yhdistelmätabletin muodossa, mutta kaksi tutkimusta antoi ei-positiivisen tuloksen. Myöhemmin kävi ilmi, että tiamiini (B1) ja pyridoksiini (B6) kumosivat toistensa vaikutuksen ADHD-tapauksissa. Yksittäisillä B-vitamiineilla sitä vastoin saatiin parempia tuloksia. Esimerkiksi B6 saattaa normalisoida veren alentuneen serotoniinin pitoisuutta ja siten lievittää ylivilkkautta. Siitä on julkaistu pienehkö tieteellinen tutkimustulos, ja asiasta on lisäksi runsaasti käytännön kokemusta (ks. Kidd 2001).

B6-vitamiini on monien aminohappojen aineenvaihdunnan reaktioissa välttämätön kofaktori, mukaan lukien dopamiinin, adrenaliinin ja serotoniinin dekarboksylaatio. Eräässä tutkimuksessa v. 1979 verrattiin B6-vitamiinin tehoa lääkitykseen (metyylifenidaattiin, Ritalin). Lapsilla, joiden seerumin serotoniinipitoisuus oli alentunut, B6-vitamiini nosti sen normaaliksi, ja opettajat arvioivat oppilaiden ylivilkkauden rauhoittuneen merkittävästi B6-vitamiinin ansiosta.

Rauta
Uuden tutkimuksen mukaan ADHD-lapsilla on usein raudanpuutetta. Silloin on havaittu oireiden lievenevän, kun heille on annettu rautaa. Raudan puute voidaan helposti havaita verikokeen avulla.

Raudan puute haittaa dopamiinin normaalia toimintaa, sanoo 4–14 vuotiaita ADHD-lapsia tutkinut ranskalainen tohtori Eric Konofal (Hopital Robert Debre, Paris). Hänen työryhmänsä arvioi lasten raudanpuutetta mittaamalla 53 ADHD-potilaan ja 27 verrokin veren ferritiiniä, joka on rautaa varastoiva valkuaisaine.

ADHD-lapsista 42:lla (84 %) ilmeni epänormaalin pieni ferritiinipitoisuus (ja 18 %:lla verrokeista). Erittäin pieni ferritiinimäärä oli 17 lapsella (17 %:lla) mutta ei yhdelläkään verrokkilapsella. Mitä vähemän ferritiiniä, sitä vaikeammat ADHD:n oireet ja henkisen suorituskyvyn puutokset, raportoivat tutkijat. "Raudan anto [puutoksesta kärsiville] voi vähentää stimulanttilääkityksen tarvetta", kirjoittavat ranskalaiset lastenpsykiatrit (Archives of Pediatric and Adolescent Medicine, December 2004;158:1113-1115).

Rauta liittyy keskushermoston toimintaan monin tavoin. Terveet aivot sisältävät kauttaaltaan runsaasti rautaa, joka läpäisee hyvin veriaivoesteen. Toisin sanoen ravinnon rauta pääsee hyvin verestä aivoihin, jossa sillä on tärkeitä tehtäviä. Toisaalta aivot – erityisesti aivokuori, hippokampus ja striatum – ovat hyvin herkät kärsimään raudanpuutteesta. Rauta osallistuu neuronien myelinisoitumiseen (myeliinituppien muodostumiseen) ja se toimii monien entsyymien kofaktorina. Tällaisia entsyymejä ovat muun muassa serotoniinia muodostava tryptofaanihydroksilaasi ja adrenaliinia ja dopamiinia tuottava tyrosiinihydroksylaasi. Eläinkodeiden mukaan raudanpuute vähentää dopamiinireseptorien tiheyttä, mikä vähentää dopamiinin takaisinottoa hermopäätteisiin synapsiraoista. Rautaa näyttää olevan aivoissa enitren samoilla alueilla, joilla on GABAa. Tämä viittaa niiden vuorovaikutukseen sellaisilla aivojen alueilla. Rauta on siis välttämätöntä hermojen keskinäisessä viestinnässä. Se säätää kognitiivisia (tietotaito) ja emotionaalisia toimintoja sekä käyttäytymistä. Nämä biokemialliset seikat selittävät sitä, että aneemiset lapset menestyvät koulussa muita heikommin.

Ellei puutosta ole, rautaa ei pidä antaa, koska rauta on hapettava aine, joka tuottaa elimistössä liikaa myrkyllisiä hapen radikaaleja. Toisen uuden tutkimuksen mukaan jotkut ADHD-lapset taas saavat liikaa rautaa, ehkä siitä syystä, että äidit uskovat siitä olevan lapselle hyötyä ja antavat sitä varmuuden vuoksi – ilman verikoetta – lisäravinteena. Näin ei siis tulisi menetellä, ellei raudanpuutetta ole pätevästi todettu.

Magnesium
ADHD-potilailla on lähes aina piilevää magnesiumin vajausta, joka voi aiheuttaa ja pahentaa neurologisia ja psykiatrisia häiriöitä. Puutteen syynä voi olla liian vähäinen saanti ruuasta ja/tai lapsen nopea kasvu ja sen myötä kasvanut tarve. ADHD-lasten magnesiumin puute on äskettäin osoitettu mm. ranskalaisessa ja venäläisessä tutkimuksessa. Niiden mukaan magnesiumin ja B6-vitamiinin anto rauhoittaa ylivilkkaita lapsia.

Stressitiloissa (joista monet ADHD-ihmiset kärsivät) magnesiumia kuluu normaalia enemmän katekoliaineiden ja stressihormonien vaikutuksesta. ADHD:ssa lapsen virtsan stressihormonien määrä on usein normaalia suurempi. Magnesium ja omega-3-rasvahappoihin kuuluva EPA alentavat veren stressihormoneja ja lisäävät stressinsietokykyä.

Eräässä tutkimuksessa mitattiin 116 ADHD-lapsen (7-12 v) hiusten, punasolujen ja seerumin magnesiumin pitoisuus. Se oli 95 %:lla normaaliarvoja pienempi. Joka kolmannen tutkitun seerumin magnesium oli normaalia pienempi (Kozielec ja Starobrat-Hermelin 1997). Niistä lapsista, joilla oli osoitettu magnesiumin puutos, 50 sai 6 kk:n ajan magnesiumia 200 mg/pv. Verokkeina oli 30 samanlaista ADHD-lasta, jotka saivat muutoin samanlaista hoitoa ja erityisopetusta, mutta ei magnesiumia. Magnesiumia saaneiden tila parani huomattavasti verrokkeihin nähden (Conners parent and teacher ratings [ES = 1.2-1.4]) (Stratobrat-Hermelin ja Kozielec 1997).

Uuden tutkimuksen mukaan magesiumin ja B-vitamiinien yhdistelmä rauhoittaa ylivilkkaita lapsia. Tällainen yhdistelmä kuului mm. Calpe-koulun tutkimukseen, jossa saatiin erinomaisia tuloksia. Magnesium toimii muutoinkin parhaiten yhdessä B-vitamiinien kanssa.

Eräät tutkijat suosittelevat magnesiumia odottaville äideille, koska heillä on siitä usein puutetta. Äidin ottaman magnesiumlisän uskotaan suojaavan myös lapsen aivojen kehitystä.
Lue lisää magnesiumista

Sinkki
ADHD-lapsilla on lähes aina sinkin puutetta, mikä johtuu liian vähäisestä saannista tai sinkin huonosta imeytymisestä tai molemmista. Sinkkilisästä saattaa olla hyötyä, varsinkin jos henkilöllä on puutetta välttämättömistä rasvahapoista (joiden aineenvaihdunnassa sinkillä on tärkeä rooli). Sinkkiä käytetään maailmalla yleisesti lukihäiriöissä ja ADHD:ssa. Äsken ilmestyi ensimmäinen kliininen kaksoissokkotutkimus, jossa sinkkilisä (150 mg/vrk) osoittautui plaseboa tehokkaammaksi (lue raportti).
Odottavilla äideillä on useimmiten vajausta sinkistä, aivan kuten kalkista ja magnesiumistakin, koska sikiön kasvava luusto ja lihaksisto verottavat äidin verestä näitä kivennäisaineita. Useimpien äitien on mahdotonta saada ravinnostaan riittävästi sinkkiä, joten monet tutkijat suosittavat sitä lisäravinteeksi odotus- ja imeytysaikana. Sen katsotaan turvaavan lapsen aivojen ja muun hermojärjestelmän kehitystä. Sinkin uskotaan myös vähentävän äidin riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Fosfoseriini (fosfatidyyliseriini)
Aivojen moitteeton toiminta perustuu siihen, että aivosolujen kalvot ja niiden rasvahapot ovat kunnossa ja yhteydet satojen miljardien aivosolujen välillä pelaavat moitteettomasti. Neuronien (aivo- ja hermosolujen) kalvot muodostuvat fosfolipideistä (joihin mm. fosfoseriini ja fosfokoliini kuluvat). Ne ovat siis aivosolujen kivijalka, joihin proteiinit kiinnittyvät. Fosfoseriinimolekyyli koostuu fosforista, kahdesta pitkäketjuisesta tyydyttymättömästä rasvahaposta ja seriini-nimisestä aminohaposta.


Seriinin molekyylirakenne

Fosfoseriiniä kuuluu siis olla runsaasti ihmisen aivoissa. Fosfoseriini on avainyhdiste hermojen synapseissa, joissa välittäjäaineet toimivat kuljettaen tietoa hermosoluista toisiin. Ei siis ole ihme, että psykiatrit ja neurologit ovat jo pitkään tutkineet, voitaisiinko fosfoseriiniä syömällä parantaa heikentynyttä aivotoimintaa.

Sadat koe-eläintutkimukset ja yli 30 kliinistä tutkimusta ovat osoittaneet, että fosfoseriinin nauttiminen ruuan lisänä korjaa heikentyneitä tiedollisia taitoja, kuten oppimista, asioiden jäsentämiskykyä, lähimuistia ja käyttäytymistä. Samalla se vähentää ahdistusta ja masennusta, jotka usein liittyvät oppimis- ja käytöshäiriöihin. Fosfoseriini aktivoi aivojen normaalia toimintaa, helpottaa synapsien työtä, tehostaen erityisesti dopamiinin välittäjien aktiviteettia ja niiden synteesiä, vapautumista ja postsynaptisten reseptorien työtä.

Eräässä tutkimuksessa annettiin fosfoseriinia 21 ADHD-potilaalle (4-19 v) neljän kuukauden ajan ja hoito auttoi 90 %:a heistä. Oppiminen ja käytös paranivat sitä mukaa, kun hoito edistyi (ks Kidd 2001).

Apteekkarilehden katsaus fosfoseriinistä

Välttämättömät rasvahapot EPA, DHA, GLA
Kalaöljyn rasvahapot vähentää Ritalinin ja muiden stimulanttilääkkeiden mahdollisia sivuvaikutuksia, todetaan Durhamin tutkimuksen infossa (lue lisää). Aivot tarvitsevat ravintorasvoja, sillä aivojen kuivapainosta noin puolet on rasvaa ja 30 % on välttämättömiä rasvahappoja EPAa, DHA:ta ja arakidonihappoa (AA). Kaksi ensinmainittua tunnetaan kalaöljystä, AA:ta taas syntyy aivoissa, kun ihminen nauttii ruuan lisänä helokkiöljystä tunnettua rasvahappoa GLA:ta (gammalinoleenihappo).

Jo 1980-luvun alussa osoitettiin, että ADHD-lapsilla ja aikuisilla on huomattavia rasvahappohäiriöitä seerumissa, punasoluissa sekä aivosoluissa. ADHD-potilailla on vajausta etenkin omega-3-rasvahapoista (Colquhoun ja Bunday 1981). Aivotoiminnan häiriöitä potevilla ihmisillä esiintyy sellaisia biokemiallisia muutoksia, joita voidaan korjata nauttimalla ruuan lisänä kolmea välttämätöntä rasvahappoa, EPAa, DHA:ta ja GLA:ta. Näistä rasvahapoista muodostuu kudoksissa terveydelle edullisia eikosanoideja. Koska kaikki uskottava tieto voi perustua vain päteviin tutkimuksiin, selostan niitä tässä tarkemmin. Tämä kaavakuva kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka omega-3-rasvahapot estävät "pahoja", tulehdusta aiheuttavia eikosanoideja ja vaikutavat siten suotuisasti ja hyvin laajasti koko ihmisen elintoimintoihin. (Jos haluat hämmästyttää lääkärisi, tulosta kaavakuva ja pyydä häntä selostamaan se sinulle. Viimeistään silloin huomaat, ettei hän tiedä juuri mitään ihmisen biokemiasta.)



Kuva. ADHD-potilaiden ja terveiden verrokkien punasolujen rasvahappojen pitoisuuksia. ADHD:ssa omega-6/Omega-3-suhde on liian korkea (lue artikkeli). Siksi kannattaa käyttää omega-3-rasvahappoja, eritoten E-EPAa ravintolisänä.

Yrityksen ja erehdyksen tie tuottaa tulosta
Jo 1990-luvulla havaittiin, että ADHD:sta kärsivillä lapsilla välttämättömien rasvahappojen aineenvaihdunta poikkeaa normaalista. Johtavat rasvahappojen tutkijat alkoivat suositella välttämättömiä rasvahappoja lisättäväksi äidinmaidon korvikkeisiin, koska niiden ymmärrettiin parantavat lasten aivojen aineenvaihduntaa (Willats ym. 1998).

ADHD-potilailla on johdonmukaisesti havaittu DHA:n puutetta aivoissa ja punasoluissa (lue raportti), joten oli luonnollista, että DHA:n antoa lisäravinteena pidettiin tutkimisen arvoisena. Mutta kumma kyllä, se ei olekaan tuottanut kliinisissä tutkimuksissa odotettua tulosta (Gibson ja Makrides 2001, Hirayama ym. 2004). DHA:n puutteen uskotaan johtuvan liiallisesta fosfolipaasi A2 -entsyymin aktiivisuudesta, joka hajottaa erityisesti aivosolujen kalvojen DHA:ta. Entsyymin liika aktiivisuus johtuu geenivirheestä.

1990-luvulla ei vielä tunnettu aivojen rasvahappoparadoksia, joten pääpaino pantiin virheellisesti DHA:han EPAn sijasta. Vanhentuneisiin luuloihin perustuvia valmisteita on edelleen myynnissä. Käyttäjän kannattaa kuitenkin vaatia ajanmukaisia tuotteita (toisin sanoen EPA-pitoisia).

Tuoreen tutkimuksen mukaan lisäravinteena nautittu DHA lisää pahan LDL-kolesterolin määrää. Tutkimuksessa 700 mg:n päiväannos DHA:ta nosti kokonaiskolesterolia 4,2 %, LDL:ää 7 % ja apolipoproteiini B:tä 3,4 %. Kaikki nämä muutokset ovat ei-toivottuja. Japanissakin uskottiin DHA-kapseleihin, mutta erään tutkimuksen mukaan ne eivät paranna käytöshäiriöitä. Uuden japanilaisen tutkimuksen mukaan runsaasti DHA:ta antanut ruokavalio lisäsi 9–12-vuotiaiden lasten, erityisesti tyttöjen, aggressiivisuutta.

1980- ja 1990-luvut
Lasten oppimishäiriöt ja ylivilkkaus muistuttavat muutoksia, joita havaittiin koe-eläimillä ja vapaaehtoisilla ihmisillä, joille oli aiheutettu keinotekoinen välttämättömien rasvahappojen puutos. Nämä tutkimustulokset saivat 1980-luvulla eräät tutkijat mittaamaan veren rasvahappoja skitsofreenikoilta, dyslektikoilta ja ADHD-lapsilta. Verikokeiden perusteella heille alettiin kokeilla rasvahappohoitoa. Ensimmäiset kliiniset tutkimukset julkaistiin jo 1980-luvun lopulla. Selostan tässä joitakin tärkeimpiä kokeita.

Kun 31 ylivilkkaalle, keskittymisvaikeuksista kärsivälle lapselle annettiin kuukauden ajan helokkiöljyä (GLA), havaittiin heidän veressään suotuisia muutoksia, muun muassa GLA:n aineenvaihduntatuotteen, dihomogammalinoleenihapon (DHGA) pitoisuus veressä lisääntyi. Samalla käyttäytymishäiröt lievenivät ja keskittymiskyky parani jonkin verran, mutta vain niillä lapsilla, joilla ennen kokeen alkua oli todettu veressä rasvahappojen vajausta (Aman ym. 1987).

Sama tutkijaryhmä (Mitchell ym. 1987) mittasi 48 ylivilkkaan ja oppimishäiriöistä kärsivän lapsen ja 49 verrokin veren välttämättömiä rasvahappoja. Ylivilkkailla lapsilla oli veressä puutetta DHA:sta, DHGLA:sta (dihomogammalinoleenihaposta, 20:3n-6, joksi GLA muuttuu elimistössä) ja arakidonihaposta (AA). Tämä tutkimus johti myöhemmin toiseen (ks Burgess ym. 2000), jossa havaittiin, että lasten veren kalaöljyn rasvahappojen vähyys korreloi oppimis-, uni- ja kasvuhäiriöihin.

1980-luvulla kiinnostuttiin helokkiöljystä ja sen sisältämästä GLA:sta, jota tarjottiin avuksi moniin eri vaivoihin, muun muassa oppimisvaikeuksiin. GLA yksin ei kuitenkaan näyttänyt tuovan merkittävää apua kaikille ADHD-lapsille. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että GLA auttaa parhaiten niitä lapsia, joilla on samanaikainen lievä sinkin puutos (Arnold ym. 2000). Sinkki toimii elimistössä yhteistyössä välttämättömien rasvahappojen kanssa, kuten edellä jo oli puhe. Pelkkä helokkiöljykapseleiden käyttö voi johtaa arakidonihaposta syntyvien haitallisten E2-sarjan prostaglandiinien (PGE2) tuotantoon kudoksissa. EPA-rasvahappo sitä vastoin estää arakidonihappoa ja tuottaa hyviä PGE3:a.

2000-luku: DHA-lisäravinne onkin pettymys
Koska ADHD-potilailla (ja lukivaikeudesta kärsivillä) on kiistatta puutetta DHA-rasvahaposta, on oireyhtymää yritetty hoitaa antamalla DHA:a ruuan lisänä. Eräässä satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa annettiin neljä kuukautta DHA:ta 345 mg/vrk tai vastaavaa plaseboa 63:lle ADHD-lapselle, iältään 6-12 vuotta. Pettymys oli suuri, kun DHA ei toiminut yhtään plaseboa paremmin (Voigt ym. 2001). Skitsofrenian hoitokokeiluissa oli tultu samanlaiseen johtopäätökseen. Kahdessa lumekontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa DHA pahensi potilaiden oireita plaseboon verrattuna.
Japanissa tutkittiin äsken DHA-painotteisen dieetin vaikutusta ADHD:hen 40 lapsen plasebokontrolloidussa aineistossa. DHA-hoito oli pettymys. Tutkijat korostavat, että rasvahappojen laadulla on ratkaiseva merkitys hoidon tehon kannalta.

EPA-rasvahappo sitä vastoin näyttää toimivan huomattavasti paremmin. Tätä ilmiötä kutsutaan aivojen rasvahappoparadoksiksi, kuten aikaisemmin jo oli puhe. EPAlla on aivoissa monia edullisia vaikutuksia (lue lisää). EPA-rasvahapon anto vähentää aggressiivisuutta, päinvastoin kuin omega-6-rasvahapot (helokkiöljy) ja DHA (Hallahan ja Garland 2004).

Skitsofrenian hoitokokeiluissa on päädytty samankaltaiseen johtopäätökseen. Skitsofeenikko tarvitsee kuitenkin EPAa noin 4-kertaisen päiväannoksen (2 000 mg) verrattuna ADHD-potilaaseen.
Lue lisää skitsofrenian hoidosta rasvahapoilla

Johtopäätös: Vaikka skitsofreniassa (ja ADHD:ssa) aivoissa on ilmeistä puutetta DHA:sta, sen antaminen yksinään tai pääasiallisena hoitoaineena ei anna sen parempaa hoitovastetta kuin plasebo. Runsaskaan kalaruoan syöttäminen ei näytä parantavan ADHD:n oireita (Harayama ym. 2004).

Kun Suomessa alettiin 1990-luvun lopulla markkinoida rasvahappovalmisteita oppimishäiriöiden hoitoon, näissä valmisteissa pantiin pääpaino virheellisesti juuri DHA:lle. Koska ne ovat tehottomia, ovat eräät lastenlääkärit ja -neurologit tyrmänneet koko rasvahappohoidon. Viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset sekä käytännön kokemus ovat kuitenkin osoittaneet, että runsaasti EPAa ja etyyli-EPAa sisältävät valmisteet ovat selvästi plaseboa tehokkaampia kaikissa tutkituissa neurologisissa ja psykiatrisissa häiriöissä (lue lisää). EPA tuottaa aivoissa välittäjäaineita (serotoniinia, dopamiinia) ja tulehdusta hillitseviä eikosanoideja (PGE3:a).
EPAn vaikutus aivoissa

Purdue Universityn tutkimuksen mukaan ADHD:n rasvahappohoito vaikuttaa luopaavalta ja sitä kannataa tutkia edelleen.

EPA voi auttaa ADHD:ssa ja sen liitännäistaudeissa
Oxfordin yliopistossa tohtorit Alexandra ("Alex") Richardson ja Basant K. Puri (2002) antoivat 12 viikon ajan 41 ADHD-lapselle (8-12 v) joko EPA-tiivistettä sekä DHA:ta ja GLA:ta sisältävää rasvahappovalmistetta tai plaseboa. Lapsille tehtiin psykologisia testejä tutkimuksen alussa ja sen kestäessä. Ryhmien välillä ei ollut eroja tutkimuksen alkaessa. Hoidon aikana rasvahappoja saanut ryhmä paransi kuitenkin merkitsevästi testituloksiaan niin lähtötilaan kuin plaseboa saaneisiin lapsiin verrattuna.

"Rasvahappohoito näyttää vähentävän ADHD:n oireita lapsilla, joilla on erityisiä oppimisvaikeuksia. Ottaen huomioon tämän yksinkertaisen hoidon turvallisuuden ja siedettävyyden, tämän pilottitutkimuksen tulokset kannustavat vahvasti (tutkimaan rasvahappohoitoa)", kirjoittavat tutkijat psykiatrian alan lehdessä (Richardsson ja Puri 2002). He korostavat kuitenkin, että tämän tutkimuksen osallistujien lukumäärä oli verrattain pieni ja että tulokset tulisi varmentaa suuremmissa tutkimuksissa. Suurempi tutkimus aloitettiin maaliskuussa 2002 Englannissa Durhamissa ja sen odotetaan valmistuvan lähiaikoina. Seuraavassa siitä tarkemmin.

Durhamin tutkimukseen (Durham Trial) osallistui 13 koulussa 120 lasta (iältään 6-11 v), joilla oli dysleksiaa, dyspraksiaa, ADHD:ta ja autismia. He saivat 6 kuukautta joko plaseboa tai 5 kapselia/vrk EPA:lla tiivistettyä rasvahappovalmistetta, jossa on mukana myös DHA:ta ja GLA:ta. Tätä satunnaistettua kaksoissokkotutkimusta johtivat tohtori Alexandra Richardsson (Oxfordin yliopisto) ja psykologian tohtori Madelaine Portwood (Durhamin koulupiiristä). Britannian lehdistö ja TV seurasivat tutkimuksen etenemistä tiiviisti. Alustavien tietojen mukaan rasvahappokapselit auttoivat noin 40 %:ia lapsista.

Aivojen rasvahappoparadoksi
Vaikka ADHD:ta potevan henkilön aivoissa on puutetta DHA-nimisestä rasvahaposta, sen syöminen lisäravinteena ei kuitenkaan paranna häiriöitä. Uudet kontrolloidut tutkimukset osoittavat, että sitä vastoin toinen rasvahappo, EPA, auttaa merkittävästi lukihäiriöstä, keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä, ylivilkkaudesta ja levottomuudesta kärsiviä lapsia ja aikuisia. Oxfordin yliopiston alustavien tulosten mukaan myös skitsofrenian, masennuksen, epilepsian ja tietyn dementiamuodon (Huntingtonin taudin) hoidossa on saatu lupaavia tuloksia EPAn avulla.

Kuten edellä kerroin aivotoiminnan häiriöitä potevilla ihmisillä on todettu puutetta varsinkin DHA:sta, EPAsta ja GLA:sta. Puute aiheuttaa sellaisia biokemiallisia muutoksia, joita voidaan korjata nauttimalla ruuan lisänä näitä rasvahappoja.

Mistä DHA:n puutos aivoissa ja veressä johtuu?
Puute ei välttämättä johdu siitä, etteikö ADHD-henkilö saisi ruuassaan kalaöljyjen rasvahappoja, vaan siitä, että hänen aivoissaan toimii geenivirheen vuoksi epätavallisen aktiivisesti rasvahappoja hajottava entsyymi fosfolipaasi A2 (PLA2). Se "sahaa" DHA-rasvahappoja irti solukalvon fosfolipidimolekyyleistä. Irronneella rasvahapolla on kolme mahdollista kohtaloa:
1. Se hapettuu ja tuhoutuu
2. Se kiinnittyy uudelleen fosfolipidiin
3. Siitä tulee välittäjäaine, viestimolekyyli, joka välittää tietoa aivosolusta toiseen. Sitä kutsutaan silloin nimellä eikosanoidi ja se voi vaikuttaa myös geenien rakenteisiin ja toimintaan. Fosfolipaaseja tunnetaan jo useita, ja niiden tehtävänä onkin irroittaa fosfolipideistä rasvahappoja, jotta aivosoluissa syntyisi hyviä erikosanoideja. Mutta geenivirheen vuoksi ylikierroksilla toimiva entsyymi tuhoaa aivosoluja.

Ihmisen kaikissa soluissa syntyy kolmenlaisia eikosanoideja: edullisesti, neutraalisti ja epäedullisesti vaikuttavia. Kun ihminen saa ruuassaan tai lisäravinteena EPA- ja GLA-rasvahappoja, aivoissa muodostuu edullisia eikosanoideja. Jos taas ruokavaliossa on runsaasti tyydyttynyttä rasvaa tai liikaa kasvirasvaa (omega-6) muodostuu haitallisia eikosanoideja.

EPA-rasvahapon nauttiminen ruoan lisänä tasapainottaa muutoinkin aivojen neurokemiaa. EPA näet estää PLA2:n aktiviteettia, ja rasvahappojen liiallinen hajoaminen vähenee. Lisäksi EPA muuttuu aivoissa DHA:ksi, josta ADHD:ssa (ja lukihäiriössä) usein on puutetta.



Kuvan selostus yllä. Signalsubstans tarkoittaa välittäjäainetta (serotoniini, dopamiini, eikosanoidi).

Aivojen anatomisia, toiminnallisia ja biokemiallisia poikkeamia
ADHD:ta on pyritty selvittämään yli 20 vuoden ajan tutkimalla kaksosia, adoptiolapsia ja viime aikoina tutkimalla koe-eläinten aivosolujen molekyylejä ja eläinten aivojen aineenvaihduntaa. Viime aikoina on tutkittu erityisesti aivojen välittäjäaineita, kuten dopamiinia.

Oireyhtymän syyksi on epäilty kaikkea mahdollista kehnosta elinympäristöstä ja ympäristömyrkyistä (mm. DDT, lyijy, arseeni, alumiini, elohopea ja kadmium) alkaen. Siitä onkin saatu näyttöä, että altistuminen torjunta-aineille ja raskasmetalleille heikentää lapsen älykkyyttä ja oppimiskykyä, mutta se ei ainakaan yksin selitä ADHD:ta.

EEG (aivosähkökäyrä) osoittaa poikkeavuutta aivojen sähköisissä toiminnoissa (Clarke ym. 2002). Tutkimukseen osallistui 100 ADHD:ta potevaa poikaa ja 40 tervettä lasta. ADHD:ssa oli (a) lisääntynyttä theta-aktiviteettia ja samanaikaista vähenemistä delta- ja beta-aktiviteeteissa ja (b) lisääntynyttä hidasaaltotoimintaa ja puutteita nopeissa aalloissa. Löydös auttaa ymmärtämään aivojen toiminnan häiriöitä ja auttaa diagnoosin teossa.

Uudet aivojen kuvantamismenetelmät (magneettiresonanssi, MRI, ja positroniemissiotomografia, PET) ovat antaneet runsaasti uutta tietoa aivojen anatomisista poikkeavuuksista (Brandeis ym. 2002). ADHD-lasten aivot ovat hiukan normaalia pienemmät (lue raportti) ja aikuis-ADHD:ssa aivot eivät aktivoidu normaalisti (lue raportti). Aivojen otsalohkon alaosissa ja aivojen kuorikerroksen alaisissa tyvitumakkeissa ja corpus callosumissa (joka yhdistää aivopuoliskot toisiinsa) on rakenteellisia muutoksia ja normaalia huonompi verenkierto. Myös sokerin aineenvaihdunta on aivojen näillä alueilla tavallista vähäisempää - sokeri on ainoa aivojen käyttämä energian lähde. Nämä muutokset ovat yleensä pysyviä, vaikka ADHD:n oireet häviäisivätkin.

Nykykäsityksen mukaan ADHD on aivojen neurokemiaan perustuva adrenaliinin sukuisten katekoliaminien (dopamiinin) ja aivojen rasvahappojen toiminnan häiriö. Näistä aineista on puutetta erityisesti otsalohkon ja aivokuoren alaisissa (subkortikaalisissa) aivojen osissa. Puute haittaa solukalvojen ja synapsien toimintaa.

Nämä aivojen osat ovat pääasiassa "dopaminergisia", toisin sanoen aivojen välittäjäaine dopamiini hallitsee niiden toimintaa (Nieoullon 2002). Dopamiinin aineenvaihdunta ADHD:ssa on poikkeavaa, ja siihen perustuu ADHD:n lääkehoito, joka lisää katekoliaineiden syntyä aivoissa. Silloin oppiminen helpottuu ja keskittymiskyky ja käytös paranevat ainakin lyhyellä tähtäimellä. ADHD:ssa on myös aivojen etulohkon alentunut glutamaatin pitoisuus. Glutamaatti on myös välittäjäaine, joka on kiinteässä vuorovaikutuksessa dopamiinin, serotoniinin ja asetyylikoliinin kanssa. Joissakin tapauksissa kilpirauhasen toiminnan häiriö on mukana kuvassa.

Lääkehoidosta ja sen sivuvaikutuksista

Raskaus- ja imetysaika, varhaislapsuus
Edellä oli jo puhetta magnesiumin ja sinkin tarpeesta raskauden ja imetyksen aikana. Myös pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen (EPA, DHA) runsasta päivittäistä saantia suositellaan odotus- ja imetysaikana, sillä se edistää lapsen aivojen normaalia kehitystä ja ehkäisee ennalta lapsen aivojen rakenteellisia ja neurokemiallisia poikkeamia (Hawkins ym. 2002). Suomen ravitsemustieteen yhdistys suosittelee odottaville ja imettäville äideille 2-3 kala-ateriaa viikossa. Niille naisille, jotka eivät noudata suositusta, suositellaan ruuan lisänä kalaöljyä valmisteina.

Tällainen rasvahappohoito on täysin turvallista niin äidin kuin sikiön kannalta. Tähän mennessä on julkaistu toistakymmentä tieteellistä tutkimusta, joissa keskosille ja täysiaikaisina syntyneille vauvoillle on annettu n-3-rasvahapoilla täydennettyä maitoa. Yhdessäkään niistä ei ole ilmennyt, että näistä rasvahapoista olisi ollut haittaa - päinvastoin, ne edistävät lapsen aivojen ja silmien normaalia kehitystä (Gibson ym. 2001).

Äskettäin on saatu uusia tietoja odottavan äidin aivojen rasvahapoista. Kehittyvä sikiö verottaa äidistä noin 630 mg rasvahappoja, jolloin odottavan äidin aivot kutistuvat tilapäisesti raskauden aikana. Asia on todennettu äitien aivojen magneettikuvissa. Aivojen palaaminen ennalleen kestää jopa neljä vuotta. "Esikoinen on perheen viisain lapsi", sanottiin ennen. Tämä havainto perustunee siihen, ettei seuraavien lasten aivoille riitä tarpeeksi EPAa napaveren välityksellä.

Tutkijoiden mielestä äidin tulisi nauttia EPAa raskauden aikana, sillä EPA muuttuu aivoissa serotoniiniksi, dopamiiniksi ja DHA:ksi, jota sikiön aivot tarvitsevat. EPAn nauttiminen odotusaikana ehkäisee ennalta synnytyksen jälkeistä väsymystä ja masennusta (lue lisää tästä aiheesta).

Brittitutkimuksen mukaan lasten vuoteenkastelu johtuu usein aivojen keskiosien ja hypotalamuksen alueen viivästyneestä kehityksestä (Arch Dis Child 2002; 87: 188–191). Tilaa voitaneen auttaa antamalla lapselle EPA-rasvahapopoa ruoan lisänä.

Uusien aivojen kuvantamislaitteiden avulla saadaan tarkkoja kuvia syntymättömän lapsen aivoista. Niiden avulla voidaan pian selvittää aivojen toimintahäiriöitä jo ennen lapsen syntymää (Lancet 6.9.2002).

Jatkuu - Artikkelin toinen osa
EPAn vaikutus aivoissa

Kirjallisuusviitteet ja linkit MEDLINE:en
Lue lisää välttämättömistä rasvahapoista

Tulosta sivu
Takaisin edelliseen
Bio-Vitan pääsivulle

No voi vee!

antidoktor kirjoitti:

ADHD on yhtä vähän sairaus kuin skolioosikin. Kummankaan syytä eivät lääkärit tunne eivätkä siksi osaa juurikaan auttaa. Yrittävät lääkkeillä hallita vain seurauksia... Molemmat on kuitenkin parannettavissa helposti.

Lue lisää

juuri noin. ei adhd ole mikään sairaus. se on joukko oireita. sellaisia oireita voi hoitaa mutta tuskin siihen mitään järkevä lääkitystä on olemassa. lapsille niiden syöttäminen tosin on epäeettistä.

...> Itse kun olen sitä mieltä....

Perustuuko esityksesi mihinkään, ainoastaan vain omaan mieleesi?

Heh!

Mistä näitä keski-ikäisiä lääkäreitä ja aivotutkijoita "viisaampia" oikein riittää? kyseessä on aivokemian sairaus, jota ei ruokavaliolla korjata. Toinen juttu sitten on, tarvitsevatko kaikki ADHD potlaat (lapset tai aikuiset) lääkitystä. Mielestäni vain jos kärsivät kovasti oireistaan, niin tarvitsevat.

ruokavaliolla kirjoitti:

Heh!

Mistä näitä keski-ikäisiä lääkäreitä ja aivotutkijoita "viisaampia" oikein riittää? kyseessä on aivokemian sairaus, jota ei ruokavaliolla korjata. Toinen juttu sitten on, tarvitsevatko kaikki ADHD potlaat (lapset tai aikuiset) lääkitystä. Mielestäni vain jos kärsivät kovasti oireistaan, niin tarvitsevat.

Lue lisää

Mistäs ole oppinut, että kyse on aivokemian sairaudesta? Varmaankin koulukirjoissasi niin sanottiin...Eiköhän ADHD liene medikalisaation tuote siinä missä yllättävän moni muukin, kuten "aging male" oireyhtymä, yms. Kyllä tässä alkaa testoteroonit hyrräämään, kun ajattelee näitä asioita...

ruokavaliolla kirjoitti:

Heh!

Mistä näitä keski-ikäisiä lääkäreitä ja aivotutkijoita "viisaampia" oikein riittää? kyseessä on aivokemian sairaus, jota ei ruokavaliolla korjata. Toinen juttu sitten on, tarvitsevatko kaikki ADHD potlaat (lapset tai aikuiset) lääkitystä. Mielestäni vain jos kärsivät kovasti oireistaan, niin tarvitsevat.

Lue lisää

Ruokavaliohan juuri vaikuttaa siihen, mitä kehommo tuottaa ja millaisia yhdisteitä, ystävä hyvä.

nimenomaan kirjoitti:

Ruokavaliohan juuri vaikuttaa siihen, mitä kehommo tuottaa ja millaisia yhdisteitä, ystävä hyvä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000024988810&view_mode=flat_threaded

Pillereitä ilmaiseksi neuvo... kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000024988810&view_mode=flat_threaded

Lue lisää

Taisitpa ymmärtää asian nyt ihan viereen. Kyse oli ruokavaliosta, eikä pillereistä.

Kerran näin ADHD-lääkityksellä olevan lapsen EKG:n. Hurjalta näytti mutta ei ollut kuulemma ollenkaan tavaton ko. lääkkeitä käyttävälle.