Miten esittäisinkään kysymykseni? Eli olen käytännössä joutunut perehtymään ihmisten erilaisiin kokemuksiin, yllättäviin ja "mielettömiinkin" kokemuksiin. Ymmärrän että arkitodellisuus voidaan ymmärtää normaalilla tavalla mutta myös epäformaalisten kokemusten perusteella.
Tunnen itse ns. akateemisen kaupunkishamaanin, jonka valottamia asioita en epäile, sillä jotkin kokemukset leikkaavat omiani.
Nyttemmin olen näillä palstoilla törmännyt henkilöihin joita ohjaa sisäinen ohjaaja, jota he pitävät absoluuttisena äänenä tai enemmänkin.
Oma sisäinen avaran"sokea" kokemukseni, intuitioni pitää tätä vaillinaisena, virheellisenä ja ei kuitenkaan yleispätevänä.
Siis miten tällaisiin ehdottomiin ääni tai kuvahavaintoihin olisi suhtauduttava tai mistä on, tai voisi olla kyse?
Ne ehdottomuudellaan tavallaan rikkovat ja "häiritsevät" omaa, muutenkin revähtänyttä kokemusmaailmaani.
Tunnen itse ns. akateemisen kaupunkishamaanin, jonka valottamia asioita en epäile, sillä jotkin kokemukset leikkaavat omiani.
Nyttemmin olen näillä palstoilla törmännyt henkilöihin joita ohjaa sisäinen ohjaaja, jota he pitävät absoluuttisena äänenä tai enemmänkin.
Oma sisäinen avaran"sokea" kokemukseni, intuitioni pitää tätä vaillinaisena, virheellisenä ja ei kuitenkaan yleispätevänä.
Siis miten tällaisiin ehdottomiin ääni tai kuvahavaintoihin olisi suhtauduttava tai mistä on, tai voisi olla kyse?
Ne ehdottomuudellaan tavallaan rikkovat ja "häiritsevät" omaa, muutenkin revähtänyttä kokemusmaailmaani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ääniä kuulee.
Ajoittain ääniä, päänsisäisiä lauseita tai sanoja. Eivät ole haitallisia.
Joskus aivan naattina väsymyksestä mielikuviin voi tulla irvistelevien naamojen rinki.
Nukahtamisvaiheen häiriöitä tässä tarkoitan.
Ne eivät kestä keskittymistä valoon.
Kuten minulla beetasalpaaja pistää kuulemaan ääniä ja näkemään "pikku-ukkoja" nukahtamisvaiheessa. Sivuvaikutuksina voi olla hallusinaatiotakin terveillä, mutta "herkkäpäisillä" ihmisillä.
Eräällä s24 palstalla on mies joka on ns. jatkuvassa yhteydessa häntä ohjaavaan "jeesukseen", ja hän sanelee totuuksiansa muille.
Ymmärrän että on olemassa normaali tiloja ja kokemuksia jotka eivät sovellu rationaaliseen arkimaailmaan, mutta kysyisin että onko kuinka tavanomaista kuulla ääniä ja kuinka johdonmukaisia äänet ovat?
Ihmisen oma mieli on kovin vaihteleva ja hetkellisiä regressioita tulee aina arkielämässä, eli taantuuko äänetkin?
En tiedä ymmärsittekö kysymystäni?
aloittaja
Tuota, jos äänet eivät koeta simputtaa sinua, eli kusettaa ja pitää pilkkanansa, ei sinun kannata turhaan hakea apua. Ja vaikka saisit ääniltäsi hyviäkin neuvoja ei kannata liikaa luottaa niihin.
Tämä oli siis oletus siitä, etteivät ne olisi täysin "harhaa".
Toisaalta, jos et pysty kommunikoimaan ääniesi kanssa mm.laskemaan leikkiä (takaisin vittuilu ei kannata eikä armon anelu) puhuisin jo mielenterveysongelmista eli ne ovat harhaa. En usko mihinkään kuolleeseen sieluun joka sanelisi äänimuodossa totuuden: kuulet vain ääniä.
Niin ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun mieli taantuu, vaikka päihtymystilan, masennuksen tai paniikkikohtauksen saatuasi äänet voimistuvat ja ovat hyvinkin inhimillisen johdonmukaisia, koettaen manipuloida sinua. Eli vältä päihteitä, jotka perustuvat ääniharhoihin.
Kerrottakoon, että diagnoosini on määrittelemätön skitsofrenia, juuri parantumattomien ääniharhojen takia. Diagnoosin hankin silloin,kun en vielä ymmärtänyt, että kenelläkään ei ole mitään salattua totuutta äänien kautta kerrottuna.
Nykyään, kun en ole leikkisällä päällä kerron etten jaksa kuunnella ja jatkan tekemiäsiäni.
En jaksa kertoa millaisten äänien kanssa juttelin aikaisemmin mutta nykyään minua koetetetaan käännuttää uskoon: kiitän hyvästä tarkoituksesta mutta minulla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella jonkin äänihäirikön jutustelua.
Toivotavasti tämä vastasi osittain kysymykseesi ja muista, että minä olen vain rivihullu.
ymmärsin mitä sanoit
En ole uskis vaan diagnosoimaton skitsotyyppi. Näen myös arkitöissäni 'pään sisäisiä näkyjä'.
Omaiset "rajantakaa" saattavat seurata töitäni taustalla päiväkausia.
Kuin päivätajunnassa olisin unessa. Sanoin edesmenneelle äidilleni: Mitä tyttö.
Äitimme oli seurannut kädet puuskassa metsätöitä veljeni kanssa.
Äiti oli hyvin onnellisen näköinen, parhaissa keski-iän voimissaan.
Mielikuvat äidin töiden seurannasta olivat niin vahvat, että hieno fiilis palautuu tästä nytkin.
Kerroin veljelleni. Hän järkyttyi, vaikka olin ja olen mielen tasapainossa.
En kerro enää sisäisistä kuvistani.