Kysyisin kirjoittajalta "psykopatologia" paria asiaa.
Eli pakkoneuroosin defensiiviseen reagtioonko kuuluu somatisoiminen?
Täällä on puhuttu minuudesta. Mitä, jos minuus puuttuu, mitä se tarkoittaa?
Eli pakkoneuroosin defensiiviseen reagtioonko kuuluu somatisoiminen?
Täällä on puhuttu minuudesta. Mitä, jos minuus puuttuu, mitä se tarkoittaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"pakkoneuroosin defensiiviseen reagointiinko kuuluu somatisoiminen?"
Ei tyypillisesti, vaan eristäminen ja tyhjäksitekeminen ja tämän myötä obsessionaaliset responssit, so. pakko-ajatukset ja pakko-toiminnot.
Toisalta on myös somatisaatiota pakkoneuroottis-tyyppisen persoonallisuuden organisaation pohjalta, mutta silloin somatisaatio-diagnoosi on käytetympi.
"Myös diagnoosin antaminen ilmiölle on eristämistä. Anorektinen toteaa: "Sairaus on hirviö minun sisälläni." HS:ssä (28.7.2004; D14) Wagner päättää kertoa kaiken: "Olen rakastunut jokaiseen näkemääni naiseen. (- -) tämä on vakavaa." Viivi: "Mitä sinä sitä minulle jankutat? Haluatko erota?!" Wagner: "Ehkä minulla on satyriasis." Viivi: "Kas kun ei psoriasis." (Vrt. *ihastuminen.) Täten himot eivät ole Wagnerin omia vaan satyriasiksen häneen panemia!"
Meinasin tältä pohjalta, että "diagnoosina" voisi eristämistapauksessa toimia juuri tällainen konkretisoitu sairaus.
Eivät defenssit, per se, ole patologisia; ne ovat läsnä myös ns. normaaliudessa. Ja eihän lihan-himo suinkaan mikään sairaus ole!
Niin, mutta eikö sairaus ajaisi saman asian? Eli konkretisoidaan jokin sairauden tunne konkreettiseksi ja itsestä erilliseksi?
"eikö sairaus ajaisi saman asian? Eli konkretisoidaan jokin sairauden tunne konkreettiseksi ja itsestä erilliseksi?"
Periaatteessa kyllä, mutta defenssi (esim. eristäminen) kuvaa (neutraalia) psyykkistä prosessia. Nimikkeessa "sairaus" on sisäänrakennettuna tietynlainen "kannanotto".
"Täällä on puhuttu minuudesta. Mitä, jos minuus puuttuu, mitä se tarkoittaa?"
Minuudella (minä, ego, self) viitataan tavallisesti persoonallisuuden keskeisiin organisoiviin ja ko'ordinoiviin tekijöihin. Tällöin jos minuus on heikko tai se "puuttuu", persoonallisuus on hajanainen, ehkä jopa psykoottinen.
Minä on kuitenkin vain kuvauksen teoreettinen ja käsitteellinen apu-väline (hypoteettinen konstuktio). Ei sitä todellisuudessa ole olemassa samassa mielessä kuin kroppa on.
"Tällöin jos minuus on heikko tai se "puuttuu", persoonallisuus on hajanainen, ehkä jopa psykoottinen."
Tarkoittaako tämä, että henkilöllä on silloin persoonallisuushäiriö?
Mitä hajanainen persoonallisuus käytännössä tarkoittaa?
Entä psykoottinen persoona? Ilmeisesti skitsotypinen persoona on tätä tyyppiä?
"Minä on kuitenkin vain kuvauksen teoreettinen ja käsitteellinen apu-väline (hypoteettinen konstuktio)."
Ymmärrän. Eli teennäisesti asetettu määre.
[1]
"Tarkoittaako tämä, että henkilöllä on silloin persoonallisuushäiriö?" - Ei ns. persoonallisuushäiriöillä on spesifit diagnostiset kriteerit.
[2]
"Mitä hajanainen persoonallisuus käytännössä tarkoittaa?" - Palaan tähän, jos palaan.
[3]
"Entä psykoottinen persoona? Ilmeisesti skitsotypinen persoona on tätä tyyppiä?" - Näin voisi sanoa.
"Mitä hajanainen persoonallisuus käytännössä tarkoittaa?"
Minusta hajanainen voisi olla sellainen, joka esim. touhuaa eri aktiviteeteissa peräjälkeen saamatta kutakin asiaa loppuun ja muistamatta että edellinen oli vielä kesken. Tällöin ympäristön ärsykkeet ikään kuin vetävät häntä uusiin toimintoihin. Häneltä puuttuu sisäinen koordinaatio ja edustus maailman tapahtumiin.
Esim. maalla muija lähtee hakemaan maakellarista perunoita. Huomaa bussin tulevan. Pakko astua sisään. Kaupungissä bussipysäkin vieressä on viinakauppa. Käynpä siellä. Nyt täytyy lähteä kotiin. Kas perunoita ei ole. Kipaisempa hakemassa...