Onhan Suomessa demokratia niin kuin kaikissa muissakin länsimaiden eduskunnissa -siis eduskunnissa.
Eliitti kokoontuu sinne harrastamaan demokratiaa suojassa rahvaan impulsseilta ja sivistymättömyydeltä.
Eliitti kokoontuu sinne harrastamaan demokratiaa suojassa rahvaan impulsseilta ja sivistymättömyydeltä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Demokratiaa ei ole hyödyllistä arvioida binäärisenä totuuskäsitteenä: sitä joko on tai ei ole. Se on edustaa sumeaa logiikkaa: sitä on enemmän tai vähemmän. Kahta demokratian tasoa eri aikoina ja eri paikossa voi verrata.
Sumea logiikka määrittyy suhteessa ideaaleihin, mutta demokratia on ennen muuta eurooppalaisessa ajatushistoriassa uudella ajalla vahvistunut, alkujaan laiton kapinaliike eriarvoisuutta vastaan. Sääty-yhteiskunnassa eriarvoisuus oli syntyperän sanelemaa, luokkayhteiskunnassa se on taloudellista. Hyvinvointiyhteiskunnista se oli katoamassa, mutta raha-ajattelun vaikutuksesta epätasa-arvo on taas kääntynyt lisääntymään.
"Sääty-yhteiskunnassa eriarvoisuus oli syntyperän sanelemaa, luokkayhteiskunnassa se on taloudellista. Hyvinvointiyhteiskunnista se oli katoamassa, mutta raha-ajattelun vaikutuksesta epätasa-arvo on taas kääntynyt lisääntymään. "
Vaikka historiallisesti demokratia ja tasa-arvo korreloivat niin kysymys on eri asiasta. Demokratia sana kuvaa sellaista mallia yhteiskunnallisen päätöksenteon perustaksi, jossa laajalta osalta kansaa vastaanotetaan takaisinkytkentä hallintotoimien laadukkuudesta hallintokoneiston ylempiin hierarkioihin esim. parlamenttivaalien muodossa.
Toimiakseen demokratian ei tarvitse edes kattaa koko kansaa tai perustua tasa-arvoon tai tasavaltamalliin. Minä olen sitä mieltä, että jonkinlainen painotettu demokratia toimisi paremmin, eteenkin jos samalla takaisinkytkentäsilmukkaa oleellisesti lyhennettäisiin ("jatkuva äänestys").
Siis "kaikki olisivat tasa-arvoisia, jotkut vain vielä hieman tasa-arvoisempia" kuten "Eläinten vallankumouksessa" se satiirisesti esitettiin.
Demokratia ja tasa-arvo "korreloivat" vain idealistisessa eli "annetuilla" käsitteellisillä lähtökohdilla tapahtuvassa tarkastelussa. Historiallinen tarkastelu on eri asia. Historiassa ajattelutavat muotoutuvat toisiinsa kietoutuvien ja kokonaisuuteen kutoutuvien motiivien varassa.
Aatehistoriaa hahmoteltaessa täytyy jonkin kokoavan näkökulman puitteissa pelkistää ajattelutapojen muutoksista löytyvä juoni. Itse puhun täällä eurooppalaisesta uudesta ajasta filosofian historiassa hyvin yleistyneen kaavan mukaan, jonka mukaan renessanssihumanismista lähtien individualismi korostui, ja yksilöllisen minän eritymisen peilikuvana tapahtui todellisuuden ojektivoiminen. Kun "totuudet" alkoivat sijoittua ihmisen ulkopuolelle, ihmisten keskinäiset laatu- ja valtasuhteet menivät uusiksi. Uuden ajan demokraattisten ideoiden synty liittyy näihin kantimiin.
Aatehistoriallisessa tarkastelussa tarvitaan tiettyjä tiedonfilosofisia valmiuksia. Ei riitä että ottaa "annetut" lähtökohdat selviöinä, vaan on todellakin kyettävä näkemään myös ne historialliset kantimet joilla lähtökohtaiset käsitteemme lepäävät. Annettuina koettujen lähtökohtien varassa voidaan kuvata nykyisiä vallan organisaatioita, esimerkiksi käyttäen sanaa "takaisinkytkentä". Tällainen kuvailu tapahtuu idealistisesti, ja se on siis syytä pitää erillään historiallisen kehityksen kuvailusta.
Kun "annetut" idealistiset käsitteet otetaan analyysin ja kehittelyn lähtökohdiksi ollaan aina jonkin verran tyhjän päällä. Kuvitellaan että sanotaan enemmän kuin mitä historiattomilla käsitteillä oikeasti voidaan sanoa. Ja jos tehdään ehdotuksia, niiden suunta ja suhde kehitykselliseen taustaan jää hämäräksi.
Demokratiahan on vain edustettua kansanvaltaa. Jos haluatte suoraa kansanvaltaa, se on timokratia.
Timokratia ei vain toiminut esimerkiksi Kreikassa, joten siitä melko pian luovuttiin. Ihminen tarvitsee aina johtajan. Näin on ollut niin kauan kuin ihminen on maapallolla astuskellut. Se on taannut selviytymisen ja yhteen hiileen puhaltamisen.
Esimerkkinä vaikkapa luolamiesten aika; jos jokainen ajattelisi vain omia puuhiaan, olisi petoeläimen helppo napata ihminen suupalakseen. Kuitenkin suurena laumana ihminen tappaa petoeläimen kuin petoeläimen aika helposti. Se vaatii kuitenkin suunnitelman ja jonkun joka koordinoi hommaa eli jakaa tehtävät..
Esimerkki nykypäivästä; Menestyvä yritys toimii hyvällä johdolla. Työntekijät viihtyvät, kun tietävät paikkansa ja mitä osaa pelata... Jos ei olis rooleja, niin kaikki vain vaeltelisivat huoneista toiseen kuin valtion virastoissa ja homma olisi tehotonta ja tyhmää kuin veden haihduttaminen ämpäristä vain odottamalla tarpeeksi kauan...
Itse kannatan johtajuutta. Suomi tarvitsee Presidentin, Yritys tarvitsee johtajan, Koululaiset tarvitsevat rehtorin ja auktoriteetin opettajaksi, Perhe tarvitsee perheenpään (oli kumpi sitten tahansa sukupuoli), Urheilujoukkueet tarvitsevat valmentajan jne.
Sitä voi kyllä kapinoida ja olla anarkisti, mutta sitten kannattaa olla tilalle kunnon vaihtoehto.
Esimerkkinä on paljon huonoja vaihtoehtoja..
Väli- ja Etelä-Amerikassa näitä vallankumouksia nähdään jatkuvasti ja syynä on kansan tahto vaihtaa poliittinen järjestelmä kansanvallaksi. Ääriryhmien aktiivisimmat edustajat käyttävät kansan tahtoa hyväkseen ja syrjäyttävät sen aikaisen poliittisen johdon vain itse sinne astuakseen ja pitääkseen vielä hirvittävämpää yksinvaltiutta. Mikään ei kansan kannalta muutu. Sivilisaatio ei pääse kehittymään rauhallisesti vaan kaikki alkaa aina ikäänkuin alusta. Siksi siellä eletään aina ikuisessa köyhyydessä.
Demokratia siis on ehkä kuitenkin paras tapa antaa kansalle johtajia. Johtajat vaihtuvat määräajoin kansan tahdosta, mikäli hommia ei hoideta kunnolla. Ja eduskunnan ehdokkaat ovat siellä sitä varten että kansalaiset voivat jättää aloitteita niistä asioista, joita tulisi ajaa yhteiskunnassa läpi.
Yksi asia kyllä minuakin vaivaa. Minun mielestäni pitäisi saada äänestää just sitä ehdokasta eduskuntaan, minkä kokee eniten omaksi ehdokkaakseen maantieteellisistä rajoista piittaamatta. Vaalipiirit ja suhteellinen äänenlaskenta ovat epäoikeudenmukaisia ja vanhanaikaisia. Ennen niillä oli enemmän merkitystä, kun ihmiset eivät liikkuneet heimoalueiltaan niin paljon. Nykyään suomalaiset ovat niin maailmanmatkaajia kuin sisämuuttajiakin.
Esimerkiksi Helsingissä asuu monia ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven lappilaisia (Rovaniemi tms.), jotka saattaisivat haluta äänestää lappilaista ehdokasta, mutta eivät saa johtuen vaalipiirijaosta. Tähän asiaan mielestäni pitäisi saada aikaan muutos. Muutoin vaarana on keskittyminen pääkaupungin asioihin ja muiden alueiden alikehittäminen.
Monet Helsinkiin muuttaneet ovat tulleet työn perässä ja ajattelevat ehkä joskus muuttavansa vielä takaisin kotiseuduilleen ja toivovat siellä olevan vielä silloinkin edes kohtuulliset elämisen oltavat eläkepäivien viettämiseen. Nämä ihmiset eivät niinkään ehkä ole kovin Pääkaupunkiseutua ihannoivia vaan pitävät omaa seutuaan huolimatta nykyisesstä asuinpaikastaan kotiseutunaan.
Allekirjoittanut on asunut kahdeksassa kaupungissa eripuolilla Suomea elinaikanaan ja sen lisäksi käynyt jatkuvasti yhteyttä pitämässä sukulaisissaan noin puolessasataa kuntaa/kaupunkia Suomessa johtuen laajasta suvusta. Kaikki paikat ovat voisi sanoa ainakin tuttuja jos ei ns. kotiseutuja.
Jos joku kysyisi että mistä olen kotoisin, niin vastaisin että Suomesta. En osaa nimetä kaupunkia tai kuntaa, joka olisi minulle se kotiseutu.. Siispä kotiseutuni on Suomi. Sen rajojen ulkopuolelle en ole uskaltautunut kuin kerran Turkkiin, niin ikään kerran Hollantiin ja Saksaan, noin 5 kertaa Viroon ja kymmenisen kertaa Ruotsiin. Hävettää oikein tunnustaa, mutta siinä kaikki ulkomaanmatkani.. Mutta eipä ole ollut kauheasti hinkua vaikka kyllä mahdollisuuksia olisi vaikkapa työnkin puolesta ollut.. Enemmän tykkään matkustella matkailuautollani Suomessa... Vielä on paljon koskematonta tai ainakin puhdasta luontoa jäljellä, jota ihailla. Järvet ovat jotain aivan ainutlaatuista täällä, jota voi arvostaa vain tultuaan Suomen ulkopuolelta..
Niin että kyllä meillä asiat ovat kohtuullisen hyvin verrattuna mihin tahansa muuhun maahan.. vaikkapa Ruotsiin.. Eivät osaa tehdä edes kunnon leipää tai makkaraa.. Ei myöskään edes olutta...
Sinapinvalmistuksenkin oppivat vain ostamalla suomalaisen sinapinvalmistajan..
Huonosti menee TeliaSoneralla kun on ruotsalaisten käsissä.. Mitään muutahan ei tietysti voikaan odottaa.. Joo onhan siellä muutamia menestystarinoita kuten Iikkea ja EerikinSonni, Voolovo ja Suappi.. mutta enpä haluaisi asua kuitenkaan Ruotsissa. En sais puhua ja kirjoittaa Suomeksi kuten omassa kotomaassani... ainakin vielä.. tänäpäivänä...
Eli te kateelliset käykääpäs muuallapäin maailmaa katsomassa niin huomaatte että demokratiahan toimii ihan hyvin täällä.. Ainahan voi tietysti vaikuttaa yksilönä elinoloihinsa hakemalla vaikka Ameriikan kansalaisuutta ja muuttaa sinne. Sielläpä ei ole ilmaista terveydenhuoltoa, ei koulutusta jne.
On se Suomi aurinkokunnan paras ja mukavin valtio, eikö vain..
T: Peräkylän poika
Kansa ei tarvitse johtajaa vaan päin vastoin. Mikään tahto ei loogisesti yllä toisen yläpuolelle. Vain perustelut ratkaisevat ja kaikki muu on vain este perusteluiden esittämiselle. Lopputulos on todellisuudenvastainen ja johtaa yhteiskunnalliseen ristiriitaan. Ajattelu siitä, ettiä kansa tarvitsee johtajan perustuu pelkkään opittuun käsitykseen tavallisesta toimintatavasta. Se on essentialismia.
Demokratia on kansanvaltaa (demos = kansa). Timokratia on "arvovaltaa" (timos = kunnia tai arvo).
http://en.wikipedia.org/wiki/Timocracy
Sinun piti taas tulla tänne sanomaan mitä pelkästään omassa mielessäsi liikkui tutustumatta asiaan.
ole "näennäisdemokratia"?
1. Eduskuntaan pääsee jo pelkästään valehtelemalla, eikä kansan tahto toteudu.
2. Raha määrää edustajat ja julkisuus on siinä tukeva tekijä.
3. Koko kansalla ei ole vaikutusvaltaa.
Ja eikös se ole muuten niin, että demokratia toimii sitä paremmin, mitä viisaampi ja älykkäämpi on kansa? Tyhmän kansan joukossa demokratia toimii toivottomasti. Johtopäätös= Me suomalaiset olemme tyhmiä. Edustajat eivät uskalla 'täydellistää' kansaa, kun muuten kansa tietää ketä äänestää. ;)