Mistä "-nne"-possessiivisuffiksi tulee? 1. persoonan "-ni" tulee ilmeisesti pronominista "mi-" kuten verbipääte "-n" ja "-si" ilmeisesti pronominista "ti-/si-" kuten verbipääte "-t".
Possessiivisuffiksi "-nne"
.....................
2284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opiskelin yli kymmenen vuotta sitten näitä äänne- ja muoto-opin kurssilla. En tosiaankaan ole enää varma, mutta muistaakseni "-nne" voidaan palauttaa muotoon "*-ndek". Muistelen, että "n" olisi esiintynyt myös muissa monikollisten persoonien omistusliitteissä ("-mme" < "*-nmek" ja "-nsA" < "-nsAk", "A" = "a" ja "ä"). Tuo "n" on muistaakseni yksi historiallisista monikon tunnuksista (vrt. "tämä" - "nämä" ja muut demonstratiivipronominit). Toisaalta mietityttää, miksi yksikön 1. persoonan omistusliite on "-ni". Tuo "n" on ollut ilmeisesti myös duaalin tunnus ja kun duaali katosi nykysuomeen tultaessa, "n" sai muita tehtäviä. Oli "n":n tehtävä mikä tahansa, joka tapauksessa omistusliitteen "-nne" ensimmäinen "n" on historiallisesti oma elementtinsä.
Osa "de" on sama aines kuin pronomini "te" (vrt. "*-nmek", jossa "me" on identtinen monikon 1. persoonan pronominin kanssa). "d" selittyy astevaihtelun mukaisella heikolla asteella ("k" sulkee tavun). Myöhemmin "*nd"-yhtymästä tuli assimilaation kautta geminaatta "nn".
Osa "k" on historiallinen monikon tunnus, siitä olen aika varma. Monikkopersoonien omistusliitteet laukaisevat joissakin murteissa loppukahdennuksen siksi, että tuo "k" on heittynyt niiden lopusta pois.
Opettelin nuo hyvin ja olin pitkään niistä varma, mutta nyt kun en ole tarvinnut niitä, niin voin vain sanoa, että kyllä nuo selitykset jotakuinkin sinne päin ovat. Muistaakseni kirjassa "Laaksonen, K. – Lieko, A.: Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi" on erilaisten ainesten historiallisesta kehityksestä aika paljon asiaa.
Näihin unohdin vastata:
"1. persoonan "-ni" tulee ilmeisesti pronominista "mi-" kuten verbipääte "-n" ja "-si" ilmeisesti pronominista "ti-/si-" kuten verbipääte "-t"."
Kyllä se noin on. Tuon "-ni"-aineksen "n":ää jo edellä mietin, mutta joka tapauksessa "-mi" liittyy tuohon, se on selvä. Persoonapääte "-n" on kehityksen "*-mi" > "*-m" > "-n" tulosta. Pronomini "sinä" palautuu tosiaan muotoon "*tinä" ennen "*-ti" > "-si" -muutosta ja omistusliite "-si" palautuu joko muotoon "*-ti" tai "*-nti" (voi olla, että kaikissa omistusliitteissä oli historiallisesti tuo "n", en tosiaan ole siitä varma). Persoonapääte "-t" tuntuisi osoittavan, että aineksesta "*-ti" tuli "-t" ennen "*-ti" > "-si" -muutosta, koska muuten pääte olisi "-s".