Serra de airesin paimenkoira

Serra de airesinpaimenkoira ei ole sieltä helpoimmasta päästä rotuja, suurin osa Suomeen tuoduista koirista omaa lähisuvussa työkoiria joten ne ovat erittäin aktiivisia ja vaativat toimintaa, voi mm. yksin jäädessään tuhota koko asunnon. Serrat voivat olla myös erittäin pidättyväisiä vieraita kohtaan jos niitä ei raahaa pentuna jokaiseen paikkaan mukanaan ja ns. sosialista niitä. Turkkia täytyy harjata ja kammata usein jotta se pysyy siistinä joten se on otettava huomioon routa valittaessa. Rodussa on löytynyt allergioita, ihosairauksia, epilepsiaa, lonkkavikoja ja arkuutta mutta niitä taitaa olla melkeimpä joka rodussa tänä päivänä.

Itse sanoisin, että serra on oikeasti enemmän käyttökoira, kuin sohvakoira. Näyttökoiraksi ruukaavat niitä ottaa, mutta serrat kyllä kaipaavat tosiaan tekemistä, haastetta hoksottimille ja työtä sosiaalistamisen eteen. On melko alkukantanen rotu, mutta kyllä sitten ihana! Kannattaa olla tarkka _kasvattajan_ valinnassa: että yhdistelmä on huolella valittu. On järkevää kannattaa huolellista jalostustyötä ja siihen panostavaa kasvattajaa. Eikö?

Kertokaa vaan lisää kokemuksianne rodusta.. rotu on nimittäin vakavasti harkinnassa.

Moi! Meillä on ollu serra neiti yli 2 vuotta. Oli jo aikuinen kun sen hankin omaksi ensikoiraksi. Ressukka oli hieman kiertänyt ennen meille tuloaan. Hän ei ollut sisäsiisti eikä osannut kulkea narussa. Kaikki on taaksejäänyttä elämää ja nyt osataan jo kaikki. Meidän neiti rakastaa sängyssä nukkumista, isännän pussaamista ja kainalossa kyhnäämistä. Se inhoaa takkujen aukomista, sikis me sanommekin sitä prinsessaksi. :-) On utelias ihmisiä kohtaan ja rohkea. Usein kuitenkin sen ilme on kuin se kysyisi minulta lupaa taikka rohkaisua, " Saanko mennä?" Haluaa ihmisille olla hyvän tahtoinen ja styylaa itsensä hoidettavaksi. Harvoin on nykyisin tullut ihmisiä vastaan joita se haukkuisi. Neiti on nyt siis 4 v.
Ihana on enkä vaihtaisi pois.

Pitipä pistää parin päivän kokemuksia meidän vuoden vanhasta serra-uroksesta joka tuli meille koeajalle, mutta taitaa jäädä meille kyllä, niin valloittava persoona tuo kyllä on näin näppituntumalta :)

Erittäin valpas ja ystävällinen, tykkää lapsista valtavasti, ja tosiaan metsälenkeillä voi pitää vapaana, koska seuraa tarkasti, ettei joudu laumastaan eroon. Kahkaisivat tuossa muuten heti ekana päivänä meidän toisen koiran kanssa pikku "karkuretkelle" , serra oli 5 minuuttia poissa, kun jo palasi takaisin, toinen koiramme sitten viipyi retkellään vähän kauemmin (vaikka sekin on melko laumasidonnainen, jota voi yleensä huoletta pitää vapaana). No, joukossahan tuo tyhmyys tiivistyy xD

En usko näin pikakatsauksen perusteella, että serraan soveltuu koulutuksessa kovat otteet, se on kuitenkin sen verran älykäs ja pehmeä, että saattaa kokea kovat otteet omistajansa heikkoudeksi ja nousta vastarintaan. Luulen, että serraan sopii paremmin ystävällinen ja varma ohjailu oikeaan suuntaan, kuin esim. paljon puhutut kolinapurkit jne.

Mielestäni yksi parhaista ominaisuuksista on vahtiminen, se ilmoittaa vieraat, ja suhtautuu niihin pidättyväisesti sen aikaa, kunnes näkee, että minä olen ne tervehtinyt ja hyväksynyt. Asumme maatalossa, jossa meillä on paljon erilaisia eläimiä, mutta vilkas tie menee talon vierestä, joten tänne eksyy välillä jos jonkinlaista "kauppiasta" sun muuta harhailijaa. Olemme miehen pitkien päivien takia paljon lasten kanssa päinsä kotona, joten on mukava tietää, että talossa on kuitenkin "mies", joka kertoo epätoivotuille vieraille, etteivät he ole tervetulleita.

Tykkään kyllä tästä yksilöstä parin päivän perusteella tosi paljon. Olen kyllä lukenut paljonkin negatiivisia kirjoituksia serran vaikeudesta, joten huomioithan koiraa hankkiessasi, että voit kuitenkin saada aran ja epäluuloisen jörrikän. Koirathan on pitkälti yksilöitä, ja jokaisen rodun sisään mahtuu luonteeltaan jos jonkinlaista jolkottelijaa. Mutta oli mikä rotu tahansa, niin aina se vaikea tapaus voi osua omalle kohdalle, silloin pitää vaan uskaltaa kysyä neuvoja kokeneemmilta :)

Kaksi vuotias serra-narttu täällä. Todellakin vahtii, kaikki epäilyttävät äänet sekä sisällä että ulkona ilmoitetaan haukkumisella ja/tai murinalla. Epäilyttävillä tarkoitan siis selkeästi tavallisesta poikkeavaa, normaaliääniin neiti hyvin kyllästynyt eikä korvaansa lotkauta.

Ulkona joskus vapaana ollessaan ei ikinä poistu niin kauas että ei näkisi omistajaa, tätäkin kyllä vahvistettu koulutuksella kovasti. Älykäs ja nopea oppimaan uutta.

Mulla on 1,4 vuotias uros, joka palautettiin takas kennelin 8kk ikäisenä. Valtavan suuri onni oli saada karvaturri omakseni, vaikka en aivan pentuaikaa saanutkaan kokea. Hieman pelotti mikä ovestani sisään tulee, mutta jo muutamien minuuttien aikana koiruus jo leimautui minuun ja yhteinen taival alkoi. Ei ollut ujo tai juro, vaan onnellisen oloinen serra. Suojelee kaikelta pahalta ja paimentaa enimmäkseen miehiä, naisia harvemmin, liekö perua ensikodistaan... Lapsen toilailua kestää vaikka kuinka pitkään ja lempeästi. Kaapin paikka pitää olla selvä, niin ei tule pomotetuksi, vaan saa itselleen ja läheisilleen huipputarkan vartijan. Astmani voi hyvin serran seurassa, ei ahdista mistään !!!!

Meille muutti keväällä 2013 serra/kata mix. Oli silloin reilun vuoden ikäinen. Kasvanut perheessä, jossa oli toinenkin, vanhempi koira. Vartuttuaan ei tullut toimeen sen "isännän", siis vanhemman koiran kanssa. Tai toisinpäin, vem vet.
Noh, me saimme aivan uskomattoman älykkään, oppivaisen, tottelevan, uskollisen perheen lisän. Tuon esim. tunnistan, että römeä-ääniset miehet aiheuttavat varautumisreaktion. Ja mainio ovikello. Eikä karkaile, hyvä laumanvahti.
Meillä on kaksi kissaa, jotka tietysti eka tapaamisella olivat korkealla puun latvuksissa. Siitä on edetty...lähinnä kissat ovat tottuneet, ei kai Ransu alunperinkään mitään meinannnut. Poika käy innolla juoksuleikkiin, mutta heti kun kissa pysähtyy, pysähtyy koirakin. Siis yrittää vain pitää lauman kasassa.
Ja sitä älyn ja oivalluksen määrää. Vaikea kuvitella, että on "vain" koira. Näin tuossa tv:stä esim. miten joku laittoi herkun kuonolle ja ei saanut ennen lupaa napata. Noh, sormi pystyyn (siis huomio, paikka tms,) herkku nokalle...kiltisti olis varmaan odottanut lupaa vaikka hamaan iltaan. Eipä siinä kertauksia ja koulutusta tarvinnut.
Ei oikein tykkää jäädä yksin, mutta "uhrautuvaisena" suostuu, särkemättä paikkoja. Anekdootti alkuajoilta: oltiin viikon mökkilomalla. Jätettiin poika yksin sinne moksään kauppareissun ajaksi. Oli silloin nuorikko, mutta kuitenkin jo leimautunut täysin. Kaksikerroksinen mökki. Tultiin takaisin, koiraa ei missään. Mikä ihmeen taikatemppu tämä nyt on. Selvis viimein; tämä onneton oli toisen kerroksen tuuletusikkunasta hyttysverkon läpi lähtenyt meitä hakemaan. Onneks tuli tiellä vastaan.
ja onneks ei ollut telonut itseään. Ainoa kerta, kun on kateissa ollut. Tämmöinen muun muassa on Serra mix Kata . Muuten, noihin vakiomittoihin verraten iso n. 30 kg.