Jo tieteen historiasta olemme oppineet, että tieto muuttuu. Eli nykypäivän totuudet voivat osoittautua tulevaisuudessa epätotuuksiksi. Esim. ihmiselimistön toiminnasta tuskin tiedämme vielä kaikkea ja nykyisillä tutkimusmenetelmillä tuskin kaikkea pystytään "tieteellisesti" todistamaan, joka katsotaan vain yleisesti hyväksytyksi todisteeksi. Nykyajan huuhaa hoidoiksi leimatut hoidot voivatkin olla tulevaisuuden hyväksi havaittuja hoitoja. Eli nikaman niksauttamiset, akupunktiot, vyöhyketerapiat voivat olla lääketieteen piirissäkin hyväksyttyjä ja käytettyjä hoitomuotoja.
Korkean asteen koulutus ei välttämättä merkitse suurta tietomäärää ja kaikkien alansa asioiden hallitsemista. Koulutuksen aikana ja erityisesti sen jälkeen on otettava ne aivot pois narikasta ja alettava ajatella itsenäisesti kuin pelkästään mustavalkoisesti uskoa ulkoa ammennettua sekä painettua tietoa, joka voi olla myös vanhentunutta. Korkean koulutuksen titteli antaa vain virheellisen kaikkitietävyyden merkin, jota voidaan käyttää auktoriteettina. Korkeasti koulutettuna täytyy pysyä nöyränä kaiken tietomäärän edessä, kaikkea ei vielä tiedetä.
Korkean asteen koulutus ei välttämättä merkitse suurta tietomäärää ja kaikkien alansa asioiden hallitsemista. Koulutuksen aikana ja erityisesti sen jälkeen on otettava ne aivot pois narikasta ja alettava ajatella itsenäisesti kuin pelkästään mustavalkoisesti uskoa ulkoa ammennettua sekä painettua tietoa, joka voi olla myös vanhentunutta. Korkean koulutuksen titteli antaa vain virheellisen kaikkitietävyyden merkin, jota voidaan käyttää auktoriteettina. Korkeasti koulutettuna täytyy pysyä nöyränä kaiken tietomäärän edessä, kaikkea ei vielä tiedetä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
hämmennystä, kuinka ehdottomasti halutaan vannoa vain niiden ns. tietellisten tutkimusten tulosten nimiin, vaikka tiedetään, että nykyiset tulokset ja näkemykset eivät välttämättä pidä paikkaansa edes muutaman vuoden perspektiivillä!
se mutu edelle menee...
Tiede on kuitenkin YRITYS objektiiviseen tulkintaan, ja yliopistossa jos missä opetetaan kriittistä ajattelua.
noita juttuja, jotta ihmiset oikeasti saavat apua! Itse olen ainakin saanut lähes kaikista noista, naprapatiasta, akupunktiosta ja homeopatiasta apua ongelmiini. Muuten olisin varmaan jonossa sairaseläkkeelle tai ainakin työkyvytön. Tuskimpa lumevaikutus ihan kaikkea kuitenkaan selittää. Älkää, hyvät lääketieteen asiantuntijat, leimatko kaikkea, jos ette asiasta mittän tiedä!
ettei ole tutkittu? Ja mistä, että leimataan?
PubMed on ilmainen tietokanta, josta löytyy ainakin abstraktit tutkimuksista. Englantia on hyvä osata.
Lääketiede ei löydä selitystä kaikkiin ihmisen vaivoihin - niinpä myös hoito voi löytyä lääketieteen ulkopuolelta.
Siitä ainakin voi jotain päätellä kun muut hoidothan kerrotaan olevan sitä tunnettua huuhaata, paitsi se yksi ainut ja oikea!
Ja mikä on se ainut ja oikea?
Linkkejä pliis, ei paatosta.
yleisesti suhtautuvat näihin juttuihin. Eivät tietysti kaikki, mutta esim. suurin osa terveyslehdistä (esim. kysymyspalstat) väittää, että se ja se hoito ei auta, tai siis ne vastaajat väittävät.
En ole kovin tarkkaan perehtynyt tutkimuksiin, vaan lähinnä siihen, kuinka "suurelle yleisölle" asioista kirjoitetaan.
Eikä ole kauaa, kun tuttavani, vasta valmistunut lääkäri väitti kivenkovaan akupunktion olevan humpuukia ja että on väärin, että ihmisiä neuvotaan käyttämään rahojaan hoitoihin, joiden vaikuttavuutta ei ole tieteellisesti tutkittu. En viitsinyt alkaa riitelemään. Itse ainakin käytän rahani mieluummin siihen ja voin paremmin. En ole viime aikoina terveyskeskuksessa kovin monesti käynyt. Toki, joskus tulee tietenkin sinnekin asiaa, mutta harvemmin kuin muutama vuosi sitten, jolloin ongelmani olivat tosi pahoja.
esimerkki maallikkoajattelusta. On tavattu yksi lääkäri, jonka mielestä akupunktio on huuhaata ja omasta mielestä ei. Siitäpä sitten yleistämään.
Ja silti on vara vaatia kritiikkiä...
siis sellaisia, jotka eivät heti teilaa kaikkea, mitä ei ole todistettu. Ja varmasti tosiaan onkin, sorry, jos leimaan kaikki. Ihmettelen kuitenkin, miksi ihmisten annetaan ymmärtää toisin? Eikö olisi fiksua tiedottaa asiasta myös ihmisiä? Varsinkin, jos kerran tutkimuksia ON tehty. Olen kuullut/lukenut lähinnä siitä, kuinka asioita ei ole tutkittu riittävästi.
että kyseessä oli NUORI, vasta valmistunut lääkäri. KOvin positiivista kuvaa ei opintojen aikana lie annettu, kun asenne oli tuo? Ihmettelen suuresti. Ymmärrän kyllä, että vähän vanhemmat lääkärit suhtautuvat (eivät tietty kaikki) ns. vanhanaikaisesti, se lie ymmärrettävää, mutta luulisi nuorille annetun opetuksen olevan ajantasaisempaa?
Edelleen, ihmettelen myös sitä, kuinka vähän lääkärikunta on lukenut akupunktioon liittyvää kirjallisuutta. SItä löytyy kyllä suomeksi. Väittäisin näin lonkalta tietäväni asiasta enemmän kuin moni lääkäri, vaikkakin olen vain harrastelija itsekin. Sitä en väitä, että tietäisin länsimaisesta lääketieteestä mitään, päin vastoin. Arvostan muuten kyllä lääkäreiden ammattitaitoa ja koulutusta, tätä asennetta akupunkioon yms. vain ihmettelen.
On myös lääkäreitä jotka ovat opintojensa aikana perehtyneet vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, ja opiskelleet niitä ja työssään käyttävät myös näitä muiden hoitojen tukena. Tosin nämä lääkärit ovat vielä vähemmistönä.
Muistan myös lääkiksen fysiologian luennoilta erään vanhemman ja viisaan luennoitsijalääkärin, joka lienee tutustunut myös kiinalaiseen lääketieteeseen ja chakroihin ym. kehon energiapuoleen. Sattui mainitsemaan luennoilla jotakin näistä sivulauseessa, ja yleisön reaktio oli huvittunut naurunhörähdys. Eli syvälle juurtuneena on tämä virallisen lääketieteen erityisasema. Ei ole ihme jos vastavalmistuneet lääkärit ovat niin vastaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Ja tuskin, nuorella hyvällä tuurilla juuri lukiosta lääkikseen siirtyneellä opiskelijalla ei tuo elämänkokemus ja omakohtainen ajattelu ole vielä kehittynyt. Auktoriteettien ammentamia totuuksia ei osata tai uskalleta vielä kyseenalaistaa.
pohtinut pitkään. On hienoa, että joukossa on kumminkin ennakkoluulottomampiakin tapauksia, ehkä muutos tapahtuu vielä... Minua harmittaa niin vietävästi, kun tiedän, että esim. monet eläinallergikot voisivat pitää lemmikkinsä, kun ymmärrettäisiin vain kokeilla muitakin hoitoja kuin siedätystä tai lääkkeitä. Jos oikein olen ymmärtänyt, lääkkeet vain pahentavat tilaa pitkällä tähtäimellä.
Yhtä asiaa ihmettelen vielä: miksi länsimaista lääketiedettä ja esim. akupunktiota ei ymmärretä yhdistää? Niitä rinnakkain käytettäessä saataisiin todella toimiva hoito, ennalta ehkäisevä ja moniin vaivoihin tehoava.
Itselläni kävi hyvä tuuri, kohdalleni sattui ihminen joka ylipuhui minut kokeilemaan akupunktiota: sen avulla olen saanut apua lukemattomiin vaivoihin ja todellakin, pystyn käymään taas töissä ja elämään muutenkin normaalia elämää! Listä, mihin olen saanut apua, on todella pitkä ja sinne kuuluu aika uskomattomia oireita. On tässä ollut itselläkin vähän pureskeltavaa, että voiko tosiaan olla näin... Esim. virustauteja pohdin nykyään siitä näkökulmasta, että MIKSI virus pääsee iskemääm juuri minuun.
oiva esimerkki maallikkoajattelusta. On tavattu yksi lääkäri, jonka mielestä akupunktio on huuhaata, ja omasta mielestä ei. Siitäpä sitä yleistämään.
Entäpä jos jokainen potilas on tavannut tällaisen lääkärin, jotkut jopa useampiakin?
Mitenkäs sen yleistyksen ja kritiikin kanssa?
Onko vain sattumaa, että itse olen törmännyt lääkäreihin (useampaan), jotka eivät usko akupunktioon vai mikä on tilanne? Voisiko joku lääkäri kertoa, mitä esim. alanne lehdissä kerrotaan tai että kuinka asiasta lääkäreiden kesken puhutaan, siis positiivisessa vai negatiivisessa mielessä? Julkisuuteen asti positiivinen kuva ei ainakaan ole tullut...
Yliopistossa opetettu kriittinen ajattelu on tarpeellista, sillä kaikkea ei pidä purematta niellä. Toisaalta liika kriittisyys hidastaa tieteen kehitystä, sillä uudet, helposti luonnottomilta tuntuvat ajatukset ja ideat tyrmätään pikaisesti ilman tarkempaa perehtymistä ja tutkimista. Voihan ihan hullulta kuulostava hypoteesi osoittautuakin ajan mittaan oikeaksi. Eli tiede kaipaa pikemminkin avoimuutta kuin ehdotonta kritiikkiä. Huuhaa hoidot on tutkittava eikä vain yksioikoisesti leimattava puoskaroinniksi, sillä ihmisethän tunnetusti äänestävät jaloillaan ja hakeutuvat sinne mistä toivovat ja uskovat apua saavansa.
Opetetaanhan jo korkeakouluopintoihin kuuluvan filosofian luennoilla että kaikki mitä silmillämme näemme ei välttämättä ole totuus eli onko näkemämme pöytä todella pöytä vai jotain ihan muuta??? Nämä filosofian pohdiskelut ja historialliset tieteen käänteet monesti unohtuvat tieteen tekijöiltä. Ehkä syynä sitten on kova kilpailu ja tavoite löytää se oikea totuus ja saada nimensä tieteen historiankirjoihin...
Nykyajan lääketiede on vielä kovin lääkekeskeistä. Kehossa ilmenevät oireet pyritään tukahduttamaan ja "parantamaan" lääkityksellä, jotka yleensä ovat elimistölle vieraita kemiallisia yhdisteitä. Ihottumaan määrätään voidetta, päänsärky poistetaan särkylääkkeellä, kolesteroli alennetaan lääkkeellä. Kaikki nämä oireet voivat olla merkkinä jostain muusta elimistön häiriötilasta johon pitäisi puuttua.
Toivottavasti tulevaisuudessa opitaan käyttämään myös hyödyksi pehmeämpiä hoitomuotoja ja potilaiden hoitamiseen pystytään käyttämään enemmän aikaa, kuin vartin vastaanottoaikoja, joissa ehditään kirjoittaa jokin lääkeresepti.
...> Yliopistossa opetettu kriittinen ajattelu on tarpeellista, sillä kaikkea ei pidä purematta niellä.
Miksi tätä samaa ohjetta ei sovelleta siellä yliopistossa jaettuun oppiin, ainoastaan muut näkemykset ovat aktiivisen kritiikin kohteina?
Eikö olisi jo oikeasti aika unohtaa homeopatiat, vyöhyketerapiat, sun muut hyödyttömiksi todistetut jutut. Tieto tosiaan muuttuu, eikä ole mitään syytä pitää tällaisia tehottomia/haitallisia muinaisjäänteitä enää riippakivenä.
Toivon että tulevaisuudessa kaikki taikausko voidaan jättää taakse ja unohtaa vanhat, typerät tavat ja käytännöt. Kukaan ei enää usko, että mestari-joogit pystyvät lentämään tahdonvoimalla, mutta silti vielä uskotaan homeopatiaan, reikiparannuksiin, nonimehuihin, magneetteihin sun muihin höpönlöpöihin...
Tietenkään näitä kaikkia ei voida lopettaa, niin kauan kuin on ihmisiä, jotka haluavat riistää kaikein heikoimmillansa olevia sairaita ihmisiä, mutta toivon että nämäkin puoskarit ja ennustajat tuntevat piston sydämesään, ja muuttavat tapansa.
Miksi esim. lääkärikunta ei kyseenalaista runsasta lääkkeidenkäyttöä. Potilaat itse alkavat olla jo valistuneita asian suhteen eivätkä suostu käyttämään esim. kolesterolilääkitystä ihan heppoisin perustein. Jatkuvasti näkee ja kuulee lääkkeiden haittavaikutuksista ja loppujen lopuksi mikä osa sairaaloidenkin potilaista on hoidossa lääkkeiden sivuvaikutusten takia... Lääkkeet tosi ovat tarpeen monessakin paikassa, mutta liika on aina liikaa.
Minusta pahinta puoskarointia esiintyy juuri itse lääketieteessä, joten on turha soimata ja väittää täydentäviä hoitomuotoja puoskaroinniksi. ESimerkkejä: 1. potilaalle kirjoitetaan masennuslääkeresepti koska potilas on MASENTUNEEN NÄKÖINEN 2. Potilaan näön menetystä hoidetaan silmätipoilla, oireina myös pyörrytystä ja päänsärkyä, taustalla aivoverenvuoto 3. Kolesterolilääkettä määrätään kun kolesteroliarvot ovat lähes normaalit, LDL 3,2
Ihmiselimistön toiminnasta ei vielä tiedetä kaikkea, joten on turha vielä lopullisesti lyödä niittiä täydentävien hoitomuotojen arkkuun. Esim. vyöhyketerapiaa kokeillut tuntee elimistössään, että se vaikuttaa elimistön toimintaan. Edelliselle keskustelijalle pienenä vihjeenä... kokeile äläkä tuomitse silmälaput silmillä.
Ainoastaan pakkohoidossa syötetään lääkeet väkisin. Ei niitä tarvitse käydä hakemassa apteekista saati syödä, jos on itse eri mieltä asiasta.
Ensisijaisesti lääkärillä tulisi olla vastuu siitä kannattaako lääkettä määrätä tietyssä tilanteessa vai ei. Ei päätösvaltaa saa sysätä potilaalle, sillä osa ihmisistä, mm. vanhukset eivät osaa kyseenalaistaa lääkityksensä tarvetta. Yleensä tällä ikäryhmällä onkin jopa parikinkymmentä lääkettä päivittäin käytössä.
Jos lääkäri reseptin kirjoittaa, tarkoittaa se tietysti sitä, että lääkettä kannattaa siinä tilanteessa ottaa. Eihän hän muuten sitä määräisi. Mutta siitähän ei ollut kysymys, vaan siitä, että jos sinä olet eri mieltä, ei sinua pakoteta sitä syömään.
joten siinä mielessä lääkärillä on suuri valta, mitä suurin osa potilaista tekee. Tämä on tietysti useimmiten hyvä asia, mutta valitettavasti joskus myös huono juttu. Omakohtaisesta kokemuksesta viisastuneena kysenalaistan kyllä väitteet akupunktion, vyöhyketerapian ja hompepatian luokittelemisesta humpuukihoidoiksi. SIksi toivoisinkin, että ei leimattaisi näiden hoitoa ilman omakohtaista kokemusta: ihmiset uskovat myös sen, jos lääkäri niin sanoo, ja syövät lääkettä, joka poistaa ainoastaan oireet. Esim. akupunktiolla vaikkapa närästys voidaan parantaa ihan oikeasti. Ja nyt puhun laajalla kokemuksella, joten en kaipaa mitään lumevaikutuskommentteja!
Käy hakemassa James Randilta se miljoona dollaria pois kuleksimasta... Samalla kun tämä yliluonnollinen hoito osoittautuukin toimivaksi, varmasti sen suosio myös räjähtää taivaisiin. Kaikki voittavat.
Anteeksi, jos olen vähän yksinkertainen, mutta toivoisin kuitenkin edes jollain lailla asiallista keskustelua, vaikka ilmeisesti asiasta täysin eri mieltä olemmekin.
Ota asioista selvää, ennen kuin väität jotain palturiksi. En minäkään väitä tietäväni lääketieteestä muuta, kuin mitä lukion pohjalta voi tietää. Ilmeisesti tiedän kumminkin näistä muista hieman enemmän kuin sinä...
on nähtävästi yksi "totuuden torvi" skeptikkojen joukosta!